Rostiophus

Saxo Grammaticuksen (n. 1150 – n. 1220) kirjoittaman Gesta Danorumin kansilehti Pariisissa 1514 julkaistusta kirjasta.

Rostiophus (Rostjof, Rostiofi, Hrossþjófr) on kuvitteellinen tai mytologinen tietäjä-kuningas muinaisessa pohjolassa. 1100-luvulla elänyt Saxo Grammaticus mainitsee hänet laatimassaan Tanskan historiassa (Gesta Danorum). Saxon mukaan Rostiophus oli "finni" (phinnicus). Yleisimmin katsotaan, että 1100- ja 1200-lukujen skandinaavisessa kirjallisuudessa tämä nimitys viittasi Skandinavian niemimaan ja Lapin pyyntiväestöihin, jotka voi yhdistää lähinnä saamelaisiin.

Gesta Danorumissa Rostiophus mainitaan Odinin pojan syntymän ennustaneena tietäjänä. Tuntemattoman tekijän Suomen kronikassa 1600-luvulta Rostiophus mainitaan nimellä Rostiofi ja hänet on ylennetty kuninkaaksi. Tässä kronikassa kansallisuusnimi phinnicus on nykyaikaiseen tapaan ymmärretty "suomalaista" tarkoittavaksi.

Daniel Juslenius mainitsee vuonna 1700 julkaistussa väitöskirjassaan Rostiofin Suomen kuninkaana, joka hallitsi Turusta käsin.

Rostiofi Suomen kronikassa

Messeniuksen Kajaanin linnan vankilassa vuosina 1616-1636 kirjoitettu teos kuvasi Ruotsin historiaa ja sen mytologisia kuninkaita.

Kronikan mukaan Rostiofin kohotti arvoasemaan viisaus ja mainekkaat teot, joissa hän oli ylivoimainen muihin verrattuna. Hän oli myös hyvin älykäs, eikä maailmassa arveltu olevan mitään arvoitusta, johon hän ei olisi keksinyt ratkaisua. Hänen erikoisalaansa oli ennustaminen ja jälkikäteen hänen ennustuksensa osoittautuivat oikeiksi. Hän oli hyvin ystävällinen ja osoitti lempeyttä ennustaessaan ihmisten kohtaloita. Hänelle myönnettiinkin ylin käskyvalta ja vieläpä hänen katsottiin ansaitsevan jumalallisia kunnianosoituksia. Kaikki noudattivat hänen määräyksiään kuuliaisesti ja hartaan kunnioittavasti.

Rostiofi hallitsi pitkään alamaisiaan ilman apulaisia. Kuninkaan toimeliaisuus riitti kaikkiin hallitustehtäviin, joten toisten apua ei tarvittu. Hänen nimensä maine kantautui naapurikansojenkin keskuuteen. Rostiofin kunniaksi tehtiin lauluja eli runoja sekä hänelle tuotiin lahjoja, jotka hän otti vastaan uhreina. Rostiof hallitsi pitkään ja hänen muistonsa säilyi useiden vuosisatojen ajan. Rostiofin haudan sanotaan olevan loistelias, paikalle kasattiin kiviä, joista rakennettiin suunnaton kumpu.

Rostiofia palvottiin Pohjolassa ennen Aasiasta tullutta Odinia, joka asetuttuaan Uppsalaan sai Rostiofille kuuluneet jumalalliset kunnianosoitukset.

Lähteet

• Messenius, Johannes: Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita, sekä tuntemattoman tekijän Suomen kronikka. ((Alkuteokset: Ex Johannis Messenii Scondia illustrata, tomus X, seu Chronologia de rebus Venedarum Borealium, ad Scondiam jure pertinentium, scilicet Finnonum, Livonum, et Curlandorum, ab ipso fermè orbis diluvio, ad annum Christi MDCXXVIII gestis. Chronicon Finlandiae.) Suomentaneet Martti Linna, Jorma Lagerstedt, Erkki Palmén. Julkaisija Historian ystäväin liitto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 467. Historiallinen kirjasto 21) Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1988. ISBN 951-717-495-0