Kustaa Vaasa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Ruotsin kuninkaasta. Kustaa Vaasa oli myös suomalainen natsimyönteinen aikakauslehti.
Kustaa Vaasa Jakob Binksin muotokuvassa vuodelta 1542

Kustaa Vaasa (ruots. Gustav Vasa, myös Gustav I, todennäköisesti 12. toukokuuta 1496 Uplanti29. syyskuuta 1560 Tukholma; alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1523 vuoteen 1560. Hän oli valtaneuvos Erik Vaasan poika.

Nousu kuninkuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalmarin unionin loppuvaiheessa Ruotsissa esiintyi halua irtaantua unionista. Unionikuningas Kristian II yritti tukahduttaa kaiken vastarinnan ruotsalaisten keskuudessa Tukholman verilöylyllä vuonna 1520. Se kuitenkin synnytti Ruotsissa laajan kapinaliikkeen, jonka johtoon nousi vankeudesta Tanskasta paennut Kustaa Vaasa.[1]

Kapinaliike menestyi ja sai sisämaan nopeasti haltuunsa. Rannikkolinnoituksia talonpoikaisarmeija ei kuitenkaan saanut itsekseen vallattua, joten Kustaa Vaasa pyysi apua Kristian II:n viholliselta Lyypekiltä. Hinta oli kallis, sillä Kustaa Vaasan oli luvattava Lyypekille tulliton kauppaoikeus maahan. Parissa vuodessa Kustaa Vaasan asemasta Ruotsin johtajana tuli kiistaton, ja vuonna 1523 hänet kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi, mikä merkitsi Ruotsin lopullista eroa Kalmarin unionista. Ruotsin alueeksi nimettiin samana vuonna myös Itämaa eli Suomi.[1]

Lyypekin oikeus tullittomaan kauppaan merkitsi, että kaupunkivaltio käytännössä hallitsi koko Ruotsin kauppaa. Kustaa Vaasalle tarjoutui mahdollisuus päästä Lyypekin holhouksesta, kun kaupunki ajautui kreivisotaan 15331536. Lyypekki vaati Ruotsilta tukea, mutta Vaasa kieltäytyi ja perui Lyypekin erioikeudet. Ruotsin onneksi Lyypekki hävisi sodan, eikä voinut enää vaatia tullitonta kauppaoikeutta.[1]

Kustaa Vaasalla oli hyvä muisti, työkyky ja käytännön lahjakkuus, mutta heikko opillinen sivistys. Hänellä, kuten monilla muillakin maailmanhistorian suurilla johtajilla, oli erinomaiset puhelahjat ja kivenkova temperamentti. Hän oli toisaalta keinoja kaihtamaton, häikäilemätön ja epäluuloinen. Perinteisessä historiankirjoituksessa Kustaa Vaasa on usein nähty hyvänsuopana ja tarmokkaana "maan isänä", mutta eräiden uudempien tulkintojen mukaan hän oli myös melkoinen tyranni.[2]

Kustaa Vaasa pyrki kasvattamaan mainettaan keksityillä tarinoilla uroteoistaan. Hänen kirjurinsa, Västeråsin piispa Peder Svart kirjoitti niitä kuninkaan sanelun mukaan. Tarinat tulivat ruotsalaisille niin tutuiksi, etä niitä alettiin pitää tosina. Yksi tarina kertoi Vaasahiihdosta. Sen mukaan Kustaa pakeni vuodenvaihteesa 1521 hiihtäen kohti Norjan rajaa, koska taalainmaalaiset eivät uskoneet hänen tarinaansa Tukholman verilöylystä eivätkä halunneet liittyä hänen kapinahankkeeseensa. Kun Moran kaupungin asukkaat kuulivat asiasta tietoja muualtakin, he nolostuivat, lähettivät kaksi nopeaa hiihtäjää Kustaan perään ja saivat tämän kiinni 90 km:n päässä Sälenissä ja toivat hänet sankarina takaisin Moraan.[3]

Kustaa Vaasan aikaansaamat muutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa Vaasa toteutti Ruotsin uskonpuhdistuksen Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1527. Valtio sai kirkon omaisuuden, mikä olennaisesti helpotti valtion toimintaa. Kustaa keskitti valtaa itselleen muun muassa perinnöllistämällä kuninkuuden ja korvaamalla usein omaan pussiinsa pelanneet linnanisännät kruunulle lojaaleilla voudeilla, jotka muun muassa valvoivat verotusta.

Valtiontaloudessa Kustaa sovelsi varhaismerkantilismia, eli ulkomaankauppa määrättiin käytäväksi ainoastaan kaupungeissa. Kustaa perusti Helsingin kaupungin 12. kesäkuuta vuonna 1550 kilpailemaan Itämeren kaupankäynnistä Räävelin, nykyisen Tallinnan kanssa. Kustaa Vaasa määräsi, että Rauman, Ulvilan, Tammisaaren ja Porvoon kauppiaiden piti muuttaa Helsinkiin. Osa porvareista muuttikin Helsinkiin, mutta varsinkin kauempana asuvat Rauman ja Ulvilan porvarit olivat hyvin uppiniskaisia. Ennen pitkää heidänkin oli taivuttava kuninkaan tahtoon.

Kustaa Vaasan voittoja esittelevään viisiosaiseen kuvasarjaan kuuluvan maalauksen jäljennös 1700-luvulta, alkuperäinen 1542. Kuvassa armeija lähtee kukistamaan Smålandin kapinaa (Dacken sota).

Aluksi tämä "Baabelin vankeus" näytti toimivan, mutta jo 1550-luvun lopulla osa kauppiasta sai paluuluvan takaisin kotikaupunkiinsa. Suurimpana syynä tähän oli se, ettei Helsingistä muodostunut sellaista vastapainoa Tallinnalle, jota siitä alun perin suunniteltiin, koska kauppalaivat eivät päässeet satamaan sen mataluuden takia. Samaan aikaan käytiin myös Venäjän vastaista sotaa.

Kustaa Vaasa suosi savolaisten asutusliikettä lupaamalla erämaihin muuttaville talonpojille verovapauden muutamaksi vuodeksi. Suomen asutus levisi muun muassa Pohjois-Savoon ja Kainuuseen. Savolaisasutus oli tosin levinnyt jo 1400-luvulla ennen Kustaa Vaasan valtaannousua yli Pähkinäsaaren rauhan rajan, mikä johti rajaselkkauksiin Novgorodin ja Venäjän kanssa.

Kustaa Vaasa perusti perinnöllisen kuninkuuden, ja kruunu periytyi hänen kuolemansa jälkeen hänen vanhimmalle pojalleen Eerik XIV:lle. Kolmelle nuoremmalle pojalleen hän perusti kolme melko autonomista herttuakuntaa. Tavoitteena oli yhtenäinen, Vaasa-suvun hallitsema valtio. Käytännössä järjestelyt johtivat pitkällisiin suvun sisäisiin valtakamppailuihin Kustaa Vaasan kuoltua 1560.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolisot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa Vaasa solmi avioliiton kolmesti. Hänen puolisoitaan olivat ensimmäinen Katariina Saksi-Lauenburgilainen, jonka kanssa sai pojan, josta tuli seuraava kuningas Eerik XIV, toinen Margareeta Leijonhufvud (kymmenen lasta) ja kolmas Katariina Stenbock, joka jäi lapsettomaksi.

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eerik XIV (1533–1577) Ruotsin kuningas 1560–1568
  • Juhana III (1537–1592) Ruotsin kuningas 1568–1592
  • Katariina (1539–1610) puoliso Edzard II, Itä-Friisian kreivi
  • Cecilia (1540–1627) puoliso Christoph II Baden
  • Magnus (1542–1595) Itä-Götanmaan herttua
  • Karl (1544)
  • Anna (1545–1610) puoliso Georg Johan I, Pfalz-Veldenzin kreivi
  • Sten (1546–1547)
  • Sofia (1547–1611) puoliso Magnus II, Saksi-Lauenburgin herttua (1543–1603), Kustaa Vaasan ensimmäisen puolison veljenpoika
  • Elisabet (1549–1597) puoliso Cristoph von Mecklenburg
  • Kaarle IX (1550–1611) Ruotsin valtionhoitaja 1599–1604 ja kuningas 1604–1611

Kustaa Vaasa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa Vaasa oleskeli suuren Venäjän sodan (1555–1557) aikana lähes vuoden Suomessa.[4] Tämä on pisin aika mitä Ruotsin hallitsija on koskaan viettänyt yhtäjaksoisesti Suomessa.[5]

Sotatoimien ohella Kustaa Vaasa tutustui Jaakko Teitin keräämään valituskirjaan, jossa suomalaiset talonpojat esittivät valituksensa aateliston heitä kohtaan tekemiä vääryyksiä kohtaan. Kuningas myös rankaisi osaa mainituista aatelisista.[6]

Kuningas vietti suurimman osan ajastaan Turussa ja vieraili myös Helsingissä ja Viipurissa.[6] Huomattuaan helsinkiläisten valitukset kaupunkinsa epäedullisesta sijainnista ja kehittymättömyydestä aiheellisiksi Kustaa Vaasa antoi porvareille oikeuden muuttaa halutessaan takaisin kotiseuduilleen, josta heidät oli aiemmin pakotettu muuttamaan Helsinkiin.[7] Viipurissa kuningas pani käyntiin kaupungin puolustuksen vahvistamisen, joka oli päässyt pahoin rappeutumaan.[6]

Suomen vierailunsa päätteeksi Kustaa Vaasa perusti pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan. Herttua sai alueellaan kuninkaan valtuudet omaa ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta.[8]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa Vaasan hauta Uppsalan tuomiokirkko.

Keväällä 1560 kuningas oli 64-vuotias ja tunsi loppunsa lähestyvän. Hän kutsui säädyt Tukholman linnaan, jossa hän piti tunteellisen jäähyväispuheen muistellen aikaa, jolloin oli paennut kuningas Kristian II:n sotilaita. Hän pyysi myös anteeksi niiltä, joita oli toimillaan loukannut. 29. syyskuuta kuningas kuoli. Hänet haudattiin Uppsalan tuomiokirkkoon entisten aviopuolisoidensa Katariina Saksi-Lauenburgilaisen ja Margareeta Leijonhufvudin viereen. Hänen kolmas puolisonsa Katariina Stenbock jäi leskikuningattareksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jouni Ekonen, Terttu Matsinen: Forum - Suomi esihistoriasta nykyaikaan, s. 60-62. Otava, 2006. ISBN 951-1-19337-6.
  2. Carl Johan Gardell: SvD » Kulturnyheter » Myten om den gode Gustav Vasa Svenska Dagbladet. Viitattu 29.4.2008. (ruotsiksi)
  3. Christensen, Else & Koll, Boris: Pohjolan valtias. Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 4, s. 34-39. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
  4. Vahtola, Jouko; Suomen historia: Jääkaudesta Euroopan unioniin. 2003
  5. Pohjolan-Pirhonen, Helge; Suomen historia VII: Suomen historia 1523-1617. 1960
  6. a b c Pohjolan-Pirhonen 1960
  7. Helsingin kaupungin historia 1 (vuoteen 1721) 1950
  8. Vahtola 2003

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikki Ylikangas ja Kari Tarkiainen: Kustaa Vaasa (1496–1560) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kustaa Vaasa.
Vasa Royal COA.svg Edeltäjä:
Kristian II
Ruotsin kuningas
15231560
Seuraaja:
Eerik XIV