Lauri Kristian Relander

Lauri Kristian Relander
Presidentti Lauri Kr. Relander vuonna 1928.
Suomen tasavallan 2. presidentti
1.3.1925–1.3.1931
Pääministeri	Lauri Ingman Antti Tulenheimo Kyösti Kallio Väinö Tanner Juho Sunila Oskari Mantere Pehr Evind Svinhufvud
Edeltäjä	K. J. Ståhlberg
Seuraaja	P. E. Svinhufvud
Eduskunnan puhemies
1919–1920
Edeltäjä	Paavo Virkkunen
Seuraaja	Kyösti Kallio
Tiedot
Syntynyt	31. toukokuuta 1883 Kurkijoki
Kuollut	9. helmikuuta 1942 (58 vuotta) Helsinki
Puolue	Maalaisliitto
Koulutus	filosofian tohtori agronomi
Uskonto	luterilainen
Puoliso	Signe Relander

Lauri Kristian Relander (ristimänimeltään Lars Kristian, lempinimeltään Reissu-Lasse, 31. toukokuuta 1883 Kurkijoki – 9. helmikuuta 1942 Helsinki) oli Suomen tasavallan toinen presidentti vuosina 1925–1931.

Relander oli puoluetaustaltaan maalaisliittolainen (nyk. Keskusta). Relander sai lempinimen (haukkumanimen) "Reissu-Lasse", koska matkusti aikansa mittapuun mukaan paljon. Presidenttikautenaan Relander teki useita ulkomaanmatkoja, ja hän kävi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa ja Latviassa. Uutena valtiona Suomen oli järjestettävä suhteet lähivaltioihin, joten aktiivinen ulkomaanedustaminen oli oleellista, vaikkei sitä laajasti ymmärrettykään. Relanderin edeltäjä, K. J. Ståhlberg, ei ollut tehnyt yhtään valtiovierailua.

Relander ei hyväksynyt kieltolakia, mutta noudatti sitä silti säntillisesti. Hän nimitti muun muassa Suomen ensimmäisen naisministerin Miina Sillanpään Väinö Tannerin sosiaalidemokraattiseen vähemmistöhallitukseen sekä myönsi kauppaneuvoksen arvonimen naiselle ensimmäistä kertaa Suomen historiassa.

Koulutukseltaan Relander oli filosofian tohtori ja agronomi. Ennen presidenttiyttään Relander toimi Viipurin läänin maaherrana ja presidenttiytensä jälkeen Suomen Maalaisten keskinäisen palovakuutusyhtiön johtajana. Tehtävään siirtyessään hän oli vakuutusalan ummikko, mutta oppi alan nopeasti. Palovakuutusyhtiö oli LähiTapiolan edeltäjä.

Ennen poliittista uraa

Lauri Kristian Relander syntyi Laatokan rannalla Kurkijoen kunnassa 31. toukokuuta 1883 agronomi Evald Kristian Relanderin ja rovastintyttären Gertrud Maria o. s. Olsonin poikana. Hänellä oli veli Ilmari Relander ja siskopuoli Katri Relander. Kouluvuosina pojan etunimi suomentui Lauriksi. Relander suoriutui ylioppilaskirjoituksistaan vuonna 1901 keskinkertaisesti ja seurasi isänsä jälkiä ryhtyen opiskelemaan pääaineinaan maanviljelyskemiaa ja maanviljelystaloutta. Vuonna 1905 Relanderista tuli filosofian kandidaatti. Agronomiksi hän valmistui seuraavana vuonna ja filosofian maisteriksi 1907. Valmistumisensa jälkeen hän toimi kymmenen vuotta, vuoteen 1917, valtion maanviljelystaloudellisen koelaitoksen assistenttina. Tänä aikana hän asui ja työskenteli Vantaan Jokiniemessä. Tuona aikana hän suoritti useita tutkimuksia ja julkaisi useita alan teoksia: vuonna 1907 hän julkaisi kirjan karjalannan kokoamisesta ja hoidosta ja 1910 kaniininhoito-oppaan sekä kirjan maanviljelystoiminnasta ja kasvinjalostustyöstä Pohjoismaissa. Vuonna 1912 hänestä tuli lisensiaatti, ja 1914 hän väitteli tohtoriksi saksankielisellä, siementen itävyyttä käsitelleellä väitöskirjallaan. Relanderia pidetäänkin yhtenä maatalouden koetoiminnan ja kasvinjalostuksen tärkeistä kehittäjistä Suomessa, joskin hänen tutkimustuloksiaan ja toimintatapojaan kritisoitiin useaan otteeseen jopa siinä määrin, ettei hänelle myönnetty yliopiston dosentuuria.

Politiikassa

Koska Relander ei saanut virkaa yliopistosta, hän ryhtyi virkamieheksi ja poliitikoksi. Hänet oli valittu Maalaisliiton kansanedustajaksi jo 1910, ja vuonna 1917 hän kohosi puolueen johtohahmojen joukkoon. Pienen maaseudun puolueen kasvaessa pikkuhiljaa yhä suuremmaksi ja sen saadessa vastuulleen yhä merkittävämpiä tehtäviä tuli kysyntää kielitaitoisille, korkeasti koulutetuille ja esiintymiskykyisille henkilöille; tällaisena Relander pääsi ensin 1919 eduskunnan puhemieheksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1920 saakka, jolloin hänet nimitettiin Viipurin läänin maaherraksi saatuaan kannatusta läänin kansanedustajilta useista eri puolueista.

Relanderin syntymästä 100 vuotta -juhlapostimerkki vuodelta 1983.

Tie presidentiksi aukeaa

Vuonna 1925 presidentti K. J. Ståhlberg hieman yllättäen kieltäytyi asettumasta ehdolle toiselle kaudelle. Tämä aiheutti puolueille hämmennystä, eikä Maalaisliittokaan nimittänyt omaa ehdokastaan ennen kuin valitsijamiesvaalin jälkeen, päivää ennen lopullista äänestystä. Relander nimitettiin puolueensa ehdokkaaksi, koska sen kolme keskeisintä hahmoa, Kyösti Kallio, E. Y. Pehkonen ja Santeri Alkio olivat kaikki kieltäytyneet ehdokkuudesta. Heistä Kallio jopa vastusti oman puolueensa ehdokkaan valintaa ja piti Edistyspuolueen Risto Rytiä parempana vaihtoehtona. Kuitenkin Relander valittiin nuoren tasavallan toiseksi presidentiksi kolmannella äänestyskerralla 172 valitsijamiesäänellä Rytin 109 ääntä vastaan Maalaisliiton, Kokoomuksen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen äänillä. Maalaisliiton oikean siiven edustajana Relander sopi kokoomuslaisille, ja ruotsalaiset pitivät hänestä, sillä Relander oli kielikysymyksessä tunnetusti maltillinen; lisäksi hänen vaimonsa oli suomenruotsalainen.

Tasavallan presidentti

Virkaan astuessaan Relander oli vasta 41-vuotias, eikä hänellä ollut kokemusta valtakunnan tason politiikasta. Vaikka Relander viihtyikin julkisuudessa ja oli hyvä esiintyjä, hänen itsetuntonsa oli heikko, ja hän loukkaantui helposti monista huhuista ja juoruista, joita hänestä levisi. Monet pitivät häntä liian kokemattomana presidentin virkaan. Entinen presidentti Ståhlbergkään ei arvostanut seuraajaansa, joka oli edeltäjänsä lähes täydellinen vastakohta. Ståhlberg oli ollut vahva vaikuttaja ja linjanvetäjä syrjässä julkisuudesta. Relander esiintyi mielellään kansalle, ja hänen monet päätöksensä olivat linjattomia, mihin hänen poliittiset vastustajansa helposti tarttuivat. Relanderia myös jatkuvasti verrattiin Ståhlbergiin.

Relander rentoutumassa Kultarannassa.

Relanderin asemaa heikensi myös se, että häntä vaaleissa kannattaneet puolueet, erityisesti Kokoomus, alkoivat pian epäillä hänen kykyjään. Myös vanhat riidat Maalaisliiton Kyösti Kallion kanssa aiheuttivat harmia, sillä Kallio puhui usein avoimesti ja suorasti presidentin heikkouksista. Koska presidentiksi oli valittu yksi valtakunnan nuorimmista poliitikoista, se johti siihen, että kaikki Relanderin kauden pääministerit olivat presidenttiä vanhempia, mikä myös osaltaan söi presidentin arvovaltaa. Kaikki hallitukset olivat lyhytikäisiä vähemmistöhallituksia, mikä ei ollut kuitenkaan yksin Relanderin syytä, sillä puolueet ja niiden johtohenkilöt olivat keskenään riitaisia.

Ensimmäinen presidentti K. J. Ståhlberg ei tehnyt kautensa aikana yhtäkään virallista ulkomaanvierailua, mutta Relander sen sijaan otti tehtäväkseen hyvien ulkosuhteiden luomisen. Lukuisista ulkomaanmatkoistaan presidentti saikin kansan suussa lempinimen "Reissu-Lasse"; kaikkiaan Relander teki viisi ulkomaanmatkaa, jotka suuntautuivat Viroon, Ruotsiin, Latviaan, Tanskaan ja Norjaan. Valtiovierailut herättivät suurta huomiota kohdemaissa, ja Suomen presidenttiä pidettiin sivistyneenä ja sydämellisenä miehenä.

Huolimatta kaikesta saamastaan arvostelusta Relander oli kuitenkin kansan keskuudessa ja ulkomailla pidetty hahmo. Presidentin lukuisat valtiovierailut ja niiden aiheuttamat vastavierailut kiinnostivat kansalaisia, ja ne olivat hyvin usein myös monien lehtien otsikoissa. Myös ulkomailla arvostettiin Suomen salonkikelpoista ja sympaattista presidenttiä, joka toi nuorta kansakuntaa tunnetuksi sen rajojen ulkopuolella ja oli siten merkittävänä ja uraauurtavana tekijänä luomassa tasavallan ulkosuhteita.

Presidenttikauden loppuvaihe

Relander vastusti kommunismia tunnepohjaisesti, joten lapuanliikkeenä vuonna 1929 alkanut kommunisminvastainen kamppailu sai presidentin tuen. Vaikka hän kavahtikin liikkeeseen liittyvää laittomuutta, sen vastustajat tulkitsivat Relanderin puheet ja toimet oikeistoradikalismin myötäilemiseksi. Itse Relander piti pahimpana virheenään liikkeen johtajan Vihtori Kosolan kättelemistä talonpoikaismarssin yhteydessä kesällä 1930, mitä pidetäänkin hyvänä esimerkkinä Relanderin harkitsemattomuudesta toiminnassaan.

Relander kättelee Lapuan liikkeen johtaja Vihtori Kosolaa Talonpoikaismarssin päätteeksi ja kutsuu hänet autoonsa.

Relander painosti kesällä 1930 pääministeri Kyösti Kalliota ryhtymään – valtiomuodon vastaisesti – toimiin kommunistijulkaisujen levittämisen estämiseksi. Kallio ei suostunut, joten Relander myötävaikutti Kallion hallituksen kaatumiseen. Heinäkuussa 1930 Pehr Evind Svinhufvud muodosti koalitiohallituksen, joka sai pidettyä oikeistoradikalismin aisoissa. Svinhufvudin pääministerikaudella Relander jäi kuitenkin lähes täysin syrjään poliittisesta päätöksenteosta.

Presidentinvaalien lähestyessä Relander totesi omat mahdollisuutensa olemattomiksi eikä asettunut ehdolle. Hän kuitenkin osaltaan vaikutti siihen, ettei hänen omaa puoluetoveriaan Kalliota valittu vaan Kokoomuksen Svinhufvud seurasi Relanderia presidenttinä.

Presidenttikautensa jälkeen Relander siirtyi Suomen maalaisten paloapuyhdistyksen toimitusjohtajaksi, jossa tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka. Lauri Kristian Relander menehtyi 9. helmikuuta 1942 sydäninfarktiin vain 58-vuotiaana. Hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.

Relanderin nimittämät hallitukset

Pääministeri	Kausi	Hallitus
Antti Tulenheimo	1925	Tulenheimo
Kyösti Kallio	1925–1926	Kallio II
Väinö Tanner	1926–1927	Tanner
Juho Sunila	1927–1928	Sunila I
Oskari Mantere	1928–1929	Mantere
Kyösti Kallio	1929–1930	Kallio III
Pehr Evind Svinhufvud	1930–1931	Svinhufvud II

Relanderin tekemät ulkomaanmatkat presidenttinä

Pääartikkeli: Luettelo presidentti Relanderin valtiovierailuista

• Virallinen vierailu Viroon 21.–24. toukokuuta 1925.
• Virallinen vierailu Ruotsiin 19.–21. kesäkuuta 1925.
• Virallinen vierailu Latviaan 21.–23. kesäkuuta 1926.
• Virallinen vierailu Norjaan 4.–6. lokakuuta 1926 ja Tanskaan 7.–9. lokakuuta 1926.

Perhe

Vuonna 1901 nuori ylioppilas Relander tapasi ensimmäisen kerran lihakauppiaan tyttären Signe Östermanin (1886–1962). Pari meni naimisiin viisi vuotta myöhemmin ja sai kaksi lasta, Maja-Lisan (1907–1990) ja Ragnarin (1910–1970). Vuosina 1908-1917 perhe asui Vantaan Jokiniemeen valmistuneessa Jugend-rakennuksessa.

Signe Relander oli sivistynyt ja tyylikäs seurapiirinainen, joka hoiti maan ensimmäisen naisen tehtävät elegantisti. Suomenruotsalaisen Signen sanotaan osaltaan vaikuttaneen siihen, että Lauri Kr. Relander sai presidentinvaalissa 1925 myös RKP:n valitsijamiesten äänet.

Jälkimaine

Lauri Kristian Relanderin patsas eduskuntatalon valtiosalissa.

Suomen presidenteistä Relander lienee tuntemattomin. Hän ei ole jälkeenpäin herättänyt suuria tunteita suuntaan taikka toiseen, mutta hänen varovaisen myönteiseksi tulkittava suhtautumisensa oikeistoradikalismiin on sävyttänyt hänen julkisuuskuvaansa. Relanderin maine heikkona presidenttinä on jossain määrin parantunut presidentin päiväkirjojen tultua päivänvaloon 1967–1968. Päiväkirjat kertovat tunnollisesta ja kotimaan asioita tiiviisti seuraavasta, mutta myös vainoharhaisuuteen taipuvaisesta presidentistä. Lisäksi päiväkirjoista käy ilmi, miten herkkä ja lempeä Relander joutui presidentiksi tultuaan astumaan kenties vääränlaiseen asemaan. Relanderilla oli paljon hyviä ominaisuuksia, mutta johtajalta kaivattavaa päättäväisyyttä ja kokemusta hänelle ei vielä ollut ehtinyt kertyä. Toisaalta Relander teki uraauurtavan työn luomalla Suomelle hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin, mikä oli K. J. Ståhlbergin kaudella jäänyt pitkälti tekemättä. Lisäksi Relander otti ensimmäisenä presidenttinä sosiaalidemokraatit hallitusvastuuseen, mikä oli merkittävä etappi kansallisen eheyttämisen tiellä.

Lähteet

• Jukka-Pekka Pietiläinen: Relander, Lauri Kristian (1883–1942) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 7.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Lauri Kristian Relander Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• YLE/Elävä arkisto: Lauri Kristian Relander – Reissu-Lasse
• Yleisradio: Kansallinen äänigalleria: Lahden radioaseman avajaispuhe, 22. huhtikuuta 1928, jälkiäänitetty 1938
• Toimituskunta Päiviö Tommila et al.: Suomen hallitsijat: keisarit, kuninkaat ja presidentit. Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6489-4.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lauri Kristian Relander Wikimedia Commonsissa
• Lauri Kristian Relanderin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
• Virkkunen, Sakari: Relander − Hymyilevä presidentti. Helsinki: Otava, 1979.
• Vasara, Erkki: Raskailta tuntuivat askeleet. Lauri Kristian Relanderin elämäkerta. Helsinki: WSOY, 2013.

Suomen presidentit

Ståhlberg | Relander | Svinhufvud | Kallio | Ryti | Mannerheim | Paasikivi | Kekkonen | Koivisto | Ahtisaari | Halonen | Niinistö

Suomen vuoden 1919 presidentinvaalien ehdokkaat

Carl Gustaf Emil Mannerheim (Kok. ja RKP) | Lauri Kristian Relander (ML) | K. J. Ståhlberg (Ed.) | Väinö Tanner (SDP)

Suomen vuoden 1925 presidentinvaalien ehdokkaat

Lauri Kristian Relander (ML) | Risto Ryti (Ed.) | Hugo Suolahti (Kok.) | Karl Söderholm (RKP)
Väinö Tanner (SDP) | Väinö Voionmaa (SDP) | Matti Väisänen (STP)