Dacken sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruotsin armeija lähdössä kukistamaan Dacken kapinallisia. Vesivärijäljennös kadonneesta viisiosaisesta teoksesta Kustaa Vaasan voitot, neljäs osa.

Dacken sota tai Dacken kapina (ruots. Dackefejden) oli talonpoikaiskapina, joka puhkesi Etelä-Ruotsin Smålandissa vuoden 1542 kesällä. Kapinan syitä olivat tyytymättömyys Kustaa Vaasan verotusta ja kirkkopolitiikkaa kohtaan sekä se, että kuningas oli kieltänyt smålandilaisille tärkeän kaupankäynnin Tanskalle kuuluvan Blekingen kanssa. Kapina sai nimensä johtajastaan Nils Dackesta. Hän oli talonpoika Torsåsista, Etelä-Smoolannista. Kyseessä oli viimeinen ja samalla uhkaavin niistä lukuisista kapinoista, joita Kustaa Vaasan hallintoa vastaan kohdistui.[1]

Tapahtumakulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapinan johtaja Nils Dacke oli uudisraivaaja, joka monien kaltaistensa tavoin oli joutunut kärsimään verotuksen kiristymisestä. Veronkantajiin ja vouteihin kohdistuneista hyökkäyksistä alkanut kapina levisi nopeasti Smålandiin, Öölantiin sekä Itä- ja Länsi-Götanmaan metsäalueille. Oikeastaan kyseessä oli sisällissota kuningasta vastaan. Saksalaiset palkkasoturit eivät osanneet vastata kapinallisten sissitaktiikkaan kovin hyvin, joten kapinaliike sai sotilaallista menestystä voittaen kuninkaan armeijan useissa kahakoissa.[2] Näistä tunnetuin on Kisan taistelu, jossa kapinalliset väijyttivät palkkasoturiosaston kaataen suuria puita sen niskaan. Kalmarin ja Jönköpingin kaupungit jäivät kuitenkin kuninkaan käsiin. Suurin osa kaupunkien porvareista tuki Dackea, mutta Kustaa Vaasan sotilaat pitivät ne kuninkaan vallassa. Kalmar piiritettiin. Talonpojilla ei kuitenkaan ollut piirityskalustoa, eikä kaupunkia onnistuttu saartamaan tehokkaasti meren puolelta. Kaupunki jäi Kustaa Vaasan joukkojen hallintaan koko kapinan ajaksi.

Kapinallisten vallassa olevilla alueilla sallittiin taas Ruotsin uskonpuhdistuksessa lakkautetut katoliset messut. Myös rajakauppa Blekingeen avattiin uudestaan. Kustaa Vaasan asema oli uhattuna ja hänen ulkomaiset vastustajansa muodostivat yhteyksiä kapinallisiin. 8. marraskuuta kuninkaan oli pakko tehdä aselepo kapinallisten kanssa.

Nils Dacken asema kapinan johtajana ei kuitenkaan ollut vakaa. Yhteistoiminta eri kapinapäälliköiden kesken sujui huonosti, eivätkä kapinalliset saaneet muodostettua kunnollista yhteyttä Ruotsin muissa osissa asuvien kuninkaan vastustajien kanssa. Kuningas asetti Smålandin kauppasaartoon ja kävi tammikuussa vastahyökkäykseen kerättyään voimia. Kevättalven 1543 kuluessa kapinalliset lyötiin ankarissa taisteluissa.[2] Ratkaiseva taistelu käytiin maaliskuussa Virserumin lähellä Hjorten-järven jäällä. Nils Dacke palasi kotiseudulleen, missä hän sai elokuussa surmansa yrittäessään paeta Blekingeen. Smålandilaisia rangaistiin sotaväen tekemillä hävitystöillä, teloituksilla ja raskailla sakoilla; kului vuosikymmeniä ennen kuin maakunta saavutti taas aikaisemman vaurautensa. Rauhattomuudet maakunnassa jatkuivat vielä vuosien ajan vapaalle jalalle jääneiden kapinapäälliköiden elättäessä itseään ryöstelemällä. Kapinan seurauksena Kustaa Vaasa uudisti armeijansa vähentäen riippuvuutta ulkomaisista palkkasotureista.

Dacken sodan muistoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nils Dacke oli vuosisatojen ajan roiston maineessa. 1900-luvulla historian uudelleenarvioinnit johtivat siihen, että monet alkoivat pitää Kustaa Vaasaa hirmuhallitsijana ja Nils Dackea vapaustaistelijana. Virserumiin on pystytetty Dacken patsas.

Ruotsinkielinen sanonta ”inte hänt sedan dackefejden” (tarkoittaa suurin piirtein ”ei sitten Dacken sodan”) viittaa asiaan, jota ei ole tapahtunut hyvin pitkään aikaan. Sanontaa käytetään lähinnä Etelä-Ruotsissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 165. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. a b Kyösti Kiuasmaa: Valtaistuinriitojen ja uskonpuhdistuksen aika, s. 239-241. Teoksessa Suomen historia 2. Keskiaika: Uuden ajan alku. Päätoim. Yrjö Blomstedt. Weilin & Göös, 1985. ISBN 951-35-2491-4.