Palkkasotilas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”palkkasoturi” ohjaa tänne. Muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.
Sveitsiläisiä palkkasotureita ylittämässä Alppeja vuonna 1499.

Palkkasotilas tai palkkasoturi on taistelija, joka ottaa osaa sotatoimiin rahapalkkaa vastaan pääasiassa yksityisten intressien vuoksi ilman erityistä ideologista, poliittista tai kansallista motiivia. YK:ssa määritellään palkkasotilas sodankäynnin ja rikollisen toiminnan ammattilaiseksi, joka sekaantuu toisen maan konfliktiin, puolustaen maksukykyisten etuja rahallista korvausta vastaan. Palkkasoturi ei ole sama asia kuin ammattisotilas, joka tarkoittaa vakinaisen sotaväen sotilasta, joka palvelee vakinaisessa sotaväessä ammatikseen saaden siitä palkkaa.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paolo Uccellon maalaus palkkasoturikomentaja Sir John Hawkwoodista

Palkkasotilaat ovat ilmiönä ikivanha. Jo vanhan ajan imperiumit värväsivät usein armeijoihinsa miehiä rajojensa ulkopuolelta. Esimerkiksi Rooman valtakunnan palveluksessa oli vuosisatojen kuluessa satoja tuhansia vieraita palkkasotureita. Palkkasoturit olivat yleinen ilmiö myös keskiajan ja varhaisen uuden ajan Euroopassa sekä monien ei-eurooppalaisten yhteiskuntien keskuudessa. Esimerkiksi renessanssiajan Italiassa kondottieereilla oli huomattava määrä vaikutusvaltaa. Myös islamilaisessa maailmassa palkkasoturiarmeijat ja -päälliköt olivat ajoittain vaikutusvaltaisia.

Ruotsin armeijassa taisteli suuri määrä skottilaisia, saksalaisia, puolalaisia, ranskalaisia ja muita palkkasotureita 1500- ja 1600-luvuilla. Käsitettä palkkasoturi on usein käytetty myös niistä 1600-luvun ruotsalaisista ja suomalaisista ”sijaissotilaista”, jotka suurta rahakorvausta vastaan liittyivät armeijaan maatilan isännän tai hänen perheenjäsenensä tilalla.

Euroopassa palkkasoturien merkitys vähentyi 1800-luvulta lähtien, kun useat valtiot siirtyivät yleiseen asevelvollisuuteen. Tämän jälkeen palkkasotureita ovat työllistäneet varsinkin sisällissodat ja muut sisäiset rauhattomuudet kehitysmaissa, 1990-luvulla myös entisessä Jugoslaviassa.

Palkkasoturin nykyinen määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geneven sopimuksen 47. artikla määrittelee palkkasoturin seuraavasti:

1. Palkkasoturilla ei ole oikeutta taistelijan tai sotavangin asemaan. 2. Palkkasoturiksi katsotaan henkilö, joka:

a) on erityisesti värvätty paikalta tai ulkomailta taistelemaan aseellisessa selkkauksessa;
b) tosiasiassa osallistuu varsinaisiin vihollisuuksiin;
c) osallistuu vihollisuuksiin pääasiassa henkilökohtaisen hyödyn vuoksi ja jolle selkkauksen osapuoli tai sen edustaja on luvannut huomattavasti korkeamman palkkion kuin mitä vastaavassa asemassa ja tehtävässä olevalle asianomaisen osapuolen asevoimissa palvelevalle henkilölle maksetaan tai on luvattu maksaa;
d) ei ole selkkauksen osapuolen kansalainen eikä vakinaisesti asu selkkauksen osapuolen hallinnassa olevalla alueella;
e) ei kuulu selkkauksen osapuolen asevoimiin; ja
f) ei ole selkkauksen ulkopuolisen valtion viralliseen tehtävään lähettämä asevoimien edustaja.

Geneven sopimuksen mukaan palkkasoturia voidaan kohdella tavanomaisena rikollisena ja hänet tuomita siviilioikeudessa voimassaolevan rikoslain mukaan. Häntä ei myöskään konfliktin jälkeen, toisin kuin sotavankia, tarvitse kotiuttaa kotimaahansa.

Muukalaislegioona ja gurkhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläisiä gurkhia tai Ranskan muukalaislegioonalaisia ei pidetä palkkasotureina, koska sekä gurkhat että muukalaislegioona ovat kiinteä osa maidensa varsinaista armeijaa ja niihin pätevät samat säännöt kuin kyseisen maan muihin asevoimien edustajiin. Muukalaislegioonalaiset ja gurkhat ovat myös osa maan varsinaisia asevoimia, joten he eivät palvele sitä joka parhaiten maksaa, kuten palkkasotureilla on yleensä tapana.

Palkkasoturien maine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkkasotureita kohtaan ei ole yleensä tunnettu arvostusta, toisinaan palkkasoturien ammattia kohtaan on tunnettu suoranaista halveksuntaa. Palkkasotureita monesti pidetään moraalittomina, kunniattomina röyhkimyksinä jotka ovat valmiita sotimaan pelkästään oman etunsa vuoksi. Osittain tämän vuoksi palkkasotureilla on myös rahanahneen leima. Englannin kielen palkkasoturia tarkoittava sana mercenary voidaan kääntää suomeksi myös omanvoitonpyyntöinen tai rahanahne.

Yksityiset turvallisuus- ja sotilasalan yritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiset turvallisuus- ja sotilasalan yritykset ovat nykyaikainen palkkasotilasammattikunnan haara. Vaikka varsinaiset aggressiiviset sotatoimet jätetään yleensä armeijoille, on yksityisen sektorin kasvu ollut viime vuosina suurta. Yksityiset sopimustyöntekijät vastaavat esimerkiksi huollosta, kuljetuksesta, vartioinnista ja kouluttamisesta. Varsinkin Irakin sodan yhteydessä on usein käytetty termiä civilian contractor, jolla viitataan muun muassa Blackwater USA:n Irakissa toimiviin työntekijöihin.

Blackwater[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Xe (yritys)

Irakin sota tarkoitti jättimäistä kasvua 1990-luvun lopulla perustetulle Blackwaterille. Vuonna 2006 yli 90 prosenttia yhtiön tuloista tuli Yhdysvaltain hallituksen kanssa tehdyistä sopimuksista. Blackwaterin toimintaa on kyseenalaistettu pitkään ja se on kerännyt kyseenalaista mainetta. Bagdadissa 16. syyskuuta 2007 Blackwaterin vartijat ampuivat kuoliaaksi 17 irakilaissiviiliä. Näistä 14 siviilin kohdalla FBI:n tutkijat totesivat ampumisen tapahtuneen ilman perusteita.[1] Yrittäessään kiillottaa julkisivuaan yhtiö vaihtoi nimensä nykyiseen muotoon Xe. Irakin hallitus on pitkään yrittänyt saada Blackwaterin toimitsijoita ulos maasta ja alkuvuonna 2009 se epäsi yhtiöltä luvan toimia Irakissa. Viimeisten blackwaterilaisten odotetaan lähtevän Irakista syksyllä 2009.[2] Blackwater on tällä hetkellä suurin yksityinen sotilas- ja turvallisuusalan yritys. Sen alaisuudessa työskentelee yli 20 000 palkkasotilasta ja sillä on omat ilmavoimat. Yhtiöllä on myös oma panssaroitu miehistönkuljetusvaununsa Grizzly APC.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]