Sotavanki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalaisia sotavankeja 1944.

Sotavanki on jonkin valtion sotilas, joka on jäänyt vihollisvaltion vangiksi näiden valtioiden välisessä sodankäynnissä. Sotavangiksi voidaan määritellä henkilö, joka on osallistunut sotatoimiin komentoketjun alaisuudessa, joka pukeutuu asepukuun ja joka kantaa asetta avoimesti. Näin ollen esimerkiksi terroristeilta tai sissisotilailta on toisinaan evätty sotavangin status. Esimerkkisyy sotavankistatuksen kieltämiseen on se, että vangittu henkilö on pyrkinyt esiintymään siviilinä.

Sotavankien kohtelusta on määrätty Geneven ihmisoikeussopimuksessa. Sotavangit sijoitetaan yleensä vankileireille. Taistelevat osapuolet voivat vaihtaa toistensa sotavankeja. Sodan loputtua sotavangit tulisi palauttaa kotimaahansa.

Sotavangin asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikilla laillisilla taistelijoilla on oikeus sotavangin statukseen eli tulla kohdelluksi sotavankina. Tietyissä tilanteissa laillisen taistelijan määrittely on hankalaa. Mielivaltaisen kohtelun estämiseksi vangiksi otettuja on epäselvissä tilanteissa kohdeltava sotavankina kunnes asian ratkaisee laillinen tuomioistuin. Sotavankeihin sovelletaan pidättäjävaltion lakeja, jotka eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa humanitaarisen oikeuden kanssa.

Sotavangin oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinnon, asuinolojen ja terveydenhuollon tulee olla samaa tasoa kuin pidättäjävaltion omien asevoimien kohdalla. Ravinnon tulee olla riittävää ja kyettävä pitämään vangit kunnossa. Kaikki ravintoon kohdistuvat kurinpitotoimet ovat kiellettyjä. Sotavankien terveydentilasta on pidettävä huolta ja leirissä tulee olla oma sairasosasto. Terveydentila tarkistetaan kuukauden välein.

Sotavankeja on kohdeltava inhimillisesti. Jos vanki on haavoittunut tai sairas, hänelle on annettava hoitoa. Pidättäjävaltio on vastuussa vangin turvallisuudesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta. Sotavankeja saadaan käyttää tietyin rajoituksin työntekoon, joka ei vaaranna heidän terveyttään.

Sotavangilla on oikeus harjoittaa vapaasti omaa uskontoaan ja saada hengellistä apua.

Sotavangilla on oltava mahdollisuus ilmoittaa vankileiriin saapumisestaan perheelleen ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean henkilötiedustelukeskukselle.

Sotavanki on velvollinen antamaan itsestään tietyt tiedot pidättäjävaltiolle (nimi, sotilasarvo, syntymäaika ja tuntolevyn numero tai vastaavat muut tunnistetiedot). Sotavankeja ei saa pakottaa antamaan muita tietoja.[1]

Sotavangit islamissa[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamissa Profeetta kohteli vankejaan hyvin, toisinkin kuin roomalaiset tai assyrialaiset tai faaraot, jotka polttivat vankien silmät kuumilla raudoilla tai nylkivät heidät elävältä.

Muslimien vangiksi jääneet viedään heille valmistettuun paikkaan, eikä heitä kiduteta tai kaltoinkohdella, eikä heiltä riistetä vettä ja ruokaa tai suojaa. Heidän korviaan tai suutaan ei peitetä eikä heitä laiteta häkkeihin, vaan heitä kohdellaan lempeästi ja heitä kannustetaan hyväksymään islam. Muslimit komennettiin sitomaan vangit etteivät he karkaisi.

Vangeista voidaan pyytää lunnaita tai vaihtaa heidät muslimivankeihin tai vapauttaa heidät ilman vastinetta. Heidät voidaan jakaa orjiksi ja miehet surmata, muttei naisia tai lapsia.

Sotavankien tilanne eri konflikteissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa talvi- ja jatkosodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodassa sotavangiksi jäi 858–1100 suomalaista. Vankeusaika jäi lyhyeksi ja jo huhtikuussa 1940 Suomeen palautettiin 838 sotavankia.[3]

Jatkosodassa suomalaisia sotavankeja oli Neuvostoliiton virallisen tilaston mukaan 2 377. Kotimaahan palautettiin 1 969 henkeä. Timo Malmin mukaan suomalaisia joutui vangeiksi 3 402, leirillä kuoli 1 388 ja kotiutettuja oli 1 938 eli 57 prosenttia. Lukujen eron virallisiin lukuihin selittää osittain se, että neuvostoliittolaisissa tilastoissa otetaan huomioon vain ne sotavangit, jotka selvisivät leirille saakka.[4]

Suomalaisten sotavankeuden traumat ja kokemukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan aikana suomalaisia joutui sotavangiksi eri lähteiden mukaan eri määriä, ja viimeaikaisen tutkimuksen mukaan tämä määrä olisi ollut yli 3 500 joista leireillä (tai matkalla sinne) kuoli tai tapettiin noin 1 500 eli 43 prosenttia.[5] Silminnäkijänä vankileirillä ollut Yrjö Korhonen kertoo kuinka neuvostoviranomaiset uhkasivat takaisin leirille joutumisesta jo vapautumisvaiheessa. Sotavankiveteraaneja on Suomessa elossa enää muutamia kymmeniä.

Juuri vangeiksi otettuja suomalaisia uhattiin teloituksilla ja siviilitkin suhtautuivat sotavankeihin vihamielisesti. Vangit marssivat aluksi (ilman kenkiä) 40 kilometrin matkan Perkjärven juna-asemalle josta heidät kuljetettiin Borovitšin vankileirille härkävaunuilla. Tapa oli hyvin samanlainen kuin lukemattomissa muissa vankien kuvauksissa tältä ajalta (muun muassa Unto Parvilahti kirjassa Berijan tarhat). Leirin saunassa vangit saivat desinfioinnin ja karvanpoiston ja se jäikin ainoaksi puhdistustoimenpiteeksi vankiajalle. Borovitšin leirillä olot olivat kurjat ja taudeista punatauti oli yleisin.

Yrjö Korhonen joutui vankina syyskylmien aikaan tukinuittoon joessa ja ainoa vaate oli paita. Korhonen sairastui ja joutui sairaalaan jossa hänellä todettiin myös munuaistulehdus. Myöhemmin Korhonen siirrettiin Tserepovetsin leirille jossa taas riehui kurkkumätä- ja pilkkukuume-epidemia. Päästessään Suomeen tapaninpäivänä 1944 hän painoi vain 52 kiloa.

Sotavangit Suomessa 1939–1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sotavangit Suomessa

Suomalaiset vangitsivat 5 700 neuvostosotilasta talvisodan aikana, jotka selvisivät suhteellisen hyvin. Sen sijaan jatkosodan aikana suomalaiset vangitsivat 64 000 sotilasta, joista lähes 30 prosenttia menehtyi.

Abu Ghraibin kidutusskandaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali paljastui huhtikuussa 2004 60 Minutes II -ohjelman julkaistua yhdysvaltalaisten sotilasvanginvartijoiden ottamia valokuvia vankien pahoinpitelyistä ja kidutuksista Yhdysvaltain ylläpitämässä irakilaisessa vankilassa. Vankilaan teljettyjä vankeja oli kidutettu esimiesten määräyksestä tai oma-aloitteisesti. Tapahtumista levisi myös internetissä valokuvia, ja se aiheutti maailmanlaajuisen kohun. Yhdysvaltain johtaman liittouman joukkojen otettua Irakin haltuunsa vankilan nimi muutettiin Baghdad Central Confinement Facilityksi (BCCF). Vankilassa on pidetty jopa 7 000 vankia, osa vastarintataistelijoita, osa rikollisia ja osa ilman syytteitä. Vankilaa valvoo yksi sotilaspoliisipataljoona. Vankila suljettiin elokuussa 2006 ja tyhjä vankilarakennus luovutettiin irakilaisille.

Laittomat taistelijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2002 Yhdysvallat on pitänyt Guantanamo Bayn vankileirissään yli 700 Afganistanin sodan vankia ilman sotavangeille kuuluvia kansainvälisiä oikeuksia. Heillä ei ole myöskään Yhdysvaltain perustuslain takaamia oikeuksia. Yhdysvallat on luokitellut vangit ”laittomiksi taistelijoiksi”, jottei heillä olisi laillisille taistelijoille kuuluvaa sotavankien asemaa, mikä olisi taannut heille Geneven sopimuksen mukaiset oikeudet. Laittoman taistelijan käsitettä ei ole aikaisemmin ollut olemassa. Järjestelyllä pyrittiin luomaan oikeustila, missä ei olisi välttämätöntä noudattaa kiinni otettujen osalta minkään maan lakia tai kansainvälistä sopimusta. Ensimmäisinä viitenä vuotena vain kymmenen vankia sai rikossyytteen.[6] Vuonna 2008 Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi Yhdysvaltain perustuslain vastaisena vuoden 2006 sotilaskomissiolain kohdan, jossa vangituilta evättiin habeas corpus -oikeus valittaa omasta vangitsemisestaan liittovaltion oikeusistuimiin.[7]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Frolov, Dmitri: Kuviin vangitut. Suomalaiset sotavangit valokuvissa. Edita Publishing Oy, 2012.
  • Timo Malmi: Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa 1941-1944: miehet kertovat (2001)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rosen, G ja J. Parkkari: Sodan lait. Edita Prima 2004. ISBN: 951-37-4001-3
  2. http://islamqa.info/en/13241
  3. Alava T., Frolov, D., Nikkilä R. (2002) RUKIVER - Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa. Edita.
  4. Malmi T. (2008) Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa 1941-1944. Atena Kustannus.
  5. Helsingin Sanomat: ”Sotavankeutta seurasi pitkä hiljaisuus”, 16.10.2011 sivu c7
  6. U.S. pacifists protest against Guatanamo Bay prison People's Daily. Viitattu 28. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  7. HS: Guantánamon vangit saivat oikeuden oikeudenkäyntiin, viitattu 13. kesäkuuta 2008

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]