Valtio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo valtiosta poliittisena käsitteenä. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Sanalla valtio viitataan sekä poliittiseen ja alueellisen kokonaisuuteen että hallinnolliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen järjestelmään.[1] Julkisoikeuden mukaan valtio on ihmisyhdyskunta, joka määrätyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa.[2]

Määrittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsitteet valtio, maa, kansakunta ja yhteiskunta sekoitetaan usein. Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien (nykyisten ja siihen mennessä institutionalisoituneiden) vuorovaikutussuhteiden verkostoista, josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan muun muassa hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen:

Vielä uudempi laajennus tähän jaotteluun on neljäs sektori, jolla tarkoitetaan perhettä, sukua ja ystäväpiiriä.

Max Weberin klassisen määritelmän mukaan valtio on organisaatio, jolla on legitiimi väkivaltamonopoli tietyllä maantieteellisellä alueella.

Usein valtiosta puhuttaessa tarvitaan nimenomaan itsenäisiä eli suvereeneja valtioita. Sellaisia on maailmassa nykyisin noin 200, ja Etelämannerta lukuun ottamatta maapallon kaikki maa-alueet kuuluvat nykyisin johonkin valtioon. Merellä luetaan valtion alueeseen kuuluvaksi rannikon läheisyydessä olevat aluevedet, mutta niiden ulkopuolella olevat vesialueet eivät kuulu mihinkään valtioon.

Itsenäisten valtioiden ohella on olemassa myös autonomisia valtioita, joilla kuuluvat jonkin muun valtion alaisuuteen, mutta joilla on enemmän tai vähemmän laaja itsehallinto. Esimerkiksi Suomi oli vuosina 1809–1917 Venäjän keisarikuntaan kuulunut autonominen suuriruhtinaskunta. Liittovaltio on valtio, jonka alue jakautuu pienempiin osavaltioihin, joilla on itsehallinto.

Sanan etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielen sana valtio on johdos sanasta valta. Sanan kehitti ilmeisesti Paavo Tikkanen vuonna 1846, ja sitä käytti ensimmäisen kerran Rietrikki Polén seuraavana vuonna Suometar-lehdessä ilmestyneessä matkakertomuksessaan. Aiemmin samassa merkityksessä oli käytetty muun muassa sanoja valtakunta, riikki ja kruunu.[3]

Valtion toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion hallinnon päätehtävä on yhteiskuntajärjestelmän jatkuvuudesta huolehtiminen.

Suomessa valtiovalta kuuluu kansalle perustuslain (11.6.1999/731) 2 §:n mukaan. Eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa. Perustuslaki kumosi 17. päivänä heinäkuuta 1919 annetun Suomen Hallitusmuodon, joka nimestään huolimatta oli myös perustuslaki.

Valtion yleistä hallitusta varten taas on olemassa valtioneuvosto. Kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta, myös Suomen perustuslaki noudatti aiemmin tätä periaatetta. Nykyään Suomi on parlamentaarinen, eli eduskunta on muita tärkeämpi valtioelin.

Julkinen hallinto toimii hierarkkisesti järjestäytyneenä maantieteellisten alueiden pohjalta.

  • Ylimmät valtioelimet muodostuvat eduskunnasta, tasavallan presidentistä ja valtioneuvostosta.
  • Keskushallinnon tasoon kuuluvat valtioneuvosto, ministeriöt ja muut keskusyksiköt.
  • Väliasteen hallinto koostuu lääninhallituksista ja toimialakohtaisesta aluehallinnosta (piirihallinto).
  • Alimpana hallinnon tasona toimii valtion paikallishallinto sekä kunnat ja kuntayhtymät.
  • Riippumaton tuomioistuinlaitos on osa julkista hallintoa

Valtion tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain 28. presidentti Woodrow Wilson jaotteli valtion tehtävät 1900-luvun alussa seuraavasti:

  • järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
  • miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
  • omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
  • sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
  • rikosten rankaisu ja määrittely
  • oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
  • poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
  • valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen

Valtion toiminta rahoitetaan pääasiassa veroilla. Niiden ohella valtiolla voi olla muitakin tuloja, esimerkiksi valtiolle kuuluvan omaisuuden tuottoja. Valtiolla on verotusoikeus.

Aatteena anarkismi vastustaa valtiota.

Valtiomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Valtiomuoto

Valtioita voidaan jaotella muun muassa valtiomuodon eli sen mukaan, keillä on oikeus osallistua valtiovallan käyttöön. Demokraattisissa valtioissa valta kuuluu kansalle, joka käyttää sitä vaaleilla valitun parlamentin tai muun edustuslaitoksen välityksellä, toisinaan, esimerkiksi eräissä antiikin Kreikan valtioissa suoraankin. Monarkioissa korkein valta kuuluu yhdelle henkilölle ja on tavallisimmin perinnöllinen, joskin monissa nykyisissä monarkioissa hallitsijalla on enää rajoitetusti valtaoikeuksia tai pelkästään edustuksellisia tehtäviä. Diktatuurivaltioissa valta on keskitetty yhdelle henkilölle tai hänen johtamalleen puolueelle.

Valtio-käsitteen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio käsitteenä alkoi tulla laajempaan käyttöön keskiajan loppupuolella, jolloin se on liitetty voimakkaasti hallitsijaan ja siihen mitä hallitsija omisti ja ketkä hänen alamaisiaan olivat. Vasta 1600-luvulla alettiin erottaa toisistaan käsitteinä hallitsija ja valtio instituutiona. [4] Kehitys näkyi mm. siinä, että hallitsijasta koituvat hallinnolliset kustannukset alettiin erottaa omaksi kokonaisuudekseen valtion laitosten menoisa ja tuloissa.

Tällöin valtion käsitteeseen liitettiin muun muassa valtion ylläpitämä väkivaltakoneisto, jolla viitattiin poliisiin ja armeijaan.[5]

Valtio-käsitteen filosofiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klassinen Platonin teos Valtio eli Politeia on lähtökohtana käsitteen filosofisille tulkinnoille. Thomas Moren Utopia vuodelta 1516 on näistä tunnetuimpia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Veli Merikoski: Suomen julkisoikeus pääpiirteittäin. WSOY, 1983. ISBN 951-951-0-11991-1.
  3. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1447. WSOY, Helsinki 2004.
  4. Paloheimo, Heikki ja Wiberg, Matti: Politiikan perusteet. WSOY. Porvoo. 1997.
  5. Paloheimo, Heikki ja Wiberg, Matti: Politiikan perusteet. WSOY. Porvoo. 1997.