Valtio
Tätä sivua ei ole Valtio on ihmisyhdyskunta, joka määrätyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa.[1] Sanalla valtio viitataan sekä poliittiseen ja alueellisen kokonaisuuteen että hallinnolliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen järjestelmään.[2]
Max Weberin klassisen määritelmän mukaan valtio on organisaatio, jolla on legitiimi väkivaltamonopoli tietyllä alueella.
Usein valtiosta puhuttaessa tarvitaan nimenomaan itsenäisiä eli suvereeneja valtioita. Sellaisia on maailmassa nykyisin noin 200, ja Etelämannerta lukuun ottamatta maapallon kaikki maa-alueet kuuluvat nykyisin johonkin valtioon. Merellä luetaan valtion alueeseen kuuluvaksi rannikon läheisyydessä olevat aluevedet, mutta niiden ulkopuolella olevat vesialueet eivät kuulu mihinkään valtioon.
Itsenäisten valtioiden ohella on olemassa myös autonomisia valtioita, joilla kuuluvat jonkin muun valtion alaisuuteen, mutta joilla on enemmän tai vähemmän laaja itsehallinto. Esimerkiksi Suomi oli vuosina 1809-1917 Venäjään kuulunut autonominen suuriruhtinaskunta. Liittovaltio on valtio, jonka alue jakautuu pienempiin osavaltioihin, joilla on itsehallinto.
Valtion harjoittama julkinen valta jaetaan tavallisesti lainsäädäntävaltaan, toimeenpanovaltaan ja tuomiovaltaan.
Valtion toiminta rahoitetaan pääasiassa veroilla. Niiden ohella valtiolla voi olla muitakin tuloja, esimerkiksi valtiolle kuuluvan omaisuuden tuottoja.
Aatteena anarkismi vastustaa valtiota.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sanan etymologia
Suomen kielen sana valtio on johdos sanasta valta. Sanan kehitti ilmeisesti Paavo Tikkanen vuonna 1846, ja sitä käytti ensimmäisen kerran Rietrikki Polén seuraavana vuonna Suometar-lehdessä ilmestyneessä matkakertomuksessaan. Aiemmin samassa merkityksessä oli käytetty muun muassa sanoja valtakunta, riikki ja kruunu.[3]
[muokkaa] Valtiomuoto
-
Pääartikkeli: Valtiomuoto
Valtioita voidaan jaotella muun muassa valtiomuodon eli sen mukaan, keillä on oikeus osallistua valtiovallan käyttöön. Demokraattisissa valtioissa valta kuuluu kansalle, joka käyttää sitä vaaleilla valitun parlamentin tai muun edustuslaitoksen välityksellä, toisinaan, esimerkiksi eräissä antiikin Kreikan valtioissa suoraankin. Monarkioissa korkein valta kuuluu yhdelle henkilölle ja on tavallisimmin perinnöllinen, joskin monissa nykyisissä monarkioissa hallitsijalla on enää rajoitetusti valtaoikeuksia tai pelkästään edustuksellisia tehtäviä. Diktatuurivaltioissa valta on keskitetty yhdelle henkilölle tai hänen johtamalleen puolueelle.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Veli Merikoski: Suomen julkisoikeus pääpiirteittäin. WSOY, 1983. ISBN 951-951-0-11991-1.
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1447. WSOY, Helsinki 2004.
[muokkaa] Katso myös
