Ideologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ideologia eli aatejärjestelmä tai aaterakennelma on ohjeelliseksi muodostunut aatteiden kokoelma, poliittinen näkökulma todellisuuteen tai kaavoittuneeksi muuttunut poliittinen käytäntö, joka heijastaa tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksiä.[1]lähde tarkemmin?

Eri ideologiakäsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri ideologiakäsitteet voidaan tiivistää kolmeen päätyyppiin:[2]

  • Neutraalin ideologiakäsityksen mukaan ideologia tarkoittaa ajatusten ja uskomusten järjestelmää ja näkemystä maailmasta. Sanaa käytetään neutraalisti, eikä ideologiaa itsessään pidetä sen enempää kielteisenä kuin myönteisenäkään.
  • Negatiivisen ideologiakäsityksen mukaan ideologia on vääristynyttä tietoisuutta, ja se häiritsee ja estää todellisuuden ymmärtämistä.
  • Kriittinen ideologiakäsitys liittyy kriittiseen teoriaan ja yhdistää ideologian valtasuhteisiin. Ideologia on tietty tapa, jonka avulla kuvataan, uusinnetaan ja myös muutetaan yhteiskunnan valtasuhteita.

Poliittiset ideologiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisiksi pääideologioiksi on kutsuttu liberalismia, sosialismia ja konservatismia.[3]

Ei ole täyttä yksimielisyyttä siitä, ovatko feodalismi ja merkantilismi vastaavalla tavalla poliittisia ideologioita vai lähinnä tietyille talous- ja yhteiskuntajärjestyksille annettuja nimiä. Myös osaa aiemmin mainituista ideologioista pyritään usein käyttämään puhtaasti teknisinä käsitteinä; toisaalta juuri ideologian epäpoliittiseksi naamioiminen (normaalistaminen, luonnollistaminen) on yksi ideologisen vaikuttamisen keino.[4]

Poliittisen ideologian paradigma ja todellisuuskäsitys voidaan joskus sisällyttää hyvin moniin elämänalueisiin, esimerkkinä vaikkapa Neuvostoliitto, jossa marxismi-leninismi sisällytettiin muun muassa taiteeseen ja erilaisiin tieteen tutkimuskohteisiin. Niin ikään fasismilla on käytännössä esiintyessään tavannut olla poliittisten näkemysten lisäksi vahva esteettinen ihanne sekä ihmiskuva. Kriitikkojen mukaan myös kapitalismi on niin sanotusti uusliberalistisessa vaiheessaan asettanut entistä useamman elämänalan sisällöksi taloudellisen tehokkuuden ja yksityisen eduntavoittelun - sekä sitä korostavan yksilökäsityksen - ja tuonut täten julki ideologiset piirteensä.[5]

Ideologian käsite marxilaisessa teoriassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marxilaisuuden piirissä on tarkasteltu muun muassa ideologian mahdollisesti arkipäiväistynyttä luonnetta. Marxilaisessa ajatteluperinteessä käsitteen ala on varsin laaja ja poikkeaa hieman siitä, miten termi yleiskielessä ymmärretään.[6]

Marxilaisittain ideologian käsite ei viittaa niinkään tietoiseen oppijärjestelmään kuin historiallisesti kehittyneisiin yhteiskunnallistaviin käytäntöihin ja instituutioihin, kulttuuriset muodostumat mukaan luettuna. Ideologialla, etenkin hallitsevalla ideologialla, on piiloista vaikutusvaltaa ihmisten tapaan elää, toimia ja ajatella elämänsä ja toimintansa ehtoja. Ideologinen johtoasema eli hegemonia toteutuu usein epäsuorasti, sillä se ei perustu vain julkilausuttuihin päätelmiin tai kohdattuihin pakkoihin vaan myös kutsuihin, suostumuksiin ja huomaamattomasti suuntaaviin paineisiin. Käsitteen sisältöön ovat vaikuttaneet mm. Antonio Gramsci, Raymond Williams ja Louis Althusser. [7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yleisiä sanakirjamääritelmiä mukaillen ja ideologiateoriaa tiivistäen.
  2. Sari Pietikäinen: Kriittinen diskurssintutkimus, s. 202. Kari Sajavaara & Arja Piirainen-Marsh: Kieli, diskurssi ja yhteistö, 2000, s. 191-218. Jyväskylä: Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto. ISBN 951-39-0664-7.
  3. Michael Freeden 2003, Ideology: A Very Short Introduction. Oxford & New York: Oxford University Press.
  4. Ks. Terry Eagleton 1991, Ideology: An Introduction. London & New York: Verso
  5. Ks. esim. David Harvey 2005, A Brief History of Neoliberalism. Oxford & New York: Oxford UP; Pertti Karkama 1998, Kulttuuri ja demokratia: Kirjoituksia kulttuurin nykytilasta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
  6. Marxilaisesta ideologiakritiikistä ks. Terry Eagleton 1991, Ideology: An Introduction. London & New York: Verso
  7. Mikko Lahtinen, "Marxin puolesta". Filosofinen aikakauslehti niin & näin 1/2002

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Adorno, Theodor W. & Horkheimer, Max 1999 (1944/1947). Dialectic of Enlightenment. Translated by John Cumming. London & New York: Verso.
  • Ahmavaara, Yrjö: Esseitä tästä ajasta. Porvoo: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14679-X.
  • Kallio-Tamminen, Tarja (toim.): Messianismi. Kosmos-sarja. Helsinki: Vihreä sivistysliitto, 1994. ISBN 951-97115-0-3.
  • Koivisto, Juha & Mehtonen, Lauri (toim.): Otteita ideologiasta. Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos. Sarja A, Julkaisuja 75. Tampere: Tampereen yliopisto, 1991. ISBN 951-44-2958-3.
  • Koivunen, Anu & Liljeström, Marianne (toim.) 1996. Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
  • Marcello Sorce Keller, “Why is Music so Ideological, Why Do Totalitarian States Take It So Seriously: A Personal View from History, and the Social Sciences”, Journal of Musicological Research, XXVI(2007), no. 2-3, pp. 91-122;

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]