Fasismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Benito Mussolini ja Adolf Hitler akselivaltojen miehittämässä Jugoslaviassa.

Fasismi on Italiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyt kansallismielinen totalitaristinen liike.[1] Sanaa käytetään myös muista samansuuntaisista liikkeistä.[1] Fasismi-nimitys tulee latinan kielen sanasta fasces, vitsakimput.[2]

Fasismissa autoritaarinen äärinationalismi yhdistyi korporatistiseen talousjärjestelmään, joka oli ammattiliittopohjainen "kolmas asema sosialismin ja kapitalismin välillä"[3]. Fasistit vastustivat sekä liberaalidemokratioita että kommunismia.

Hitlerin Saksan kansallissosialismia ja Francon Espanjan falangismia nimitetään joskus fasismiksi, koska ne ovat lähellä fasismia ja Neuvostoliitto halusi välttää sanan "kansallissosialismi" käyttöä. Kansallissosialismin merkittävin ero oli rotuoppi, jollaista fasismissa ei ollut. Sanaa "fasismi" käytettiin neuvostopropagandassa usein Neuvostoliiton vastustajista.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Vuonna 1914 sosialistipuolueen virallisen Avanti! -lehden päätoimittaja[4] Benito Mussolini kääntyi maailmansodan kannattajaksi ja perusti ensimmäisen fasistiryhmän Fasci D'Azione Rivoluzionarian[5] yhdistämällä radikaalisyndikalistisen Fasci D'Azione Rivoluzionaria Internazionalistan ja Fasci Autonomi D'Azione Rivoluzionarian.

Vuonna 1919 Mussolini ja eräät muut nationalistit perustivat fasistisen liikkeen Fasci di Combattimento ensimmäisen maailmansodan veteraanien kansallismielisenä järjestönä ja muuttivat sen puolueeksi 1921.[6]

[muokkaa] Talouspolitiikka

Mussolinin mukaan fasismi korvasi "superkapitalismin" valtiojohtoisella taloudella, jonka "tulos on valtion taloudellisen toiminnan byrokratisointi"[7]

Fasistit määrittelivät olevansa "kolmas asema" kapitalismin ja kommunismin välillä.[8] Fasistit ajoivat kansallista talousjärjestelmää, jota kutsuttiin kansalliseksi korporatismiksi, sosialismiksi tai syndikalismiksi[9]. Kaikki fasistiset liikkeet pyrkivät eliminoimaan ison luokan kapitalismin vapauden, toiset olemassaolonkin.[10]

Fasistit halusivat työläisten yhtyvän ja vahvan proletaarivaltion syntyvän, ei proletaariluokan[11]. Fasistit ilmoittivat suojelevansa työläisiä ja pienyrittäjiä suurkapitalisteilta ja marxismilta[12].

Fasistit syyttävät kapitalistisia liberaaleja demokratioita luokkaristiriidan luomisesta ja kommunisteja sen hyödyntämisestä[13]. Italiassa fasistit tuottivat eniten valtiojohtoisia yrityksiä koko Länsi-Euroopassa, mm. koko öljyteollisuuden sosialisoinnin yhdeksi suureksi valtionyritykseksi[14].

Mussolini käytti kapitalismista (sanan nykymerkityksessä) nimitystä superkapitalismi.[15]

[muokkaa] Yksityisomistuksen rajoittaminen

Fasistit vastustivat talousliberaalia laissez-faire-politiikkaa[16], finanssikapitalismia, korkoja ja spekulointia (profiteering)[17]. Fasistiset hallitukset kansallistivat avainteollisuusaloja, sääntelivät valuuttakurssejaan ja tekivät massiivisia valtion investointeja, hintasääntelyä, palkkasääntelyä ja muuta taloudellista interventionismia[18].

Muilta osin yksityisomaisuus sallittiin, mutta omistusoikeus ja sen käyttö olivat riippuvaisia valtion palvelemisesta[19]. Esimerkiksi "maanomistajaa voitiin käskeä kasvattamaan vehnää lampaiden sijaan ja työllistämään enemmän työntekijöitä kuin mitä hän piti kannattavana."[20] Historioitsija Tibor Ivan Berendin mukaan dirigismi oli olennainen osa fasistista taloutta[21].

Fasistien mielestä yksityisomaisuutta piti säännellä, jotta "hyöty yhteisölle tulee ennen hyötyä yksilölle"[22]

[muokkaa] Hyvinvointivaltio

Ensisijaisesti Italian fasistisesta sosiaalipolitiikasta hyötyi keskiluokan ja alemman keskiluokan väki työllistymällä valtion työpaikkoihin, jotka lisääntyivät puolesta miljoonasta miljoonaan vuoteen 1930 mennessä[23]. Valtion kulutus terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan lisääntyi 7 %:sta vuoden 1930 budjetista 20 %:iin vuonna 1940.[24]

Vuoden 1925 "Kansallinen työnjälkeinen ohjelma" OND perusti ja ylläpiti mm. 11 000 urheilukenttää, 6400 kirjastoa, 800 elokuvateatteria ja yli 2000 orkesteria[25] Arviolta 80 % kuukausipalkkaisista työläisistä oli OND:n jäseniä vuonna 1936[26].

[muokkaa] Autoritaarista talouskeskustaa?

Yksiulotteiselle oikeisto-vasemmistoasteikolle (vrt. Nolanin kartta) fasismi sopii huonosti; sitä pidetään yleensä joko vallankumouksellisena keskustalaisuutena tai vasemmisto- ja oikeistoaatteiden sekoituksena[27][28][29], joskin maallikot saattavat nimittää sitä oikeistolaiseksi. Zeev Sternhellin mukaan fasismi on ei-marxistista sosialismia.[30].

Stanley G. Paynen mukaan Hitlerin kansallissosialismi oli lähempänä neuvostokommunismia kuin mitään ei-kommunistista järjestelmää.[31]

[muokkaa] Ei rasismia

Fasismiin assosioidaan voiman ihannointi, joskus myös vahvojen darwinistinen selviytyminen. Mussolinilla oli joitain rotulausuntojakin, mutta vuonna 1933 hän totesi: Rotu! Se on tunne, ei realiteetti: 95 %, ainakin, on tunnetta. En voi koskaan uskoa, että biologisesti puhtaita rotuja voitaisiin osoittaa olevan nykyään olemassa. - - Kansallinen ylpeys ei tarvitse rotuhourailua."[32]

[muokkaa] Fasismi ja muut aatteet

Pääartikkeli: Totalitarismi

Roger Griffinin mukaan fasismi on vallankumouksellista nationalismia, joka on antiliberaalia ja jopa antikonservatiivista[33].

Psykoanalyytikko Wilhelm Reich teki teoksessaan Fasismin massapsykologia (1933) erotuksen musta- ja punafasismin välillä. Hänen mukaansa kommunistiset puolueet eivät olleet puolueita siinä missä muut, vaan ne olivat fasismin mukaisia poliittisesti ja sotilaallisesti järjestäytyneitä ryhmittymiä. Punafasismi raivaa hänen mukaansa tieltään esteet vallan hyväksikäytöltä häikäilemättä, missä se eroaa muusta poliittisen järjestelmän epäkunnioituksesta.[34] Lisäksi stalinismia kutsuttiin punafasismiksi jo 1930-luvulla Stalinin ja Trotskin valtataistelun ollessa kiivaimmillaan. Toisen maailmansodan päätyttyä Stalinin johtamaa Neuvostoliittoa kutsuttiin punafasistiseksi erityisesti Yhdysvalloissa.[35]

[muokkaa] Marxilainen käsitys fasismista

Benito Mussolini propagandajulisteessa.

Vuonna 1933 Kominternin työvaliokunta antoi seuraavan määritelmän fasismille: ”Fasismi on finanssipääoman kaikkein taantumuksellisimpien, kaikkein šovinistisimpien ja imperialistisimpien ainesten avoimesti terroristinen diktatuuri”.[36]

[muokkaa] Kuuluisia fasisteja

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ a b Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. ↑ Hakusana Fasismi teoksessa Suomalainen tietosanakirja 2, dio–hik. Espoo: Weilin + Göös, 1989. ISBN 951-35-4646-2.
  3. ↑ Professori Noel O'Sullivanin viisi fasismin pääteemaa ovat: corporatism, revolution, the leader principle, messianic faith, and autarky. The Fascism Reader (kirjoittaja Aristotle A. Kallis) sanoo: "1. Corporatism. The most important claim made by fascism was that it alone could offer the creative prospect of a 'third way' between capitalism and socialism. Adolf Hitler, in Mein Kampf, spoke enthusiastically about the 'National Socialist corporative idea' as one which would eventually 'take the place of ruinous class warfare'; whilst Benito Mussolini, in typically extravagant fashion, declared that 'the Corporative System is destined to become the civilization of the twentieth century.'"
  4. ↑ Benito Mussolini, Politiker Deutsches Historisches Museum. (saksaksi)
  5. ↑ The Birth of Fascist Ideology, Zeev Sternhell, s. 303
  6. ↑ Hakusana fasismi teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 3, Eng–Hiu. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07242-7.
  7. ↑ Mussolini, Benito; Schnapp, Jeffery Thompson (ed.); Sears, Olivia E. (ed.); Stampino, Maria G. (ed.). "Address to the National Corporative Council (14 November 1933) and Senate Speech on the Bill Establishing the Corporations (abridged; 13 January 1934)". A Primer of Italian Fascism. University of Nebraska Press, 2000. S. 158–159.
  8. ↑ Philip Morgan, Fascism in Europe, 1919–1945, Taylor & Francis, 2003, p. 168.
  9. ↑ Payne, Stanley G.: Fascism, Comparison and Definition. Univ of Wisconsin Press, isbn=0299080641, 1983
  10. ↑ Payne, Stanley (1996). A History of Fascism. Routledge. ISBN 1857285956 s. 10
  11. ↑ Payne, Stanley G. 1996. A History of Fascism, 1914-1945. Routledge. s. 64.
  12. ↑ Griffen, Roger (editor). Chapter 8: "Extremism of the Centre" – by Seymour Martin Lipset. International Fascism: Theories, Causes and the New Consensus. Arnold Readers. s. 101.
  13. ↑ Welch, David. Modern European History, 1871-2000. p. 57. [1] (Speaks of fascism opposing capitalism for creating class conflict and communism for exploiting class conflict).
  14. ↑ Schachter, Gustav; Engelbourg, Saul. 2005. Cultural Continuity In Advanced Economies: Britain And The U.S. Versus Continental Europe. Published by Ashgate Publishing, Ltd. s. 302. [2]
  15. ↑ Falasca-Zamponi, Simonetta. Fascist Spectacle: The Aesthetics of Power in Mussolini's Italy. University of California Press, 2000. S. 136.
  16. ↑ David Baker, "The political economy of fascism: Myth or reality, or myth and reality?", New Political Economy, Volume 11, Issue 2 June 2006 , s. 227–250.
  17. ↑ Frank Bealey & others. Elements of Political Science. Edinburgh University Press, 1999, p. 202
  18. ↑ Stanislav Andreski, Wars, Revolutions, Dictatorships, Routledge 1992, page 64
  19. ↑ James A. Gregor, The Search for Neofascism: The Use and Abuse of Social Science, Cambridge University Press, 2006, p. 7
  20. ↑ Herbert Kitschelt, Anthony J. McGann. The Radical Right in Western Europe: a comparative analysis. 1996 University of Michigan Press. S. 30
  21. ↑ Tibor Ivan Berend, An Economic History of Twentieth-Century Europe, Cambridge University Press, 2005, p. 93
  22. ↑ Richard Allen Epstein, Principles for a Free Society: Reconciling Individual Liberty With the Common Good, De Capo Press 2002, p. 168
  23. ↑ Knight, Patricia Mussolini and Fascism, p. 72, Routledge, 2003.
  24. ↑ Pollard, John Francis, The Fascist Experience in Italy, p. 80 Routledge 1998
  25. ↑ Pauley, s. 113
  26. ↑ de Grazia, Victoria. The Culture of Consent: Mass Organizations of Leisure in Fascist Italy. Cambridge, 1981.
  27. ↑ Stackleberg, Rodney: Hitler's Germany, Routeledge, 1999, s. 3
  28. ↑ Eatwell, Roger: "A 'Spectral-Syncretic Approach to Fascism', The Fascism Reader, Routledge, 2003 pp 71–80 [3]
  29. ↑ Lipset, Seymour: "Fascism as Extremism of the Middle Class", The Fascism Reader, Routledge, 2003, pp 112–116
  30. ↑ Sternhell, Zeev, in Laqueur (ed.), Fascism: A Reader's Guide, Berkeley: University of California Press, 1976, s. 315–376
  31. ↑ Stanley G. Payne. Fascism: Comparison and Definition. University of Wisconsin Press. 1983. ISBN 9780299080648. s. 104
  32. ↑ Montagu, Ashley: Man's Most Dangerous Myth: The Fallacy of Race. Julkaisija: Rowman Altamira. http://books.google.com/books?id=tkHqP3vgYi4C&pg=PA187&lpg=PA187&dq=%22+Nothing+will+ever+make+me+believe+that+biologically+pure+races+can+be+shown+to+exist+today%22&source=web&ots=ao7O_J0vr8&sig=22zZBSKlbcxbrBF1PXP3_PJygj0&hl=en isbn 0803946481, 1997
  33. ↑ Roger Griffin, The palingenetic core of generic fascist ideology, Chapter published in Alessandro Campi (ed.), Che cos'è il fascismo? Interpretazioni e prospettive di ricerche, Ideazione editrice, Roma, 2003, pp. 97–122.
  34. ↑ Reich, Wilhelm: Reich speaks of Freud: Wilhelm Reich discusses his work and his relationship with Sigmund Freud, s. 274–275. Edited by Mary Higgins and Chester M. Raphael. With translations by Therese Pol. New York: Noonday, 1967. (englanniksi)
  35. ↑ Richard M. Fried: Nightmare in red: The McCarthy era in perspective, s. 50. New York: Oxford University Press, 1991. ISBN 0-19-504360-X. (englanniksi)
  36. ↑ Dutt, R. Palme: Internationaali: Katsaus internationaalien historiaan. (The internationale, 1964.) Suomennos perustuu alkuteokseen ja venäjänkieliseen korjattuun ja tarkistettuun laitokseen Internatsional. Suomentaneet Pentti Lahtinen ja Maija Savutie. Helsinki: Kansankulttuuri, 1972. ISBN 951-615-015-2.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Sundström, Leif: Fasismi. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2007. ISBN 978-952-471-959-9.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai muita samantapaisia artikkeleita.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fasismi&oldid=11195180
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä