Idi Amin

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Idi Amin
Ugandan diktaattori
(Presidentti)
Syntynyt 1. tammikuuta 1923
Kampala, Uganda
Kuollut 16. elokuuta 2003
Jedda, Saudi-Arabia
Vallassa 25. tammikuuta 1971 – 11. huhtikuuta 1979
Virallinen arvonimi Hänen korkeutensa, elinikäinen presidentti, sotamarsalkka Al Hadji Tri. Idi Amin, VC, DSO, MC, Kaikkien maan eläinten ja merten kalojen herra, sekä Brittiläisen imperiumin valloittaja Afrikassa yleisesti ja etenkin Ugandassa

Idi Amin (1. tammikuuta 1923 – 16. elokuuta 2003), oikealta nimeltään Idi Awo-Ongo Angoo Dada, oli ugandalainen kenraali ja sotilasdiktaattori, joka hallitsi maata vuosina 1971–1979.

Amin muistetaan parhaiten hallintokautensa aikana harjoittamastaan kansanmurhasta,lähde? jonka aikana murhien, kidutusten ja sieppausten uhreiksi joutui arvioiden mukaan noin 80 000–500 000 ugandalaista.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Varhainen elämä

Idi Aminin varhaisesta elämästä on hyvin vähän tarkkaa tietoa, joten esimerkiksi hänen syntymäpäiväänsä ei tiedetä tarkasti. Hänen kuitenkin uskotaan syntyneen vuosien 1923 ja 1928 välillä joko Kampalassa tai Kobokossa.

Makereren yliopiston tutkijan Fred Guweddekon tekemän tutkimuksen perusteella Idi Amin syntyi 17. toukokuuta 1928 Kampalassa. Guweddekon mukaan hänen vanhempansa olivat katolisuudesta islamiin kääntynyt kakwa-heimoon kuulunut maanviljelijä Andreas Nyabire ja lugbara-heimon noitatohtori Assa Aatte. Aminin vanhemmat erosivat pian lapsensa syntymän jälkeen, ja nuori Amin kasvoi äitinsä luona. Guweddeko on väittänyt Nyabiren muuttaneen sukunimensä Amin Dadaksi, mutta eräissä muissa lähteissä "Dadan" on kerrottu olleen lempinimi, jonka Idi Amin sai sotilasuransa aikana.

Amin kävi lapsuudessaan Bombossa sijainnutta islamilaista koulua, jossa hän tutustui Koraaniin.

[muokkaa] Sotilasura

Vuonna 1946 Amin liittyi Ison-Britannian siirtomaa-armeijaan (King's African Rifles) kokin apulaiseksi. Hän väitti itse palvelleensa toisessa maailmansodan Burman kampanjassa. Hänet siirrettiin 1947 Keniaan sotamieheksi, jossa hän palveli vuoteen 1949, jolloin yksikkö siirrettiin Somaliaan taistelemaan shifta-kapinallisia vastaan. Vuonna 1952 hän osallistui Mau Mau -liikkeen vastaiseen taisteluun Keniassa, ja myöhemmin samana vuonna hänet ylennettiin korpraaliksi. Vuonna 1953 Amin ylennettiin kersantiksi ja 1954 hänestä tuli effendi, joka oli korkein mustalle sallittu arvo siirtomaa-armeijassa. Hänet ylennettiin 1961 Ugandassa luutnantiksi, jolloin hänestä tuli maan toinen musta upseeri.

1960-luvun alkuvuosina Amin ja hänen johtamansa pataljoona osallistui paikallisiin karjasotiin Ugandassa ja Keniassa. Vuonna 1962 Aminin johtama 4th KAR hyökkäsi kenialaiseen kylään ja tappoi sen asukkaita Turkanan verilöylyssä. Valitukset päätyivät Nairobiin ja brittien tekemissä tutkimuksissa paljastui, että verilöylyssä menehtyneitä oli kidutettu, pahoinpidelty kuoliaaksi ja jopa haudattu elävältä. Amin selviytyi sotaoikeudelta vain muutamaa kuukautta myöhemmin tapahtuneen Ugandan itsenäistymisen ansiosta. Kampalan viranomaiset päättelivät että oli poliittisesti mahdotonta tuomita maan toista alkuperäisväestöä edustavaa upseeria.[1]

Armeijassa palvellessaan Amin oli paitsi etevä sotilas myös kyvykäs urheilija. Hän alkoi harrastaa nyrkkeilyä, ja hän pitikin hallussaan Ugandan raskaansarjan mestaruutta vuosina 1951–1960. Amin oli myös hyvä uimari, ja hän voitti kerran Ugandan uimamestaruuden.

[muokkaa] Valtaannousu

Ugandan itsenäistyttyä 1962 maassa aloitettiin afrikkalaistaminen, jolloin paikallisia nostettiin johtoasemiin myös armeijassa.

Pääministeri Milton Obote alkoi suosia kyvykkäänä sotilaana pidettyä Aminia, ja hänet ylennettiin kapteeniksi ja majuriksi. Vuonna 1964 Amin ylennettiin sekä kenraaliksi että Ugandan maa- ja ilmavoimien komentajaksi. Vuonna 1966 Obote lakkautti kuningas Edward Mutesa II:n pitämän seremoniallisen presidentinviran ja nimitti itsensä presidentiksi. Amin johti hyökkäystä Mutesan palatsiin ja hänet karkotettiin maanpakoon.

Amin alkoi rekrytoida armeijaan kakwa-heimonsa jäseniä, lugbaroida ja nuubialaisia Länsi-Niilin alueelta läheltä Sudanin rajaa. Ugandassa nuubialaisia pidettiin yleisesti sudanilaisina ja ulkomaalaisina. Oboten ja Aminin välit heikkenivät Aminin sekaantuessa Etelä-Sudanin sisällissotaan, länsiniililäisten värväyksen vuoksi ja Obotea vastaan joulukuussa 1969 tehdyn salamurhayrityksen jälkeen. Vuonna 1970, noin kuukausi salamurhayrityksen jälkeen, vallankaappausta pelännyt Obote vei Aminilta maa- ja ilmavoimien komentajan tehtävän ja aikoi syyttää häntä armeijan varojen väärinkäytöstä.

25. tammikuuta 1971 Oboten ollessa Kansainyhteisön kokouksessa Singaporessa Amin ja hänelle uskolliset sotilaat kaappasivat vallan, sulkivat Entebben lentokentän ja valtasivat Kampalan. Radio Uganda syytti Oboten hallitusta muiden muassa korruptiosta, Langon alueen suosimisesta ja muista epäoikeudenmukaisuuksista. Radiolähetysten jälkeen Kampalan kaduilla oli sotilasvallankaappausta juhlivia ihmisiä. Amin lupasi sotilashallituksen väistyvän pian vaalien jälkeen ja vapauttaa poliittiset vangit.

Aminin vallankaappausta tuettiin myös ulkomailla ja hän salli entiselle presidentille Edward Mutesalle valtiolliset hautajaiset ja lupasi demokraattiset vaalit.

[muokkaa] Vallassa

Kansan keskuudessa epäsuositun ja suorastaan vihatun Oboten syrjäyttäminen teki Aminista suositun hahmon ugandalaisten keskuudessa, mutta pian hän rikkoi lupauksensa demokraattisista vaaleista lakkauttamalla parlamentin ja julistautumalla diktaattoriksi. Viikko kaappauksen jälkeen hän julistautui presidentiksi, ylipäälliköksi, pääesikunnan ja ilmavoimien esikunnan päälliköksi. Pian hän perusti neuvoa antavan puolustusneuvoston, jota johti. Sotilastuomioistuimet asetettiin siviilioikeuden yläpuolelle ja ministerit alistettiin sotilaskurille. Hän kuitenkin piti lupauksensa poliittisten vankien vapauttamisesta ja Oboten salaisen poliisin lakkauttamisesta ja korvasi sen omalla SRB:llään.

Maan korkeimman oikeuden presidentti Kabimu Kiwanukan surmasivat tuntemattomat hyökkääjät. Maan anglikaaninen arkkipiispa Janani Luwum puolestaan sai surmansa "auto-onnettomuudessa" Kampalassa. Myös muita johtajia, kuten yliopiston varakansleria kohtasi samanlainen kohtalo. Noin kuusi viikkoa Aminin valtaannousun jälkeen 32 pieneen selliin sullottua armeijan upseeria räjäytettiin dynamiitilla Makindyen vankilassa Kampalassa. Muutenkin noin 2/3 maan sotilaista teloitettiin Aminin ensimmäisen valtavuoden aikana.[1]

Syrjäytetty Obote sai turvapaikan Tansaniasta, jota johti Julius Nyerere. Oboteen liittyi pian 20 000 pakolaista Ugandasta. Vuonna 1972 maanpakolaiset tekivät epäonnistuneen vallankaappausyrityksen, jonka jälkeen Amin puhdisti armeijan Oboten tukijoita, erityisesti kristityistä acholi- ja lango-kansojen jäsenistä. Sotilaita teloitettiin parakeilla ja heitä hävisi noin 5000.

Valtaan päästyään Amin alkoi kasvattaa Ugandan armeijaa ja kaksinkertaisti henkivartiokaartinsa lukumäärän. Hän nimitti useimmat luotetuimmista sotilaistaan hallituksen virkamiehiksi.

Elokuussa 1972 Amin aloitti "taloudellisen sodan" ja aloitti intialaisten omistaman omaisuuden takavarikoinnin. 4. elokuuta 1972 hän antoi Ugandan aasialaisväestölle, joilla ei ollut Ugandan kansalaisuutta vaan Englannin, käskyn poistua maasta 90 vuorokauden sisällä. Myöhemmin käskyä laajennettiin koko aasialaisväestöön. Aasialaiset, joista suurin osa oli peräisin Intiasta ja Pakistanista, olivat tulleet Ugandaan maan ollessa vielä Ison-Britannian siirtomaa. He omistivat lukuisia suuryrityksiä, ja olivat Ugandan vaikutusvaltaisimpia ja vauraimpia asukkaita. Suurin osa oli heistä oli syntyperäisiä ugandalaisia. Seuraavien kuukausien sisällä lähes 80 000 aasialaista karkotettiin Ugandasta, ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin valtiolle. Suurin osa aasialaisista päätyi Englantiin. Amin perusteli tekonsa oikeutetuksi väittämällä nähneensä enneunen, jossa itse Jumala oli käskenyt häntä suorittamaan karkotuksen.

Ugandan eri heimojen väliset ristiriidat olivat olleet jo pitkään maan ongelmana, ja Amin vei tilanteen entistä pahemmaksi järjestelmällisellä acholi- ja lango-heimojen vainoilla. Aminin vainojen kohteeksi joutui myös satojatuhansia muita ihmisiä, aina lähetyssaarnaajista pankkiireihin ja lääkäreistä poliitikkoihin. Hän suoritti valtakaudellaan lukuisia etnisiä puhdistuksia, ja lopulta vainajien ruumiita jouduttiin hävittämään heittämällä niitä Niilin krokotiilien ruuaksi. Aikanaan vainot pahenivat Aminin muuttuessa entistäkin vainoharhaisemmaksi, mutta lopulta kansanmurhan seurauksena Ugandan talous ja infrastruktuuri romahtivat.

[muokkaa] Kansainväliset suhteet

Amin teki ensimmäisen valtiovierailunsa Israeliin, jossa hän oli ollut laskuvarjosotilaskoulutuksessa kersanttina Oboten valtakauden alkupuolella.

Intia katkaisi suhteensa Ugandaan 1972 aasialaisväestön karkotuksen yhteydessä. Myös Yhdistynyt kuningaskunta katkaisi diplomaattisuhteet Ugandaan, kun Amin kansallisti 85 brittiläistä yritystä. Lopulta britit vetivät viimeiset kaksi lähettilästään maasta 1977, jolloin Amin julisti "kukistaneensa Ison-Britannian" ja myönsi itselleen arvonimen Brittiläisen Imperiumin valloittaja ("Conqueror of the British Empire").[1]

Hän rikkoi myös suhteensa entiseen liittolaiseensa Israeliin ilmaisemalla antisemitistisiä mielipiteitään. Myöhemmin Amin etsi liittolaisia lähinnä eri arabimaista Israelin-vihassaan.

Amin rikkoi nopeasti suhteensa myös Yhdysvaltoihin, minkä seurauksena amerikkalaiset sulkivat Ugandan suurlähetystönsä vuonna 1973. Vuonna 1975 presidentti Jimmy Carterin päätöksestä Yhdysvallat lakkasi tukemasta Ugandaa.

Uganda sai kuitenkin tukea Neuvostoliitolta ja Libyalta, jotka tukivat maata sotilaallisesti ja taloudellisesti. Amin ystävystyikin Libyan johtajan Muammar Gaddafin kanssa.

Hän osti 1975 suuren määrän Neuvostoliitossa valmistettuja aseita. Hän ilmoitti tutkivansa mahdollisuutta, että osa etelä-Sudania ja länsi- ja keski-Keniaan olivat kuuluneet siirtomaa-aikaiseen Ugandaan.

Vuonna 1975 Amin vangitutti englantilaisen kirjailijan Denis Hillsin, joka oli nimittänyt häntä "tyranniksi". Hän päätti teloittaa Hillsin, mutta Britannian pääministerin James Callaghanin painostamana hän joutui perumaan kuolemantuomion ja vapauttamaan Hillsin vankilasta ja hän palasi kotimaahansa. Samana vuonna Amin valittiin Afrikan yhtenäisyysjärjestön puheenjohtajaksi, vaikka hän väittikin maansa rajanaapurien kuuluvan Ugandalle.

27. kesäkuuta 1976 Aminin kanssa yhteistyössä toimineet toimineet PFLP:n ja Punaisen armeijakunnan terroristit kaappasivat Tel Avivista Ateenan kautta Pariisiin matkalla olleen Air Francen lennon. Kaapattu lentokone lennätettiin Entebbeen Ugandaan. Tilanteen laukaisemiseksi israelilaiset erikoisjoukot lensivät salaa Ugandaan Kenian kautta, ja hyökkäsivät Entebben kansainväliselle lentokentälle keskiyöllä 3. heinäkuuta. Erikoisjoukkojen yllätyshyökkäys johti lentokentällä käytyyn tulitaisteluun, jossa kuoli kuusi terroristia ja 45 ugandalaista sotilasta. Israelilaiset menettivät ainoastaan yhden kommandon ja kolme panttivankia. Menestyneen pelastusoperaation ansiosta israelilaiset vapauttivat 103 panttivankia ja tuhosivat samalla 11 Ugandan ilmavoimien hävittäjälentokonetta. Amin oli kokenut pahan nöyryytyksen. Kostoksi hän hirtätti kampalalaiseen sairaalaan tuodun panttivangin Dora Blochin. (Katso: Operaatio Entebbe.)

[muokkaa] Aminin käytös

Amin tunnettiin omalaatuisesta ja merkillisestä käyttäytymisestä; esimerkiksi hän pakotti kaikki Ugandan valkoiset asukkaat polvistumaan edessään. Hänellä oli tapana liikkua koristeellisessa kantotuolissa, jota kantamaan pakotettiin neljä englantilaista liikemiestä. Aminin myös tiedetään ihailleen Adolf Hitleriä, ja hänellä oli jopa suunnitelmia Hitleriä esittävän patsaan pystyttämisestä Kampalaan. Ennen pitkää Aminista tulikin länsimaissa pilkan kohde, ja hän oli suosittu pilapiirrosten aihe.

Aminista on ollut liikkeellä useita kauhukertomuksia, joiden esittämille väitteille ei ole tosin saatu luotettavia historiallisia todisteita. Hänen on muiden muassa kerrottu harjoittaneen kannibalismia, säilyttäneen poliittisten vastustajiensa irtileikattuja päitä pakastimessa ja keittäneen kuoliaaksi vihollisiaan.

Amin otti valtakautensa aikana itselleen useita mahtipontisia arvonimiä. Hänen virallinen arvonimensä oli "Hänen korkeutensa, elinikäinen presidentti, sotamarsalkka Al Hadji Tri. Idi Amin, VC, DSO, MC, Kaikkien maan eläinten ja merten kalojen herra, sekä Brittiläisen imperiumin valloittaja Afrikassa yleisesti ja etenkin Ugandassa". Muita Aminin käyttämiä titteleitä olivat muiden muassa "toisen maailmansodan sankari" ja "Skotlannin viimeinen kuningas".

Amin myös myönsi itselleen lukemattomia kunniamerkkejä, mukaan lukien erittäin arvostetun Viktorian ristin.

[muokkaa] Maanpaossa

Vuonna 1978 Aminin diktatuuriin kyllästyneet ugandalaiset ryhtyivät kapinoimaan. Ympäri maata järjestettiin suuria mielenosoituksia, ja ugandalaiset sissit tekivät jatkuvasti tuhoisia yllätyshyökkäyksiä armeijaa vastaan.

Vuoden 1978 lokakuussa Amin julisti sodan Tansanialle. Ugandalaissotilaat valloittivat Pohjois-Tansanian ja tappoivat satoja maanviljelijöitä, mistä raivostuneet tansanialaiset nujersivat Aminin sotajoukot ja hyökkäsivät ugandalaispakolaisten tukemina Ugandaan. Aminin liittolaisen Muammar Gaddafin johtama Libya tuki Ugandaa vielä hyökkäyksen alkaessa, mutta veti tukensa sen joukkojen kärsittyä noin 400 miehen tappiot. 11. huhtikuuta 1979 tansanialaiset valloittivat pääkaupungin Kampalan, jolloin Amin perheineen päätti lähteä maanpakoon. Tansanialaiset asettivat Ugandan uudeksi valtionpäämieheksi Milton Oboten.

Amin pakeni aluksi vetäytyvien libyalaisjoukkojen lennolla Libyaan, mutta vuonna 1980 hän vetäytyi asumaan Saudi-Arabiaan. Hän sai huvilan Jeddasta sillä ehdolla että pysyisi hiljaa. Hän ei myöskään antanut haastatteluja eikä kirjoittanut elämäkertaansa. Saudien mielestä Amin käytös häpäisi islamia.[1] Amin olisi halunnut palata takaisin kotimaahansa, muttei saanut lupaa Ugandan hallitukselta. Amin ei ikinä joutunut oikeuden eteen huolimatta valtakautensa aikana tapahtuneesta kansanmurhasta ja muista rikoksista.

Heinäkuussa 2003 Aminin terveydentila romahti, ja hän vajosi koomaan. Häntä hoidettiin useiden viikkojen ajan yhdessä Saudi-Arabian kehittyneimmistä sairaaloista Jeddassa, mutta lääkärien yrityksistä huolimatta Idi Amin menehtyi kello 8.20 aamulla 16. elokuuta. Hänet haudattiin muutamia tunteja kuolemansa jälkeen jeddalaisella hautausmaalle. Hänelle järjestettiin vaatimattomat hautajaismenot.

[muokkaa] Populaarikulttuurissa

[muokkaa] Triviaa

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Patrick Keatley: Idi Amin 18.8.2003. Guardian News and Media Limited. Viitattu 5.1.2008. (englanniksi)
  2. ↑ Outi Pakkanen, Antero Raevuori, Jukka Forslund, Heikki Eskelinen: Elämäni vuodet - Ajankuvia vuosilta 1957-1977, s. 1977-16. Porvoo: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14512-2.

[muokkaa] Aiheesta muualla

  Edeltäjä:
Milton Obote		 Ugandan presidentti
1971–1979		 Seuraaja:
Milton Obote

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Idi_Amin
Henkilökohtaiset työkalut