Sionismi

Wikipedia

Osa uskontojen artikkelisarjaa Juutalaisuus ja juutalaiset           Kuka? · Etymologia · Kulttuuri Juutalaisuus · Periaatteet Jumala · Tanakh (Toora, Nevi'im, Ketuvim) · Mitzva (613) · Talmud Halakha · Juhlapäivät · Tefilla Tzedaka · Etiikka · Kabbala · Minhag Filosofia · Daavidintähti · Menora Synagoga · Mezuza Juutalaisuuden haarat Aškenasit · Sefardit · Mizrahit Väestö  · Maittain Israel · Yhdysvallat · Venäjä Tunnettuja juutalaisia Suuntaukset · Rabit Ortodoksisuus · Konservatismi Reformismi · Rekonstruktionismi Liberalismi · Karaiitit · Hasidismi Juutalaiset kielet Heprea · Jiddiš · Ladino · Džidi · Juutalaisaramea · Juutalaisarabia Historia · Johtajat Israelin kuningaskunta · Uskonriidat · Temppeli · Babylonin vankeus · Makkabealaiset · Sanhedrin · Farisealaiset · Ensimmäinen juutalaissota · Kitos-sota · Toinen juutalaissota · Hasidismi · Haskala · Holokausti · Alijah · Israel (Historia) · Arabikonfliktit Antisemitismi Historia · Uusantisemitismi Poliittiset liikkeet · Sionismi Juutalaisuus Suomessa Tunnettuja suomenjuutalaisia n • k • m

Sionismi eli juutalaisnationalismi (kirjoitetaan joskus suomeksi muodossa siionismi) on poliittinen ideologia, jonka juutalaisen tulkinnan mukaan juutalaisilla on oltava oma kansallisvaltio. Koska Israelin valtio on jo olemassa, nykyään sionismi tarkoittaa käytännössä Israelin valtion kannattamista.

Sionismin perustajana pidetään itävaltalaista Theodor Herzliä, joka vuonna 1896 esitti sionismin perusperiaatteet kirjassaan Juutalaisvaltio ja järjesti maailman ensimmäinen sionistisen kongressin Sveitsissä vuonna 1897.

Vuonna 1904 neljäs sionistikongressi suunnitteli juutalaisten kotimaaksi Argentiinaa, 1906 sionistikongressi määritteli juutalaisten kotimaaksi Palestiinan.^[1]

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Sionismin suuntaukset 2.1 Työväensionismi 2.2 Uskonnollinen sionismi 2.3 Revisionistinen sionismi 3 Sionismin kritiikki 3.1 Antisionismi 4 Viitteet 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Suurin osa maailman juutalaisista on elänyt diasporassa toisesta juutalaissodasta alkaen. Vuonna 1882 alkaneen ensimmäisen aliyahin aikana 25 000–35 000 juutalaista, joista suurin osa pakeni Venäjän ja Itä-Euroopan vainoja, muutti Osmanien valtakunnan hallitsemaan Palestiinaan^[2].

[muokkaa] Sionismin suuntaukset

Sionismi itsessään on jakautunut useampiin suuntauksiin. 1930-luvulla sionistiliikkeen vasemmisto hylkäsi Herzlin perustaman ja Chaim Weizmannin ajaman "poliittisen sionismin", joka perustui siihen, että juutalaisvaltio piti perustaa vetoamalla kansainväliseen yhteisöön tai suurvaltoihin.

[muokkaa] Työväensionismi

Ns. sosialistinen tai työväensionismi syntyi juutalaisessa työväenliikkeessä. Sen kannattajat olivat pääasiassa marxilaisia ateisteja. Se perustui siihen, että valtion voitaisiin perustaa juutalaisten asettuessa Palestiinaan ja valtion rakentamisella kibbutsiliikkeellä ja kaupunkien proletariaatin luokkataistelulla. Työväensionistisia järjestöjä olivat ammattiyhdistysliike Histadrut ja puolisotilaallinen Haganah. Liikkeen johtavia hahmoja oli David Ben-Gurion.

[muokkaa] Uskonnollinen sionismi

Uskonnollisen sionismin perustaja oli rabbi Abraham Isaac Kook, joka puolusti sionismia Tooralla ja kehotti juutalaisia asuttamaan Jumalan juutalaisille lupaaman maan. Juutalaisten kotimaan uudelleenperustaminen toimi maailmaan harmonian ja johtaisi messiaan palaamiseen. Uskonnollinen sionismi yhdistetään nykyisin moderniin ortodoksijuutalaisuuteen.

[muokkaa] Revisionistinen sionismi

Revisionistit olivat Ze'ev Jabotinskyn johtama ryhmä, joka vaati juutalaisen armeijan luomista Palestiinaan, jotta britit voitaisiin pakottaa hyväksymään sionistien tavoitteet. Työväensionistit pitivät liikettä fasistisena.

Myös jotkut kristityt ja ei-uskonnolliset ovat sionisteja.

[muokkaa] Sionismin kritiikki

Monet, etenkin arabimaissa ja äärioikeistossa, tulkitsevat sionismiksi juutalaisten ylivaltaan tähtäävän imperialistisen ideologian. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen osanottajamaissa oli pyrkimyksiä määritellä sionismi rasismiksi siksi, että kansalliseen uskontoon perustuvana sen periaatteiden hyväksyminen voisi olla muita kansallisuuksia syrjivää rasismia.

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous julisti kehitysmaiden ja sosialistimaiden muodostamalla enemmistöllä sionismin rasismiksi ja rasistisen syrjinnän muodoksi vuonna 1975 (yleiskokouksen päätöslauselma 3379). Päätöslauselma kumottiin vuonna 1991 (päätöslauselma 4686).

[muokkaa] Antisionismi

Sionismin vastustajia kutsutaan antisionisteiksi. On huomattava, että myös osa juutalaisista vastustaa sionismia. Heidän mukaansa jo juutalaisvaltio sinänsä on juutalaisen uskon vastainen, ja sen ristiriitaisuutta juutalaisuuden kanssa lisää Israelin syyllistyminen ihmisoikeus- ja sotarikoksiin, jotka ovat juutalaisen etiikan vastaisia. Kuitenkin valtiollisesti Israelin kansalaisuus perustuu sionistiselle ajatukselle siitä, että kuka tahansa juutalainen on oikeutettu Israelin kansalaisuuteen, jonka saaminen kestää muutaman kuukauden.

Monet antisionistijuutalaiset ovat olleet aktiivisia Sionismin ja Israelin valtion tai politiikan kritisoijia ja myös aloittaneet Israel-boikotteja. Neturei Karta International on eräs heidän järjestöistään.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Center for Contemporary Conflict
2. ↑ The First Aliyah American-Israeli Cooperative Enterprise. Viitattu 3.5.2008. (englanniksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Neturei Karta
• Sionistikongressit (34) 1897-2002 Sionistikongressit (34) 1897-2002
• Strategic Insights, Volume IV, Issue 5 (May 2005): [1] Framing the Zionist Movement: The Effects of Zionist Discourse on the Arab-Israeli Peace Process, Strategic Insights, Volume IV, Issue 5 (May 2005), Center for Contemporary Conflict, Capt. Nichole M. Harris, USAF