Itä-Jerusalem
Itä-Jerusalem on pääasiassa palestiinalaisten asuttama Jerusalemin itäosa, joka käsittää Jerusalemin vanhankaupungin ja sen itäpuolella olevat lähiöt. Se muodostui vuonna 1949 käydyn Israelin itsenäisyyssodan jälkeen. Sodan seurauksena vedetty niin kutsuttu vihreä linja jakoi Jerusalemin Israelin hallitsemaan, juutalaisten asuttamaan länsipuoleen ja palestiinalaisten asuttamaan itäpuoleen, joka oli Jordanian hallinnassa vuoden 1967 kuuden päivän sotaan saakka, jolloin Israel valloitti myös sen.[1] Itä-Jerusalemissa sijaitsee kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin pyhiä paikkoja.
Pääkaupunkina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistyneiden kansakuntien Palestiinan jakosuunnitelmassa eli yleiskokouksen päätöslauselmassa 181 vuodelta 1947 koko Jerusalemista olisi tehty kansainvälisessä hallinnassa oleva erityishallintoalue (Corpus separatum). Tämä ei kuitenkaan koskaan toteutunut, kuten ei päätöslauselma muutenkaan. Jerusalemin itäosa sisältäen vanhankaupungin jäi Israelin itsenäisyyssodassa vuonna 1949 Jordanian käsiin, mutta Israel sai sen haltuunsa vuoden 1967 kuuden päivän sodassa.
Israelin parlamentti knesset hyväksyi 1980 lain, jonka mukaan koko Jerusalem on Israelin jakamaton pääkaupunki. Suurin osa valtioista ei kuitenkaan pidä Itä-Jerusalemia osana Israelia. Vuonna 2000 Palestiinan parlamentti hyväksyi lailla Itä-Jerusalemin pääkaupungikseen. Tätä ei kuitenkaan ole laajemmin tunnustettu, ja yleisemmin Palestiinan pääkaupunkina pidetäänkin Ramallahia, joka on myös Palestiinan hallinnollinen keskus.
Pyhiä paikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhankaupungin itälaidalla sijaitsevalla Temppelivuorella, joka on kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin pyhä paikka, sijaitsee useita uskonnollisesti tärkeitä rakennuksia. Temppelivuorella ovat sijainneet juutalaisten ensimmäinen ja toinen temppeli, josta on jäljellä vain Itkumuurina tunnettu läntisen ulkomuurin osa. Se on nykyään pyhin paikka, jossa juutalaiset voivat rukoilla. Muslimeille Temppelivuorella on Kalliomoskeija ja Al-Aqsan moskeija, ja se on islamin kolmanneksi pyhin paikka Mekan ja Medinan jälkeen. Jerusalem on ollut keskeinen paikka myös kristityille Jeesuksen ajoista lähtien. Raamatun tapahtumista merkittävä osa sijoittuu sinne. Temppelivuoren ulkopuolella Jerusalemin vanhassakaupungissa sijaitsevat kristityille tärkeät Pyhän haudan kirkko ja Via Dolorosa, mutta myös Temppelivuorella on Jeesuksen elämään liittyviä paikkoja.
.jpg)
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jordania valtasi Itä-Jerusalemin vuoden 1948 Israelin itsenäisyyssodassa ja karkotti kaikki juutalaiset asukkaat. Israelilaisten ei sallittu tulla vanhaankaupunkiin tai muille pyhille paikoille rukoilemaan.
Itä-Jerusalemin alueen osuus Jerusalemin kaupungin kokonaisväestöstä on noussut merkittävästi sinä aikana, kun Israel on pitänyt sitä hallussaan. Vielä vuonna 1972 Itä-Jerusalemissa asui vain 29 prosenttia Jerusalemista kaikista asukkaita, mutta vuonna 2020 osuus oli jo 63 prosenttia. Noususta merkittävä osa johtuu juutalaisten määrän kasvusta, mutta 2000-luvulla heidän osuutensa Itä-Jerusalemin asukkaista on vähentynyt. Vuonna 2020 Itä-Jerusalemin 595 400 asukkaasta 361 700 eli 61 prosenttia oli arabeja.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ ”Jerusalem”, Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip–Kp), s. 1446. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9.
- ↑ Yaniv, Omer & Haddad, Netta, & Assaf-Shapira, Yair: Jerusalem: Facts and Trends 2022, s. 18–25. Jerusalem Institute for Policy Research, 2022. Teoksen verkkoversio (PDF). Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itä-Jerusalem Wikimedia Commonsissa
