Jerusalemin vanhakaupunki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jerusalemin vanhakaupunki

Jerusalemin vanhakaupunki (hepreaksi ‏העיר העתיקה‎) on 0,9 neliökilometrin kokoinen muurilla erotettu kaupunginosa Jerusalemin itäosassa, joka 1860-luvulle asti oli koko Jerusalemin kaupunki. Vanhassakaupungissa on useita uskonnollisesti merkittäviä kohteita. Temppelivuori ja Itkumuuri ovat pyhiä juutalaisille, Pyhän haudan kirkko kristityille, Kalliomoskeija ja Al-Aqsa muslimeille.

Vanhankaupunki jaetaan armenialaisten kortteliin, kristittyjen kortteliin, juutalaisten kortteliin ja muslimikortteliin. Nykyinen jako muodostui 1800-luvulla. Ottomaanit rakensivat vanhan kaupungin tukevat puolustusmuurit ja kaupungin portit 1500-luvun lopulla. Nykyisin eniten asukkaita on muslimien ja kristittyjen kortteleissa. Vuonna 2007 kokonaisasukasmäärä oli 36 965; uskonnollisten ryhmien mukaan jaoteltuna vuonna 2006 vanhassakaupungissa oli 27 500 muslimia, 5 681 kristittyä, 790 armenialaista ja 3 089 juutalaista.

Vuoden 1948 Israelin itsenäisyyssodan jälkeen Jordania otti vanhankaupungin haltuunsa ja juutalaiset asukkaat häädettiin. Kuuden päivän sodan aikana vuonna 1967 käytiin lähitaisteluita Temppelivuoren luona, ja Israel sai haltuunsa vanhankaupungin muun Itä-Jerusalemin ohessa, liitti ne Israelin alueisiin ja yhdisti uudelleen kaupungin läntiseen osaan. Israel hallitsee nykyisin vanhankaupungin aluetta, jonka se katsoo osaksi pääkaupunkiaan.

Vanha kaupunki liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1981.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jerusalemin vanhakaupunki.
Tämä Aasian maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.