Palestiinalaiset
Wikipedia
Palestiinalaiset ovat arabeja, jotka elävät Palestiinassa tai joiden sukujuuret ovat peräisin alueelta. Palestiinalaisia on noin 9 395 000 (2001).
Palestiinalaiset puhuvat etupäässä arabiaa ja valtaosa heistä on sunnimuslimeja. Kristittyjä on 3–6 %:n vähemmistö. Lisäksi pieni vähemmistö on druuseja.
Vuonna 1968 palestiinalaisten kansalliskokous määritteli palestiinalaiseksi arabin, joka on asunut Palestiinassa ennen vuotta 1947 ja juutalaisen, joka on elänyt alueella ennen nykyistä sionismia seurannutta laajaa kansanvaellusta. Suurin osa alueen juutalaisista ei kuitenkaan pidä itseään palestiinalaisina.
| Maa tai alue | Väestö |
|---|---|
| Länsiranta ja Gaza | 3 700 000 tai 2 490 000 |
| Israel | 1 213 000 |
| Jordania | 2 598 000 |
| Libanon | 388 000 |
| Syyria | 395 000 |
| Saudi-Arabia | 287 000 |
| Muut Persianlahden maat | 152 000 |
| Egypti | 58 000 |
| Muut Arabimaat | 113 000 |
| Amerikan manner | 216 000 |
| Muut maat | 275 000 |
| Yhteensä | 9 395 000 |
[muokkaa] Palestiinan pakolaisuus
- pääartikkeli: Palestiinan pakolaisuus
Palestiinan pakolaisuus syntyi kun Palestiinan sodan eli Israelin itsenäistymissodan yhteydessä Yli 700000 Palestiinan arabia pakeni tai karkotettiin kodeistaan vuosina 1947–1949. Vain kymmenisen prosenttia israelilaisten valtaaman alueen arabiasukkaista jäi paikoilleen. Marraskuun 29. päivänä 1947 YK:n yleiskokous päätti äänin 33 - 13 jakaa Ison-Britannian Palestiinan mandaattialueen juutalaisten ja arabien kesken. Palestiinaa ympäröivät arabivaltiot eivät hyväksyneet tulosta vedoten muun muassa brittien antamiin lupauksiin täydellisestä itsenäisyydestä. Sisällissota Palestiinan arabiväestön ja nopeasti kasvaneen juutalaisväestön välillä alkoi YK:n jakoehdotuksen jälkeen vuoden 1947 lopulla. Israelin julistauduttua itsenäiseksi 14. toukokuuta 1948 sota muuttui Israelin ja sinne hyökänneiden arabimaiden (Transjordania, Egypti, Syyria, Libanon, Irak) väliseksi sodaksi, joka jatkui aina kevään 1949 aseleposopimuksiin saakka. Israel selvisi voittajana sekä sisällissodasta että sitä seuranneesta valtioiden välisestä sodasta. Sodan jälkeen palestinalaisten pakolaisten ei sallittu palata entisille asuinsijoilleen.
Jordanian asukkaista 50–80 % on joidenkin arvioiden mukaan palestiinalaispakolaisia tai heidän jälkeläisiään. Osa pakolaisista evakuoitiin arabien toimesta pois tulevan sodan tieltä jo ennen Israelin valtion perustamista vuonna 1948, jolloin Syyria, Jordania, Egypti, Libanon ja Irak hyökkäsivät vastaperustettuun Israeliin. Osa pakolaisista pakeni sodan aikana Israelin armeijan joukkoja ja Israel takavarikoi taakse jätetyn omaisuuden 1950. Ensimmäisen Israelin ja arabien välisen sodan jälkeen palestiinalaisia arabipakolaisia oli n. 700 000. YK:n UNRWA on rekisteröinyt 4 082 300 palestiinalaista pakolaisiksi.
Palestiinalaispakolaisia vuodelta 1948 eivät koske vuoden 1951 YK:n pakolaismäärittelyt. He ovat ainoa pakolaisryhmä, johon sisältyvät myös maanpaossa syntyneet pakolaisten jälkeläiset. Muilla sukupolvia maanpaossa olleilla kansanryhmillä YK:n määrittämä pakolaisen asema ei ole voimassa pakolaisten lapsilla.
Jotkut palestiinalaiset nimittävät itseään filistealaisiksi sen kansan mukaan, joka asutti Palestiinaa ennen muinaisten israelin heimojen muuttoa sinne, ja joilta alue on saanut nimensä. Palestiinalaisten kansallisidentiteetti muodostui vasta 1900-luvun kuluessa (yleensäkin kaikki arabivaltiot ovat Ranskan ja Ison-Britannian siirtomaa-aikana luomia alueita ja niiden kansallisuus on syntynyt vasta 1900-luvulla). Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) peruskirjan 1. artiklan mukaan palestiinalaiset ovat erottamaton osa arabikansaa.
