Qatar

Wikipedia

Tätä sivua ei ole arvioitu kertaakaan, joten se ei välttämättä vastaa laatuvaatimuksia.

Loikkaa: valikkoon, hakuun

دولة قطر
(Daulat Qaṭar)
Qatarin valtio


lippu		vaakuna

Valtiomuoto

monarkia

Emiiri
Pääministeri

Hamad ibn Khalifa
Abdullah ibn Khalifa Al Thani

Pääkaupunki

Doha
25°18′N 51°31′E

Muita kaupunkeja

Pinta-ala
– josta sisävesiä

11 586^[1] km² (sijalla 165)
ei merkittävästi

Väkiluku (2010)
– väestötiheys
– väestönkasvu

840 926^[1] (sijalla 159)
75 / km²
0,869^[1] % (2010)

Viralliset kielet

arabian kieli

Valuutta

rial (QAR)

BKT (2009)
– yhteensä
– per asukas

sijalla 67
99,59 miljardia USD PPP^[1]
119 500 USD

HDI (2010)

0,803^[2] (sijalla 38)

Elinkeinorakenne

maatalous 0,1^[1] %,
palvelut 31,5^[1] %,
teollisuus 68,4^[1] % BKT:sta

Aikavyöhyke
– kesäaika

UTC+3
ei käytössä

Itsenäisyys
– Yhdistyneestä kuningaskunnasta

3. syyskuuta 1971

Lyhenne
Maatunnus

QA
ajoneuvot: QA
lentokoneet: A7

Kansainvälinen
suuntanumero

+974

Motto

–

Kansallislaulu

Al-Salam al-amiri

Qatarin valtio (arab. دولة قطر‎, Daulat Qaṭar) eli Qatar (arab. قطر‎) on pääosin autiomaan peittämä emiirikunta Arabian niemimaan kaakkoisosassa. Qataria rajaavat Saudi-Arabia ja Persianlahti. Alle miljoonan asukkaan öljyvaltio Qatar on yksi maailman rikkaimmista valtioista. CIA:n The World Factbookin mukaan Qatarilla oli vuonna 2009 maailman toiseksi suurin bruttokansantuote henkeä kohden, 119 500 Yhdysvaltain dollaria – vain Liechtenstein oli sitä edellä.^[1]

Qatarin pinta-ala on noin 11 586 neliökilometriä ja pääkaupunki Doha.^[1] Maassa sijaitsee suuri Yhdysvaltojen ilmavoimien tukikohta.^[3] Qatar on OPECin jäsen.

[muokkaa] Historia

Qatarin alue on ollut asutettuna tuhansien vuosien ajan. Sitä hallitsi bahrainilainen Al Khalifan suku, kunnes vuonna 1868 qatarilaiset ylimykset pyysivät brittejä neuvottelemaan itsensä vapaiksi Bahrainin vallasta. Qatar maksoi kuitenkin Al Khalifalle vuokraa maasta, kunnes osmanit valtasivat alueen 1872.^[4]

Osmanit lähtivät ensimmäisen maailmansodan alkaessa, ja britit tunnustivat maan hallitsijaksi sheikki Abdullah bin Jassim Al Thanin. Sopimus oli samantyylinen kuin muilla Persianlahden valtioilla: ne lupasivat olla liittoutumatta brittien vihollisten kanssa, ja Britannia tuki niiden ulkopolitiikkaa ja puolustusta. Vuonna 1934 sopimus tiivisti suhdetta varsinaiseksi protektoraatiksi.^[4]

1960-luvun puolivälissä Qatar oli köyhä brittien protektoraatti, jossa harjoitettiin helmenkalastusta. Se kehittyi öljytulojen ja ulkomaisen työvoiman ja osaamisen avulla.^[5]

Qatar itsenäistyi 1971.^[6] Toisin kuin monet muut alueen emiirikunnat, se päätti olla liittymättä Saudi-Arabiaan tai Arabiemiraatteihin.^[4]

Maassa on ollut vallankaappauksia ja vastavallankaappausyrityksiä perheenjäsenten kesken vuosina 1972, 1995 ja 1996. Valta on kuitenkin pysynyt Al Thanin suvun käsissä. Vuonna 1995 valtaan tullut emiiri sheikki Hamad bin Khalifa on luvannut muuttaa maata demokraattisemmaksi. Uusi perustuslaki tuli voimaan 2005.^[4]

[muokkaa] Politiikka

Qatarin emiiri Hamad ibn Khalifa Al Thani

Valta on Al Thanin suvun käsissä. Nykyinen emiiri sheikki Hamad bin Khalifa on luvannut muuttaa maata demokraattisemmaksi. Hän salli lehdistönvapauden ja kunnallisvaalit. Uudesta perustuslaista oli kansanäänestys vuonna 2003 ja se tuli voimaan 2005.^[4] Uuden perustuslain mukaan maahan tulee 45-jäseninen neuvosto Majlis al-Shura, jonka jäsenistä emiiri nimittää 15 ja 30 valitaan vaaleilla. Aiemmin emiiri nimitti koko neuvoston, ja uudentyyppisiä vaaleja odoteltaessa vanhan neuvoston toimikautta on jatkettu vuosi kerrallaan.^[1]

Vuonna 2007 valittiin vaaleilla 29-jäseninen Kuntien keskusneuvosto, jolla on aluehallinnon asioissa neuvoa antava rooli. Emiiri nimittää ministerit, ja on itse puolustusministeri ja puolustusvoimien ylipäällikkö. Maassa ei ole poliittisia puolueita.^[1] Kuntien keskusneuvostovaaleissa oli ehdokkaina useita naisia, mutta yksikään heistä ei tullut valituksi.^[7]

[muokkaa] Maantiede

Qatarin niemimaa työntyy Saudi-Arabiasta Persianlahteen. Maasta suurin osa on matalaa hiekan peittämää tasankoa.^[8] Qatarin korkeimmat paikat ovat vain noin 90 metriä merenpinnan tasosta kohoavat kalkkikiviesiintymät Jabal Dukkhanissa. Qatarin suurin kaupunki ja pääkaupunki on Doha.^[1]

Qatarin ilmasto on toukokuusta syyskuuhun kuuma ja sateeton. Muuna aikana saadaan satunnaisia sadekuuroja. Kesän päivälämpötilat käyvät lähellä 40 astetta, talvellakin yli 20 asteessa. Rannikolla suurempi kosteus lisää kesäpäivien tukaluutta.^[8]

Dohan kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot

	tammi	helmi	maalis	huhti	touko	kesä	heinä	elo	syys	loka	marras	joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C)	21,7	23,0	26,8	31,9	38,2	41,2	41,5	40,7	38,6	35,2	29,5	24,1	Ø	32,7
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C)	12,8	13,7	16,7	20,6	25,0	27,7	29,1	28,9	26,5	23,4	19,5	15,0	Ø	21,6

Sadanta (mm)	13,2	17,1	16,1	8,7	3,6	0	0	0	0	1,1	3-3	12,1	Σ	71,9

Lähde: WMO^[9]

Qatarin kartta

Qatar satelliittikuvassa tammikuussa

Qatarissa elää harvoja eläin- ja kasvilajeja. Maan kansalliseläin on valkobeisa. Aavikolla elää lähinnä niveljalkaisia kuten hämähäkkejä, tuhatjalkaisia ja skorpioneja. Siellä on tavattu myös kilpikonnia, käärmeitä ja liskoja. Talvella Qatariin tulee muuttolintuja.^[10]

Arabianlahden rannikoilla ja rantavesissä on monenlaista elämää. Merinisäkkäistä alueella tavataan dugongeita ja delfiineitä. Vuorovesirannikoilla näkee usein nilviäisiä. Flamingot ja muut kahlaajat levähtävät vuorovesilammikoilla ja laguuneissa.^[10]

[muokkaa] Väestö

Islam on Qatarissa valtauskonto. Vuonna 2004 noin 77,5 prosenttia maan väestöstä oli muslimeja, 8,5 prosenttia kristittyjä, 14 prosenttia muita uskontovähemmistöjä.^[1]

Etniseltä taustaltaan 40 prosenttia on arabeita, 18 prosenttia intialaisia, 18 prosenttia pakistanilaisia, 10 prosenttia iranilaisia ja 14 prosenttia muita kansallisuuksia.^[1] Virallinen kieli on arabia. Englantia, farsia ja urdua puhutaan laajasti.^[7]

Qatarissa on paljon ulkomaalaisia työntekijöitä tilapäisillä viisumeilla, arviolta jopa 80 prosenttia maan asukkaista. He eivät saa maan kansalaisuutta. Monet ulkomaalaiset miespuoliset työntekijät tulevat maahan ilman perhettään. He eivät yleensä opettele arabiaa, joten heidän kanssaan toimitaan englanniksi.^[7]

[muokkaa] Koulutus

Koulutus on ilmaista yliopistotasolle asti. Tytöille ja pojille on erilliset koulut. Julkisia kouluja on ollut 1950-luvulta asti, ja pian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1973 perustettiin opettajaseminaari. Sitä laajennettiin Qatarin yliopistoksi vuonna 1977. Ne, jotka jatkavat opintojaan ulkomailla, voivat hakea opintokulujaan varten stipendejä.^[7]

[muokkaa] Kunnat

Qatar on jaettu seitsemään kuntaan (arabiaksi baladiyya).^[11] Vuosina 1997–2004 kuntia oli kymmenen, mutta vuonna 2004 muodostettiin yksi uusi (Al Dayyan) ja kolme vanhaa liitettiin toisiin.^[12] Kartassa vanha kuntajako:

1.	al-Dauha
2.	al-Ghuwariyya (liitetty al Khawriin)
3.	al-Jumaliyya (liitetty al Rayyaniin)
4.	al-Khawr
5.	al-Wakra
6.	al-Rayyan
7.	Jarayan al-Batina (jaettu Al-Rayyaanin ja Al-Wakran kesken)
8.	al-Šamal
9.	Umm Salal
10.	Musai’id

[muokkaa] Talous

Kymmenen Qatarin rialin seteli

Rakennustöitä Dohassa

Ennen öljyvarojen löytymistä Qatarin talous perustui kalastukseen ja helmenkalastukseen. Japanilaisten tuotua markkinoille viljellyt helmet 1920–1930-luvulla, Qatarin helmenkalastustulot alkoivat ehtyä.^[4]

Öljynporausoikeudet myönnettiin 75 vuodeksi vuonna 1935 Qatar Petroleum Companylle, jonka omistivat britit, hollantilaiset, ranskalaiset ja yhdysvaltalaiset tahot. Vuonna 1940 löydettiin hyvälaatuista öljyä, mutta maailmansodan takia vienti alkoi vasta vuonna 1949.^[4] Vuonna 2009 Qatarin arvioitu raakaöljyntuotantokapasiteetti ylitti miljoona barrelia päivässä. Löydettyjä öljyvaroja oli 15,2 miljardia barrelia.^[13]

Maakaasuvarat on arvioitu maailman kolmanneksi suurimmiksi, 380 000 miljardia kuutiojalkaa.^[14] Kaasu nesteytetään moderneissa laitoksissa, ja maa on nesteytetyn maakaasun tuottajana maailman kärjessä. Sen arvioitiin tuottavan vuonna 2010 kolmanneksen maailman nesteytetystä maakaasusta.^[15]

Maa yrittää aktiivisesti varautua öljy- ja kaasuvarojen ehtymisen jälkeiseen aikaan aktivoimalla yksityistä sektoria ja kehittämällä tietoteollisuutta. Erityinen Tiede- ja teknologiapuisto on vuodesta 2004 alkaen yrittänyt houkutella ulkomaisia teknologiayrityksiä maahan.^[16]

[muokkaa] Kulttuuri

Khalifa International Stadium

Qatarilaiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään, beduiinit, hadarit ja abdit, joilla on kuitenkin kaikilla yhteinen qatarilainen kansallistunne. Beduiinit ovat aavikon paimentolaisten jälkeläisiä. Hadarit ovat kaupunkilaisia, ja vaikka osalla heistä on beduiiniesi-isiä, monien suku on muuttanut nykyisistä Iranista, Pakistanista ja Intiasta. Alabdit eli abdit ovat Itä-Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä.^[7]

Hallitseva suku samoin kuin monet muut qatarilaiset ovat sunnimuslimeita, monet heistä wahhabiittejä. Šiialaisvähemmistö on myös merkittävän kokoinen.^[7] Wahhabilaisuuden tulkinta on kuitenkin paljon lievempi kuin Saudi-Arabiassa. Naiset saavat äänestää, ajaa autoa ja perheensä miesten suostumuksella myös työskennellä kodin ulkopuolella. Šaria-lakia sovelletaan, mutta esimerkiksi amputaatioita ei tehdä. Qatarilaisten joukossa on sekä konservatiivisia sukuja, joiden naiset käyttävät kasvot peittävää huivia, että liberaaleja sukuja, joiden naiset peittävät vain hiuksensa.^[17] Useimmat avioliitot ovat järjestettyjä. Moniavioisuus on edelleen yleistä johtavan suvun keskuudessa, mutta muualla yhteiskunnassa se on vähenemässä. Vaimo voi nykyisin ottaa avioeron, jos hänen miehensä hankkii toisen vaimon. Qatarilaiset naiset työskentelevät useammin valtionhallinnossa kuin yksityisellä sektorilla. Palveluammateissa kuten kotiapulaisina on ulkomaalaisia naisia.^[7]

Qatarilaista perinneruokaa on machbous, eräänlainen mausteinen kuiva risotto, jossa on lihaa tai kalaa. Paikallisia ruoka-aineita ovat taatelit ja monenlaiset merenelävät. Vierastyöläiset ovat tuoneet vaikutteita maailman eri keittiöistä. Islaminuskon takia porsaanlihaa tai alkoholia ei tarjota julkisesti.^[7]

[muokkaa] Urheilu

Qatar on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1984. Sen joukkueeseen on kuulunut 10–28 urheilijaa. Maa on saanut kaksi pronssimitalia: Mohamed Sulaimen vuonna 1992 miesten 1500 metrillä ja Asaad Said Saif vuonna 2000 painonnostossa.^[18]

Qatarin jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen lopputurnaukseen. Olympiakisojen jalkapalloturnauksessa se on esiintynyt kaksi kertaa, 1984 ja 1992. Lokakuussa 2010 se oli FIFA:n rankingissa sijalla 109. Maassa on 16 jalkapalloseuraa, joissa pelaa 6 556 rekisteröityä pelaajaa.^[19] Qatar sai järjestettäväkseen vuoden 2022 jalkapallon MM-kisat 2. joulukuuta 2010 järjestetyssä tilaisuudessa.^[20]