Korean tasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korean tasavalta
대한민국
(Daehan Minguk)
Etelä-Korean lippu Etelä-Korean vaakuna
lippu vaakuna

Etelä-Korean sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti
Pääministeri
Park Geun-hye
Jung Hong-won

Pääkaupunki Soul

Muita kaupunkeja Busan

Pinta-ala
– yhteensä 100 210[1] km² (sijalla 109)
– josta sisävesiä 0,3 %

Väkiluku (2013) 50 219 669[1] (sijalla 25)
– väestötiheys 500 / km²
– väestönkasvu 0,258[1] % (2010)

Viralliset kielet korean kieli

Valuutta Etelä-Korean won (KRW)

BKT (2009) sijalla 13
– yhteensä 1,361 biljoonaa USD[1]
– per asukas 28 100 USD

HDI (2008) 0,937 (sijalla 25)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3[1] %
– teollisuus 39,4[1] %
– palvelut 57,6[1] %

Aikavyöhyke +9
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Japanista –Itsenäisyysjulistus
 –Pakolaishallitus
 –Vapautus
 – Perustuslaki

1. maaliskuuta 1919
13. huhtikuuta 1919
15. elokuuta 1945
17. heinäkuuta 1948

Lyhenne

– lentokoneet: HL

Kansainvälinen
suuntanumero
+82

Motto 널리 인간 세계를 이롭게 하라 (Tuo laajasti hyötyä ihmiskunnalle)

Kansallislaulu Aegukga (애국가)

Korean tasavalta (kor. 대한민국, Daehan minguk) eli Etelä-Korea on Korean niemimaan eteläosassa sijaitseva valtio. Sillä on yhteinen maaraja Korean demokraattisen Kansantasavallan eli Pohjois-Korean kanssa sekä merialueraja idässä Kiinan kanssa ja lännessä Japanin. Etelä-Korean länsipuolella Keltaisenmeren takana sijaitsee Kiinan kansantasavalta ja kaakossa Korean salmen toisella puolella Japani. Etelä-Korean pinta-ala on 100 210 km²[2] ja sitä asuttaa noin 50 miljoonaa asukasta, joten näin ollen se on yksi maailman tiheimmin asutuista valtioista. Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Soul, jonka asukasluku on 9,8 miljoonaa.

Maan nimi tulee Koryŏ-dynastiasta, joka hallitsi niemimaata vuosina 918–1392. Arkeologia ajoittaa maan ensiasutuksen varhaispaleoliittiselle kaudelle (2,6 milj. – 300 000 vuotta sitten).[3][4] Korean historian alku ajoitetaan legendaarisen Dan-gunin perustamaan Gojoseonin kuningaskuntaan 2333 eaa. Sen jälkeen, kun Sillan johdolla Korean niemimaan kolme kuningaskuntaa yhdistyivät, Koreaa hallitsi Koryŏ-dynastia (918–1392), jolta maa sai nimensä, sekä Joseon-dynastia (1392–1910). Korean itsenäisyys ja viimeinen dynastia päättyivät Japanin keisarikunnan liittettyä maan itseensä vuonna 1910. Toisen maailmansodan päätyttyä ja Japanin antauduttua Korean niemimaa jaettiin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain johtamiin miehitysvyöhykkeisiin. Etelä-Koreassa järjestettiin vuonna 1948 vaalit, jotka johtivat Korean tasavallan perustamiseen. Siitä huolimatta, että Yhdistyneet Kansakunnat vahvisti päätöslauselmaan Korean tasavallan niemimaan ainoaksi lailliseksi valtioksi,[5] neuvostohallinnon tuella Pohjois-Koreaan perustettiin kommunistien johtama kilpailijavaltio.

Korean sota alkoi vuonna 1950 pohjoisen joukkojen hyökätessä etelään, jonka kukistumisen esti YK:n mandaatin saaneiden länsiliittoutuneiden, erityisesti amerikkalaisten ja brittiläisten, joukkojen interventio. Kun sota oli kääntymässä Pohjois-Korean tappioksi, Kiinan kansantasavalta lähetti armeijansa niemimaalle. Sota päättyi vuonna 1953 rauhan sijaan edelleen voimassa olevaan aselepoon, joka vahvisti vuoden 1945 jaon ja loi 38° leveyspiiriä noudattavan demilitarisoidun vyöhykkeen. Maiden välinen demarkaatiolinja on edelleen maailman aseistetuin ja linnoitetuin raja.[6] Seuraavina vuosikymmeninä Etelä-Korean talous kehittyi merkittävästi nostaen vielä 1960-luvulla Pohjois-Koreaa köyhemmän olleen valtion yhdeksi maailman G-20-talouksista. [7][8] Sodan jälkeen alun perin demokraattinen valtio muuttui vähitellen autoritaarisemmaksi ajautuen lopulta sotilasvallankaappaukseen vuonna 1961, josta lähtien Etelä-Koreaa hallitsi markkinataloutta soveltava länsimielinen sotilasdiktatuuri. Vuonna 1987 maa siirtyi vapaiden vaalien kautta siviilihallintoon ja nykyään maa on vakaa presidentillinen liberaalidemokratia ja parlamentaarinen monipuoluejärjestelmä. Vuosikymmenten aikana Korean tasavalta on käynyt läpi viisi suurta perustuslain muutosta. Maa on myös yksi maailman teknologisesti kehittyneimmistä ja digitaalisesti verkottuneimmista valtioista. Vuonna 2006 siellä oli maailman toiseksi eniten laajakaistaisia Internet-yhteyksiä asukasta kohti[9] ja se on johtava näyttöjen ja matkapuhelinten valmistaja.

Etelä-Korean viihdeteollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti 1990-luvulta lähtien tuottaen Aasian-laajuisia menestyksiä popmusiikissa, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa. Ilmiö tunnetaan nimellä Hallyu eli ”Korean aalto”. Maassa on kuitenkin pidetty kiinni monista vuosisatoja vanhoista perinteistä, kuten ainutlaatuisesta keittiöstä ja vainajien palvonnasta.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Korea satelliittikuvassa tammikuussa.

Korean tasavalta käsittää Aasian mantereelta noin 1 100 kilometriä ulkonevan Korean niemimaan eteläisen puoliskon. Vuoristoinen niemimaa rajoittuu lännessä Keltaiseenmereen ja idässä Japaninmereen. Sen eteläkärki ulottuu Itä-Kiinan merelle ja Korean salmelle. Maan pinta ala on yhteensä 99 646,16 neliökilometriä.[10] Arvio kasvaa vuosittain muun muassa maantäytön vuoksi.[11][12]

Maa on vuoristoinen, ja suurin osa maasta ei sovellu viljelykseen. Alangot, jotka sijaitsevat pääasiassa maan länsi- ja kaakkoisosissa muodostavat vain noin 30 prosenttia Etelä-Korean alueesta.[13] Maa voidaan jakaa neljään yleisluontoiseen alueeseen: itäosaan korkeine vuorijonoineen ja kapeine rannikkotasankoineen, länsiosaan leveine rannikkoalueineen, jokilaaksoineen ja kukkuloineen, lounaisosaan vuorineen ja laaksoineen sekä kaakkoisosaan, jota hallitsee Nakdong-joen laaja tasanko.[14]

Maan länsi- ja etelärannikkojen edustalla on noin 3 000 saarta, joista suurin osa on pieniä ja asumattomia. Jejun saari sijaitsee noin 100 kilometriä maan etelärannikolta. 1 845 neliökilometrillään se on maan suurin saari. Jejulla sijaitsee myös Korean tasavallan korkein kohta – sammunut, 1 950 metriä korkea tulivuori Halla.[13]

Euraasian suuren mantereen takia Korean ilmasto on mantereinen, vaikka maata ympäröi meri kolmelta puolelta. Se on myös pohjoisimpia alueita, joissa havaitaan Aasian monsuunin vaikutus. Sademäärät ovat suurimmillaan kesäkuusta syyskuuhun. Sillä välillä tavataan myös useimmat taifuunit, joita tulee Koreaan asti keskimäärin kerran vuodessa. Kesällä on helteistä ja talvet voivat olla kylmiä. Soulissa sataa lunta keskimäärin 28 päivänä vuodessa, maan eteläkärjessä noin kymmenenä päivänä vuodessa.[15] Soulissa tammikuun keskimääräinen alin lämpötila on –6 °C, ja elokuun keskimääräinen ylin 29 °C.[16]

Vuorialueiden eläimiä ovat olleet kauriit, tiikeri, ilves ja ruskea karhu. Lämpimämmillä alankoalueilla on elänyt kauluskarhuja, aromyyriä, fasaaneita ja harvinainen keijupitta.[17] Nyttemmin suurin osa petoeläimistä on kadonnut tai sukupuuton partaalla. Viimeisiä kauluskarhuja uhkaavat salametsästäjät. Karhuja kasvatetaan karhutarhoilla ankeissa oloissa karhunlihan ja sappinesteen takia.[18]

Koreoiden välisestä demilitarisoidusta vyöhykkeestä on tullut villieläinten ja harvinaisten kasvien suoja-alue. 220 km pitkä ja 5–18 km leveä rajavyöhyke on vahvasti linnoitettu, eikä siellä ole juuri liikkunut ihmisiä 55 vuoteen. Piikkilanka-aidat estävät myös suuria eläimiä tunkeutumasta sille, joten siitä on tullut turvapaikka monille harvinaisille lajeille.[19][20]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joseon-dynastian aikainen Hwaseongin linnoitus Suwonin kaupungissa
YK:n joukkoja taistelemassa Soulin kaduilla vuonna 1950
Pääartikkelit: Etelä-Korean historia ja Korean historia

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korean myyttisenä perustajan pidetään jumalkuningas Tangunia, jonka uskotaan perustaneen maan 2333 eaa. Korea oli vuodesta 1392 lähtien viisi vuosisataa Choseon-dynastian hallitsema valtakunta, vaikka se joutuikin useiden ulkopuolisten hyökkäysten kohteeksi. 1500- ja 1600-luvuilla maa joutui useaan kertaan Japanin ja Kiinan Qing-dynastian valloittamaksi ja otti käyttöön tiukan eristäytymispolitiikan ulkomaailman suhteen.[21] Vuosina 1894–1895 Qing-Kiina ja Japani kävivät sodan Korean hallinnasta, joka päättyi Japanin voittoon. Kuningas Gojong lopetti verojen maksun Kiinalle ja julistautui keisariksi.[22] Vuonna 1910 Japani otti koko Korean hallintaansa ja teki siitä siirtomaansa. Aluksi se toi maahan uusia vaikutteita ulkomailta, mutta 1930-luvun loppupuolelta asti harjoitettiin voimakasta japanilaistamispolitiikkaa. Miehitys kesti toisen maailmansodan loppuun asti.[23]

Itsenäistyminen ja Korean sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet Neuvostoliitto ja Yhdysvallat ottivat Korean valvontaansa siten, että 38. leveyspiiri oli miehitysalueiden välinen raja.[24] Huolimatta Kairon konferenssissa annetuista lupauksista itsenäisestä ja yhtenäisestä Koreasta liittoutuneiden välit huononivat nopeasti. 15. elokuuta 1948 perustettiin Yhdysvaltain miehitysalueella Korean tasavalta presidenttinään Syngman Rhee. Neuvostoliiton miehitysalueella puolestaan julistettiin Korean demokraattinen tasavalta 9. syyskuuta 1948 Kim Il Sung johtajanaan.[21]

Vuonna 1950 Etelä-Korea julistautui itsenäiseksi, mikä sai Pohjois-Korean joukot hyökkäämään etelään 25. kesäkuuta 1950.[24] Yhdistyneet kansakunnat tuomitsi hyökkäyksen ja valtuutti Yhdysvaltain johtaman YK-armeijan hyökkäystä vastaan. Pohjoisen joukot valloittivat aluksi lähes koko niemimaan kaakkoiskulman Busania lukuun ottamatta. YK-joukkojen vastahyökkäys käänsi kuitenkin tilanteen ja eteni lähelle Kiinan rajaa, jolloin Kiinan kansantasavallan vapaaehtoisjoukot tulivat pohjoisen avuksi. Sodan lopputuloksena Koreoiden rajaksi vakiintui vuoden 1953 aselepolinja, vaikka lopullista rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu. Juridisesti Koreat ovat siis yhä sodassa keskenään.[21]

Vallankumouksia ja sotilasvaltaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen presidentti Syngman Rheen hallinto sai yhä autoritaarisempia piirteitä. Rheen kaaduttua opiskelijavetoisessa huhtikuun vallankumouksessa vuonna 1960 maan politiikassa seurasi lyhytaikainen demokraattisten uudistusten kausi. 16. toukokuuta 1961 kenraalimajuri Park Chung-heen johtamat sotilaat kaappasivat vallan. Park julisti maan sotatilaan ja laajensi valtaoikeuksiaan 1972. Hänen presidenttikaudellaan nopeaa keskusjohtoista ja vientivetoista talouskasvua säesti vakava poliittinen sorto. Park joutui lopulta murhatuksi vuonna 1979 ja pian tämän jälkeen valtaan nousi uudella sotilaskaappauksella kenraali Chun Doo-hwan.[21]

Chunin valtaannousu sai aikaan laajalle levinneitä mielenosoituksia, jotka tukahdutettiin verisesti Gwangjun verilöylyssä vuonna 1980. Tapausta seurasi kuitenkin demokratialiikkeen nousu, ja Chun joutui taipumaan demokraattisiin uudistuksiin ja vapaisiin vaaleihin vuonna 1987. Chunin seuraajaksi nousi vaaleissa hänen läheinen avustajansa kenraali Roh Tae-woo, joka astui virkaansa 1988.[21] Maassa järjestettiin kuitenkin vapaat parlamenttivaalit ja samana vuonna Soul isännöi kesäolympialaisia. Molemmat Koreat otettiin 1991 YK:n jäseniksi.[24]

Demokratisoituminen ja hyvinvointivaltio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 maa sai ensimmäisen siviilipresidenttinsä Kim Young-samin noustessa Korean tasavallan johtoon. Vuonna 1996 maasta tuli OECD:n jäsen. Vuoden 1997 Aasian talouskriisin aiheuttamasta takaiskusta huolimatta maa nousi nopeasti maailman suurimpien talousmahtien joukkoon. Nykyään Korean tasavallan elintaso on monien Länsi-Euroopan maiden tasolla. 1990-luvulta lähtien valta on vaihtunut maassa rauhallisesti ja demokraattisesti. Vuoden 1997 vaaleissa presidentiksi valittiin pitkäaikainen demokratia-aktivisti ja ihmisoikeusaktivisti Kim Dae-jung. Kesäkuussa 2000 osana Kimin ”päivänpaistepolitiikkaa” Korean demokraattisen kansantasavallan pääkaupungissa Pjonjangissa pidettiin historiallinen Koreoiden välinen huippukokous. Maiden välille avattiin rajanylityspaikka ja rajojen eri puolille jääneet ihmiset saivat tavata sukulaisiaan. Samana vuonna Kim sai Nobelin rauhanpalkinnon työstään demokratian ja ihmisoikeuksien sekä Koreoiden välisen sovittelutyön parissa. Vuonna 2002 presidentiksi valittiin Roh Moo-hyun. Roh erosi 2003 Saecheonnyeon Minju-dang -puolueesta ja perusti kannattajineen uuden Uri-puolueen. Hänen kahden kautensa jälkeen presidentiksi valittiin 2007 oikeiston Lee Myung-bak.[24]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Korean parlamentti

Korean tasavalta on demokraattinen tasavalta, jossa valta jakautuu presidentin, lainsäätäjien ja oikeusjärjestelmän kesken. Vuodesta 1948 maan perustuslaki on läpikäynyt viisi suurta muutosta, joista jokainen loi uuden tasavallan. Nykyinen kuudes tasavalta syntyi edellisen reformin myötä vuonna 1987.[1]

Maan valtionpäämies on presidentti, joka valitaan suorilla kansanvaaleilla viideksi vuodeksi. Presidentti on maan asevoimien komentaja, ja hänellä on runsaasti toimeenpanovaltaa. Presidentti nimittää pääministerin kansalliskokouksen suostumuksella sekä valtioneuvoston ministerit pääministerin esityksestä.[1]

Lakiasäätävä elin on maan kansalliskokous, yksikamarinen instituutio, jonka jäsenet valitaan vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. Parlamentissa on tällä hetkellä 299 paikkaa, joista 245 täytetään alueellisilla vaaleilla ja loput suhteellisella vaalitavalla. Oikeuslaitos on suureksi osaksi itsenäinen. Korkein tuomiovaltaa käyttävä elin on korkein oikeus, jonka tuomarit nimittää presidentti kansalliskokouksen suostumuksella. Lisäksi Korean perustuslakituomioistuin valvoo perustuslain noudattamiseen liittyviä kysymyksiä.[1]

Korean tasavallan tärkeimmät poliittiset puolueet ovat vasemmisto-liberaalinen Demokraattinen puolue (vuonna 2008 valitussa parlamentissa 83 paikkaa) ja oikeisto-konservatiivinen Suuri kansallispuolue (GNP; 172 paikkaa).[1]

Etelä-Korean ulkopolitiikan suurin huolenaihe on naapurimaa Pohjois-Korea, jolla on nälkäongelmia ja joka haaveilee ydinaseesta. 1990-luvulta vuoteen 2008 Etelä-Korea yritti puolustaa pohjoista pakotteita vastaan ja lahjoitti elintarvikkeita ja lannoitteita. Vuonna 2008 valittu konservatiivinen presidentti Lee Myung-bak valitsi tiukemman linjan. Välit kiristyivät myös pohjoisen ohjuskokeen takia vuonna 2009 sekä seuraavana vuonna eteläkorealaisen laivastoaluksen upotuksen ja Yeonpyeongin laukausten seurauksena.[25]

Yhdysvalloilla on vuonna 2011 Etelä-Koreassa edelleen kymmeniätuhansia sotilaita. Se on vetäytymässä etulinjasta, ja aikoo siirtää vastuun sotilastoimista Etelä-Korealle vuonna 2012. [25]

Alueellinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Korean alueellinen jako.

Etelä-Korea jaetaan kahdeksaan provinssiin, yhteen autonomiseen provinssiin, kuuteen suurkaupunkiin ja yhteen erikoisasemassa olevaan kaupunkiin.[26]

Paikallishallinto on järjestetty siten että provinssit ja metropolikaupungit sekä Soul jakautuvat kuntiin. Kaupunkien kunnallisyksikkö on kaupunginosa eli Gu. Provinssien kunnat luokitellaan kaupungeiksi Si tai piirikunniksi Gun. Kunnat voidaan jakaa edelleen siten että piirikunnat muodostuvat taajamista Eup ja kuntaosista Myeon, ja kaupunginosat muodostuvat naapurustoista Dong.[27][28]

Tilastointia ja osoitejärjestelmää varten on olemassa vielä korttelit Beonji sekä kylät Ri.[28]

Nimi Hangul Hanja
Erikoisasemassa oleva kaupunki (Teukbyeolsi)
1 Soul 서울특별시 서울特別市
Metropolikaupungit (Gwangyeoksi )
2 Busan 부산광역시 釜山廣域市
3 Daegu 대구광역시 大邱廣域市
4 Incheon 인천광역시 仁川廣域市
5 Gwangju 광주광역시 光州廣域市
6 Daejeon 대전광역시 大田廣域市
7 Ulsan 울산광역시 蔚山廣域市
Provinssit
8 Gyeonggi-do 경기도 京畿道
9 Gangwon-do 강원도 江原道
10 Chungcheongbuk-do 충청북도 忠淸北道
11 Chungcheongnam-do 충청남도 忠淸南道
12 Jeollabuk-do 전라북도 全羅北道
13 Jeollanam-do 전라남도 全羅南道
14 Gyeongsangbuk-do 경상북도 慶尙北道
15 Gyeongsangnam-do 경상남도 慶尙南道
Erikoisasemassa oleva provinssi (Teukbyeoljachi-do)
16 Jeju 제주특별자치도 濟州特別自治道

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Etelä-Korean talous
KTX-suurnopeusjuna

Korean tasavalta on maailman 15. suurin talous ja Aasian neljänneksi suurin Japanin, Kiinan ja Intian jälkeen. Yhtenä ”Aasian taloustiikereistä” se on saanut aikaan nopeaa, vientivetoista talouskasvua, mikä on ollut jyrkässä kontrastissa Korean demokraattisen kansantasavallan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen jumiutuneeseen talouteen. Korean tasavallan bruttokansantuote henkeä kohti on nyt noin 14 kertaa suurempi kuin Korean demokraattisessa kansantasavallassa.[29]

1950-luvulla maa oli yksi Aasian köyhimmistä maista. Toisen maailmansodan päätyttyä maa peri siirtomaatalouden, joka oli suunniteltu lähes ainoastaan Japanin laajentumispolitiikkaa varten. Suuri osa maan infrastruktuurista tuhoutui vuosina 1950–1953 käydyssä Korean sodassa[30], ja sodan jälkeen maa jäi riippuvaiseksi Yhdysvaltain antamasta taloudellisesta avusta.[24]

1960-luvulla kenraali Park Chung-heen hallitus aloitti joukon talousuudistuksia. Kevyt, työvoimavaltainen teollisuus ja ulkomaankauppa kasvoivat velkarahalla. 1970-luvulta alkaen suuntauduttiin raskaampaan teollisuuteen, autoihin ja elektroniikkaan. Teollisuustuotanto kasvoi myös 1980- ja 1990-luvuilla.[21]

Maa selvisi vuosien 1997–1998 Aasian talouskriisistä Maailmanpankin tuella, mutta vuoden 2008 maailmanlaajuinen lama pysäytti Koreankin talouskasvun.[21]

Etelä-Korean merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, grafiitti, volframi, molybdeeni ja lyijy sekä vesivoimapotentiaali.[21] Vienti suuntautuu ennen kaikkea Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Tuontia on samoista maista ja lisäksi Saudi-Arabiasta ja Australiasta.[1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Incheonin kansainvälinen lentoasema on Etelä-Korean tärkein kansainvälinen lentoasema.

Korean tasavallan liikenteen hoitavat kattavat rautatie-, moottoritie-, bussi- ja lauttaverkot sekä lentoreitit. Korean valtion rautatieyhtiö Korail palvelee kaikkia tärkeimpiä eteläkorealaisia kaupunkeja tihein vuorovälein. Kahta rautatielinjaa ollaan nyt yhdistämässä uudelleen Korean demokraattisen kansantasavallan rautatieverkkoon. Korean tasavallassa on Ranskan TGV:hen pohjautuva nimellä Korea Train Express tunnettu suurnopeusjunaverkko.[31] Tärkeimmissä kaupungeissa on metroverkko – näistä suurin on Soulin metro, joka on noin 287 kilometriä pitkä.[32]

Maan tärkein kansainvälinen lentokenttä on Incheonin kansainvälinen lentoasema. Maan kansalliset lentoyhtiöt ovat Korean Air ja Asiana Airlines.[33]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Korean väkiluku on noussut nopeasti 1900-luvulla.

Suurin osa eteläkorealaisista elää kaupungeissa, nopean 1970-, 80- ja 90-luvuilla tapahtuneen talouden laajenemisen aiheuttaman maaltamuuton seurauksena.[34] Pääkaupunki Soul on myös maan suurin kaupunki ja taloudellinen keskus. Vuonna 2006 kaupungissa asui 10,3 miljoonaa henkeä, mikä teki siitä yhden maailman väkirikkaimmista kaupungeista.[35] Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Busan (3,66 miljoonaa), Incheon (2,63 miljoonaa), Daegu (2,53 miljoonaa), Daejeon (1,46 miljoonaa), Gwangju (1,41 miljoonaa) ja Ulsan (1,10 miljoonaa asukasta).[36]

Maan väestörakennetta on muokannut myös kansainvälinen muuttoliike. Korealaisia on asettunut etenkin Kiinaan, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja entisen Neuvostoliiton maihin.[21] Kaikkiaan etnisiä korealaisia asuu Etelä- ja Pohjois-Koreassa noin 70 miljoonaa ja niiden ulkopuolella 6–7 miljoonaa, eli kymmenen prosenttia, mikä on suurempi osuus kuin mistään muusta Aasian kansasta.[37]

Vaikka ei-korealaisten määrä maassa on pieni, se on noussut tasaisesti 2000-luvun alussa. Virallisesti huhtikuussa 2005 maassa asui yhteensä 378 000 vierastyöläistä, joista 52,6 prosenttia oli maassa ilman lupaa.[38] Tämä ulkomainen työvoima on pääasiassa kotoisin etelä- ja kaakkoisaasialaisista maista, mutta myös entisen Neuvostoliiton alueelta sekä Nigeriasta on paljon muuttajia. Näiden työntekijöiden lisäksi maassa on noin 11 000 ulkomaista englannin kielen opettajaa ja noin 36 000 Yhdysvaltain armeijan henkilökuntaan kuuluvaa.[39]

Uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 46 prosenttia eteläkorealaisista ei noudata mitään tiettyä uskontoa. Jäljelle jäävistä kristittyjä on 27,3 prosenttia väestöstä ja buddhalaisia 25,3 prosenttia.[40] Maassa on myös jonkin verran islaminuskoisia. Buddhalaisuus on vahvinta maan itäosassa, erityisesti Yeongnamin ja Gangwonin alueilla, jossa se muodostaa yli puolet uskonnollisesta väestöstä. Kristinusko, joka sai ensi kerran Koreassa jalansijaa 1700-luvun loppupuolella, kasvoi nopeasti 1970- ja 1980-luvuilla suureksi osaksi sotilashallinnon vastaisen kansalaisliikkeen myötä. Korealaisilla oli hyvin positiivinen kuva kristinuskosta kristittyjen lähetyssaarnaajien jälleenrakentaessa maata sodan jälkeen ja kirkkojen johtajien taistellessa Park Chung-heen ajan diktatuuria vastaan. Toisaalta joka vuosi sadat Jehovan todistajat joutuvat aseistakieltäytymisen vuoksi vankilaan. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston kesäkuussa 2013 julkaiseman raportin mukaan 93 prosenttia niistä todistajista, jotka ovat aseistakieltäytymisen vuoksi vankilassa eri puolilla maailmaa, on Etelä-Koreassa.[41]

Kristittyjen vaikutusvallan kasvaessa myös arvostelu on alkanut kasvaa kristittyjen suhtautuessa suvaitsemattomasti muihin uskontoihin ja korealaisten herätyskristittyjen ollessa intomielisempiä kuin länsimaiset vastineensa.[42] Valtio on nyt maailman toiseksi suurin lähetyssaarnaajia lähettävä valtio Yhdysvaltain jälkeen, ja maailman suurin kirkko Yoido Full Gospel Church sijaitsee Soulissa.[43][44] Näiden muodollisten uskontojen lisäksi monet korealaiset noudattavat kungfutselaisia perinteitä, ja monet buddhalaiset yhdistelevät uskontoaan korealaiseen šamanismiin.[45] Šamanismia esiintyy yhä elinvoimaisena korealaisten keskuudessa. Etelä-Koreassa siitä käytetään nimitystä Musok eli mudang-menot. Etelä-Koreassa arvioitiin vuonna 1972 olevan mudang eli Šamaaneja noin 0,3 % väestöstä. [46]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Maisema Dano-juhlan aikaan”, maalaus Hyewon pungsokdo -albumista myöhäiseltä Joseon-kaudelta
Buddhalaisvaikutteista korealaista keittiötä

Korean kansallisruokaa on kimchi, kiinankaalista tehty mausteisen hapankaalin tyylinen salaatti. [47] Bulgogi on paistetusta, marinoidusta naudanlihasta tehty ruokalaji.[45]

Etelä-Korean viihdeteollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti 1990-luvulta tuottaen Aasian-laajuisia menestyksiä popmusiikissa, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa. Ilmiö tunnetaan nimellä Hallyu eli ”Korean aalto”.[48] Maassa on kuitenkin pidetty kiinni monista vuosisatoja vanhoista perinteistä, kuten ainutlaatuisesta keittiöstä ja vainajien palvonnasta.[45]

Korealainen kansallispuku hanbok on käytössä juhlapäivinä ja erilaisissa seremonioissa.[49]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korean kielessä Etelä-Koreassa maasta käytetään nimeä Daehan Minguk (hangul: 대한민국, hanja: 大韓民國, kirjaimellisesti ”suuren han-kansan valtio”). Maan lyhyt nimi on Hanguk (kor. 한국, ”Han-valtio”, jolla viitataan yleisesti Koreaan) tai Namhan (kor. 남한, ”Eteläinen han”, jolla viitataan Etelä-Koreaan). Han tarkoittaa muinaisia Samhan-liittoja Korean niemimaan eteläosassa. Hanguk on eteläkorealaisten useimmiten käyttämä nimi. Pohjois-Koreassa käytetään kuitenkin nimeä Nam-Joseon (kor. 남조선, ”Eteläinen Joseon”; Joseon oli Korean viimeisen yhtenäisvaltion nimi).[50]

Suomessa ja useimmissa eurooppalaisissa kielissä maasta käytetään usein yksinkertaisesti nimeä Korea, joka on peräisin Goryeo-dynastialta, joka vuorostaan viittasi Goguryeo-kuningaskuntaan.[51][52]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Korealainen musiikki

Perinteiseen korealaiseen musiikkiin kuuluu monenlaisia lyömäsoittimia. Buddhalaisiin ja maanviljelijöiden perinteisiin pohjautuva samulnori on kehittynyt vuosien varrella. Sen neljä soitinta ovat kwaenggwari-niminen kädessä pidettävä gonggi, pehmustetulla nuijalla slyötävä suuri gonggi jing, tiimalasin muotoinen rumpu janggu sekä tynnyrirumpu buk.[53]

Eteläkorealainen popmusiikki on hiljattain nostanut suosiotaan muuallakin Aasiassa.[37] Useat pop-yhtyeet, kuten esimerkiksi huippusuositut, PSY, Super Junior, TVXQ, Big Bang, 2NE1, SHINee, 2PM, EXO, Girls’ Generation ja Infinite, ovat muodostaneet tärkeän osan 2000-luvun Etelä-Korean musiikkia. Eteläkorealaisia musiikkiyhtiöitä ovat muun muassa SM Entertainment, YG Entertainment ja JYP Entertainment. Vuonna 2010 niiden tuotto oli yhteensä 150 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria.[54]

Juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Suomalainen nimi[55] Hangeul Romanisaatio Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä
Kuukalenterin 1.–3. päivä Kuukalenterin mukainen uusivuosi 설날 Seollal Kolmepäiväinen juhla
1. maaliskuuta Itsenäisyyspäivä 3.1절 Samil Jeol
5. huhtikuuta Puiden päivä 식목일 Singmogil
5. toukokuuta Lastenpäivä 어린이날 Eorininal
Kuukalenterin 4. kuukauden 8. päivä Buddhan syntymäpäivä 부처님 오신날 Bucheonim Osinnal
6. kesäkuuta Vainajien muistopäivä 현충일 Hyeonchung-il
17. heinäkuuta Perustuslain päivä 제헌절 Jeheonjeol Vuoden 1948 perustuslaki
15. elokuuta Vapautuksen päivä 광복절 Gwangbokjeol Vapautus Japanin miehityksestä 1945
Kuukalenterin 8. kuukauden 15.–18. päivä Elonkorjuujuhla 추석 Chuseok
3. lokakuuta Kansallinen perustamispäivä 개천절 Gaecheonjeol Korean myyttinen perustaminen
25. joulukuuta Joulupäivä 크리스마스(성탄절) Keuliseumaseu (Seongtanjeol)

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Korea on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1972. Sillä on ollut talviolympialaisissa yleensä pienempi joukkue (2000-luvulla 40–50 urheilijaa) kuin kesäolympialaisissa (2000-luvulla yli 250 urheilijaa). Vuotta 1960 lukuun ottamatta se on aina saanut mitaleita kesäolympialaisissa, vuodesta 1992 alkaen myös talvikisoissa.[56] Vuonna 1988 Soulissa järjestettiin kesäolympialaiset ja vuoden 2018 talviolympialaiset tullaan järjestämään Pyeongchangissa.

Etelä-Korean jalkapallomaajoukkue on yksi Aasian menestyneimmistä. Vuonna 2002 Etelä-Korea järjesti yhdessä Japanin kanssa MM-kisojen lopputurnauksen, jossa se eteni välieriin. MM-kilpailuissa Etelä-Korea on esiintynyt 8 kertaa. Aasian mestaruuden se on voittanut kahdesti. Lokakuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 31.[57]

Etelä-Korean jääkiekkomaajoukkue oli vuonna 2010 IIHF:n rankingissa sijalla 33 ja pelasi ykkösdivisioonassa.[58] Etelä-Korean koripallomaajoukkue voitti Aasian mestaruuden 1969 ja 1997.[59] [60] Se on pelannut olympialaisissa kuusi kertaa, mutta jäänyt ilman mitaleita.[61]

Korealaiset jousiampujat ovat voittaneet useita olympiamitaleja 1980-luvun loppupuolelta alkaen. Myös judokat ovat voittaneet useita olympiamitaleita. Tunnettuja judokoita ovat muun muassa Jeon Ki-young, Min Ho Choi, Lee Won Hee, Jae Bum Kim ja Ki Chun Wang.[62]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vesterinen, Ilmari & Janhunen, Juha & Huotari, Tauno-Olavi: Korea: Kolme ovea tiikerin valtakuntaan. Helsinki: Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-797-8.
  • Simon Richmond: Korea. Lonely Planet, 2010. ISBN 9781741048315.
  • Kena Kirsti: Kaukoidän teologian näkökulmia; Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 181. Jyväskylä: Gummerus, 1993. ISBN 951-9111-93-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l The World Factbook: South Korea CIA. (englanniksi)
  2. Korea's Geography 1.2.2010. Asianinfo.org. Viitattu July 13, 2010. (englanniksi)
  3. Ancient civilizations 12.12.2005. Royal Ontario Museum. Viitattu 11.7.2013. (englanniksi)
  4. Prehistoric Korea, Office of the Prime Minister.
  5. "195 (III) The problem of the independence of Korea", 12.12.1948, Resolutions Adopted by the General Assembly During its Third Session, s. 25.
  6. Koreas agree to military hotline CNN.com. 4.6.2004. Viitattu 11.7.2013. (englanniksi)
  7. South Korea: Economic and social developments Encyclopædia Britannica. Viitattu February 18, 2010. (englanniksi)
  8. Kaupan ja Itä-Aasian konkari. Kehitys-Utveckling, 2009, nro 3, s. 11.
  9. Iceland comes first in broadband BBC News 2006
  10. Korea Statistical Information Service, 행정구역(구시군)별 국토면적
  11. S. Korea's total land area grows 69 sq.km in 2009 Balita 2010
  12. Understanding Korea Today: Traditional Values and Modern Technology Western Illinois University
  13. a b Topography and Drainage South Korea: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  14. Geography and Climate South Korean Government
  15. Country Guide South Korea BBC Weather
  16. Soul climatological information WMO
  17. Wildlife Asian Info
  18. Lonely Planet s. 63–64.
  19. Korean demilitarized zone now a wildlife haven Christian Science
  20. Wildlife in the DMZ Guardian 2008
  21. a b c d e f g h i Background Note: South Korea US Department of State
  22. Lonely Planet s. 35.
  23. Korea Under Japanese Rule South Korea: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  24. a b c d e Stouh Korea Timeline BBC News
  25. a b South Korea country profile BBC News
  26. Provinces of South Korea Statoids
  27. Seoul Mayor first among equal in South Korea local governme City Mayors. Viitattu 10.11.2014. (englanniksi)
  28. a b New adress system to map out a new way of life About Korea. Viitattu 10.11.2014. (englanniksi)
  29. Yhdysvaltain hallituksen arvion mukaan vuonna 2006 (Pohjoinen $1800; Etelä $24,500). CIA Factbook
  30. cptour Korean War
  31. Korean KTX (High Speed Train) Seoul Korea Asia
  32. Seoul Metropolitan Subway Railway Technology
  33. Getting there and away Lonely Planet
  34. South Korea, CIA Country Studies
  35. World City Populations
  36. Populations for all cities as of 2005, given by city & province, NSO Database
  37. a b Korean History and Political Geography Asia Society
  38. Times.hankooki.com: "Migrants Want Flexible Employment System", Korea Times, December 30, 2005. (linkki ei enää toiminnassa)
  39. US military figures as of 2003, from [1] Tim Kane Global U.S. Troop Deployment, 1950-2003
  40. 인구,가구/시도별 종교인구 구성비, Korea National Statistical Office
  41. Galluptulos: Suhtautuminen aseistakieltäytymiseen muuttunut Etelä-Koreassa
  42. A 'God-given' president-elect Asia Times. Viitattu 21.02.2008.
  43. Missions Incredible Christianity Today
  44. Yoido Full Gospel Church Story Yoido Full Gospel Church
  45. a b c South Korea Countries and their cultures
  46. Kirsti Kena, Kaukoidän teologian näkökulmia, 1993
  47. Kimchi Life in Korea
  48. Hallyu the Korean Wave: A cultural tempest in east and south east Asia
  49. Hanbok - traditional costume of the Korean people Korea Tourism Organization. Viitattu 30.5.2014.
  50. World Cup 2010: North Korea coach gives hostile press conference Now Goal
  51. Koryo or Goryeo Dynasty 高麗 918 - 1392 Korean History
  52. Tietoa Etelä-Koreasta Suomen Suurlähetystö, Soul
  53. Sound Life in Korea
  54. SM, YG, & JYP Entertainment earned a combined revenue of $150 million USD in 2010 All K Pop
  55. Kansalliset vapaapäivät Maatiedosto Etelä-Korea Suomen suurlähetystö Soulissa
  56. South Korea in Olympics Sport Reference. Viitattu 5.1.2011. (englanniksi)
  57. Associations: Korea FIFA. Viitattu 5.1.2011. (englanniksi)
  58. Korea IIHF. Viitattu 5.1.2011 (englanniksi)
  59. ABC championship 1969 FIBA. (englanniksi)
  60. ABC championship 1997 FIBA. (englanniksi)
  61. History of Olympic Basketball APBR (englanniksi)
  62. Olympic Judo Results Judo Info (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]