Korvetti Cheonanin uppoaminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uppoamispaikka.

Korvetti Cheonanin uppoaminen (kor. 천안함) tapahtui 26. maaliskuuta 2010 Keltaisellamerellä. Eteläkorealaisella 1200-tonnisella Pohang-luokan aluksella oli 104 henkeä, joista 58 pelastettiin.

Uppoamisen syyksi on spekuloitu lehdistössä Pohjois-Korean torpedohyökkäystä, vaikka maan aluksia ei ollut lähistöllä.[1] Etelä-Korean turvallisuudesta vastaavat viranomaiset kokoontuivat hätäistuntoon uppoamisen tapahduttua.[2]

Myöhemmin Etelä-Korea ilmoitti, että uppominen saattoi aiheutua myös aluksen sisällä tapahtuneesta räjähdyksestä.[3] Hallituksen tutkimusten mukaan Pohjois-Koreaa ei enää myöhemmin syytetty tapahtumasta. Seuraavalla viikolla Etelä-Korean puolustusministeri esitti arvion, että Korean sodan aikaisen miinan räjähtäminen olisi aiheuttanut aluksen uppoamisen.[4] Toinen eteläkorealainen alus ampui varoituslaukauksen tunnistamatonta kohdetta kohti, minkä myöhemmin arveltiin olevan lintuparvi. Puolustusministerion mukaan 58 henkeä 104:stä miehistön jäsenestä oli pelastettu. 15-20-metriseen veteen uponneen aluksen nostamisen arvioitiin kestävän 20 päivää.[5] Lähes kuukausi tapahtumien jälkeen Etelä-Korean puolustusministeri kertoi mediassa torpedohyökkäyksen olevan kuitenkin yksi todennäköisimmistä syistä uppoamiselle. Sota-aluksen etuosa nostettiin merestä ja sotilaslähteiden mukaan aluksessa on jälkiä ulkoapäin tulleesta voimakkaasta iskusta.[6]

Aluksen kapteeni Choi Won-il oli pelastuneiden joukossa. Eteläkorealaisen Yonhap-uutistoimiston mukaan kapteeni kertoi onnettomuudesta, että ".. kuului räjähdyksen ääni ja laiva kallistui oikealle. Menetimme voimalähteen ja tietoliikenneyhteydet. Olin jumissa hytissä viiden minuutin ajan ennen kuin kollegani rikkoivat ikkunan ja pääsin ulos. Tuolloin aluksen perä oli jo hävinnyt." Pieni osa kumollaan olevasta rungosta näkyi vielä veden päällä. Räjähdyksen tapahduttua osa miehistöstä hyppäsi mereen. Kylmässä vedessä pysyy tuohon vuodenaikaan hengissä vain kaksi tuntia. [7]

Aluksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohang-luokan korvetti Sinsung (PCC-783), Cheonanin sisaralus.

Pohang-luokan korvetti Cheonan (PCC-772) laskettiin vesille tammikuussa 1989. Aluksen ensisijainen tehtävä oli rannikkopartiointi, erityisesti sukellusveneentorjunta. Aluksen pituus on 88 metriä ja syväys 2,9 metriä, huippunopeus on 32 solmua (59 km/h), matkanopeus 15 solmua (28 km/h). Aseistuksena on neljä AGM-84D Harpoon -meritorjuntaohjusta, kaksi 76 mm:n laivatykkiä, kaksi 40 mm:n ilmatorjuntakanuunaa ja kuusi Mark 46 -torpedoa.[8][9]

Noin kello 21:30 paikallista aikaa (12:30 UTC) 26. maaliskuuta 2010 voimakas yksittäinen räjähdys tapahtui aluksen peräosassa katkaisten aluksen kahtia. Viidessä minuutissa aluksen perä joutui veden alle ja keulaosa kallistui 90 astetta oikealle. Kello 22:40 rannikkovartiosto pelasti 58 miehistön jäsentä kapteeni mukaan luettuna 104:stä miehistön jäsenestä. Alus upposi kello 01:00 27. maaliskuuta 2010. Keula kellui noin 4 mailia kaakkoon räjähdyspaikasta ennen kuin upposi kokonaan kello 22:30 27. maaliskuuta 2010.[10]

Tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuun 2010 alkupuolella tutkimusryhmä ilmoitti että aluksen upotti torpedon räjähdys. Sen metallijäänteet ja kemiallinen jälki olivat samanlaiset kuin Saksassa valmistetuilla aseilla, jonka tutkimusryhmä selitti sillä, että Pohjois-Korea pyrki naamioimaan osallisuutensa välttämällä kiinalaisia tai venäläisiä aseita.[11]

20. päivä julkaistun Kansainvälisen tutkimusryhmän raportin mukaan torpedossa oli korealaista kirjoitusta (nimenomaisesti yksi tussilla kirjoitettu kirjoitusmerkki jossa luki "nro 1".[12]) ja merkkejä pohjoiskorealaisesta suunnittelusta. Pohjois-Korea kiisti väitteet lavastuksena ja uhkasi sodalla, jos Etelä-Korea asettaisi sanktioita.[13]

Tutkimuksen tuloksiin suhtauduttiin Etelä-Koreassa skeptisesti, ja ne kääntyivät presidentti Leetä ja hallituspuoluetta vastaan. Kansainvälisen tutkimusryhmän jäsenien nimiä ei paljastettu, ja kaikki olivat Etelä-Korean liittolaismaista, paitsi yksi ruotsalainen. Tapausta verrattiin jopa Tonkininlahden välikohtaukseen.[12]

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev ilmoitti toukokuun lopulla lähettävänsä oman tutkimusryhmän paikalle Etelä-Korean pyynnöstä.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]