Hongkong

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Kiinan erityishallintoaluetta. Sanojen ”Hongkong” ja ”Hong Kong” muita merkityksiä on käsitelty täsmennyssivulla.
Hongkong
Hong Kong Special Administrative Region of the People's Republic of China
中華人民共和國香港特別行政區
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Hongkongin sijainti.
Hongkongin sijainti.
Valtio Kiina
Britannian kruununsiirtomaaksi 1843
Kiinan erityishallintoalueeksi 1997
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi erityishallintoalue
 – Hallintojohtaja Leung Chun-ying
Pinta-ala 1 104 km²
 – Sisävesi 4,58 km² 
Väkiluku (2014) 7 234 800
Kielet englanti, kiina
BKT (2010) 326 USD (PPP)
 – asukasta kohti 45 736 USD
HDI (2011) 0,898
Symbolit
 – Valuutta Hongkongin dollari
 – Verkkotunnus .hk
Lyhenteet
 – ISO 3166 HK

Hongkong (kiin. 香港, Xianggang, engl. Hong Kong) on Kiinan erityishallintoalue.

Hongkong on yksi maailman liberaaleimmista talouksista ja tärkeimmistä kansainvälisen talouden keskuksista. Toisen maailmansodan jälkeen Hongkongin elintason nousu kuului maailman nopeimpiin. Menestys näkyy mm. inhimillisen kehityksen indeksissä, elämänlaadun vertailuissa, ja maailman korkeimmassa eliniän odotteessa.[1]

Hongkong oli pitkään Britannian hallinnassa. Kommunistien vallattua manner-Kiinan vuonna 1949 Hongkong jäi Taiwanin ohella yhdeksi alueista joissa perinteinen kiinalainen kulttuuri ja sananvapaus välttyivät kommunismilta. Vuonna 1997 se siirtyi Kiinan hallintaan ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatetta soveltaen. Sille on perustuslaillisesti taattu suhteellisen korkea autonomia, sillä esimerkiksi on oma lainsäädäntönsä, valuuttansa, tullinsa, lentoliikenneoikeudet ja maahanmuuttolakinsa. Vain puolustus ja diplomaattiset suhteet ovat Pekingin keskushallinnon vastuulla.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hongkongin alue muodostuu Hongkongin saaresta, mantereeseen kuuluvasta Kowloonin niemimaasta ja Kiinan rajalle ulottuvista Uusista territorioista (New Territories). Kiinan vastainen raja kulkee Shenzhenjokea pitkin. Alue on vuoristoista ja sen asutus on keskittynyt korkeisiin kerrostaloihin, joten pienelle alueelle asettuneista seitsemästä miljoonasta asukkaasta huolimatta yleiskuva on varsin vihreä. Noin 75 % alueesta on rakentamatonta maata. Shing Mun -joki on siirretty suurelta osaltaan keinotekoiseen uomaan ja sen varret on rakennettu täyteen. Hongkong on Kiinan neljänneksi suurin kaupunki Pekingin, Chongqingin ja Shanghain jälkeen.

Hongkong, Shenzhen ja Guangzhou muodostavat yhdessä yhden maailman suurimmista taajama-alueista, jossa asui vuonna 2010 yhteensä yli 120 miljoonaa ihmistä.[2]

Hongkongin ilmasto on subtrooppinen.[3] Vuoden keskilämpötila on 23,1°C, lämpimintä on toukokuusta lokakuuhun. Vuosittainen sadanta on 2 382,7 mm. Eniten sataa huhtikuusta lokakuuhun.[4] Toukokuusta marraskuuhun Hongkongissa esiintyy taifuuneja.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hongkongin lippu 1959–1997.
Hongkongin vaakuna 1959–1997.

Hongkongin kiinankielinen nimi tarkoittaa 'tuoksuvaa satamaa'.[5]

Britannia miehitti Hongkongin saaren ensimmäisen oopiumisodan yhteydessä 1841. Nankingin rauhassa 1842 Kiina luovutti saaren Britannialle. Kyseessä oli ensimmäinen ns. epäoikeudenmukaisista sopimuksista, jotka Kiinan Qing-dynastia joutui solmimaan. Tätä ennen paikka oli varsin merkityksetön eikä siellä ollut merkittävää asutusta. Toisen oopiumisodan jälkeen solmitussa Pekingin sopimuksessa vuonna 1860 osa Kowloonin niemimaasta luovutettiin myös Britannialle, joka liitti alueen Hongkongiin. 1. heinäkuuta 1898 Kowloonin niemimaan tyvi ja parisataa saarta (nk. Uudet territoriot) vuokrattiin Britannialle 99 vuodeksi. Toisessa maailmansodassa japanilaiset miehittivät Hongkongin vuonna 1941. Miehityksen aikana seuranneesta ruokapulasta kaupungin väkiluku väheni 1,6 miljoonasta 600 000 asukkaaseen kunnes britit vapauttivat kaupungin vuonna 1945.[6] Kun kommunistit tulivat valtaan Kiinassa vuonna 1949, tuhannet kiinalaiset pakenivat Hongkongiin.[7] Pakolaisvirrat lisääntyivät suuren harppauksen aikana. Suuren harppauksen jälkeenkin 1960-luvulla pakolaisten virta Kiinasta jatkui.

Vuonna 1982 Kiina ja Britannia aloittivat viralliset neuvottelut Hongkongin luovuttamisesta Kiinalle. 19. joulukuuta 1984 kiinalais-brittiläinen yhteisjulistus ilmoitti siirtokunnan muuttuvan Kiinan erityishallintoalueeksi 1. heinäkuuta 1997, Uusien territorioiden vuokrasopimuksen umpeutuessa. Yhteisjulistus ilmoitti Hongkongissa noudatettavan ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -järjestelyä, jonka kansantasavalta alun perin suunnitteli Taiwanin varalle. Sopimus tarjosi Hongkongille autonomian kaikissa asioissa ulkopolitiikkaa ja puolustusta lukuun ottamatta.

1980-luvulta lähtien Britannia alkoi luoda Hongkongille itsehallinnollisia instituutioita vanhan kolonialistisen järjestelmän tilalle. Vaaleilla valittu osuus hallinnosta jäi kuitenkin aina pieneksi.

Hallinto ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hongkong on Kiinan erityishallintoalue, jolla on oma perustuslakinsa, Hongkongin peruslaki. Hongkong on autonominen ulko- ja turvallisuuspolitiikka lukuun ottamatta. Alueen lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ovat itsenäisiä muusta Kiinasta. Perustuslaki määrittelee Hongkongin hallinnon rakenteen, joka on pitkälti sama kuin alueen ollessa Britannian kruununsiirtomaa. Brittihallinto Hongkongissa oli toimeenpaneva, ei parlamentaarinen, joten Hongkongin hallintoa ei ole rakennettu demokratian pohjalta.[8]

Hallintojohtaja, hallitus ja ExCo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hongkongin nykyinen hallintojohtaja Leung Chun-ying osallistumassa ensimmäiseen kysymys- ja vastausistuntoonsa LegCossa vuonna 2012.

Ylintä valtaa Hongkongissa käyttää hallintojohtaja (Chief Executive). Hallintojohtajan valitsee 1 200-jäseninen vaalikomitea ja hänet nimittää virkaansa Kiinan kansankongressi. Hallintojohtajan toimikausi on viisi vuotta ja sama henkilö voidaan valita enintään kahdelle kaudelle. Hallintojohtaja johtaa Hongkongin hallitusta ja muun muassa panee lait täytäntöön, hyväksyy budjetit ja lainsäädäntöneuvoston aloitteet sekä nimittää virkaansa tuomarit ja tietyt virkamiehet. Hallintojohtaja ei ole Hongkongin valtionpäämies, vaan Kiinan kansantasavallan presidentti on Hongkonginkin valtionpäämies. Kaudella 2012–2017 hallintojohtajana toimii Leung Chun-ying. Hongkongissa on keskusteltu, pitäisikö hallintojohtaja valita suoralla vaalilla.[8] Kiinan keskushallinto ilmoitti elokuussa 2014, että hallintojohtaja valitaan suorilla vaaleilla vuonna 2017, mutta nimityskomitea hyväksyy ehdokkaat, joita asetetaan vain muutama.[9]

Hallintojohtaja nimittää ministeriöille (bureaux) ja virastoille (department) päälliköt (secretary) ja Kiinan kansantasavallan valtioneuvosto hyväksyy nimitykset. Päälliköitä on 15. He tekevät oman toimialansa päätökset itsenäisesti tai tekevät esityksensä hallintojohtajalle. Hallintojohtajaa ja ministeriöiden ja virastojen päälliköitä kutsutaan Hongkongin hallitukseksi, joskaan hallitus ei muodosta yhtenäistä elintä, joka tekisi kollektiivisia päätöksiä. Hallitus on toimeenpanovaltainen eikä sitä ole muodostettu poliittisin perustein. Sen ei tarvitse nauttia parlamentin vaan Kiinan keskushallituksen luottamusta.[8]

ExCo (lyhenne sanoista Executive Council eli hallintoneuvosto) kokoontuu kerran viikossa. Hallintojohtaja on ExCon puheenjohtaja. ExCossa on jäseninä kaikki hallituksen jäsenet ja heidän lisäkseen hallintojohtaja valitsee neuvostoon 16 muuta jäsentä. Hallintojohtajalla on velvollisuus konsultoida ExCoa keskeisissä päätöksissään. Mikäli hallintojohtaja tekee ExCon enemmistön tahdon vastaisen päätöksen, hänen on kirjattava päätöksestään selonteko neuvoston pöytäkirjaan. Hallintoneuvostolla on kollektiivinen vastuu tekemistään päätöksistä.[8]

Parlamentti ja puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hongkongin lainsäädäntöneuvoston LegCon paikkajako puolueittain (2012–2016). Demokratiamyönteisiä edustajia (vas.) on 27, Peking-myönteisiä 43.

Lainsäädäntövaltaa Hongkongissa käyttää LegCo (lyhenne sanoista Legislative Council eli lainsäädäntöneuvosto). LegCo kokoontuu täysistuntoon kerran viikossa, joka keskiviikko. Istuntokausi alkaa lokakuussa ja päättyy kesä- tai heinäkuussa. Lähes kaikki edustajat hoitavat luottamustehtäväänsä sivutoimisesti. LegCo on valittu vaalein vuodesta 1998 lähtien. Vaalit on neljän vuoden välein. LegCossa on 70 edustajaa, joista puolet (35) valitaan vaalipiireittäin (geographical constituencies) suoralla kansanäänestyksellä ja puolet ammattikunnittain (functional constituencies). Tavoitteena on, että kaikki edustajat valittaisiin suoralla kansanäänestyksellä. Manner-Kiinan hallinnon mukaan tämä on mahdollista aikaisintaan vuonna 2020. Edelliset vaalit olivat vuoden 2012 vaalit. Näissä vaaleissa LegCon edustajien määrää lisättiin kymmenellä ja viisi edustajanpaikkaa (super seats) täytettiin yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla niin, että koko Hongkong oli yksi vaalipiiri.[8]

Hongkongin puolueet jaetaan vasemmisto–oikeisto-ulottuvuuden sijaan Pekingin hallitusta tukeviin ja demokratiaa tukeviin ryhmiin. Vaalikauden 2012–2016 LegCossa on 43 Peking-myönteistä ja 27 demokratiamyönteistä edustajaa. Suurimmat Peking-myönteiset puolueet ovat Democratic Alliance for the Betterment and Progress of Hong Kong (DAB, 13 paikkaa), Hong Kong Federation of Trade Unions (FTU, 6 paikkaa) ja Liberal Party (5 paikkaa), suurimmat demokratiamyönteiset taas Democratic Party (6 paikkaa), Civic Party (6 paikkaa) ja Labour Party (4 paikkaa).[8]

Hallinnolliset alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hongkongin hallinnolliset alueet.

Hongkong jakautuu 18 hallinnolliseen alueeseen, joita edustavat neuvoa-antavat aluehallintoneuvostot. Alueneuvostoissa on 534 jäsentä, joista 405 on valittu suoralla vaalilla, 102 on hallintojohtajan nimittämiä ja 27 on jäseniä virkansa puolesta. Alueneuvostot valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Edelliset vaalit olivat vuoden 2012 vaalit.[8] Hongkongin hallinnolliset alueet ovat:[10]


  1. Islands
  2. Kwai Tsing
  3. North
  4. Sai Kung
  5. Sha Tin
  6. Tai Po
  7. Tsuen Wan
  8. Tuen Mun
  9. Yuen Long
  1. Kowloon City
  2. Kwun Tong
  3. Sham Shui Po
  4. Wong Tai Sin
  5. Yau Tsim Mong
  6. Central and Western
  7. Eastern
  8. Southern
  9. Wan Chai

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Hongkongin ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti oli 45 600 Yhdysvaltojen dollaria eli maailman 11. korkein.[11]

Hongkong on jatkuvasti Heritage Foundationin vuosittaisessa taloudellisen vapauden tutkimuksessa ensimmäisellä sijalla.[12]

Hongkongin merkittävin luonnonvara on maasälpä. Merkittävimmät vientituotteet ovat tekstiilit, elektroniikka ja pienteollisuustuotteet.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksikerrosraitiovaunu Hongkongissa.

Hongkongissa on pitkälle kehitetty joukkoliikenneverkosto. Yli 90 % päivittäisistä matkoista tehdään joukkoliikenteellä.[13]

Melkein kaikissa junissa, metroissa, busseissa ja lautoissa maksujärjestelmänä on RFID-tekniikkaa käyttävä Octopus card -sirukortti. Kaupungin parkkimittarit hyväksyvät maksun pelkästään Octopus cardilla.

Hongkongin junaliikenteestä vastaa MTR Corporation (lyhenne sanoista Mass Transit Railway), johon yhdistettiin vuonna 2007 Hongkongin metro, Manner-Kiinan ja Hongkongin välillä liikennöivä Kowloon-Canton Railway (KCR) ja KCR:n pikaraitiotieverkko luoteisissa Uusissa territorioissa. Lisäksi Hongkongissa on raitiotiejärjestelmä, joka kattaa Hongkongin saaren pohjoisosan. Se on yksi harvoista raitiovaunujärjestelmistä maailmassa, jota liikennöidään yksinomaan kaksikerrosvaunuilla.

Hongkongissa on yksi kansainvälinen lentoasema, Hongkongin kansainvälinen lentoasema, joka sijaitsee Chek Lap Kokissa. Lentoasema korvasi aiemman kansainvälisen Kai Takin lentoaseman vuonna 1998, joka sijaitsee Kowloon Cityssä. Finnair lentää Helsingistä Hongkongiin sekä matkustaja- että rahtilentoja.

Vaikka Manner-Kiinassa on oikeanpuoleinen liikenne, Hongkongissa on yhä brittivallan ajalta periytynyt vasemmanpuoleinen liikenne. Ajoneuvoja on rekisteröity 517 000, joista 64 % on yksityisten omistamia henkilöautoja. Hongkongissa on käytössä samat liikennemerkit kuin Britanniassa.

Hongkongin takseja on vajaat 18 000 ja niiden värit ovat punainen, vihreä ja vaaleansininen. Ainoastaan punaiset taksit saavat kulkea kaikkialla Hongkongin alueella. Kowloonissa on vain punaisia takseja, vaaleansiniset Lantaun saarella ja vihreät Uusissa Territorioissa.[14]

Hongkongin kauppalaivasto on maailman viidenneksi suurin, siihen kuuluu yli 1400 alusta.[11]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia Hongkongista.

Hongkongin väkiluku on 7 234 800 (2014).[15] Noin 95 % Hongkongin asukkaista on kiinalaista alkuperää. Arviolta 140 000 filippiiniläistä työskentelee Hongkongissa kotiapulaisina. Myös indonesialaisten kotiapulaisten lukumäärä kasvaa jatkuvasti. Taloussektorilla työskentelee paljon eurooppalaisia, yhdysvaltalaisia, australialaisia, kanadalaisia, japanilaisia ja korealaisia.

Vuonna 2006 elinajanodote oli 81,6 vuotta, viidenneksi korkein maailmassa.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hongkongissa on samankaltainen koulutusjärjestelmä kuin Britanniassa.[16]

Hongkongissa on kahdeksan julkista yliopistoa. Vanhin niistä, Hongkongin yliopisto, on perustettu 1911. Pääasiallinen opetuskieli on englanti.[17] Lisäksi on lukuisia yksityisiä korkeakouluja.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hongkongin arkkitehtuurissa ei ole säilynyt paljoakaan siirtomaa-ajan piirteitä. Uusgoottilainen anglikaaninen katedraali muistuttaa menneistä ajoista, samoin jotkut englantilaistyyppiset paikannimet. Vanhan tilalle on rakennettu paljon modernia arkkitehtuuria, jonka näkyviä edustajia ovat messukeskus Hong Kong Exhibition Centre sekä Bank of China Tower -pilvenpiirtäjä.[5]

Kaupungin kosmopoliittinen tunnelma näkyy ruokakulttuurien laajassa kirjossa. Suosituimpia ovat erilaiset kiinalaiset kalaruokalajit, lisäksi löytyy eurooppalaisia, amerikkalaisia, japanilaisia, korealaisia ja muunmaalaisia ravintoloita. Tyypillinen ruokalaji on dim sum, höyryssä kypsennetyt taikinanyytit.[5]

Hongkongin tunnetuinta kulttuuria on sen viihdeteollisuus, joka on erityisen tunnettu taisteluelokuvista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "WHO: Japan report finds Hong Kong women have overtaken Japanese as longest living", July 2012. Luettu 26 July 2012. 
  2. UN report: World's biggest cities merging into 'mega-regions' Guardian 2010
  3. a b Monthly Climatological Normals for Hong Kong 27.12.2012. Hong Kong Observatory. Viitattu 31.3.2014.
  4. Monthly Climatological Normals for Hong Kong 20.12.2012. Hong Kong Observatory. Viitattu 31.3.2014.
  5. a b c Hong Kong Countries and their cultures
  6. Bradsher, Keith: Thousands March in Anti-Japan Protest in Hong Kong 17.4.2005. The New York Times. (englanniksi)
  7. Hong Kong Timeline BBC News
  8. a b c d e f g Maatiedosto Kiina, Hongkong – Poliittinen järjestelmä 9.4.2013. Suomen pääkonsulaatti, Hongkong. Viitattu 24.3.2014.
  9. Paakkanen, Mikko: Hongkongin demokratia on kovan paineen alla. Helsingin Sanomat, 2.9.2014, s. A24–25. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.9.2014.
  10. Welcome to The District Council Homepage Hongkongin aluehallintoneuvostot. Viitattu 23.3.2014.
  11. a b The World Factbook: Hong Kong CIA. (englanniksi)
  12. http://www.heritage.org/research/features/index/country.cfm?id=HongKong [vanhentunut linkki]
  13. Lam, William H.K. [2003] (2003). Advanced Modeling for Transit Operations and Service Planning. Elsevier publishing. ISBN 0-08-044206-4
  14. Taxis Hong Kong Travel
  15. Population – Overview 18.8.2014. The Census and Statistics Department. Viitattu 23.8.2014. (englanniksi)
  16. http://studyinhongkong.edu.hk/eng/01hkesystem.jsp
  17. http://studyinhongkong.edu.hk/eng/01uinhk.jsp

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hongkong.