Tieliikenne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tieliikennettä. Teistä yleisesti, katso Tie.

Tieliikenne Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikennemäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa taulukossa on esitetty yhteenveto maanteiden liikennemääristä vuonna 2006.[1]

Tieluokka Keskimääräinen liikenne (autoa vuorokaudessa) Liikennesuorite (miljoonaa autokilometriä)
Valtatiet 5 562 17 399
Kantatiet 2 653 4 545
Seututiet 1 325 6 537
Yhdystiet 336 6 299
Yhteensä 9 876 34 780
Yhteenveto Suomen maanteiden liikennemääristä 2006

Maanteiden liikennemäärät kasvavat tasaisesti, noin kaksi prosenttia vuodessa.[1] Suomen vilkasliikenteisin tie on Kehä I Pakilan kohdalla Helsingissä (113 000 ajoneuvoa vuorokaudessa).

Yleistä liikennesäännöistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotta liikenne tiellä sujuisi turvallisesti ja sujuvasti, on tiellä liikuttaessa on noudatettava liikennesääntöjä. Suomessa liikennesäännöistä määrätään lähinnä tieliikennelaissa[2] ja -asetuksessa[3] sekä näiden nojalla annetuissa määräyksissä. Tiellä liikennesäännöistä tiedotetaan liikennevaloin, liikennemerkein, ajoratamerkinnöin ja erityistapauksissa myös liikenteenohjaajan merkein.

Suomessa on käytössä oikeanpuoleinen liikenne. Risteyksissä on väistettävä oikealta tulevaa tienkäyttäjää ja raitiovaunua, ellei liikennevaloin tai -merkein ole muuta määrätty. Suojatiellä olevalle tai sille aikovalle jalankulkijalle on annettava esteetön kulku. Kaikkien matkustajien täytyy käyttää henkilöautoissa turvavöitä. Jokaisessa moottoriajoneuvoissa on käytettävä ajovaloja pimeällä tai huomivaloja valoisan aikaan. Rattijuopumuksen raja on 0,5 promillea alkoholia veressä tai 0,22 milligrammaa litrassa uloshengitysilmaa[4].

Talvirenkaita on käytettävä on joulukuun alusta helmikuun loppuun henkilö- ja pakettiautoissa ja kokonaismassaltaan enintään 3,5 tonnin erikoisautoissa sekä kokonaismassaltaan yli 0,75 tonnin ja enintään 3,5 tonnin perävaunuissa. Nastarenkaita saa käyttää 1.11. alkaen ja ne on vaihdettava pois 31.3. tai viimeistään toista pääsiäispäivää seuraavana maanantaina, riippuen kumpi päivämäärä on myöhempi. Muulloinkin nastarenkaita saa käyttää sään tai kelin niin vaatiessa.[5] Nastattomia talvirenkaita saa käyttää ympäri vuoden.

Nopeusrajoitukset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Nopeusrajoitus

Manner-Suomessa yleinen nopeusrajoitus on taajama-alueella 50 kilometriä ja taajama-alueen ulkopuolella 80 kilometriä tunnissa[6]. Yleiset nopeusrajoitukset ovat voimassa, jos liikennemerkein ei ole muuta määrätty. Suurin mahdollinen nopeusrajoitus on moottoriteillä 120 ja muilla teillä 100 kilometriä tunnissa. Valta- ja kantateillä yleisimmät nopeusrajoitukset ovat 100 ja 80 kilometriä tunnissa, joskin lyhyillä osuuksilla voi olla tätä alempia nopeusrajoituksia. Seutu- ja yhdysteiden yleisin nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa. Kaduilla nopeusrajoitus on yleisimmin 60 kilometriä tunnissa tai alempi. Moottoriteistä hieman alle kahdella kolmasosalla nopeusrajoitus on 120 kilometriä tunnissa. Muilla moottoriteillä rajoitus on yleensä 100 kilometriä tunnissa, joskus myös tätä alempi. Moottoriliikenneteiden yleisin nopeusrajoitus on 100 kilometriä tunnissa.lähde?

Talviajan alennetut nopeusrajoitukset ovat käytössä yleensä loka–maaliskuussa. Tällöin moottoriteiden nopeusrajoitus on enintään 100 kilometriä tunnissa. Lisäksi noin 10 000 tiekilometrillä nopeusrajoitus lasketaan 100:sta 80 kilometriin tunnissa. Tieosuudet, joilla talviajan nopeusrajoitukset ovat voimassa, sekä nopeusrajoitusten voimassaoloajat vaihtelevat jonkin verran vuosittain.[7]

Oikean- ja vasemmanpuoleinen liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  oikeapuoleinen liikenne
  vasemmanpuoleinen liikenne
Katu Tukholmassa Ruotsin siirtyessä oikeanpuoliseen liikenteeseen vuonna 1967

Useimmissa maissa on nykyisin voimassa oikeanpuoleinen liikenne. Näin on ollut Suomessakin jo vuodesta 1858 lähtien. Vasemmanpuoleinen liikenne on Euroopassa voimassa ainoastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa, Maltassa ja Kyproksessa. Aikaisemmin on vasemmanpuoleinen liikenne ollut useissa muissakin maissa, kuten Ruotsissa vuoden 1967 syyskuun 3. päivään saakka (H-päivään) sekä Islannissa vuoteen 1968. Myös Itävalta-Unkarissa oli aikoinaan vasemmanpuoleinen liikenne, mutta ennen toista maailmansotaa kaikissa siihen kuuluneissa maissa oli jo siirrytty oikealle puolelle, Itävallassakin vuonna 1938 Anschlussin jälkeen.

Muissa maanosissa vasemmanpuoleinen liikenne on voimassa lähinnä useimmissa Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvissa maissa, kuten Intiassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja monissa Itä-Afrikan maissa, sitä vastoin ei enää Kanadassa. Aasian maista myös Japanissa ja Thaimaassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Kuitenkin Kiinan kansantasavallan laajalla itsehallintoalueella, Ison-Britannian vallan alla vuoteen 1997 olleessa Hongkongissa on edelleen vasemmanpuoleinen liikenne, kun taas muualla Kiinassa on oikeanpuoleinen liikenne.

Suomessa oli Venäjän vallan aikanakin Ruotsin vallan perintönä pitkään voimassa sääntö väistämisestä vasemmalle ajoneuvojen kohdatessa, eli vasemmanpuoleinen liikenne. Vasta vuonna 1858 Aleksanteri II:n antamassa julistuksessa sääntöä muutettiin siten, että vastaantulevaa tulikin väistää oikealle. Ohi ajettaessa edellä kulkevan oli kuitenkin edelleen väistettävä vasemmalle. Vielä itsenäisyyden ajan Suomessakin säädettiin vuonna 1919 annetussa asetuksessa, että edellä ajavan tuli väistyä vasemmalle, kun jäljessä tuleva ajoneuvo oli sitä ohittamassa. Vasemmalta puolelta ohittaminen tehtiin säännöksi vasta vuonna 1921 annetulla asetuksella.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säädökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]