Perustuslaki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee perustuslakia laillisena ilmiönä, Suomen perustuslaista on oma artikkelinsa.
Magna Cartaa pidetään perustuslakien esikuvana. (Henrik III:n määräämä laitos vuodelta 1225)
Yhdysvaltain perustuslaki on vanhin yhä voimassa oleva kirjoitettu perustuslaki. (ensimmäinen sivu)

Perustuslaki on muodolliselta asemaltaan kansallisen oikeusjärjestyksen normihierarkian ylimmänasteinen säännös, joka määrittelee oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän perusteet. Näihin kuuluvat oikeusjärjestyksessä noudatettavat perusoikeudet, ylimpien valtioelinten valintatapa ja valtasuhteet sekä se menettely, jolla alemmanasteisia oikeusnormeja voidaan pätevästi antaa.[1] Perustuslain voidaan sanoa sisältävän kansakunnan elämää koskevat valtiolliset perusratkaisut.[2]

Perustuslain säätäminen ja muuttaminen on lähes kaikkialla maailmassa mahdollista vain erityisessä, vaikeutetussa lainsäätämisjärjestyksessä. Esimerkiksi Suomessa tarvitaan eduskunnan 2/3 tai 5/6 määräenemmistö.[1] Perustuslain sanotaan siksi nauttivan korotettua muodollista lainvoimaa.[3]

Perustuslakien esikuvana pidetään Magna Cartaa vuodelta 1215.

Suomen perustuslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen perustuslaki

Nykyinen Suomen perustuslaki säädettiin vuonna 1999 ja tuli voimaan 1. maaliskuuta 2000. Sitä ennen Suomessa oli monista muista maista poiketen neljä lakia, jotka olivat voimassa perustuslain veroisina, nimittäin vuoden 1919 hallitusmuoto, vuoden 1928 valtiopäiväjärjestys sekä vuonna 1922 annetut lait valtakunnanoikeudesta sekä eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin sekä oikeusasiamiehen virkatointen lainmukaisuutta. Myös Ahvenanmaan itsehallintolaki on edelleen perustuslain luontoinen, ja sen muuttaminen edellyttää sekä eduskunnan että Ahvenanmaan maakuntapäivien yhtäpitävää päätöstä, joista eduskunnan päätös on tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Suomessa perustuslakia voidaan muuttaa kahdella eri menettelytavalla: joko

  • eduskunta hyväksyy muutosesityksen jätettäväksi lepäämään, minkä jälkeen se seuraavien vaalien jälkeen valitussa eduskunnassa hyväksytään vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä, tai
  • eduskunta julistaa ehdotuksen kiireelliseksi päätöksellä, jota kannattaa vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä, minkä jälkeen itse ehdotus hyväksytään vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä

Tämä säätämisjärjestys perustuslakia koskeville asioille vahvistettiin jo vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksessä, ja samassa järjestyksessä ne on käsiteltävä nykyisenkin perustuslain mukaan.

Perustuslain säätämisjärjestyksessä voidaan Suomessa säätää myös sellaisia lakeja, ns. poikkeuslakeja, jotka eivät muuta perustuslain sanamuotoa, mutta merkitsevät poikkeamista jostakin perustuslain säännöksestä. Tällaisessa järjestyksessä on eri aikoina säädetty muun muassa joukko talouselämän säännöstelyä koskevia lakeja, jotka sisältävät poikkeuksen perustuslain vahvistamasta omistusoikeuden suojasta. Samalla menettelyllä on muutaman kerran (viimeksi 1973) säädetty myös laki, joiden nojalla presidentinvaali on suoritettu poikkavassa järjestyksessä tai laissa nimetty henkilö on valittu presidentiksi. Varsinkin toisen maailmansodan aikana ja muutamana vuotena sen jälkeen tämä poikkeuslakimenettely oli runsaassa käytössä, ja siinä järjestyksessä säädettiin myös esimerkiksi maanhankintalaki ja laki sotasyyllisten rankaisemisesta.

Tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa maissa säädettyjen ja säädettävien lakien perustuslainmukaisuutta tulkitsee jonkinlainen perustuslakituomioistuin tai maan korkein oikeus, joka koostuu juristeista. Suomen korkein lakien perustuslainmukaisuutta tulkitseva elin on eduskunnan perustuslakivaliokunta, jonka jäsenet ovat lakien säätämisestä vastaavan eduskunnan kansanedustajajäseniä.

Asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräistä maista, kuten Israelista ja Britanniasta, perustuslaki puuttuu. Saksassa on perustuslain (Verfassung) sijassa perusasetus (Grundgesetz) historiallisista syistä.

Juhlapäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissain maissa perustuslain päivää vietetään kansallispäivänä, etenkin jos maan itsenäistymiseen ei liity sotimista tai muuta dramatiikkaa. Esimerkiksi Norjan kansallispäivä on 17. toukokuuta, vuonna 1814 vahvistetun perustuslain vuosipäivänä.

Konstitutionalismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konstitutionalismi on ajattelutapa, jossa tietyillä järjestelyillä rajoitetaan poliittisten vallanpitäjien valtaa ja hallintaa. Se pyrkii estämään absoluuttisen vallan keskittymisen hallitsijalle ja pakottamaan hänet noudattamaan tiettyjä sääntöjä tai periaatteita hallinnassaan. Sitä voidaankin pitää eräänlaisena yhteiskuntasopimuksena, jossa hallitut alistuvat hallitsijan valtaan, mutta saavat itselleen jonkinlaisia oikeuksia ja rajaavat itselleen tietyn liikkumatilan, johon vallanpitäjä ei voi puuttua.

Konstituutio on menettelytapa, jolla yhteisön asioista päätetään. Yleensä se ymmärretään perustuslaiksi, mutta se on laajempi ja monisyisempi käsite, kuin perustuslaki ymmärrettynä yksinkertaisesti tiettyinä juridisina pykälinä. Konstituutio on hallitsijan persoonan ja jopa itsensä valtion yläpuolella, sillä se määrää kuinka valtion on toimittava. Hallitus ei voi toimia perustuslain vastaisesti, eikä lainsäätäjä kumota perustuslakia tavallisella lailla. Konstituution ei tarvitse olla välttämättä kirjallinen tai formaalisti sovittu, vaan myös spontaanisti kehittyneet hallinnan tavat ja traditiot voidaan ymmärtää konstituutioksi, mikäli niiden asema on riittävän vankka.

Valtiot joissa on kansallinen perustuslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

valtio vuodeltalähde?
Afganistanin lippu Afganistan 4. tammikuuta 2004
Albanian lippu Albania 28. marraskuuta 1998
Algerian lippu Algeria 1963
Andorran lippu Andorra 2. helmikuuta 1993
Angolan lippu Angola 1975
Argentiinan lippu Argentiina 1. toukokuuta 1853
Armenian lippu Armenia 5. heinäkuuta 1995
Australian lippu Australia 9. heinäkuuta 1900
Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan 12. marraskuuta 1995
Bangladeshin lippu Bangladesh 16. joulukuuta 1972
Bahrainin lippu Bahrain 1972,2002
Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä 15. maaliskuuta 1994
Belgian lippu Belgia 7. helmikuuta 1831
Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina (Daytonin sopimus) 14. joulukuuta 1995
Brasilian lippu Brasilia 5. lokakuuta 1988
Bulgarian lippu Bulgaria 12. heinäkuuta 1991
Burundin lippu Burundi 9. maaliskuuta 1992
Chilen lippu Chile 11. maaliskuuta 1981
Kamerun 2008
Kanada 1867
Tšadin lippu Tšad 1996
Kiina 4. joulukuuta 1982
Hongkong 4. huhtikuuta 1990
Macaon lippu. Macao 20. joulukuuta 1999
Kiinan tasavalta 10. kesäkuuta 2005
Kolumbia 1991
Kongon demokraattinen tasavalta 18. helmikuuta 2006
Kroatia joulukuu 1990
Kuuba 1976
Tšekin lippu Tšekki 16. joulukuuta 1992
Tanskan lippu Tanska 1849
Dominikaanisen tasavallan lippu Dominikaaninen tasavalta 2009
Egyptin lippu Egypti 11. syyskuuta 1971
Viron lippu Viro Põhiseadus 1992
Fidži 1997-2009
Suomen lippu Suomi 1. maaliskuuta 2000
Ranskan lippu Ranska 4. lokakuuta 1958
Georgia 24. elokuuta 1995
Saksan lippu Saksa Grundgesetz 8. toukokuuta 1949
Kreikka 1975
Guinea-Bissau 1984
Unkarin lippu Unkari 1949
Islannin lippu Islanti 17. kesäkuuta 1944
Intia 26. tammikuuta 1950
Indonesia 1945
Iran 24. lokakuuta 1979
Irak 24. lokakuuta 1979
Irlanti 29. joulukuuta 1937
Italia 22. joulukuuta 1947
Japani 3. toukokuuta 1947
Kazakstan 30. elokuuta 1995
Kirgisia 27. kesäkuuta 2010
Korean tasavalta 17. heinäkuuta 1948
Korean demokraattinen kansantasavalta 2009
Flag of Kosovo.svg Kosovo 15. kesäkuuta 2008
Kuwait 1961
Latvia 7. marraskuuta 1922
Libanon 23. toukokuuta 1926
Liberia 3. heinäkuuta 1985
Liettua 25. lokakuuta 1992
Liechtenstein 1866
Makedonian lippu. Makedonia 2001
Malesian lippu Malesia 1957
Malin lippu. Mali 12. tammikuuta 1992
Meksikon lippu Meksiko 5. helmikuuta 1917
Monacon lippu Monaco 17. joulukuuta 1962
Mongolian lippu Mongolia 13. tammikuuta 1992
Montenegron lippu Montenegro 19. lokakuuta 2007
Naurun lippu Nauru 31. tammikuuta 1968
Alankomaiden lippu Alankomaat Grondwet 1815
Aruban lippu Aruba Staatsregeling 19. elokuuta 1985
Alankomaiden Antillien lippu Alankomaiden Antillit Staatsregeling 10. lokakuuta 2010
Nicaraguan lippu Nicaragua 1995
Nigerin lippu Niger 18. heinäkuuta 1999
Nigerian lippu Nigeria 29. toukokuuta 1999
Norjan lippu Norja 14. toukokuuta 1814
Pakistanin lippu Pakistan 1973
Paraguayn lippu Paraguay 1992
Perun lippu Peru 31. joulukuuta 1993
Filippiinit 2. helmikuuta 1987
Puolan lippu Puola 2. huhtikuuta 1997
Portugalin lippu Portugali 25. huhtikuuta 1976
Romanian lippu Romania 1991
Venäjän lippu Venäjä 12. joulukuuta 1993
Ruandan lippu Ruanda 26. toukokuuta 2003
San Marinon lippu San Marino 8. lokakuuta 1600
Serbian lippu Serbia 28.-29-lokakuuta 2006
Singaporen lippu Singapore 1965
Slovakian lippu Slovakia 1. syyskuuta 1992
Slovenian lippu Slovenia 23. joulukuuta 1991
Somalian lippu Somalia 2004
Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka 4. helmikuuta 1997
Espanjan lippu Espanja 1978
Sri Lankan lippu Sri Lanka 7. syyskuuta 1978
Sudanin lippu Sudan 1998
Ruotsin lippu Ruotsi 1974
Flag of Switzerland.svg Sveitsi 18. huhtikuuta 1999
Syyrian lippu Syyria 1973
Thaimaan lippu Thaimaa 2007
Tongan lippu Tonga 4. marraskuuta 1875
Turkin lippu Turkki 7. marraskuuta 1982
Turkmenistanin lippu Turkmenistan 18. toukokuuta 1992
Ukrainan lippu Ukraina 28. kesäkuuta 1996
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 21. kesäkuuta 1788
Uruguayn lippu Uruguay 1997
Vanuatun lippu Vanuatu 1980
Venezuelan lippu Venezuela 1999
Vietnamin lippu Vietnam 15. huhtikuuta 1992

Ei perustuslakia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Israel, Israelissa ei voida hyväksyä perustuslakia siksi, että ortodoksijuutalaiset eivät voi hyväksyä Israelin tasavaltaa raamatussa mainituksi uudeksi Israeliksi. Lisäksi perustuslaissa jouduttaisiin määrittämään, onko Israel kansanvaltainen demokratia vai Jahven uskonoppineiden avulla johtama teokratia. Käytännössä Israelissa monen elämänalueen lainsäädäntö on maallinen ja kansanvaltainen, mutta perhelainsäädännössä on teokraattisia piirteitä. 1950-luvulta olevan konsensuksen mukaan Israel on teokraattis-demokraattinen valtio. Israelin valtioajatus perustuu siionismiin.
  • Uusi-Seelanti
  • Yhdistynyt kuningaskunta
  • Saudi-Arabia (koraani on käytännössä maan perustuslaki)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hallberg, Pekka ym.: Perusoikeudet, s. 64. Helsinki: WSOY, 1999.
  2. Jyränki, Antero: Valta ja vapaus, s. 228. Helsinki: Talentum, 2003.
  3. Jyränki, Antero: Valta ja vapaus, s. 214. Helsinki: Talentum, 2003.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]