Perustuslaki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee perustuslakia laillisena ilmiönä, Suomen perustuslaista on oma artikkelinsa.
Magna Cartaa pidetään perustuslakien esikuvana. (Henrik III:n määräämä laitos vuodelta 1225)
Yhdysvaltain perustuslaki on vanhin yhä voimassa oleva kirjoitettu perustuslaki. (ensimmäinen sivu)

Perustuslaki on muodolliselta asemaltaan kansallisen oikeusjärjestyksen normihierarkian ylimmänasteinen säännös, joka määrittelee oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän perusteet. Näihin kuuluvat oikeusjärjestyksessä noudatettavat perusoikeudet, ylimpien valtioelinten valintatapa ja valtasuhteet sekä se menettely, jolla alemmanasteisia oikeusnormeja voidaan pätevästi antaa.[1] Perustuslain voidaan sanoa sisältävän kansakunnan elämää koskevat valtiolliset perusratkaisut.[2]

Perustuslain säätäminen ja muuttaminen on lähes kaikkialla maailmassa mahdollista vain erityisessä, vaikeutetussa lainsäätämisjärjestyksessä. Esimerkiksi Suomessa tarvitaan eduskunnan 2/3 tai 5/6 määräenemmistö.[1] Perustuslain sanotaan siksi nauttivan korotettua muodollista lainvoimaa.[3]

Perustuslakien esikuvana pidetään Magna Cartaa vuodelta 1215.

Suomen perustuslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen perustuslaki

Nykyinen Suomen perustuslaki säädettiin vuonna 1999 ja tuli voimaan 1. maaliskuuta 2000. Sitä ennen Suomessa oli monista muista maista poiketen neljä lakia, jotka olivat voimassa perustuslain veroisina, nimittäin vuoden 1919 hallitusmuoto, vuoden 1928 valtiopäiväjärjestys sekä vuonna 1922 annetut lait valtakunnanoikeudesta sekä eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin sekä oikeusasiamiehen virkatointen lainmukaisuutta. Myös Ahvenanmaan itsehallintolaki on edelleen perustuslain luontoinen, ja sen muuttaminen edellyttää sekä eduskunnan että Ahvenanmaan maakuntapäivien yhtäpitävää päätöstä, joista eduskunnan päätös on tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Suomessa perustuslakia voidaan muuttaa kahdella eri menettelytavalla: joko

  • eduskunta hyväksyy muutosesityksen jätettäväksi lepäämään, minkä jälkeen se seuraavien vaalien jälkeen valitussa eduskunnassa hyväksytään vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä, tai
  • eduskunta julistaa ehdotuksen kiireelliseksi päätöksellä, jota kannattaa vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä, minkä jälkeen itse ehdotus hyväksytään vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä

Tämä säätämisjärjestys perustuslakia koskeville asioille vahvistettiin jo vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksessä, ja samassa järjestyksessä ne on käsiteltävä nykyisenkin perustuslain mukaan.

Perustuslain säätämisjärjestyksessä voidaan Suomessa säätää myös sellaisia lakeja, ns. poikkeuslakeja, jotka eivät muuta perustuslain sanamuotoa, mutta merkitsevät poikkeamista jostakin perustuslain säännöksestä. Tällaisessa järjestyksessä on eri aikoina säädetty muun muassa joukko talouselämän säännöstelyä koskevia lakeja, jotka sisältävät poikkeuksen perustuslain vahvistamasta omistusoikeuden suojasta. Samalla menettelyllä on muutaman kerran (viimeksi 1973) säädetty myös laki, joiden nojalla presidentinvaali on suoritettu poikkavassa järjestyksessä tai laissa nimetty henkilö on valittu presidentiksi. Varsinkin toisen maailmansodan aikana ja muutamana vuotena sen jälkeen tämä poikkeuslakimenettely oli runsaassa käytössä, ja siinä järjestyksessä säädettiin myös esimerkiksi maanhankintalaki ja laki sotasyyllisten rankaisemisesta.

Tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa maissa säädettyjen ja säädettävien lakien perustuslainmukaisuutta tulkitsee jonkinlainen perustuslakituomioistuin tai maan korkein oikeus, joka koostuu juristeista. Suomen korkein lakien perustuslainmukaisuutta tulkitseva elin on eduskunnan perustuslakivaliokunta, jonka jäsenet ovat lakien säätämisestä vastaavan eduskunnan kansanedustajajäseniä.

Asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräistä maista, kuten Israelista ja Britanniasta, perustuslaki puuttuu. Saksassa on perustuslain (Verfassung) sijassa perusasetus (Grundgesetz) historiallisista syistä.

Juhlapäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissain maissa perustuslain päivää vietetään kansallispäivänä, etenkin jos maan itsenäistymiseen ei liity sotimista tai muuta dramatiikkaa. Esimerkiksi Norjan kansallispäivä on 17. toukokuuta, vuonna 1814 vahvistetun perustuslain vuosipäivänä.

Konstitutionalismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konstitutionalismi on ajattelutapa, jossa tietyillä järjestelyillä rajoitetaan poliittisten vallanpitäjien valtaa ja hallintaa. Se pyrkii estämään absoluuttisen vallan keskittymisen hallitsijalle ja pakottamaan hänet noudattamaan tiettyjä sääntöjä tai periaatteita hallinnassaan. Sitä voidaankin pitää eräänlaisena yhteiskuntasopimuksena, jossa hallitut alistuvat hallitsijan valtaan, mutta saavat itselleen jonkinlaisia oikeuksia ja rajaavat itselleen tietyn liikkumatilan, johon vallanpitäjä ei voi puuttua.

Konstituutio on menettelytapa, jolla yhteisön asioista päätetään. Yleensä se ymmärretään perustuslaiksi, mutta se on laajempi ja monisyisempi käsite, kuin perustuslaki ymmärrettynä yksinkertaisesti tiettyinä juridisina pykälinä. Konstituutio on hallitsijan persoonan ja jopa itsensä valtion yläpuolella, sillä se määrää kuinka valtion on toimittava. Hallitus ei voi toimia perustuslain vastaisesti, eikä lainsäätäjä kumota perustuslakia tavallisella lailla. Konstituution ei tarvitse olla välttämättä kirjallinen tai formaalisti sovittu, vaan myös spontaanisti kehittyneet hallinnan tavat ja traditiot voidaan ymmärtää konstituutioksi, mikäli niiden asema on riittävän vankka.

Luettelo itsenäisten valtioiden perustuslaista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Vuosi
Afganistanin lippu Afganistan 2004
Albanian lippu Albania 1998
Algerian lippu Algeria 1963
Andorran lippu Andorra 1993
Angolan lippu Angola 2010
Argentiinan lippu Argentiina 1853
Armenian lippu Armenia 1995
Australian lippu Australia 1901
Itävalta 1920
Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan 1995
Bangladeshin lippu Bangladesh
Bahrainin lippu Bahrain 2002
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta 1966
Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä 1994
Belizen lippu Belize 1981
Beninin lippu Benin 1990
Belgian lippu Belgia 1831
Bolivian lippu Bolivia 2009
Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina 1995
Botswanan lippu Botswana 1966
Bhutanin lippu Bhutan 2008
Brasilian lippu Brasilia 1988
Bulgarian lippu Bulgaria 1991
Myanmarin lippu Myanmar 2008
Burundin lippu Burundi 1992
Kamerun 1996
Tšadin lippu Tšad 1996
Chilen lippu Chile 1981
Kiina 1982
Kolumbia 1991
Kongon demokraattinen tasavalta 2006
Kroatia 1990
Kuuba 1976
Kypros 1960
Tšekin lippu Tšekki 1992
Tanskan lippu Tanska 1953
Dominikaanisen tasavallan lippu Dominikaaninen tasavalta 2010
Itä-Timor 2002
Ecuadorin lippu Ecuador 2008
El Salvadorin lippu El Salvador 1983.
Egyptin lippu Egypti 2014
Päiväntasaajan Guinean lippu Päiväntasaajan Guinea 1991
Eritrean lippu Eritrea 1997
Viron lippu Viro 1992
Etiopia 1995
Fidži 2013
Suomen lippu Suomi 2000
Ranskan lippu Ranska 1958
Gambia 1997
Georgia 1995
Saksan lippu Saksa 1949
Ghana 1992
Kreikka 1975
Guatemala 1986
Guyana 1980
Haiti 2012
Unkarin lippu Unkari 2011
Honduras 1982
Islannin lippu Islanti 1944
Intia 1950
Indonesia 1945
Iran 1979
Irak 2005
Irlanti 1937
Italia 1947
Norsunluurannikon lippu Norsunluurannikko 2000
Jamaika 1962
Japani 1947
Jordania 1952
Kazakstan 1995
Kenia 2010
Kirgisia 2010
Etelä-Korea 1948
Korean demokraattinen kansantasavalta 1972
Kuwait 1962
Laos 1991
Latvia 1922
Libanon 1926
Luxemburg 1868
Liberia 1986
Libya 2011
Liettua 1992
Liechtenstein 1921
Makedonian lippu. Makedonia 1991
Madagaskarin lippu Madagaskar 2010
Malesian lippu Malesia 1957
Malediivien lippu Malediivit 2008
Malin lippu. Mali 1992
Maltan lippu. Malta 1964
Mauritanian lippu. Mauritania 1991
Mauritiuksen lippu Mauritius 1968
Meksikon lippu Meksiko 1917
Mikronesian lippu Mikronesia 1978
Moldovan lippu Moldova 1994
Monacon lippu Monaco 1962
Mongolian lippu Mongolia 1992
Montenegron lippu Montenegro 2007
Marokon lippu. Marokko 1962
Namibian lippu Namibia 1990
Naurun lippu Nauru 1968
Alankomaiden lippu Alankomaat 1815
Nepalin lippu Nepal 2007
Nicaraguan lippu Nicaragua 1987
Nigerin lippu Niger 2010
Nigerian lippu Nigeria 1999
Norjan lippu Norja 1814
Omanin lippu Oman 1996
Pakistanin lippu Pakistan 1973
Paraguayn lippu Paraguay 1992
Palestiinan lippu Palestiinalaishallinto 1964
Paraguayn lippu Paraguay 1975
Perun lippu Peru 1993
Filippiinit 1987
Puolan lippu Puola 1997
Portugalin lippu Portugali 1976
Romanian lippu Romania 1991
Venäjän lippu Venäjä 1993
Ruandan lippu Ruanda 2003
Samoan lippu Samoa 1960
San Marinon lippu San Marino 1600
Senegalin lippu Senegal 2001
Serbian lippu Serbia 2006
Singaporen lippu Singapore 1965
Slovakian lippu Slovakia 1992
Slovenian lippu Slovenia 1991
Somalian lippu Somalia 2012
Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka 1997
Etelä-Sudanin lippu Etelä-Sudan 2011
Espanjan lippu Espanja 1978
Sri Lankan lippu Sri Lanka 1978
Sudanin lippu Sudan 2005
Sudanin lippu Sudan 1987
Ruotsin lippu Ruotsi 1974
Flag of Switzerland.svg Sveitsi 1999
Syyrian lippu Syyria 1973
Tadžikistanin lippu Tadžikistan 1994
Tansanian lippu Tansania 1977
Thaimaan lippu Thaimaa 2007
Tongan lippu Tonga 1875
Tunisian lippu Tunisia 2014
Turkin lippu Turkki 1982
Turkmenistanin lippu Turkmenistan 1992
Ugandan lippu Uganda 1995
Ukrainan lippu Ukraina 1996
Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lippu Yhdistyneet arabiemiirikunnat 1971
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 1788
Uruguayn lippu Uruguay 1967
Uzbekistanin lippu Uzbekistan 1992
Vanuatun lippu Vanuatu 1980
Vatikaanin lippu Vatikaanivaltio 2000
Venezuelan lippu Venezuela 1999
Vietnamin lippu Vietnam 1992
Jemen 1991
Zimbabwen lippu Zimbabwe 2013

Ei perustuslakia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Israel, Israelissa ei voida hyväksyä perustuslakia siksi, että ortodoksijuutalaiset eivät voi hyväksyä Israelin tasavaltaa raamatussa mainituksi uudeksi Israeliksi. Lisäksi perustuslaissa jouduttaisiin määrittämään, onko Israel kansanvaltainen demokratia vai Jahven uskonoppineiden avulla johtama teokratia. Käytännössä Israelissa monen elämänalueen lainsäädäntö on maallinen ja kansanvaltainen, mutta perhelainsäädännössä on teokraattisia piirteitä. 1950-luvulta olevan konsensuksen mukaan Israel on teokraattis-demokraattinen valtio. Israelin valtioajatus perustuu siionismiin.lähde?
  • Uusi-Seelanti
  • Yhdistynyt kuningaskunta
  • Kanada
  • Saudi-Arabia (koraani on käytännössä maan perustuslaki)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hallberg, Pekka ym.: Perusoikeudet, s. 64. Helsinki: WSOY, 1999.
  2. Jyränki, Antero: Valta ja vapaus, s. 228. Helsinki: Talentum, 2003.
  3. Jyränki, Antero: Valta ja vapaus, s. 214. Helsinki: Talentum, 2003.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]