Marokko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marokon kuningaskunta
المملكة المغربية
(al-Mamlaka al-Maghribiyya)
Tagldit N Lmaɣrib
Marokon lippu. Marokon vaakuna.
lippu vaakuna

Marokon sijainti kartalla.

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia

Kuningas
Pääministeri
Mohammed VI
Abdelilah Benkirane

Pääkaupunki Rabat (1,6 milj. as.)

Muita kaupunkeja Casablanca (2,9 milj. as.), Fès (946 815 as.), Marrakesh (823 000 as.), Tanger (669 685 as.), Agadir (678 596 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 446 550[1]
(Marokon vaatima Länsi-Sahara mukaan luettuna 712 500 km²) km² (sijalla 57)
– josta sisävesiä 250

Väkiluku (2012) 32 309 239[1] (sijalla 38)
– väestötiheys 74,4 / km²
– väestönkasvu 1,08[1] % (2010)

Viralliset kielet arabian kieli, tamazight[2]

Valuutta Marokon dirham (MAD)

BKT (2009) sijalla 58
– yhteensä 145,6 miljardia USD[1]
– per asukas 4 700 USD[1]

HDI (2012) 0.591[3] (sijalla 130)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 19,2[1] %
– teollisuus 31,3[1] %
– palvelut 49,4[1] %

Aikavyöhyke +0
– kesäaika UTC+1

Itsenäisyys
 – Ranskasta

9. maaliskuuta 1956

Lyhenne MA, MAR

– ajoneuvot: MA
– lentokoneet: CN

Kansainvälinen
suuntanumero
+212

Motto

الله، الوطن، الملك

(Allāh, al-Waţan, al-Malik = Jumala, isänmaa, kuningas)

Kansallislaulu Hymne Chérifien

Marokon kuningaskunta (arab. المملكة المغربية‎, berberiksi Kingdom of Morocco in Tifinagh.svg) eli Marokko on valtio Afrikan luoteisosassa. Idässä rajanaapurina on Algeria. Marokolla on pitkä rantaviiva, joka ulottuu Atlantin valtamereltä Gibraltarinsalmen kautta Välimerelle asti. Marokon eteläinen raja on kiistanalainen. Marokko pitää Länsi-Saharan aluetta omanaan ja on pitänyt hallinnassaan suurinta osaa alueesta vuodesta 1975.

Marokko on maailman neljänneksi suurin arabimaa, ja berberit muodostavat merkittävän vähemmistön. Marokko on Ranskan entinen siirtomaa ja ranskan kieltä käytetään yleisesti muun muassa hallinnollisissa asioissa. Marokon kuninkaalla on laajat valtaoikeudet.

Perinneruokiin kuuluvat kuskus ja tajinet, makea minttutee on yleinen juoma.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan täydellinen arabiankielinen nimi tarkoittaa ”läntistä kuningaskuntaa”. Arabiankielisissä maissa Marokosta käytetään usein nimeä al-Maghrib – ”länsi”. Useimmissa muissa kielissä käytössä olevan nimen, kuten Marokko, alkuperä on Marrakechin kaupungissa, joka tarkoittaa berberikielellä ”Jumalan maata”.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen Marokon alue on ollut asutettu neoliittiselta kaudelta alkaen. Varhaiset asukkaat olivat pääasiassa berbereitä.[5] Rooman valtakunta valloitti nykyisen Marokon pohjoisosan viimeisellä vuosisadalla eaa., ja teki siitä Mauretania-nimisen provinssin. 600-luvulta lähtien alueelle levisi arabivalloittajia, joiden vaikutuksesta monet berberit kääntyivät islamin uskoon. Ensimmäinen paikallisvaltio oli Mauritanian berberikuningaskunta, joka sai alkunsa viimeistään 110 eaa. Islamilaisella ajalla ensimmäinen marokkolainen muslimivaltio oli Nekorin kuningaskunta, Rif-vuoristossa sijainnut emiraatti, jonka perustaja Salih ibn Mansur lähti pakoon Abbasidien valtaa ja perusti oman Idrisidien dynastiansa. Hän rohkaisi myös alueen berbereitä katkomaan siteensä Abbasideihin.[6]

1000-luvulta 1600-luvulle Marokkoa hallitsivat mahtavat berberidynastiat: Almoravidit, Almohadit, Marinidit, Wattasidit ja Saadit.[7] 1600-luvulta lähtien Marokossa on hallinnut Alaouiten dynastia. Marokon hallitsijan arvonimenä oli sulttaani vuoteen 1957 saakka, jolloin Muhammad V otti kuninkaan arvonimen.[8]

Marokko tunnettiin 1600-luvun alkupuolelta 1800-luvulle saakka yhtenä merirosvousta harjoittaneista barbareskivaltioista. Tuohon aikaan barbareskit toimivat aktiivisesti sen rannikolla, ja sieppasivat eurooppalaisia kristittyjä orjiksi sekä Välimerellä purjehtivista laivoista että rannikon asukkaiden joukosta, etenkin Espanjasta ja Italiasta.[9]

Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alkaessa suurin osa Afrikkaa oli eurooppalaisten valtioiden siirtomaina. Ainoat itsenäiset valtiot olivat Liberia, Abessinia (nykyinen Etiopia) ja Marokko.[10]

Ranska kuitenkin kiinnostui Marokosta sotilaallisessa ja taloudellisessa mielessä pyrkien alistamaan myös sen siirtomaakseen. 31. maaliskuuta 1905 Saksan keisari Vilhelm II teki silloisen valtakunnankansleri von Bülowin kehotuksesta Välimeren matkansa aikana vierailun Tangerin kaupunkiin. Keisarin tarkoitus oli saada Ranska epäilemään entente cordialen hyödyllisyyttä. Tätä vierailua kutsutaan Englannin ja Ranskan perspektiivistä ensimmäiseksi Marokon kriisiksi eli Tangerin kriisiksi.[11]

Ranska pyysi apua Britannialta. Saksa vaati Marokon tulevaisuutta koskevan konferenssin järjestämistä. Konferenssi järjestettiin 16. tammikuuta 1906 Algecirasissa, Espanjassa. 7. huhtikuuta 1906 Saksa ja Ranska sopivat Algecirasissa, että molemmat maat saavat vapaasti harjoittaa kauppaa Marokon kanssa ja sallivat ulkomaalaisten pankkien ja yritysten tulon Marokkoon. Marokkoon perustettiin samassa yhteydessä espanjalaisten ja ranskalaisten upseerien johtamat poliisivoimat.[12] Algecrasin konferenssissa tehty sopimus takasi periaatteessa Marokon itsenäisyyden, mutta käytännössä maa luisui yhä enemmän ranskalaisten hallintaan. Marokkolaiset vastustivat eurooppalaisten vaikutusvallan kasvua ja maassa puhkesi Marokon sota.[13]

Toinen Marokon kriisi eli Agadirin kriisi alkoi 1. heinäkuuta 1911, kun saksalainen tykkivene SMS Panther saapui Agadiriin. Agadirissa oli tärkeäksi katsottu hollantilaisten aiemmin rakentama linnoitus, joka oli Marokon sulttaanin komennossa. Englannissa ja Ranskassa heräsi pelko, että Saksa oli aikeissa tehdä Agadirista itselleen Atlantin laivasto- ja sotilastukikohdan. Saksan perustelu tykkivenediplomatialle olivat Marokon levottomuudet, joiden vuoksi saksalaiset yritykset olivat pyytäneet apua Saksan hallitukselta.[14]

Saksan ulkoministeriö sanoi lähettävänsä sotilaita suojelemaan Marokossa asuvia saksalaisia. Virallinen sopimus Marokon jaosta länsimaiden kesken allekirjoitettiin Fèsissä 30. maaliskuuta 1912, jolloin Marokon sulttaani Abdelhafid allekirjoitti sopimuksen, jossa Marokosta tehtiin Ranskan protektoraatti. Espanja sai alueita Marokon pohjoisosista. Näin Marokko jaettiin kahtia: pohjoisessa oli Espanjan Marokko ja etelässä Ranskan Marokko.[15] Espanjan Marokosta irtautui vuosina 1920–1926 käydyn Rifin sodan yhteydessä lyhytaikaiseksi jäänyt Rifin tasavalta.

Tangerista tehtiin vuonna 1923 kansainvälinen vyöhyke, jota hallitsivat Ranskan, Espanjan ja Britannian virkamiehet. Italia liittyi sopimukseen vuonna 1928.[16]

Toisen maailmansodan aikana espanjalaiset miehittivät Tangerin. Yhdysvaltain ja brittien maavoimat nousivat maihin Marokossa 1942 länsiliittoutuneiden offensiivissa Saksan Afrika Korpsia vastaan. Maihinnousu oli lähes veretön Vichyn Ranskan joukkojen antautuessa ilman taistelua.[17]

Marokko saavutti rauhanomaisesti itsenäisyyden vuonna 1956, kun Ranskan Marokko itsenäistyi. Pian tämän jälkeen Espanjan Marokko luovutettiin Marokon kuningaskunnalle. Tanger, joka oli ollut kansainvälinen kaupunki, palautettiin tällöin Marokkoon. Espanja palautti Marokolle Tarfaya-Tantan provinssin vuonna 1958 ja Ifnin alueen vuonna 1969. Ceuta ja Melilla ovat yhä Espanjan omistuksessa.[15]

Kolonialismin jättämiä aluekiistoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marokon eteläisimmän alueen Länsi-Saharan asema on kiistanalainen. Vuodesta 1991 Länsi-Saharan alueella on vallinnut YK:n valvoma aselepo, ja ratkaisua on pyritty löytämään kansanäänestyksestä, jollainen oli tarkoitus järjestää jo vuonna 1992. Frente Polisario ja Marokko eivät kuitenkaan ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kenellä kansanäänestyksessä tulisi olla äänioikeus. Äänioikeutettujen tunnistamisprosessi lopetettiin vuonna 1999. Marokko hylkäsi vuonna 2003 YK:n erikoislähettiläänä toimineen yhdysvaltalaisen James Bakerin laatiman rauhansuunnitelman.[18]

Marokko katsoo Länsi-Saharan alueen olevan historiallinen osa sitä, mutta Haagin kansainvälisen tuomioistuimen vuonna 1975 julkaiseman selvityksen mukaan on historiallisia todisteita siitä, että Marokko ei ole koskaan hallinnut kyseistä aluetta. Tämän johdosta alueen valloitus oli vuoden 1960 siirtomaavaltojen itsemääräämisoikeuden julistuksen vastainen. Marokko on kuitenkin saanut tukea toimilleen muun muassa Yhdysvalloilta, Ranskalta, Espanjalta, Egyptiltä, Israelilta ja Saudi-Arabialta.[19]

1980-luvulla Marokko alkoi rakentaa muuria, joka jakaa Länsi-Saharan kahtia. Ns. Marokon muuri on noin 2 720 kilometriä pitkä, ja kostuu hiekasta, kivestä, piikkilangasta ja miinoista.[20]

Konflikti on johtanut siihen, että yli 150 000 länsisaharalaista pakolaista on asunut pakolaisleireillä Algeriassa jo vuodesta 1975 lähtien. YK:n järjestöt avustavat noin 90 000 pakolaista.[19]

Vuoden 2002 aikana oli jonkinasteinen kriisi Espanjan ja Marokon välillä koskien pientä demilitarisoitua Isla Perejil -saarta, jonka Marokon jalkaväki miehitti lyhyen aikaa. Sen jälkeen Espanjan laivasto toi miehitysjoukkoja saarelle.[21]

2000-luku: maanjäristys ja muita mullistuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 maan pohjoisosassa sattunut 6,4 momenttimagnitudin maanjäristys surmasi yli 600 henkeä ja jätti 15 000 kodittomiksi.[22]

Marokko on ollut Yhdysvaltain läheinen liittolainen, ja 2000-luvulla Al Qaidaan liitetyt terrorismi-iskut levisivät myös Marokkoon.[23] Vuosina 2003 ja 2007 itsemurhapommittajat iskivät Casablancaan surmaten kymmeniä siviileitä. Vuonna 2009 Abdelkader Bellira, jota epäiltiin Al Qaidan Marokon haaran johtajaksi, tuomittiin elinikäiseen vankeuteen.[24]

Kuningas Mohammed VI:n kaudella maassa on toteutettu taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia uudistuksia kuten vuonna 2006 naisten oikeuksia parantanut perhelainsäädännön uudistus. Myös terveydenhuoltoa, koulutusta ja köyhien asuinoloja on parannettu. Vuonna 2011, kun naapurimaissa oli laajoja levottomuuksia ja vallankumouksia, Marokko pääsi melko vähällä.[15] Helmikuussa tuhannet osallistuivat mielenosoituksiin, joissa vaadittiin kuninkaan valtaoikeuksien rajoittamista. Heinäkuussa kuninkaan ehdottamaa uutta perustuslakia kannatettiin laajasti kansanäänestyksessä.[24]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marokko on perustuslaillinen monarkia, jossa on vaaleilla valittu kaksikamarinen parlamentti. Marokon kuninkaalla on laajat valtaoikeudet, hän nimittää vaalien jälkeen pääministerin ja tämän suosituksesta muut ministerit ja voi halutessaan myös erottaa nämä, hajottaa parlamentin ja kutsua uudet vaalit tai säätää asetuksia. Kuningas on asevoimien ylipäällikkö ja maansa uskonnollinen johtaja.[15]

Vuoden 2007 vaalien jälkeen alahuoneen suurimmat puolueet ovat Istiqlal-puolue (PI, 52 paikkaa), Oikeus- ja kehityspuolue (PJD 46), Popular movement (MP 41), keskustalainen RNI 39, ja sosialistinen USFP 38 paikkaa. Kaikkiaan edustajia on kymmenellä puolueella.[1][15] Vuoden 2011 perustuslainmuutosten jälkeen järjestettiin ennenaikaiset vaalit, jotka islamistinen PJD voitti.

Hallintoalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Marokon alueet
Marokon kartta

Marokko on jaettu 16 hallintoalueeseen eli wilayaan: Suur-Casablanca, Chaouia-Ouardigha, Doukkala-Abda, Fes-Boulemane, Gharb-Chrarda-Beni Hssen, Guelmim-Es Smara, Laayoune-Boujdour-Sakia El Hamra, Marrakech-Tensift-Al Haouz, Meknes-Tafilalet, Oriental, Rabat-Sale-Zemmour-Zaer, Souss-Massa-Draa, Tadla-Azilal, Tanger-Tétouan ja Taza-Al Hoceima-Taounate. [25] Kaksi alueista, Laâyoune - Boujdour - Sakia El Hamra ja Oued Ed-Dahab - Lagouira ovat Länsi-Saharassa, jonka omistusta Marokko vaatii itselleen.[1][26] Jokaisen wilayan johdossa on kuninkan nimittämä wali eli maaherra tai kuvernööri.[15]

Wilayat on jaettu edelleen provinsseihin ja prefektuureihin, joista ensin mainittuja on enemmän maaseudulla, jälkimmäisiä suurkaupunkialueilla.[27]

Maantiede ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marokko satelliittikuvassa tammikuussa 2002.

Algeria on Marokon rajanaapuri idässä ja kaakossa. Välimeren rannikolla on Espanjan enklaavit Ceuta ja Melilla sekä Peñón de Vélez de la Gomera (pieni hiekkasärkkä yhdistää sen Marokkoon), Peñón de Alhucemas, Islas Chafarinas ja Isla Perejil saaret. Atlantin vesialueilla, lännessä ovat Espanjalle kuuluvat Kanariansaaret ja Portugalin Madeira. Pohjoisessa Marokko rajoittuu Gibraltarinsalmeen.

Marokon pääkaupunki on Rabat ja suurin kaupunki Casablanca. Casablanca on Marokon taloudellinen keskus. Maan pinta-ala on noin 446 550 km². Rantaviiva on yli 1 800 kilometriä pitkä, pohjoisessa Välimeren rannikko ja lännessä Atlantin valtameri.[1]

Marokon korkein kohta on Jebel Toubkal 4 165 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Matalin kohta on Sebkha Tal 55 metriä merenpinnan alapuolella. Suuri osa Marokosta on vuoristoista. Maan itäosa on pääosin Atlasvuorten hallitsemaa. Keski-Atlas muodostaa Algerian vastaisen rajan, ja maan eteläosassa kohoavat korkea Atlas ja Anti-Atlas. Maan pohjoisosassa sijaitsevat Rifvuoret.[28]

Marokon kasvillisuus voidaan jakaa seitsemään vyöhykkeeseen[29]

  1. Välimeren seudun kuivat metsät (akaasiat, arganiat ja mehikasvit)
  2. Välimeren seudun havu- ja sekametsät (lähinnä Rif-vuorilla)
  3. Välimeren seudun muut metsät
  4. Saharan pohjoisosan arot ja pensaikot
  5. Saharan autiomaa
  6. Saharan suolajärvet ja -suot

Endeeminen puulaji Argania spinosa kasvaa maan lounaisosassa Sousin laakson puoliaavikolla. Sen oliivia muistuttavista hedelmistä puristetaan öljyä.[30]

Marokossa on tavattu 460 lintulajia ja ainakin 104 matelijalajia, kuten gekkoja, kobria ja espanjankilpikonnia. Nisäkkäisiin kuuluvat antiloopit, gasellit ja aavikkorotat. Vuoristossa elää myös makakeita.[30]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmastokaavioita Marokon eri osista
Casablanca rannikolla.
Marrakech sisämaassa.
Ouarzazate sisämaassa.

Pohjois-Marokossa vallitsee pääosin välimerenilmasto. Maan luoteisosa, varsinkin Rifin vuoret, saavat talvisin Atlantilta melko runsaasti sateita. Agadirissä asti sataa 200 mm vuodessa, Casablancassa jopa 400 mm vuodessa. Etelä-Marokossa ja Atlaksen takana taas on hyvin kuiva ja karu Saharan aavikkoilmasto, joka maan eteläosassa ulottuu lähes rannikolle asti.[31]

Vuoden keskilämpötila on 16–20 astetta. Sisämaassa kesät ovat todella kuumia, esimerkiksi Marrakeshissä keskimääräinen maksimilämpötila heinäkuussa on 36 astetta. Rannikolla ja pohjoisessa on selvästi viileämpää, Casablancassa keskimääräinen heinäkuun maksimilämpötila on vain 26 astetta.[32] Talvella sisämaassa voi esiintyä yöpakkasta ja Atlas-vuorten huipulla on lumipeite pitkälle alkukesään asti.[31]

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestötiedot
vuonna 2011[1]
Ikärakenne 0–14-vuotiaita 27,8 %
15–64-vuotiaita 66,1 %
yli 64-vuotiaita 6,1 %
Mediaani-ikä 26,9 vuotta
Väestönkasvu 1,067 %
Syntyvyys 19,19 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 4,75 / 1 000 henkilöä
Lapsikuolleisuus 27,53 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto -3,77 / 1 000 henkilöä
Eliniänodote keskiarvo: 75,9 vuotta
miehet: 72,84 vuotta
naiset: 79,11 vuotta
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä
0,1 %
Lukutaitoisia 52,3 % väestöstä

Marokko on väkiluvultaan maailman neljänneksi suurin arabimaa Egyptin, Sudanin ja Algerian jälkeen. Suurin osa marokkolaisista on sunnimuslimeja. Merkittävin etninen ryhmä ovat arabit, jotka saapuivat maahan 600- ja 1000-lukujen välillä. Marokossa on myös yksi suurimmista berberiasutuksista. Vähemmistöinä maassa elävät kristityt, juutalaiset ja bahait.[15]

Marokon virallinen kieli on arabia. Puhekieli marokonarabia eli darija on saanut vaikutteita latinalaisista kielistä sekä sanastoonsa että kielioppiinsa. 12 miljoonaa Marokon asukasta puhuu äidinkielenään berberikieliä. Berberit käyttävät itsestään nimitystä amazigh (vapaa mies) ja kutsuvat erityisesti pohjoisen berberikieliä nimellä tamazigh. Ranskaa käytetään laajalti, mutta sillä ei ole virallisen kielen asemaa. Pohjois-Marokossa espanja on ranskaa käytetympi.[15]

Marokon väkiluku on noin 32 miljoonaa (2011), ja heistä 58 % asuu kaupungeissa.[1] Berberikielten puhujat asuvat tyypillisesti ylänköalueilla: Rif-vuorilla, maan keskiosassa ja maan lounaiskolkassa.[33]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,1 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 21 000 henkeä. Antiretroviraalilääkitystä olisi tarvinnut noin 5 300 henkeä, mutta sitä sai vain noin kolmannes heistä, noin 1 600 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut, vuonna 2004 lääkettä sai noin kymmenen prosenttia tarvitsijoista.[34]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1994 Marokossa oli 5 517 koulua ja 125 136 opettajaa[35]. Peruskoulutus on ilmaista ja pakollista viiteentoista ikävuoteen saakka. Silti monet lapset, varsinkaan maaseudun tytöt, eivät käy koulua. Keskimäärin lukutaitoisia on 39,6 % naisista ja 65,7 % miehistä, mutta maaseudun naisista lukutaito on vain kymmenellä prosentilla.[15]

Marokossa on 14 yliopistoa. Niiden pääasiallinen kieli on ranska, vaikka joitakin kursseja luennoidaan myös arabiaksi ja englanniksi. Maan tunnetuin yliopisto on Mohammed V yliopisto, joka toimii Rabatin Souississa ja Agdalssa. Muita yliopistoja ovat yksityinen amerikkalaista opetusohjelmaa noudattava Al Akhawaynin yliopisto Ifranessa ja vuonna 859 perustettu Al Karaouinen yliopisto Fésissä.[36][15]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin Marokon talouskasvua rajoitti sen riippuvaisuus sateiden armoilla olevasta maanviljelystä. Elinkeinoelämän monipuolistaminen on lisännyt talouden tasapainoisuutta. Työttömyys on ongelma varsinkin kaupunkien nuoren väestön keskuudessa.[15]

Marokko on solminut vapaakauppasopimuksen EU:n ja Yhdysvaltain kanssa.[15] Kuningas Muhammad VI:n hallituskaudella Marokko on alkanut toimia entistä aktiivisemmin myös Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja valtiovierailuilla kuningasta seuraa liikemiesdelegaatio.[37]

Maatalous työllistää 45 % marokkolaisista, mutta tuottaa vain 17 % sen bruttokansantuotteesta. Maatalouden tuotteita ovat ohra, sitrushedelmät, vihannekset, oliivit, viini ja karja.[15] YK:n vuonna 2003 julkistama selvitys kannabiksen viljelystä Marokossa vahvisti käsityksen maan asemasta merkittävänä kannabiksen ja hasiksen tuottajana. Viljely keskittyy maan pohjoisosaan Rifin vuoristoon. Vuonna 2002 viljelijöiden arveltiin saaneen kannabiksesta 214 miljardia Yhdysvaltojen dollaria. Kannabis tuotti keskimäärin puolet sitä viljelevien perheiden vuositulosta. Kaikkiaan kannabista viljeltiin noin 96 600 maatilalla.[38]

Marokko on suosittu turistikohde, mikä on tuonut marokkolaisille uusia työpaikkoja ja osaltaan vaikuttanut köyhyyden vähenemiseen. Vuonna 2007 maassa kävi seitsemän miljoonaa matkailijaa. Nopeimmin kasvava turismin osa ovat seikkailumatkat ja aktiivilomat Rif- ja Atlasvuorilla.[39]

Marokon merkittävimpiä vientituotteita ovat tekstiilit, kala, epäorgaaniset kemikaalit, transistorit, mineraalit, lannoitteet. öljytuotteet, hedelmät ja vihannekset.[1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marokossa on rautateitä yhteensä 1 907 kilometriä ja valtatietä 57 625 km. Satamakaupunkeja ovat Casablanca, Jorf Lasfar, Mohammedia, Safi ja Tanger.[1]

Marokossa on neljätoista kansainvälistä lentoasemaa[40]. Ne sijaitsevat Agadirissa, Al Hoceimassa, Casablancassa, Dakhlassa, Essaouirassa, Fèsissä, Laâyounessa, Marrakeshissa, Nadorissa, Ouarzazatessa, Oujdassa, Rabat-Saléssa, Tangerissa ja Tétouanissa.

Marokon kuninkaalliset ilmavoimat käyttävät lähinnä ranskalaista ja yhdysvaltalaista kalustoa.[41] Royal Air Marocilla on Boeingin ja Airbusin lentokoneita.[42]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillistä marokkolaista katukuvaa, jossa islam näkyy selvästi.

Marokon ruokakulttuuri on tyypillisen pohjoisafrikkalainen, jossa käytetyimpiä mausteita ovat korianteri, juustokumina ja minttu. Erityisesti jälkiruokien maustamiseen käytetään usein ruusuvettä ja appelsiininkukkavettä. Kuuluisin marokkolainen ruoka on kuskus.[43] Kuskus on perinteinen pyhäruoka, minkä vuoksi useat ravintolat tarjoilevat sitä vain perjantaisin. Suippokantisessa ruukussa kypsytettävät tajinet ovat tärkeä osa marokkolaista ruokakulttuuria. Tajineihin käytetään lihaa, kalaa ja kasviksia erilaisin yhdistelmin: suosittuja ovat esimerkiksi kana-oliivi-sitruunatajine sekä lammas-luumu-mantelitajine.[44]

Pastilla sisältää kanaa, muuta linnunlihaa tai kalaa sekä mausteita ohuessa taikinakuoressa, jonka pinnalle usein ripotellaan tomusokeria ja kanelia. Tangia on marrakeshilainen liharuoka, jota kypsytetään pitkään ruukussa. Täyttävää harira-keittoa syödään erityisesti Ramadanin aikaan. Myös lukuisia pieniä annoksia sisältävä meze-pöytä on tyypillinen Marokolle. Minttutee, johon usein lisätään runsaasti sokeria, on Marokossa niin suosittu seurustelujuoma, että sille on annettu lempinimi ”marokkolainen whisky”.[45]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marokon musiikki on pääosin arabimusiikkia, mutta siihen on aikojen saatossa jättänyt vaikutteita muun muassa andalusialainen musiikki. Myöhemmin vaikutteita on tullut populaarimusiikista, ja tunnettuja yhtyeitä ovat esimerkiksi Lemchaheb, Nass El Ghiwane ja Jil Jilala. Berbereillä ja muilla etnisillä vähemmistöillä on omat musiikkiperinteensä.[46] Marokossa on myös rap-musiikki kasvanut huimasti. Tässä jotain marokkolaisia rap artisteja—Bigg, Casa Crew, Ahmed Soultan, steph ragga man, fnaire, H-kayne, Klibre ja Muslim.[47]

Marokko on osallistunut Eurovision laulukilpailuun kerran: vuonna 1980, jolloin maata edusti Samira Saïd kappaleellaan ”Bitakat Hob”. Maan kansallislaulu on Léo Morganin säveltämä ja Ali Squalli Houssainin sanoittama Hymne Chérifien.[48]

Marokkolaiseen päivittäiseen elämään kuuluu runsaasti perinteitä, jotka usein juontavat juurensa Koraanin antamiin säädöksiin. Rukouskutsut kaikuvat minareettien kovaäänisistä. Moskeijoissa on edelleen muessin, joka kutsuu viidesti päivässä islaminuskoiset rukoukseen.[49]

Maailmanperintökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unescon maailmanperintöluetteloon on valittu kahdeksan kohdetta Marokosta. Kohteen nimen perässä on vuosi, jolloin se hyväksyttiin luetteloon.[50]

  • Volubilisin arkeologinen kohde (1997)
  • Meknesin historiallinen kaupunki (1996)
  • Ait-Ben-Haddoun Ksar (1987)
  • Essaouiran medina (2001)
  • Fèsin medina (1981)
  • Marrakeshin medina (1985)
  • Tétouanin medina (1997)
  • Mazaganin portugalilainen kaupunki (2004)

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marokko on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1960. Se on osallistunut useimpiin kesäolympialaisiin 20-55 hengen joukkueella ja myös joihinkin talvikisoihin. Menestynein olympiaurheilija on 5 000 ja 1 500 metrin juoksija Hicham el-Guerrouj, joka on saavuttanut kaksi kultaa ja yhden hopean.[51]

Marokon jalkapallomaajoukkue on voittanut Afrikan mestaruuden 1976. Maailmanmestaruuskilpailuihin maajoukkue on selviytynyt neljästi, ja sen paras sijoitus MM-kilpailuissa on toinen kierros Meksikossa 1986. Syyskuussa 2011 Marokon maajoukkue oli FIFA-rankingissa sijalla 58. Vuonna 2015 Marokossa järjestetään jalkapallon Afrikan-mestaruuskilpailut.[52]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o The World Factbook: Morocco CIA. (englanniksi)
  2. http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-13816974
  3. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  4. Marrakech Morocco Morocco Forever
  5. Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 314. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
  6. History Najem Tours
  7. History of Morocco Magic Morocco
  8. Otavan iso tietosanakirja, 5. osa (Kuus-Mons), art. Marokko, p. 1376, Otava 1963
  9. Robert Davis: British Slaves on the Barbary Coast BBC. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  10. [http://www.thelatinlibrary.com/imperialism/notes/thomson.html The New Imperialism (from David Thomson, Europe Since Napoleon (Knopf, 1966).)
  11. Tangier Crisis History today
  12. Algeciras Conference Morocco: World Affairs, Theodore Roosevelt and Foreign Affairs
  13. The Morocco Convention of 1909. The Morocco Convention of 1909. In: Anderson, Frank Maloy and Amos Shartle Hershey, Handbook for the Diplomatic History of Europe, Asia, and Africa 1870-1914. Prepared for the National Board for Historical Service. Government Printing Office, Washington, 1918.
  14. Agadir Crisis History Today
  15. a b c d e f g h i j k l m Background Notes on Morocco US Department of State
  16. More than Marrakech: Tantalised by Tangiers, Morocco's other great city of souks and swagger Daily Mail 2009
  17. Operation Torch History Learning Site
  18. Regions and territories: Western Sahara BBC news
  19. a b Jenni Virtanen ja Annastiina Salonen: Länsi-Sahara ei saa Marokon tunnustusta 26. tammikuuta 2007. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 29.4.2007.
  20. World's barriers: Western Sahara BBC News 2009
  21. WSOY:n Suurteososasto (Esko Paavola, Liisa Honkala): Kronikka 2002, s. 176. Weilin+Göös, 2002. ISSN 0349-4660.
  22. Magnitude 6.4 - NEAR NORTH COAST OF MOROCCO 2004 February 24 02:27:46 UTC U.S. Geological Survey. Viitattu 11.7.2011. (englanniksi)
  23. Terror blasts rock Casablanca BBC News 2003
  24. a b Timeline Morocco BBC News
  25. Citypopulation
  26. Regions of Morocco Statoids
  27. Prefectures of Morocco Statoids
  28. Morocco Australians Studying Abload
  29. Wildlife of Morocco Iberia nature
  30. a b Wildlife Vacations in Morocco A C Highfield
  31. a b Country Guide Morocco BBC Weather
  32. Morocco WMO
  33. berbers of Morocco Countries and their cultures
  34. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Morocco 2008 WHO. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  35. http://web.archive.org/web/20050204145054/http://www.me-schools.com/countries/morocco.htm
  36. Universities of Morocco Morocco Channel
  37. Morocco Major economic player in Africa Morocco Business News 2009
  38. Europe's Drug Consumption Stimulates Cannabis Cultivation in Morocco UN Information Service 16.12.2003
  39. Morocco: star of the north Africa Good News 2009
  40. Transport Portail national Maroc
  41. Moroccan Air Force at 50 Air Scene UK
  42. Fleet Royal Air Maroc Airfleets.com
  43. Morocco Countries and Their Cultures
  44. Paula Wolfert: What's Cooking? Tagines by Riado
  45. Moroccan Mint Tea Lahcen’s Moroccan Cooking
  46. Moroccan Music Focus Multimedia
  47. Moroccan music, moroccan song and moroccan singer Hoba Music
  48. Morocco in 1980 ESC Today
  49. Arts and culture Morocco travel
  50. Unesco
  51. Morocco in Olympics Sport reference
  52. FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA. Viitattu 10.7.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marokko.