São Tomé ja Príncipe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
São Tomén ja Príncipen demokraattinen tasavalta
República Democrática de São Tomé e Príncipe
São Tomé ja Príncipen lippu São Tomé ja Príncipen vaakuna
lippu vaakuna

São Tomé ja Príncipen sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Manuel Pinto da Costa

Pääkaupunki São Tomé

Pinta-ala
– yhteensä 964[1] km² (sijalla 184)
– josta sisävesiä ei merkittävästi

Väkiluku (2014) 190 428 [1] (sijalla 186)
– väestötiheys 170 / km²
– väestönkasvu 1,89[1] % (2014)

Viralliset kielet portugali

Valuutta dobra (STD)

BKT (2013) sijalla 214
– yhteensä 421 miljoonaa USD (PPP)[1]
– per asukas 2200 USD

HDI (2012) 0.525[2] (sijalla 144)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 14,3[1] %
– teollisuus 15,1[1] %
– palvelut 70,6[1] %

Aikavyöhyke +0
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Portugalista

12. heinäkuuta 1975

Lyhenne ST

– ajoneuvot: ?
– lentokoneet: ?

Kansainvälinen
suuntanumero
+239

Motto ei virallista mottoa

Kansallislaulu Independência total

São Tomén ja Príncipen demokraattinen tasavalta eli São Tomé ja Príncipe on saarivaltio Afrikan rannikolla. Sen saaret sijaitsevat 225 ja 250 kilometriä Gabonista länteen. Saarista suurempi ja eteläisempi, São Tomé, on juuri päiväntasaajan pohjoispuolella. Saarten ensimmäiset asukkaat olivat portugalilaisia 1400-luvulla. He toivat sinne orjia Afrikan mantereelta, ja nykyisin useimpien asukkaiden taustassa on esi-isiä sekä Euroopasta että Afrikasta. Nykyisin asukasluku on noin 170 000. Saarilla tuotettiin aluksi sokeria, sittemmin kaakaota ja 2000-luvulla öljyä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalilaiset purjehtijat löysivät São Tomén ja Príncipen saaret vuosina 1470–1471. Ensimmäiset asukkaat saapuivat vuonna 1485. He olivat karkotettuja portugalilaisia ja Afrikan mantereelta tuotuja orjia. Maantieteellisen sijaintinsa ansiosta saarista tuli Afrikan ja Amerikan välisen orjakaupan välietappi. 1500-luvun alussa metsiä ruvettiin hakkaamaan sokeriruokoviljelmiksi, joiden työvoimaksi tuotiin orjia Länsi- ja Etelä-Afrikasta. Rotujen sekoittumisen tuloksena syntyi mulattiryhmä, joka vapautettiin orjuudesta.[3]

1500-luvun puolivälissä São Tomésta vietiin sokeria enemmän kuin mistään muusta Afrikan maasta. Maaperän köyhtymisen ja orjien kapinoinnin takia sokeriruo’on tuotanto alkoi kuitenkin vähentyä. Ensimmäinen orjakapina tapahtui vuonna 1517. Vuoden 1595 kapinan johtaja Rei Amador hirtettiin, mutta hänestä on myöhemmin tullut kansallissankari.[4]

1700–1800-luvuilla saarille perustettiin kahvi- ja kaakaoviljelmiä, joiden työvoimana toimivat orjat. Virallisesti orjuus lakkautettiin vuonna 1875, mutta käytännössä pakkotyö plantaaseilla jatkui roças-järjestelmän puitteissa. 1800-luvun loppuun mennessä siirtomaaherrat olivat muuttaneet lähes kaiken käyttökelpoisen maan kaakaoviljelmiksi.[5]

Vuonna 1951 saarista tuli Portugalin merentakainen provinssi.[6]

Afrikkalaisten työläisten tyytymättömyys purkautui vuonna 1953 mellakoin, joihin portugalilaiset vastasivat tappamalla yli 2 % maan väestöstä Batepán verilöylyssä.[5] Vuonna 1960 ulkomaille muuttaneet emigrantit perustivat São Tomén ja Príncipen vapautuskomitean, joka vuonna 1972 järjestettiin São Tomén ja Príncipen vapautusliikkeeksi (Movimento de Libertação de São Tomé e Príncipe eli MLSTP). Vuonna 1972 saaret saivat autonomisen statuksen ja vuoden 1974 neilikkavallankumouksen jälkeen Portugalin hallitus aloitti vapautusliikkeen kanssa neuvottelut maan itsenäistymisestä. Algerissa solmitun sopimuksen mukaisesti São Tomé ja Príncipe julistettiin itsenäiseksi 12. heinäkuuta 1975.[7]

Itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970- ja 1980-luvuilla maassa vallitsi MLSTP:n hallitsema yksipuoluejärjestelmä, mutta 1990 toteutettujen demokraattisten uudistusten seurauksena 1991 pidettiin vapaat monipuoluevaalit. Valtaan nousi ex-pääministeri Miguel Trovoadan johtama ”Demokraattisen konvergenssin puolue” (PCD), mutta MLSTP säilyi toiseksi suurimpana puolueena. Vuoden 2001 presidentinvaaleissa voittajaksi nousi ”Itsenäinen demokraattinen toiminta” (ADI) -puolueen Fradique de Menezes, jonka riveistä on myös nykyinen pääministeri Maria das Neves. Fernando Pereiran johtama sotilaskaappaus syrjäytti Menezesin ja Nevesin 16. heinäkuuta 2003, mutta viikon neuvottelujen jälkeen kaappaajat luovuttivat vallan takaisin vaaleilla valitulle hallitukselle.[6]

Kesäkuussa 2005 pääministeri ja koko hallitus erosivat. Keskuspankin johtaja Maria do Carmo Silveira nousi pääministeriksi. Vuoden 2006 parlamenttivaalit voitti Movimento Democrático das Forças de Mudança (Muutosvoimien demokraattinen liike, MDFM), joka sai parlamentin 55 paikasta 23.[6]

Vuoden 2009 helmikuussa hallitus sanoi paljastaneensa vallankaappausyrityksen. Oppositiojohtaja Arlecio Costa joutui lähes vuodeksi vankilaan.[6]

Vuoden 2010 elokuussa oppositiopuolue ADI voitti parlamenttivaalit ja Patrice Trovoadasta tuli pääministeri.[6] Trovoadan hallitus menetti joulukuussa 2012 äänestyksessä parlamentin luottamuksen ja uudeksi pääministeriksi nimitettiin Gabriel Costa.[8]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

São Tomé ja Príncipen valtionpäämies on presidentti, joka valitaan yleisillä vaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan. Kansalliskokous valitsee pääministerin, jonka presidentti hyväksyy. Yksikamarisessa parlamentissa eli kansalliskokouksessa on 55 edustajaa, jotka valitaan nelivuotiskausille kerrallaan.[1]

Hallinnollinen jako ja kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio on jaettu kuuteen piirikuntaan, joista viisi sijaitsee São Tomén saarella ja yksi Príncipellä. Piirikuntien johtoon äänestetään kolmen vuoden välein valtuusto, jolla on rajoitettu itsenäinen päätäntävalta paikallisasioissa.[5]

Vuonna 2010 suurimmat kaupungit olivat São Tomé (noin 65 500 asukasta), Trindade ja Santo Amaro (molemmissa noin 8 000 asukasta).[9]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sao Tome and Principe-CIA WFB Map.png

São Tomén ja Príncipen saaret sijaitsevat Atlantilla 320 ja 240 kilometrin päässä Gabonin luoteisrannikosta. São Tomé on 50 km pitkä ja 32 km leveä. Príncipe on 30 km pitkä ja noin 6 km leveä.[5] Saaret ovat jäänteitä muinaisesta tulivuoriketjusta, johon kuuluvat myös Päiväntasaajan Guinealle kuuluva Biokon saari ja Kamerunvuori. Vuoristoisten saarten korkein kohta on São Tomélla on sijaitseva Pico de São Tomé (2 024 metriä).[1]

Ilmasto on kummankin saaren rannikoilla trooppinen ja lämpötila koko vuoden noin 27 °C. Sisämaan vuoristoissa lämpötila on vuoden ympäri noin 20 °C ja yöt ovat melko viileitä. Sadekausi kestää lokakuusta toukokuuhun. Vuotuinen sademäärä vaihtelee pohjoisten alankojen 1 000 millimetristä etelärinteiden 5 000 millimetriin.[5]

Eristyksissä olleilla saarilla on kehittynyt harvinaisen suuria ja pieniä endeemisiä kasvi- ja eläinlajeja. Näihin kuuluvat suurikokoiset linnut sãotoménkyyhky (Columba thomensis) ja saotomenmedestäjä (Dreptes thomensis eli Nectarinia thomensis) sekä begonialajit Begonia crateris ja Begonia baccata. Kaikkiaan Príncipellä on 37 ja São Tomélla 95 endeemistä kasvilajia. Saaret ovat tärkeitä lintujen suojelun kannalta. Niillä elää harvoja alkuperäisiä nisäkäslajeja. Afrikanmetsäpäästäisen sukulainen Crocidura thomensis on São Tomén ainoa endeeminen nisäkäs. Príncipellä on lepakoita.[10] Monet saarten lajeista ovat uhanalaisia niiden pienen levinneisyysalueen takia. Ôbon kansallispuisto koostuu kahdesta osasta, yksi kummallakin saarella.[11] São Tomé ja Príncipe yhdessä lounaassa sijaitsevan pienen Päiväntasaajan Guinealle kuuluvan Annobónin saaren kanssa muodostaa 1 036 km²:n laajuisen ekoalueen.[10]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

São Tomé ja Príncipen talous on perustunut koko itsenäisyyden ajan kaakaonviennille. Lähes 95 % ulkomaanviennistä on kaakaota. Muita maatalouden vientituotteita ovat kopra, palmuytimet ja kahvi. Valtion maatalous ei riitä tuottamaan ruokaa kansan tarpeeseen; ruoka on tuotava ulkomailta. Maanviljelyn jälkeen tärkeimmät taloudenalat ovat kalastus ja vähän pienteollisuutta. Luonnonkauniilla saarilla on mahdollisuudet houkutella turisteja. Hallitus yrittääkin kehittää turismia.[5]

São Tomé ja Príncipe luottaa tulevaisuudessa öljyvarantoihinsa. Vuonna 2001 maa sopi kiistansa Nigerian kanssa aluevaatimuksista Guineanlahdella. Kaksi vuotta myöhemmin yhteisalue avattiin öljy-yhtiöiden huudettavaksi. Se jaettiin yhdeksään huutokaupattavaan osaan. ensimmäisen osan oikeudet menivät kansainvälisille öljy-yhtiöille 123 miljoonan dollarin hintaan, josta São Tomé ja Príncipe saa 40 % (loput menee Nigerialle). Chevron aloitti poraukset alueella 2006.[1][5]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat kala ja vesivoima. Merkittävimmät vientituotteet ovat kaakao (80 %), kopra, kahvi ja palmuöljy.[1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maassa on kaksi lentokenttää ja 320 km maantietä. São Tomé on ainoa satamakaupunki.[1] Useimmat lentävät sinne joko Gabonista tai Portugalista. Gabonista kulkevat rahtilaivat ottavat myös matkustajia.[12]

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan väestö on etnisesti sekoittunutta, vuosisatojen aikana Portugalista ja Afrikan maista muuttaneiden tai orjiksi tuotujen ihmisten jälkeläisiä.[5] Pääasiallisena kielenä on portugali, jonka lisäksi puhutaan ainakin kolmea eri portugalin kreolia.[13]

Uskonnollisesti asukkaista on n. 70 % katolisia ja kohtalainen määrä protestanttisten kirkkojen kannattajia.[1] Perinteistä afrikkalaista animismia harjoitetaan vähäisessä määrin.

Väestöstä 95,5 % asuu São Toméssa ja 4,5 % Príncipen saarella.[5]

Kulttuuri ja media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

São Tomé ja Príncipen kulttuuria kutsutaan lusoafrikkalaiseksi, koska siinä on elementtejä portugalilaisten ja heidän saarille tuomiensa länsiafrikkalaisten kansojen kulttuureista. Sãotomélaiset kutsuvat puhumaansa portugalinkreolia nimillä forro, lunga santome tai dialecto, Príncipellä puhuttua murretta sanotaan ling'leksi. Lapset oppivat koulussa portugalia, ja portugalilaiset televisiolähetykset ovat vähentäneet paikallisten kielten käyttöä.[14]

Kaupunkiasutus on rakennettu portugalilaiseen siirtomaatyyliin. Maaseudulla näkee afrikkalaistyylisiä puisia paalujen varaan rakennettuja taloja, joita ympäröi pieni vihannestarha.[14]

Ruokakulttuuri perustuu trooppisiin vihanneksiin ja banaaneihin. Kala on yleisin proteiinin lähde. Useimmilla pihoilla kasvaa sitrushedelmäpuita.[14]

Sananvapaus on kirjattu perustuslakiin ja sitä noudatetaan myös käytännössä. Maassa ilmestyy kolme yksityistä ja yksi valtiollinen sanomalehti. Valtio pitää yllä ainoaa radio- ja televisioasemaa, mutta yksityisten asemien perustaminen on luvalllista. Oppositio saa lähetysaikaa ilmaiseksi.[15]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

São Tomé ja Príncipe on osallistunut olympialaisiin kahden tai kolmen hengen joukkueella vuodesta 1996. Se ei ole saanut mitaleita.[16]

Maassa toimii 10 jalkapalloseuraa, joissa pelaa yhteensä 800 rekisteröityä pelaajaa.[17]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta São Tomé ja Príncipe.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kathleen Becker: São Tomé and Príncipe. Bradt Travel Guides, 2008. ISBN 9781841622163.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m The World Factbook: Sao Tome and Principe CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Becker s.4
  4. Becker s.5
  5. a b c d e f g h i Background Note (Previous Editions) 2011. US Department of State. Viitattu 13.12.2014.
  6. a b c d e Timeline: Sao Tome and Principe BBC News
  7. Afrika: entsiklopeditšeski spravotšnik, tom 2, s. 332–333. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1987.
  8. President da Costa appoints Gabriel Costa as new Prime Minister Politics Abroad. Viitattu 2.1.2013. (englanniksi)
  9. São Tomé and Príncipe: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer
  10. a b Gascoigne, Angus: Islands of São Tomé and Príncipe of the coast of Equatorial Guinea World Wildlife Fund. Viitattu 25.11.2012. (englanniksi)
  11. National Parks Obo Park
  12. Getting there & away Lonely Planet
  13. Languages of São Tomé e Príncipe Lewis, M. Paul (ed.), 2009. Ethnologue: Languages of the World, 16. ed. SIL Internationall
  14. a b c São Tomé e Príncipe Countries and Their Cultures
  15. Country Profile BBC News
  16. Sao Tome and Princie in Olympics Sport Reference
  17. São Tomé e Príncipe FIFA