Länsi-Sahara
Wikipedia
 |
Tämä artikkeli painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ei sisällä tietoa alueen varhaisemmasta historiasta ja esimerkiksi siitä, milloin alue joutui Espanjan alaisuuteen |
| الجمهورية العربية الصحراوية الديمقراطية al-Jumhūrīyya al-ʿArabīyya as-Saharāwīyya ad-Dīmuqrātīyya |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
 |
|||
| Valtiomuoto | – | ||
| Presidentti Pääministeri |
Mohamed Abdelaziz¹ Abdelkader Taleb Oumar¹ |
||
| Pääkaupunki | Laayoune |
||
| Muita kaupunkeja | Smara (50 000 as.), Dakhla (30 000 as.) |
||
| Pinta-ala – josta sisävesiä |
226 000 km² (sijalla 83) – |
||
| Väkiluku (2003) – väestötiheys – väestönkasvu |
261 794 (sijalla 182) 1 / km² ? % (–) |
||
| Viralliset kielet | arabia² | ||
| Valuutta | Marokon dirham (MAD) | ||
| BKT (?) – yhteensä – per asukas |
sijalla ? ? ? |
||
| HDI (?) | ? (sijalla ?) | ||
| Elinkeinorakenne | maatalous ? %, palvelut 40 %, teollisuus ? % BKT:sta |
||
| Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC±0 ? |
||
| Itsenäisyys – julistautui – aluevaatimus |
1976 Marokko (ei tunnustettu) |
||
| Lyhenne Maatunnus |
EH ajoneuvot: DARS lentokoneet: – |
||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+212 | ||
| Motto | – | ||
| Kansallislaulu | – | ||
| ¹Maanpaossa. ²Marokon ja Saharan demokraattisen arabitasavallan kummankin virallinen kieli on arabia. |
|||
Länsi-Sahara (arab. الصحراء الغربية, al-Ṣaḥrā' al-Gharbīyah, esp. Sáhara Occidental) on Afrikan luoteisosassa sijaiseva alue. Sen rajanaapurit ovat pohjoisessa Marokko, koillisessa Algeria, Mauritania idässä sekä etelässä ja Atlantin valtameri lännessä. Suurin kaupunki on El Aaiún (Laayoune), jossa suurin osa alueen väestöstä asuu. Länsi-Sahara on yksi maailman harvimmin asutuista seuduista: keskimäärin alueella asuu vain yksi asukas jokaista neliökilometriä kohden.
Länsi-Saharan asema on kiistanalainen. Marokko hallitsee aluetta suurelta osin ja on julistanut koko alueen osaksi Marokkoa. Tätä ei tunnusteta yleisesti. Polisario on toinen aluetta omanaan pitävä ryhmä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Alue oli aikoinaan Espanjan siirtomaa, jonka nimi oli Espanjan Sahara.
Marokon kuningas Hassan II järjesti 9. marraskuuta vuonna 1975 niin sanotun rauhanmarssin johon osallistui noin 350 000 henkilön kävelemään ja ajamaan kuorma-autolla läpi Espanjan Saharan joka oli kiistanalainen alue Espanjan ja Marokon välillä. Agadirissä Hassan puhui 100 000 vapaaehotiselle kansanjoukolle ennen marssia Saharaan. Samana aikana ilmoitettin että Espanjan prinssi Juan Carlos olisi vierailulla El Aaiúnin kaupungissa Saharan rannikolla. [1] Hassanin suunitelmista tiedettiin sillä Algeria uhkasi sotilallisesti Marokkoa mikäli se toteuttaisi suunitelmansa hyökätä.
YK:ssa seurattiin tarkoin suunitelmia sillä Algeria oli käynyt 1960-luvulla Marokkoa vastaan nin sanotun hiekkasodan.
YK:n pääsihteeri Kurt Waldheimin esitti suunitelman Saharan tulevaisuudesta siten että Mauritania että Marokko lähettäisi alueelle rauhanturvaajia YK:n mandaattina, Algerian vaatimuksia ei suostuttu, ja osallistuisivat yhdessä alueen hallintaan. Espanjan Saharan 80 000 asukasta sai päättää kansanäänestyksellä tulevaisuudesta. [2]
40 000 ihmistä jotka osallistuivat marssiin leiriytyivät kahdeksan kilometrin päähän Espanjan alueen sisäpuoluelle miinakenttien ja noin 16 500 muukalaislegionalaista olivat täydessä hälyytysvalmiudessa ja heillä oli käsky avata tuli mikäli marssijat eivät pysähtyisivät.[3]
7. marraskuuta 100 000 ihmistä vyötyi uudelleen Espanjan Saharaan mutta samalla kerroniin radiossa että Marokon ja Espanjan neuvottelivat Madridissa alueen tulevaisuudesta. [4] Espanja uhkasi aseelisesti lähettämällä sotalaivoja Marokon rannikon lähelle vastaan kunnes Hassan määräsi karavaanit takaisiin kotiin jotta verilöylyltä vältyttäisi. [5] Espanjan parlamentti ilmoitti 18. marraskuuta että Saharan asuttamisesta oltaisiin valmis luopumaan. Viikkoa myöhemmin 14. marraskuuta solmittiin Madridin sopimus Marokon, Espanjan, Mauritanian välille. [6] Espanjan kenraalikuvernööristä tulisi Saharan väliaikaisen halllinon päämies. Sopimuksessa Espanjan tulisi vetäytyä Saharasta viimeistään 28. helmikuuta vuonna 1976. Tilanne kuitenkin vaikeutui koska Algeria vaati alueelle itsenäisyyttä ja vastusti sen takamista Marokon ja Mauritanian kesken. Marokko haavitteli samalla Saharan valtavasta fosfaattialuetta. [7]
8. joulukuuta vuonna 1976 Espanjan Sahara luovutettiin Marokon ja Mauritanian haltuun. Ajan koht olisi sopiva sillä generalissimus Franco oli kuollut. Algeria ei hyväksynyt sopimusta jossa Sahara jaettaisiin Mauritanian ja Marokon kesken.[8]
Espanjan lippu laskettiin viimeisen kerran salosta 12. tammikuuta vuonna 1976 ja Saharan alue luovutettiin Marokolle ja Mauritanialle aloitti Länsi-Saharan vapautusliike Polisario sissisodan Marokkoa ja Mauritaniaa vastaan.[9]
6. joulukuuta vuonna 1976 Algeria ja Marokko katkaisivat diplomaattiset suhteet Länsi-Saharan kiistan takia.[10]
Polisario sai kuitenkin 12. helmikuuta kieltaisen vastauksen Saharan kansan ainoana laillisena edustajana tavata YK:n erikoislähettilään ruotsalaisen suurlähettiläs Olof Rydbeckin. [11]
Rydbeck kuitenkin lensi Saharaan arvioimaan tilannetta YK:n pääsihteeri Kurt Waldheimin toimesta jotta Saharan fosfaattirikkauksista ei tulisi aseelista konflikiä Marokon, Mauritanian ja Algerian välille. [12]
Algeria on Polisarion päätukija kun alue virallisesti luovutettiin 29. helmikuuta Marokolle ja Mauritanialle. [13]
Algerian ja Marokon välille syttyi aseellinen selkkaus joka johti taisteluihin Amgalan keitaan lähellä noin 300 km länteen Algerian rajalta. Marokko voitti taistelun.[14]
Heti tämän jälkeen Egyptin presidentti Anwar Sadat ja PLO:n johtaja Jasser Arafat tarjoituivat välittäjiksi kiistassa mutta palasivat takaisin koska Marokko ei luopunut vaatimuksistaan joka koski algerialaisten vetäytymistä Saharasta. Suurlähettiläs Rydbeck tapasi 5. päivä helmikuuta alueen väestön edustajia ja tiedusteli heidän näkökulmaa. [15] He antovat tukensa Espanjan tekemälle sopimukselle Länsi-Saharan jaosta Marokon ja Mauritanian kesken.Rydbeck palasi New Yorkiin käymättä Polisario edustajien kanssa keskustelua.[16]
Algerian tukema Polisario julisti seuraavana päivänä 27. helmikuuta 1976 Saharan demokraattisen arabitasavallan itsenäiseksi.Algeria vetosi Afrikan yhtenäisyysjärjestöä jotta se tunnustaisi Saharan itsenäisyyden mutta Marokko taas uhksi että se eroaisi järjestöstä mikäli Saharan itsenäisyys [17]
Madagaskarin presidentti Didier Ratsiraka ilmoitti että Madagaskar tunnustaisi Saharan itsenäisyyden kun taas Espanjan ulkomisteriö ei vielä ollut ilmoittanut kantaansa.[18]
6. joulukuuta vuonna 1976 Algeria ja Marokko katkaisivat diplomaattiset suhteet Länsi-Saharan kiistan takia.[19]
Ruotsin YK:n erikoislähettiläs Olof Rydbeck joka toimi sovittelijana Länsi-Saharan selkkauksessa ei saanut 4. huhtikuuta esittää Mauritanian ja Marokkoa koskevaa asiaansa. Näiden maiden halltukset ontoivat YK:n ymmärtää että suurlähettläs Rydbeck oli ylittänyt valtuuksiaan koska oli vierailut Algeriassa jossa Polisarion johto elää maanpaossa Tindoufin alueella Lounais-Algeriassa. Rydbeck neuvotteli myös Algerian presidentti Houari Boumédiènne n kanssa joka tukee Polisariota. 6. joulukuuta vuonna 1976 Algeria ja Marokko katkaisivat diplomaattiset suhteet Länsi-Saharan kiistan takia. [20]
Marokko liitti itseensä kaksi kolmannesta maasta, ns. Etelämaakunnat, ja Mauritania Río de Oron nimellä Tiris al-Gharbiyya. Polisario keskitti hyökkäyksensä heikkoa Mauritanian armeijaa vastaan ja hyökkäisi jopa pääkaupunkiin Nouakchottiin. Armeija kaappasi vallan Mauritaniassa 1978 ja Polisario julisti aselevon. Mauritania luovutti alueen Polisariolle seuraavana vuonna . Tällöin Marokko kuitenkin otti haltuunsa koko alueen ja sota jatkui.
1980-luvulla Marokko alkoi rakentaa muuria, joka jakaa Länsi-Saharan kahtia. Ns. Marokon muuri on noin 2 720 kilometriä pitkä. Marokon taloutta jatkuva sota rasittaa merkittävästi.
Vuodesta 1991 alueella on vallinnut YK:n valvoma aselepo, ja ratkaisua on pyritty löytämään kansanäänestyksestä, jollainen oli tarkoitus järjestää jo vuonna 1992. Polisario ja Marokko eivät kuitenkaan ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kenellä kansanäänestyksessä tulisi olla äänioikeus. Äänioikeutettujen tunnistamisprosessi lopetettiin vuonna 1999. Marokko hylkäsi vuonna 2003 YK:n erikoislähettiläs James Bakerin laatiman rauhansuunnitelman.
Marokko katsoo Länsi-Saharan alueen olevan historiallinen osa sitä, mutta Haagin kansainvälisen tuomioistuimen vuonna 1975 julkaiseman selvityksen mukaan historiallisia todisteita siitä, että Marokko olisi hallinnut aluetta, ei ole. Tämän johdosta alueen valloitus oli vuoden 1960 siirtomaavaltojen itsemääräämisoikeuden julistuksen vastainen. Marokko on kuitenkin saanut tukea toimilleen muun muassa Yhdysvalloilta, Ranskalta, Espanjalta, Egyptiltä, Israelilta ja Saudi-Arabialta.[21]
Konflikti on johtanut siihen, että yli 150 000 länsisaharalaista pakolaista on asunut pakolaisleireillä Algeriassa jo vuodesta 1975 lähtien. YK:n järjestöt avustavat noin 90 000 pakolaista.[21]
[muokkaa] Politiikka
Alueen laillinen status ja suvereenius ovat yhä kiistanalaisia. Alueesta kiistelevät Marokko ja Polisario. Yhdistyneet kansakunnat pitää aluetta ei-itsehallinnollisena territoriona.
Marokko on perustuslaillinen monarkia, jossa on vaaleilla valittu kaksikamarinen parlamentti. Marokon kuninkaalla on laajat valtaoikeudet, hän voi muun muassa hajottaa parlamentin. Marokon hallitsemat osat Länsi-Saharasta on jaettu useaan provinssiin, joita Marokko pitää kuningaskunnan olennaisina osina. Marokon hallitus subventoi näitä provinsseja raskaasti muun muassa halvemmalla polttoaineella tyydyttääkseen kansallismielisiä ja houkutellakseen siirtolaisia - tai uudisasukkaita - hallitusta kannattavista sahraweista sekä varsinaisista marokkolaisista.
Länsi-Saharan maanpaossa oleva hallitus on parlamentaarinen yksipuoluejärjestelmä, mutta hallitusmuodon mukaan se muuttuu monipuoluejärjestelmäksi, jos alue saa itsenäisyyden. Hallituksen päätukikohta on Lounais-Algeriassa, Tindoufin maakunnan pakolaisleireillä, joita se hallitsee. Se sanoo myös hallitsevansa Länsi-Saharan muurin itäpuolelle jäävää osaa. Kyseinen alue on enemmän tai vähemmän autio ja Marokon hallitus pitää sitä ei-kenenkään-maana jota YK-joukot partioivat.
[muokkaa] Maantiede
.jpg)
Länsi-Sahara sijaitsee Pohjois-afrikassa. Sen naapurimaat ovat Marokko, Algeria ja Mauritania; lännessä sen rajana on Atlantin valtameri. Maa on yksi kuivimmista ja karuimmista alueista maailmassa, mutta sillä on rikkaat fosfaattivarannot Bou Craan kaupungissa.
[muokkaa] Talous
Länsi-Saharan ainoat merkittävät luonnonvarat ovat fosfaatti- ja rautamalmivarannot sekä kalakannat. Fosfaatti on merkittävin vientituote. Maan sademäärä on liian alhainen kunnon maanviljelyn harjoittamiseen.
[muokkaa] Väestö
Heinäkuussa 2003 Länsi-Saharan alueella asui 261 794 ihmistä, joilla suurimmalla osalla oli Saharan demokraattisen arabitasavallan kansalaisuus. He puhuvat arabiaa ja espanjaa. Pääuskonto on islam.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Vuosikirja 75 Kriisi Saharassa sivu 253-255 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuoden uutistapahtumat kuvina 1975 Saharan rauhanmarssi sivu 228 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuoden uutistapahtumat kuvina 1975 Saharan rauhanmarssi sivu 228 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 75 Kriisi Saharassa sivu 253-255 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 75 Kriisi Saharassa sivu 253-255 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 75 Kriisi Saharassa sivu 253-255 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 75 Kriisi Saharassa sivu 253-255 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 75 Sahara Marokon valvontaan sivu 282 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 76 Espanjan lippu laskettiin, Länsi-Sahara vapaa sivu 18 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 76 Marokon ja Algerian välienrikko sivu 18 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 76 Rydbeck torjui Polisarion sivu 47 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 76 Rydbeck torjui Polisarion sivu 47 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 76 Rydbeck torjui Polisarion sivu 47 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 76 Rydbeck torjui Polisarion sivu 47 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vu osikirja 76 Rydbeck torjui Polisarion sivu 47 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 76 Rydbeck torjui Polisarion sivu 47 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 76 Polisario muodosti hallituksen sivu 55 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 76 Polisario muodosti hallituksen sivu 55 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 76 Marokon ja Algerian välienrikko sivu 18 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ Vuosikirja 76 Marokko Mauritania Rydbeckiä vastaan sivu 87 KG Bertmark Kustannus Oy
- ↑ 21,0 21,1 Jenni Virtanen ja Annastiina Salonen: Länsi-Sahara ei saa Marokon tunnustusta 26. tammikuuta 2007. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 29. huhtikuuta 2007.
 |
Pohjois-Afrikka :  Algeria  Egypti ·  Libya ·  Marokko ·  Mauritania ·  Sudan ·  Tunisia ·Kiistanalaiset alueet:  Länsi-Sahara |
 |
Länsi-Afrikka :  Benin ·  Burkina Faso ·  Gabon ·  Gambia ·  Ghana ·  Guinea ·  Guinea-Bissau ·  Kamerun ·  Kap Verde ·  Kongon tasavalta ·  Liberia ·  Mali ·  Norsunluurannikko ·  Niger ·  Nigeria ·  Päiväntasaajan Guinea ·  São Tomé ja Príncipe ·  Senegal ·  Sierra Leone ·  Togo |
 |
Keski-Afrikka :  Burundi ·  Keski-Afrikan tasavalta ·  Kongon demokraattinen tasavalta ·  Ruanda ·  Tšad |
 |
Itä-Afrikka :  Djibouti ·  Eritrea ·  Etiopia ·  Kenia ·  Seychellit ·  Somalia ·  Tansania ·  Uganda |
 |
Etelä-Afrikka :  Angola ·  Botswana ·  Etelä-Afrikan tasavalta ·  Komorit ·  Lesotho ·  Madagaskar ·  Malawi ·  Mauritius ·  Mosambik ·  Namibia ·  Swazimaa ·  Sambia ·  Zimbabwe Epäitsenäiset alueet: .svg){kind=small} Mayotte · Réunion ·  Saint Helena |
