Etelä-Sudan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelä-Sudanin tasavalta
Republic of South Sudan
lippu Coat of arms of South Sudan.svg
lippu vaakuna

sijainti

Valtiomuoto liittotasavalta

Presidentti Salva Kiir Mayardit

Varapresidentti James Wani Igga

Pääkaupunki Juba
04°51′N, 031°36′E

Muita kaupunkeja Wau

Pinta-ala
– yhteensä 618 745 km² (sijalla 43)
– josta sisävesiä

Väkiluku (2008) 8 260 490[1] (sijalla ?)
– väestötiheys 13,5 / km²
– väestönkasvu ? % (?)

Viralliset kielet englanti[2]

Lukutaito 27% (2009)[3] %

Valuutta Etelä-Sudanin punta (SSP)

BKT (2013) sijalla 108
– yhteensä 13,542 miljardia USD[4]
– per asukas 1 278 USD[4]

HDI (?) ? (sijalla ?)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 45 %
– teollisuus 40 %
– palvelut 15 %

Aikavyöhyke +3
– kesäaika

Itsenäisyys
Sudanista

9. heinäkuuta 2011

Lyhenne SS

– ajoneuvot: ?
– lentokoneet: ?

Kansainvälinen
suuntanumero
+211[5]

Motto "Justice, Liberty, Prosperity"

Kansallislaulu South Sudan Oyee!

Etelä-Sudanin tasavalta (engl. Republic of South Sudan), lyhyemmältä nimeltään Etelä-Sudan (engl. South Sudan), on valtio Afrikassa. Se on maailman uusin itsenäinen valtio. Etelä-Sudan itsenäistyi 9. heinäkuuta 2011 Sudanista, joka samana päivänä tunnusti sen itsenäisyyden[6][7]. Alueen itsenäisyydestä järjestettiin kansanäänestys 9.–15. tammikuuta 2011.[8] Itsenäisyyttä kannatti 98,83 prosenttia äänestäjistä. Sudanin presidentti Omar al-Bashir hyväksyi äänestystuloksen, joten alue julistettiin itsenäiseksi. [9]

Jo ennen itsenäistymistä aluetta hallitsi Sudanin kansanvapautusarmeija/liike (SPLA/SPLM), jolla oli oma hallitus ja omat asevoimat. Etelä-Sudanin itsenäistyttyä YK:n turvallisuusneuvosto päätti perustaa Etelä-Sudaniin rauhanturvaoperaation, johon lähetettiin 7 000 rauhanturvaajaa. Sissiliikettä ja aluetta johti pitkään John Garang, joka kuoli onnettomuudessa 2005. Häntä seurasi presidenttinä Salva Kiir Mayardit.[10]

Etelän asukkaat ovat mustia. He edustavat uskonnoltaan kansanuskontoja ja kristinuskoa. Maan virallinen kieli on englanti. Muut pääkielet ovat arabia ja juban arabia, joka on paikallinen pidgin-kieli. Maan suurin kaupunki ja pääkaupunki on Juba. Sudanin jakautuessa suurin osa sen tunnetuista öljy­varoista jäi etelän puolelle.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sudanin ensimmäinen sisällissota alkoi jo ennen Sudanin itsenäistymistä (1955) ja jatkui vuoteen 1972 asti. Ennen itsenäistymistä Etelä-Sudanille oli luvattu, että maasta tehtäisiin liittovaltio, mutta britit jättivät vallan pohjoisen käsiin. Pettyneet etelän sotilasjoukot nousivat kapinaan.[11] Toinen sisällissota alkoi pohjoisen arabien ja etelän ei-arabilaisen väestön välillä vuonna 1983 etelän arabilaistamis- ja islamilaistamisohjelmia vastaan.[12] Etelän joukkoja kouluttivat muun muassa Etiopiassa kuubalaiset.[13]

Etelä-Sudanissa on kärsitty ajoittain nälän­hädistä. Vuonna 1988 nälkä tappoi 250 000 ihmistä Gharb Bahr al-Ghazalissa. Uusi nälänhätä syntyi 1998.[14]

Sudanin parlamentissa hyväksyttiin joulukuussa 2009 alueen itsenäisyydestä järjestettävän kansanäänestyksen ehdot, joiden mukaan itsenäistyminen toteutuu, jos puolet äänestäjistä sitä kannattaa, mutta äänestysprosentin oli oltava vähintään 60 ja myös alueelta muuttaneiden oli saatava äänestää vaalissa. SPLM ei hyväksynyt ehtoja, vaan marssi ennen niiden hyväksymistä parlamentista.[15]

Huhtikuun 2010 vaalien jälkeen kenraali George Athor Deng Dut nousi joukkoineen kapinaan Jonglein osavaltiossa häviämiensä vaalien jälkeen ja syytti viranomaisia vaalituloksen väärentämisestä istuvan kuvernöörin hyväksi. Itsenäisyydestä järjestettävän kansanäänestyksen vuoksi presidentti Salva Kiir Mayardit armahti kenraalin ja hänen tukijansa lokakuussa 2010. Helmikuussa 2011 taistelut jatkuivat.[16][17] 12. maaliskuuta 2011 Athorin joukot hyökkäsivät Malakalin kaupunkiin öljyntuotantoalueelle. Etelä-Sudanin viranomaiset syyttivät pohjoista kapinallisten tukemisesta.[18] 15. elokuuta 2011 Etelä-Sudan hyväksyttiin virallisesti Afrikan unionin jäseneksi.[19]

Kesällä 2013 hallitsevan puolueen sisällä näkyi kiistoja, kun presidentti Salva Kiir (joka on dinka) erotti varamiehensä Riek Macharin, joka kuuluu toiseksi suurimpaan etniseen ryhmään nuereihin. Vuoden loppupuolella YK varoitti kytevästä sisällissodasta dinkojen ja nuerien välillä. Tuhannet ihmiset hakivat turvaa YK:n tukikohdista.[20]

Vuoden 2013 lopulla taistelut hallituksen ja kapinallisten välillä olivat kehittymässä täysimittaiseksi sisällissodaksi. Avustusjärjestöjen arvioiden mukaan tuhansia on saanut surmansa. YK lähetti lisää joukkoja alueelle.[21]

Osavaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Sudanin osavaltiot.

Etelä-Sudaniin kuuluu kymmenen osavaltiota. Samat osavaltiot kuuluivat myös Sudanin aikaisempien 26 osavaltion joukkoon. Ne muodostivat aiemmin kolme provinssia: Equatorian maan eteläosassa (kuvassa sinisellä), Bahr el Ghazalin maan länsiosassa (vihreällä) ja Ylä-Niilin provinssin maan itäosassa (keltaisella).[22]

Sudanin aikana osavaltiot tunnettiin arabiankielisillä nimillään. Jo autonomian ehtoihin kuului, että englannista tuli Etelä-Sudanin virallinen kieli. Kielen vaihtaminen käy kuitenkin hitaasti.[23]


Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terässilta Valkoisen Niilin yli Jubassa.
Etelä-Sudanin kartta

Niilin vesistöön kuuluva joki, jota Ugandassa kutsutaan Victorian Niiliksi, ylittää rajan Nimulessa ja on siitä eteenpäin nimeltään Bahr al Jabal (suom. Vuoristojoki). Bahr al Jabal oli aikoinaan myös alueella sijainneen valtion nimenä. Bahr al Jabalissa on useita koskia ennen kuin se saapuu Suddin laajalle suoalueelle. Se laskee No-järveen, jossa se yhtyy Bahr el Ghazalin (Gasellijoki) kanssa varsinaiseksi Valkoiseksi Niiliksi. Bahr el Ghazal esiintyy alueen osavaltioiden nimissä. Bahr al Jabalista haarautuu Bahr el Zeraf -niminen sivuhaara, joka sekin kulkee Suddin alueen läpi ja päättyy lopulta Valkoiseen Niiliin.

Suddin alue on maailman suurimpia suoalueita. Tulvan ollessa huipussaan alueen pinta-ala on 32 000 km², ja sen pohjassa on paikoin jopa kymmenen kilometriä paksu mutakerros. Tulvakaudella alue on kelluvien papyrussaarten labyrintti, jossa elää runsaasti kaloja ja vesilintuja. Alueella tavataan myös 90 nisäkäslajia. Siellä saattaa elää jopa miljoona kobinantilooppia.[24] Sudd on suojeltu Ramsarin sopimuksella.[25]

Etelä-Sudanissa on kaksi vuodenaikaa: huhtikuusta elokuuhun jatkuva sadekausi ja syyskuusta maaliskuuhun kestävä kuiva kausi. Sadekaudella vallitsevat etelän ja lounaan puoleiset tuulet, joiden mukana alueelle virtaa kosteaa ilmaa Atlantilta ja Kongo-joen altaalta. Sade ei ole jatkuvaa, vaan märimmilläkin alueilla sadepäivien välissä on poutapäiviä. Kuivalla kaudella alueelle ulottuvat Pohjois-Sudanin koillisenpuoleiset tuulet. Lämpötila on korkeimmillaan juuri ennen sadekauden alkua.[26] Jubassa vuorokauden alin lämpötila on 20 asteen vaiheilla ympäri vuoden. Ylin lämpötila vaihtelee heinä-elokuun 31:stä helmikuun 38:aan.[27]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Öljytulot muodostavat 98 prosenttia Etelä-Sudanin tuloista. Sudanien alueella tuotetaan päivässä yhteensä puoli miljoonaa barrelia öljyä, josta kolme neljäsosaa tulee Etelä-Sudanin alueelta. Öljy kulkee putkea pitkin Port Sudanin satamaan pohjoisessa Sudanin poikki. Toista öljyputkea Kenian suuntaan on suunniteltu. Nykyisin tunnettujen öljyvarojen arvellaan ehtyvän lähivuosikymmeninä ja tuotannon olleen huipussaan vuosina 2011–2012.[28] Sudanin kanssa käydyt kiista öljyn kuljetuksesta ovat pienentäneet kansantuotetta dramaattisesti.[29]

Sudan ja Etelä-Sudan sopivat vuonna 2005 öljytylojen jakamisesta puoliksi kummallekin, mutta sopimus raukesi etelän itsenäistyessä. Ennen öljytuloja alueella elettiin lähinnä omavaraisviljelystä.[30]

Öljyn lisäksi maan luonnonvaroihin kuuluvat rautamalmi, kromi, volframi, silikaattimineraalit, sinkki, hopea, kulta ja vesivoima. Maanviljelystuotteita ovat puuvilla, maapähkinä, hirssi, durra, vehnä, arabikumi, sokeriruoko, kassava, mango, papaija, banaani, bataatti, seesaminsiemen sekä lampaat ja muu karja.[31]

Suurin osa Etelä-Sudanin väestöstä on erittäin köyhää ja maan infrastruktuuri on alkeellinen. Asfalttiteitä on vähän ja matkapuhelimet harvinaisia. Varakkaita ihmisiä ovat ne, joilla on paljon karjaa. Niili on tärkeä kulkureitti.[20]

Vuonna 2013 maassa oli 85 lentopaikkaa, mutta vain kolmella niistä oli päällystetty kiitotie.[29]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arviot väkiluvuista ovat hyvin vaihtelevia; vuoden 1993 väestönlaskenta alueella oli puutteellinen.[32][33] Vuoden 2008 Sudanin väestönlaskennan tuloksia ei hyväksytty Etelä-Sudanissa.[34]

Sisällissodan aikaisia pakolaisia on palaamassa Etelä-Sudaniin mahdollisesti miljoonittain.[35]

Etelä-Sudanin väestö koostuu monista etnisistä ryhmistä, joista suurimmat ovat dinkat, nuerit ja šillukit. Suurin osa asukkaista harjoittaa perinteisiä heimouskontoja, kristityt ovat vähemmistönä.[30]

Koulutus on suuri haaste: on arvioitu että 75% aikuisista on lukutaidottomia, ja vain 2% ikäluokasta käy edes alakoulun loppuun.[3]

Kulttuuri ja kansalliset tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Sudanin kuusivärinen lippu on maan vapautusliikkeen (Sudan People's Liberation Army, SPLA) entinen tunnus. Maan valuutta on Etelä-Sudanin punta. Kuva-aiheiksi ehdotettiin sekä poliitikkoja että kulttuuri-ja luontoaiheita.[36] Kaikkiin seteleihin aiheeksi tuli edesmennyt etelän kapinallisten arvostetuin johtaja, tohtori John Garang.[37][38] Kansallislaulun teksti syntyi 49 runoilijan yhteistyönä, ja sävelmä valittiin yleisökilpailulla.[39]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Sudanilla on maajoukkueet jalkapallossa ja koripallossa.[36] Nykyisen Etelä-Sudanin alueella syntyneet koripalloilijat Manute Bol, Deng Gai ja Luol Deng ovat pelanneet NBA:ssa.[40][41] Koska maalla ei ollut Lontoon vuoden 2012 kesäolympialaisten aikaan kansallista olympiakomiteaa, kilpaili eteläsudanilainen maratonjuoksija Guor Marial itsenäisenä olympiaurheilijana olympialipun alla. Hän sijoittui Lontoossa 47:nneksi ajalla 2.19.32.[42][43]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Discontent over Sudan census News24 2009
  2. http://www.goss-online.org/magnoliaPublic/en/about/ataglance.html
  3. a b Analysis: South Sudan struggles to meet demand for education 2012. IRIN. Viitattu 25.12.2013.
  4. a b 5. Report for Selected Countries and Subjects IMF. Viitattu 25.12.2013.
  5. Sudan Catholic radio network: DIAL PLUS COUNTRY CODE 211 FOR SOUTH SUDAN 15. heinäkuuta 2011. Viitattu 25.7.2011. (englanniksi)
  6. Petja Pelli, Maailmaan syntyy uusi maa, Helsingin Sanomat 9.7.2011 sivu B 1
  7. Etelä-Sudan juhlii itsenäistymistään YLE Uutiset 9.7.2011.
  8. Etelä-Sudanin itsenäisyysäänestys päättyy | Ulkomaan uutiset | Iltalehti.fi
  9. Aamulehti
  10. Profile: Salva Kiir 26.4.2010. BBC News. Viitattu 4.1.2011. (englanniksi)
  11. Sudan – First Civil War Global Security
  12. Sudan Second Civil War Global Security
  13. http://www.elpais.com/articulo/internacional/Cuba/Juba/elpepuint/20110112elpepuint_14/Tes
  14. http://www.hrw.org/legacy/reports/1999/sudan/index.htm
  15. Etelä-Sudanin itsenäisyyshanke edistyy 22.12.2009. YLE Uutiset. Viitattu 4.1.2011.
  16. http://www.reliefweb.int/rw/rwb.nsf/db900sid/JDUN-8DX9BT?OpenDocument
  17. http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-12416967
  18. http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-12723872
  19. The AU Adds 54th Star to Its Flagn (PDF) Goverment of the Republic of South Sudan -verkkosivusto. Etelä-Sudanin hallitus. Viitattu 22.2.2012. (englanniksi)
  20. a b Q&A: South Sudan army clashes BBC News. Viitattu 21.12.2013.
  21. Jo tuhansien pelätään kuolleen Etelä-Sudanin taisteluissa Helsingin Sanomat. Viitattu 25.12.2013.
  22. States of Southern Sudan Official Website of Government of South Sudan
  23. South Sudan says ‘bye bye’ to Arabic 2012. Radio Netherlands Worldwide. Viitattu 21.12.2013.
  24. White Nile BBC
  25. Southern Sudan's Vast Wetlands Conserved Under UN Treaty Envoronment News Service 2006 (englanniksi)
  26. Sudan Country Guide BBC Weather
  27. Average conditions Juba BBC Weather
  28. Can Sudan's oil feed north and south? BBC News 6.1.2011 (englanniksi)
  29. a b The World Factbook: South Sudan CIA. (englanniksi)
  30. a b South Sudan profile BBC News
  31. About Southern Sudan Official websit eof Government of South Sudan
  32. Sudan Citypopulation
  33. Sudan: Administrative Divisions (population and area) World Gazetteer
  34. Southern Sudan legislators reject 2008 census results Sudan Tribune 2009
  35. From North to South: Sudan's displaced head home Irin news 2006
  36. a b South Sudan: How do you set up a nation? BBC News 8.7.2011
  37. BBC: South Sudan pound to be launched next week 11. heinäkuuta 2011. Viitattu 25.7.2011. (englanniksi)
  38. The London Evening Post: South Sudan rolls out her new currency 19. heinäkuuta 2011. Viitattu 25.7.2011. (englanniksi)
  39. A song for south Sudan: Writing a new national anthem BBC 12.1.2011
  40. Worlds newest nation set to step into sporting arena The Jakarta Globe
  41. NBA & ABA Players Born in Sudan basketball-reference.com
  42. http://www.iltasanomat.fi/muutlajit/art-1288489377835.html?ref=hs-tf-promo5
  43. http://www.iltalehti.fi/lontoon-olympialaiset-2012/2012081215945010_ol.shtml

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Etelä-Sudan.


Koordinaatit: 5°N, 32°E