Lehdistönvapaus

Lehdistönvapauden toteutuminen eri maissa vuonna 2009 Toimittajat ilman rajoja -järjestön arvion mukaan.

Lehdistönvapaus tarkoittaa tiedotusvälineiden vapautta sensuurista ja valtion ja esivallan painostuksesta. Lehdistönvapaus on demokraattisen järjestelmän kulmakiviä, ja se on mukana useimpien maiden perustuslaissa. Lehdistöä on sanottu neljänneksi valtiomahdiksi Montesquieun vallan kolmijako-opin mukaan.

Toimittajaksi tai kirjailijaksi ryhtymiseen tarvittiin usein aikaisemmin lupa. Nykyisin lehdistönvapaus takaa kaikille yhtäläiset oikeudet ryhtyä toimittajaksi.

Lehdistönvapauden ja -vastuun periaatteita ovat:^{kenen mukaan?}

• Päävastuullinen siitä, mitä lehdessä, radiossa, kirjassa tai tv-ohjelmassa kerrotaan, on päätoimittaja
• Jos tiedossa, kirjoittaja tai toimittaja on osavastuullinen
• Lehdistön oikeudenloukkaukset (herjaaminen, loukkaukset) vanhenevat usein pian
• Kyse ei ole herjaamisesta, mikäli syytöksen esittäjä kykenee todistamaan puheensa

Historia

Lehdistönvapauden juuret ovat klassisessa liberalismissa. Maailman ensimmäinen julistus lehdistönvapaudesta annettiin Ruotsi-Suomessa vuonna 1766, paljolti Anders Chydeniuksen valtiopäivätyön ansiosta.

Lehdistönvapaus Suomessa

Suomen perustuslaki takaa kansalaisille oikeuden "ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä". Lehdistönvapauden määrittää tarkemmin laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, joka sisältää mm. säädökset toimittajan vastuusta, oikeudesta vastineeseen ja oikaisuun sekä lähdesuojasta.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan lehdistönvapaus on Suomessa maailman huippuluokkaa.

Katso myös

• Sananvapaus
• Vapaus
• Julkisen sanan neuvosto
• Maailman lehdistönvapauden päivä
• Toimittajat ilman rajoja

Aiheesta muualla

• Lehdistönvapauden toimivuutta kuvaava tilasto
• HS: Suomi jatkaa lehdistönvapauden kärkimaana