Libertas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo vapauden jumalattaresta. Eurooppalaisesta puolueesta kerrotaan artikkelissa Libertas (puolue).

Libertas (vapaus latinaksi) eli Vapaus eli Vapauden jumalatar oli roomalainen jumalatar ja vapauden ruumiillistuma.

Temppelit, patsaat, kuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman temppelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 238 eaa. roomalainen jumalatar Libertas sai viimein virallisen aseman. Legendaarinen kansantribuuni Tiberius Gracchus määräsi hänen ensimmäisen temppelinsä rakennettavaksi Aventinus-kukkulalle.

Vuosina 58-57 eaa. rakennettiin hänelle temppeli Palatinus-kukkulalle, joka myös oli yksi "Rooman seitsemästä kukkulasta", Publius Clodius Pulcherin päätöksellä. Temppeli rakennettiin maanpaossa olleen Ciceron entiselle paikalle, jotta maalla olisi laitonta asua. Palattuaan Cicero onnistui perustelemaan päätöksen laittomaksi, sai maansa takaisin ja tuhosi temppelin.

Vuonna 46 eaa. senaatti päätti rakentaa Libertaksen temppelin mutta sen sijaan tehtiinkin pieni jumalattaren patsas Forumin eteen.[1]

Vapaudenpatsas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaudenpatsas on Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen muistomerkki, jonka yksityiset, Amerikan vapautta ihailevat ranskalaiset lahjoittivat Yhdysvaltain valtiolle vuonna 1886.[2] Siinä Vapauden jumalatar valaisee maailmaa soihdullaan New Yorkin edustalla.

Ranskan vallankumoukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan suuressa vallankumouksessa 1789 Vapauden jumalattarella symbolisoitiin vallankumouksen henkeä. Kumouksessa vanha aateliston ja papiston valtaa ylläpitänyt sääty-yhteiskunta kaadettiin ja tilalle nousivat liberaalit arvot vapauden ja järjen nimissä. Vapautta ja Järkeä kuvattiin naishahmoilla, ja toisinaan sama hahmo edusti molempia. Myös kumouksellisten pienempi äärivasemmistosiipi ihannoi vapautta: sen vuonna 1793 harjoittamassa "järjen palvonnassa" Libertatis syrjäytti Neitsyt Marian alttareilla.

Historian kuuluisin maalaus Vapauden jumalattaresta on oheisessa Eugène Delacroix'n taulussa Vapaus johtaa kansaa, joskin se kuvasi vuoden 1830 vallankumousta.

Marianne- ja Columbia-neidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallankumouksia symboloineesta Vapaus-hahmosta vähitellen muodostui Marianne-hahmo, Ranskan ruumiillistuma (vrt. Suomi-neito). Myös Yhdysvaltojen vastaava hahmo Columbia ("USA-neito") on Vapauden jumalattaren henkilöitymä, ja Mariannen tavoin hänkin käytti useimmiten "vapaushattuna" tunnettua fryygialaismyssyä, joskin maailmansotien jälkeen hahmon "Columbia" on pitkälti korvannut niinikään Libertasta tarkoittava "Lady Liberty".

Rahat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kautta historian on painettu rahaa Libertaksen kuvalla tai nimellä. Galban hallintokaudella Neron jälkeen Libertas kuvattiin "Kansan vapaus" -rahoissa.[3] Ainakin kaksi yksityistä pankkia on seteleissään kuvannut Libertasta.[4][5] Sveitsin 5, 10 ja 20 Rappenin kolikoissa on niinikään Libertaksen kuva.

Libertasin symbolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Libertas on kuvattu monien maiden kolikoissa kuten näissä centimeissä (Sveitsin frangin kolikot).

Libertas liitettiin Pilleus-hattuun, jota usein vapautetut orjat käyttivät[6][7]. Pilleus sai vapauslakin merkityksen Caesarin murhan jälkeen, kun sitä käytettiin aiheena symboloimaan vapautta Brutuksen lyöttämissä kolikoissa.[8]

Roomalaisilla lakki oli vapauden symboli. Kun orja sai vapauden, hän ajatti päänsä ja käytti hiustensa sijaan värjäämätöntä pileusta (πίλεον λευκόν, Diodorus Siculus Exc. Leg. 22 p625, ed. Wess.; Plaut. Amphit. I.1.306; Persius, V.82). Siksi sanonta servos ad pileum vocare on kutsu vapauteen, jolla orjia useinkehotettiin aseisiin vapautta luvaten (Liv. XXIV.32). Vapauden kuva eräissä Antoninus Piuksen A.D. 145 lyödyissä kolikoissa pitelee tätä lakkia kädessään.[6]

Libertas tunnistettiin myös sauvastaan (vindicta tai festuca),[7], jota käytettiin seremoniallisesti Manumissio vindicta riitissä ("sauvalla vapaaksi" latinaksi):

Isäntä toi orjansa maistraatin eteen ja esitti perustelunsa vapautukselle. Maistraatin liktori laski sauvan orjan päälle tietyin sanoin, joilla hän julisti tämän vapaaksi mieheksi Quiritiuksen lain mukaan eli "vindicavit in libertatem." Isäntä piti tähän asti orjaa, lausui sitten "hunc hominem liberum volo," käänsi tämän ympäri (momento turbinis exit Marcus Dama, Persius, Sat. V.78) ja antoi mennä (emisit e manu, or misit manu, Plaut. Capt. II.3.48), mistä rituaalin nimi "manumission". Magistraatti julisti sitten orjan vapaaksi [...][9]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Libertas 2008. Encyclopædia Britannica online. Viitattu 1 September 2008.
  2. Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen: Historian Tuulet 7, s. 104. Otava, 2004.
  3. Roman Coins (PDF) Viitattu 2008-09-01.
  4. Howgego, Christopher. Ancient History from Coins. Routledge; New York, NY: 1995.
  5. Bank of Fayetteville one-dollar note, 1855 Viitattu 2008-09-01.
  6. a b Yates, James. Entry "Pileus" in William Smith's A Dictionary of Greek and Roman Antiquities (John Murray, London, 1875). Korostukset lisätty.
  7. a b (2005) Sacred Places of Goddess: 108 Destinations. CCC Publishing, 360–361. ISBN 1888729112. 
  8. Castrén, Pietilä: Antiikin käsikirja. Otava, 2002. ISBN 951-1-12387-4.
  9. Long, George. Entry "Manumission" in William Smith's A Dictionary of Greek and Roman Antiquities (John Murray, London, 1875). Korostukset lisätty.