Sveitsi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Sveitsi on myös ulkoilu- ja luonnonsuojelualue Hyvinkäällä.
Sveitsin valaliitto
Schweizerische
Eidgenossenschaft (saksaksi)
Confédération suisse (ranskaksi)
Confederazione Svizzera (italiaksi)
Confederaziun svizra (retoromaaniksi)
Sveitsin lippu Sveitsin vaakuna
lippu vaakuna

Sveitsin sijainti

Valtiomuoto valtioliitto

Liittoneuvosto

Doris Leuthard
Eveline Widmer-Schlumpf
Ueli Maurer (Presidentti vuonna 2013)
Didier Burkhalter (Varapresidentti vuonna 2013)
Simonetta Sommaruga
Johann Schneider-Ammann

Alain Berset

Pääkaupunki Bern (127 468 as.)[1]
46°57′N, 7°27′E

Muita kaupunkeja Zürich (380 630 as.), Geneve (188 898 as.), Basel (165 526 as.)[1]

Pinta-ala
– yhteensä 41 277[2] km² (sijalla 135)
– josta sisävesiä 3,7 %

Väkiluku (2012) 8 036 917[1] (sijalla 92)
– väestötiheys 195 / km²
– väestönkasvu 1,1[3] % (2011)

Viralliset kielet saksa, ranska, italia,
(retoromaani[4])

Valuutta Sveitsin frangi (CHF)

BKT (2011) sijalla 19
– yhteensä 340 500 miljoonaa USD[2]
– per asukas 43 400 USD

HDI (2012) 0.913[5] (sijalla 9)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 0,8[6] %
– teollisuus 26,2[6] %
– palvelut 73,0[6] %

Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2

Itsenäisyys
Ewiger Bund:
tunnustettu:
valtioliitto:

1. elokuuta 1291
24. lokakuuta 1648
1848

Lyhenne CH

– ajoneuvot: CH
– lentokoneet: HB

Kansainvälinen
suuntanumero
+41

Motto (epävirallinen) Unus pro omnibus, omnes pro uno (Yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta)

Kansallislaulu Sveitsin psalmi eli Schweizerpsalm

Sveitsi (saks. Schweiz, ransk. Suisse, ital. Svizzera, retorom. Svizra), virallisesti Sveitsin valaliitto (lat. Confoederatio Helvetica, lyhenne CH) on valtio Keski-Euroopassa. Sveitsi on liittovaltio, joka koostuu 26 kantonista. Sen naapurimaat ovat pohjoisessa Saksa, etelässä Italia, idässä Itävalta ja Liechtenstein sekä lännessä Ranska. Sveitsin pääkaupunki on Bern.

Sveitsi on sisämaavaltio, joka jakautuu maantieteellisesti kolmeen alueeseen: Alppeihin, Sveitsin Mittellandiin ja Juravuoristoon. Sveitsin pinta-ala on 41 285 neliökilometriä, ja vaikka Alpit vievät valtaosan maan pinta-alasta, väestö on pääosin keskittynyt pohjoisen tasangolle, jossa suurimmat kaupungit sijaitsevat. Niihin kuuluu kaksi maailmankaupunkia, Zürich ja Geneve. Sveitsissä on noin 8 miljoonaa asukasta.

Sveitsin valaliitolla on pitkä historia puolueettomana valtiona. Se ei ole osallistunut sotiin vuoden 1815 jälkeen ja liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin vasta vuonna 2002. Sveitsissä sijaitsee paljon kansainvälisiä järjestöjä, kuten YK:n toiseksi suurin tukikohta, Punainen Risti, Maailman kauppajärjestö, Kansainvälinen työjärjestö ja urheilujärjestöjä, kuten FIFA ja Kansainvälinen olympiakomitea. Euroopan tasolla maa oli yksi Euroopan vapaakauppajärjestön perustajista ja kuuluu Schengen-alueeseen, vaikka se ei olekaan liittynyt Euroopan unioniin.

Sveitsi on yksi maailman vauraimmista valtiosta. Nimellinen bruttokansantuote henkeä kohden oli Sveitsissä 69 838 dollaria vuonna 2010.[7] Keskimääräinen vauraus henkeä kohden on Sveitsissä maailman suurin (372 692 dollaria vuonna 2010).[8] Maailman talousfoorumi valitsi Sveitsin samana vuonna maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi.[9]

Sveitsi jakautuu kolmeen kieli- ja kulttuurialueeseen: saksankieliseen, ranskankieliseen ja italiankieliseen. Näiden lisäksi muutamassa alppilaaksossa puhutaan retoromaanin kieltä. Siten sveitsiläiset eivät muodosta etnisesti tai kielellisesti yhtenäistä kansakuntaa. Yhteinen identiteetti perustuukin jaettuun historiaan, jaettuihin arvoihin ja Alppeihin liittyvään symboliikkaan.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sveitsin maantiede

Fyysinen maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin topografinen kartta. Juravuoret sijaitsevat maan luoteisrajalla, Alpit kohoavat etelässä ja kattavat yli puolet Sveitsin pinta-alasta. Mittelland jää niiden väliin.
Alppitähti eli Edelweiss

Sveitsin pinta-ala on 41 277 neliökilometriä.[2] Maa voidaan jakaa maantieteellisesti kolmeen osaan: Juravuoristoon, Mittellandiin ja Alppeihin.

Metsien ja niittyjen peittämät Juravuoret laskeutuvat luoteesta jyrkästi Sveitsin Mittellandiin, joka ulottuu noin 50 kilometriä leveänä vyöhykkeenä Geneve­järvestä Boden­järveen. Kaikki suuret kaupungit ja pääosa väestöstä keskittyvät tälle alueelle. Keskimaa on noin 400–900 metriä korkeaa, mutta siitä kohoaa muutamia korkeita huippuja. Järvistä ovat suurimpia Genevejärvi, Bodenjärvi ja Neuchâteljärvi.[10]

Sveitsin maisemaa hallitsevat Alpit, jotka kulkevan maan läpi. Sveitsi kattaa noin 20 prosenttia Alpeista, jotka taas käsittävät noin 60 prosenttia maan pinta-alasta. Sveitsissä sijaitsee noin 100 vuorenhuippua, jotka ovat lähes tai yli 4 000 metriä korkeita merenpinnan tasoon nähden. Korkein kohta on Dufourspitze, 4 634 metriä, joka sijaitsee Lounais-Sveitsin Wallisin Alpeilla, Italian rajalla. Muutkin Sveitsin korkeimmat huiput sijaitsevat lähinnä Rhônen laakson eteläpuolisilla Wallisin Alpeilla. Näiden pohjoispuolella ovat Bernin Alpit, joiden huipuista osa niin ikään saavuttaa yli 4 000 metrin korkeuden.[11]

Monet Euroopan suuret joet saavat alkunsa Sveitsin Alpeilta. Rhônen alkujäätikkö on Valais’ssa. Reinin ja Tonavan sivujoen Innin alkujoet ovat Graubündenissä. Pojoen sivujoki Ticino laskee Maggiorejärven kautta etelään. Sveitsin alueen pisimmät joet ovat Rein, 375,5 kilometriä, Aare, 288,2 kilometriä ja Rhône 266,3 kilometriä.[12]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmastonsa puolesta Sveitsi voidaan jakaa neljään vyöhykkeeseen: Alppien eteläpuoleen, Alppeihin, Mittellandiin ja Juravuoristoon. Alppien eteläpuolisessa osassa vallitsee välimerenilmasto. Kesällä sää muistuttaa muuten Italiaa, mutta sateet ovat yleisempiä ja voivat olla rankkojakin. Talvella pitkät pakkasjaksot ovat harvinaisia. Alppien alueella korkeuseroista johtuvat lämpötilojen ja sademäärien vaihtelut ovat suuria. Talvisin laaksoissa on usein sumuista mutta ylhäällä rinteillä aurinkoista. Kesällä pilvet voivat ympäröidä vuorenhuiput, kun taas laaksoissa on aurinkoista. Paikalliset laaksotuulet ovat voimakkaita. Alpeilta puhaltaa usein keväisin lämmin ja kuiva föhntuuli. Mittellandissa on talvisin kylmää, usein sumuista ja varsin lumista. Kesällä on lämmintä mutta melko sateista. Juravuoret ovat korkeudeltaan vain puolet Alpeista mutta niiden rinteet ovat jyrkkiä. Täällä sataa paljon enemmän kuin keskitasangolla. Lumi pysyy vuorilla pitkään, ja laaksoissa on talvella joskus erittäin kylmää purevien laskutuulten takia.[13]

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juravuorilla ja Mittellandissa kasvaa lehtimetsiä 600–1000 metrin ja Alpeilla 1 400 metrin korkeudelle. Niiden yläpuolella on havumetsiä 1 500–2 400 metrin korkeudelle. Ylinnä on alppiniittyjä. Pysyvän lumen raja on noin 3 000 metrissä.

Sveitsissä on noin 1 600 eri tavalla suojeltua luontokohdetta. Laajoja suojelualueita on kaikkiaan 18, ja niiden yhteispinta-ala on 6 109 km² eli noin 15 % maan pinta-alasta. Suojelualueet on määritelty kolmeen luokkaan.[14] Kansallispuistoja on yksi, Sveitsin kansallispuisto Engadinissa; alueellisia luonnonpuistoja on kymmenen ja luontokokemuspuistoja yksi. Ennen puistoksi nimeämistä alueet ovat puistoehdokkaita. Näitä alueita on kuusi (tammikuu 2012).[15]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sveitsin historia
Vuoden 1291 valaliiton perustanut liittokirja.
Lunnernin taistelu vuoden 1847 sisällissodassa

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat ihmisasutuksen merkit Sveitsissä ovat 150 000 vuoden takaa, ja vanhin sieltä löytynyt piikivinen työkalu on arvioitu sadantuhannen vuoden ikäiseksi. Tunnetuin esihistoriallinen löytöpaikka on Cotencherin luola, jonne neandertalinihmiset jättivät kivisiä työkaluja 60 000 vuotta sitten. Vanhimmat jäänteet maataloudesta on ajoitettu 5300-luvulle eaa. Kupari otettiin käyttöön noin 3800 eaa., pronssi 1500 vuotta myöhemmin, ja rautakausi alkoi Sveitsissä noin 800 eaa.[16]

Roomalaiset kutsuivat nykyistä Sveitsin aluetta nimellä Helvetia. Siellä asui kaksi kelttiheimoa, helvetialaiset ja raetialaiset. Roomalaiset valloittivat alueen gallialaissodissa 58 eaa. ja hallitsivat sitä 400-luvulle asti. Rooman vallan luhistuttua alueen itäosan valtasivat alemannit, länsiosan burgundit.[17]

Keskiaikainen valtioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1291 kolme metsäseutua, Uri, Schwyz ja Unterwalden solmivat valaliiton ja yhdistivät voimansa taistelussa Habsburg-sukua vastaan. Valaliiton perustamispäivänä pidetään perinteisesti 1. elokuuta 1291, jota vietetään Sveitsin kansallispäivänä.[18] Morgartenin taistelussa 1315 liittolaiset löivät Habsburgien joukot.[19]

Liitto sinällään oli yksi lukuisista tuonaikaista kaupunkien ja muiden alueiden muodostamista liitoista, eikä sen tavoitteena ollut itsenäisyys, vaan turvata alueen asema epävakaana aikana Saksan kuninkaan Rudolf I Habsburgilaisen kuoltua. Ajatus yhtenäisestä Sveitsistä alkoi syntyä huomattavasti myöhemmin. Laajempaan tietoisuuteen tarina valaliiton perustamisesta Vierwaldstättersee-järven rannalla sijaitsevalla Rütlin niityllä vannotulla juhlallisella valalla (rütlischwur) levisi vasta Friedrich Schillerin näytelmän ”Wilhelm Tell” (1804) myötä.[20]

1300-luvulla liitto alkoi laajentua, kun Luzern liittyi siihen 1322. Zürich seurasi vuonna 1351, Zug vuonna 1352 ja Bern vuonna 1353. Glarus otettiin mukaan vähäisemmin oikeuksin vuonna 1352. Kyse oli siis kaupunkien ja laaksojen muodostamasta liitosta, eikä se ollut yhtenäinen, vaan oli muodostunut joukosta erillisiä liittosopimuksia yksittäisten osallisten välillä.[21]

Myöhäiskeskiajalla liittolaiset joutuivat uusiin konflikteihin Habsburgien kanssa: itävaltalaiset voitettiin Sempachin taistelussa 1386. Lisäksi valaliiton sisällä käytiin Vanha Zürichinsota 1449–1450 ja 1474–1478 valaliittolaiset osallistuivat burgundilaissotiin. Svaabilais­sodan (1499) myötä valaliittolaiset ('Yläsaksan liitto') saavuttivat Baselin rauhassa käytännössä itsenäisen aseman keisarikunnasta.[18]

Reformaation aikana liitto rakoili osan kantoneista liityttyä Ulrich Zwinglin ja Jean Calvinin johtamaan reformaatioon toisten pysyttyä katolilaisina. Uskonriita johti sisällissotaan, ja vuoden 1531 rauhassa päädyttiin kompromissiin: Zürich, Bern, Basel, Schaffhausen ja osia Graubündenistä reformoitiin; Luzern, Zug, Solothurn ja Freiburg pysyivät katolisina.[22]

Kolmikymmenvuotisen sodan päättäneen Westfalenin rauhan yhteydessä 1648 muut eurooppalaiset valtiot tunnustivat Sveitsin itsenäisyyden keisarikunnasta ja sen suvereniteetin. Ranskan vallankumouksen sotien yhteydessä Sveitsi jäi Ranskan ja Itävallan armeijoiden väliin ja joutui valloitetuksi. Siitä tehtiin Helvetian tasavalta 1798. Tämä Ranskan vasallivaltio lakkautettiin muodollisesti 1803.[23] Wienin kongressi (1815) palautti Napoleonin häviön jälkeen Sveitsin itsenäisyyden. Tällöin Valais’n, Neuchâtelin ja Geneven kantonit liittyivät Sveitsiin ja antoivat sille maan nykyiset rajat. Wienin kongressissa myös Euroopan suurvallat tunnustivat maan puolueettomuuden.[18]

Liittovaltio tiivistyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1847 sisällissota puhkesi jälleen katolisten ja protestanttisten kantonien välillä (Sonderbundskrieg). Se kesti kuitenkin vain kuukauden ja kuolonuhrien määrä jäi alle sataan. Sveitsi välttyi mullistuksilta ”Euroopan hulluna vuonna” 1848, mutta sääti kuitenkin perustuslain, joka otti käyttöön kansan­äänestykset tärkeimmistä laeista, siirsi puolustuksen, kaupan ja lakiasiat liittovaltiolle ja jätti muut asiat kantonien omaan päätäntävaltaan. Vuonna 1874 perustuslaki uudistettiin täysin,[18] minkä jälkeen se pysyi pienin muutoksin voimassa vuoteen 1999 saakka.[24]

1900-luvulta nykyaikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsi on tunnettu puolueettomuudestaan eikä se osallistunut kumpaankaan maailmansotaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana se organisoi Punaisen Ristin toimintaa. Vuonna 1920 maa liittyi Kansainliittoon. YK:n jäsenyyttä harkittiin toisen maailmansodan aikana ja vuonna 1986, mutta vasta vuoden 2002 täpärän kansanäänestyksen jälkeen Sveitsi liittyi YK:hon.[25] Sitä ennen Sveitsi oli liittynyt EFTAan vuonna 1959 ja Euroopan neuvostoon 1963, ja vuonna 1972 se solmi vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa.[17]

Sveitsin talouskasvu alkoi 1900-luvun alussa. Tekstiileitä valmistettiin aluksi lähinnä kotiteollisuuden keinoin.[26] Toisen maailmasodan jälkeen talous kasvoi voimakkaasti. 1970-luvulle asti tärkein sektori oli teollisuus, etenkin kellojen ja koneen osien valmistus. Maahan tuli vierastyöläisiä etenkin Italiasta. 1970-luvulla palvelusektori ohitti teollisuuden merkityksen.[27]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parlamentin kokoontumispaikka Bundeshaus Sveitsin pääkaupungissa Bernissä.

Poliittinen järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin hallintojärjestelmä on ainutlaatuinen maailmassa. Sveitsillä ei ole varsinaista valtionpäämiestä, vaan toimeenpanovaltaa edustaa seitsenjäseninen liittoneuvosto, jonka puheenjohtaja valitaan jäsenistä yksivuotiselle kaudelle. Kaksikamarinen parlamentti eli liittokokous hallitsee yhdessä kansanäänestyksissä äänestävien sveitsiläisten kanssa. Liittokokouksella on oikeus lainsäädäntöön, mutta suuri osa laeista käy läpi hyväksymisprosessin kansan­äänestyksessä. Ylähuoneen 46 jäsentä – kaksi jokaisesta kantonista ja yksi entisistä puolikantoneista – valitaan suoralla vaalilla ja alahuoneen eli kansallisneuvoston 200 jäsentä suhteellisella vaalilla. Toimikausi on molemmissa kamareissa neljä vuotta.[2][28][29][30]

Sveitsin naiset saivat äänioikeuden valtioliiton vaaleissa vuonna 1971, viimeisten valtioiden joukossa Euroopassa. Samalla Sveitsistä tuli kuitenkin maailmanlaajuisesti ensimmäinen valtio, jonka miehet ovat äänestäneet naisille äänioikeuden. Vielä vuoden 1959 kansanäänestyksessä aiheesta äänioikeus tyrmättiin 67 prosenttia äänestäneistä vastustaessa lainmuutosta. Kantonitasolla naisten äänioikeus ulottui koko Sveitsin kattavaksi vasta vuonna 1990, jolloin Appenzell Innerrhodenin naiset saivat äänioikeuden valtioliiton tuomioistuimen tulkittua paikallisen lainsäädännön perustuslain vastaiseksi.[31]

Suora demokratia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Landsgemeinde on vanha suoran demokratian muoto. Sitä harjoitetaan vielä kahdessa kantonissa.[32]

Sveitsin kansalaiset elävät kolmen toimivallan eli kunnan, kantonin ja valaliiton lainsäädännön vaikutuksessa. Jo valaliiton perustuslaissa vuonna 1848 määriteltiin suoran demokratian järjestelmä (jota kutsutaan joskus vain puolittain suoraksi tai edustukselliseksi suoraksi demokratiaksi, koska sitä täydentävät tavallisemmat parlamentaarisen demokratian instituutiot). Suoran demokratian välineet (kansalaisoikeudet, Volksrechte, droits civiques) ovat valaliiton tasolla oikeus tehdä perustuslakialoite ja oikeus kansanäänestykseen (referendum). Molemmilla voidaan kumota parlamentin tekemiä päätöksiä.[33][34]

Määräämällä lain valaliiton laajuiseen kansanäänestykseen ryhmä kansalaisia voi haastaa jo parlamentin hyväksymän lain, jos he saavat kerättyä lakia vastaan 50 000 allekirjoitusta 100 päivän aikana.[33] Tällöin sovitaan maanlaajuinen äänestyspäivä, jolloin äänioikeutetut päättävät lain hyväksymisestä määräenemmistöllä. Äänestys voidaan aloittaa myös kahdeksan kantonin yhteisestä vaatimuksesta.

Samoin perustuslakialoite sallii kansalaisten äänestää valaliiton tasolla lisäyksestä perustuslakiin, jos he saavat kerättyä 18 kuukauden sisällä 100 000 äänioikeutetun allekirjoitukset lisäyksen puolesta.[33] Parlamentti voi tehdä ehdotetulle lisäykselle vastaehdotuksen, jolloin äänestäjien täytyy vaalipäivänä merkitä äänestyslippuun, kumpaa ehdotusta he kannattavat, siltä varalta että molemmat hyväksytään. Perustuslain lisäykset täytyy hyväksyä kaksinkertaisella enemmistöllä (valaliiton laajuinen kansanäänestys ja enemmistö eri kantonien äänestystuloksista).[35]

Ulkosuhteet ja kansainväliset instituutiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käänteisestä Sveitsin lipusta tuli Punaisen ristin symboli. Liikkeen perusti Henri Dunant Genevessä vuonna 1864.[36]

Sveitsi on pitkään välttänyt joutumasta liittoihin, jotka voisivat vaatia suoria sotilaallisia, poliittisia tai taloudellisia toimia. Maa on ollut käytännössä puolueeton vuodesta 1515. Muut eurooppalaiset suurvallat tunnustivat sen puolueettomuuden jo Napoleonin sotien jälkeen vuonna 1815.[37] Sveitsistä tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vasta 10. syyskuuta 2002. Maaliskuussa 2002 järjestetyssä kansanäänestyksessä 54 % kansalaisista oli äänestänyt liittymisen puolesta.[38] Sveitsillä on diplomaattisuhteet lähes kaikkien valtioiden kanssa, ja historiallisesti maa onkin toiminut usein välittäjänä kansainvälisissä kiistoissa.[39] Maa ei kuulu Euroopan unioniin; sveitsiläiset ovat hylänneet liittouman jäsenyyden aiheeseen liittyvissä kansanäänestyksissä. Sveitsi on kuitenkin tehnyt EU:n kanssa useita alakohtaisia kahdenvälisiä sopimuksia.[40]

Epätavallisen suuri määrä kansainvälisiä järjestöjä on perustanut tukikohtansa Sveitsiin, osittain maan puolueettomuuden vuoksi. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike on syntynyt Genevessä,[36] ja vaikka Sveitsi on yksi Yhdistyneiden kansakuntien uusimmista jäsenvaltioista, Geneven Kansojen palatsi on järjestön toiseksi merkittävin toimipaikka New Yorkin päämajan jälkeen.[41] Se toimi alun perin Kansainliiton päämajana.[42] Euroopan-päämajan lisäksi Sveitsissä on monia muitakin YK:n järjestöjä, kuten Maailman terveysjärjestö (WHO)[43] ja Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU)[44] – yhteensä Genevessä toimii noin 200 kansainvälistä järjestöä.[39] Kaupungissa sijaitsevat Euroopan yleisradiounionin päämaja[45] ja Maailman talousfoorumi, joka tunnetaan parhaiten vuosittaisesta Davosissa järjestettävästä konferenssista, jossa poliitikot ja talousjohtajat keskustelevat maailman ongelmista.[46]

Eri puolella Sveitsiä toimii lisäksi useita urheilujärjestöjä. FIBA-koripalloliiton pääpaikka on Genevessä, UEFAn (Union of European Football Associations) päämaja Nyonissa, FIFAn (Fédération Internationale de Football Association) ja IIHF:n (International Ice Hockey Federation) päämajat Zürichissä, Union Cycliste Internationale sijaitsee Aiglessa, Kansainvälinen olympiakomitea toimii Lausannessa ja niin edelleen.[47]

Armeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin asevoimat muodostuvat maavoimista ja ilmavoimista (Schweizer Luftwaffe).[2] Vuodesta 2005 Sveitsin asevoimat on tukenut EU:n rauhanturvaajien EUFOR-missiota Bosnia-Herzegovinassa Cougar-helikoptereillaan.[48]

Sveitsin armeijalla on ainutlaatuinen käytäntö aseiden suhteen. Maan armeija perustuu järjestelmään, jossa reserviläiset säilyttävät henkilökohtaista asettaan kotona myös varusmiespalveluksen jälkeen kertausharjoitusten välisenä aikana.[49] Itse varusmieskoulutus muodostuu yhdestä 90 päivän peruskoulutusjaksosta ja sen jälkeen noin kolmen viikon kertausjaksoista kahden vuoden välein 42 ikävuoteen asti. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että suurella osalla alle 42-vuotiaista miehistä on kotonaan rynnäkkökivääri.[50] Vuodesta 2007 ammuksia ei kuitenkaan enää säilytetä kotona joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.[51] Maassa ei ole valtakunnallista aserekisteriä, mutta arvioidaan, että kodeissa on 2–3 miljoonaa ampuma-asetta.[52]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sveitsin kantonit
Sveitsin kantonit

Sveitsin valaliitto koostuu 26 kantonista.[33] Kantonit puolestaan jakautuvat yhteensä 2 408 kuntaan (1. tammikuuta 2013).[53] 18 kantonissa on myös hallinnollinen välitaso, jonka nimi vaihtelee kantonista toiseen. Saksankielisissä kantoneissa hallintoalueen nimi on yleisimmin Bezirk (myös Amtsbezirk, Wahlkreis tai Landesteil), ranskankielisissä district (myös retoromaaniksi Graubündenissä) ja italiankielisissä distretto. Hallintoalueita on kaikkiaan 148 (1.1.2013).[54]

Kantoni Pääkaupunki Kantoni Pääkaupunki
Wappen Aargau matt.svg Aargau Aarau Wappen Nidwalden matt.svg *Nidwalden Stans
Wappen Appenzell Ausserrhoden matt.svg *Appenzell Ausserrhoden Herisau Wappen Obwalden matt.svg *Obwalden Sarnen
Wappen Appenzell Innerrhoden matt.svg *Appenzell Innerrhoden Appenzell Wappen Schaffhausen matt.svg Schaffhausen Schaffhausen
Coat of arms of Kanton Basel-Landschaft.svg *Basel-Landschaft Liestal Wappen des Kantons Schwyz.svg Schwyz Schwyz
Wappen Basel-Stadt matt.svg *Basel-Stadt Basel Wappen Solothurn matt.svg Solothurn Solothurn
Wappen Bern matt.svg Bern Bern Coat of arms of canton of St. Gallen.svg Sankt Gallen Sankt Gallen
Wappen Freiburg matt.svg Fribourg Fribourg Wappen Thurgau matt.svg Thurgau Frauenfeld
Wappen Genf matt.svg Geneve Geneve Wappen Tessin matt.svg Ticino Bellinzona
Wappen Glarus matt.svg Glarus Glarus Wappen Uri matt.svg Uri Altdorf
Wappen Graubünden matt.svg Graubünden Chur Wappen Wallis matt.svg Valais Sion
Wappen Jura matt.svg Jura Delémont Wappen Waadt matt.svg Vaud Lausanne
Wappen Luzern matt.svg Luzern Luzern Wappen Zug matt.svg Zug Zug
Wappen Neuenburg matt.svg Neuchâtel Neuchâtel Wappen Zürich matt.svg Zürich Zürich

*Näillä puolikantoneilla on liittokokouksessa vain yksi edustaja kahden sijaan.

Kantonien asema on määritelty Sveitsin perustuslaissa, ja ne ovat muiden valtioiden osiin verrattuna hyvin itsenäisiä. Kaikki kantonit ovat valaliiton perustuslain mukaan tasaveroisia. Jokaisella kantonilla on oma perustuslakinsa, oma parlamenttinsa, hallintonsa ja oikeusistuimensa. Yksittäiset kantonit eroavat toisistaan kuitenkin paljon esimerkiksi pinta-alan ja asukasluvun suhteen.[32] Pienimmässä kantonissa (Appenzell Innerrhoden) on vain noin 16 000 asukasta, suurimmassa (Zürich) noin 1,4 miljoonaa. Pinta-alaltaan pienin kantoni (Basel-Stadt) on vain 37 neliökilometrin suuruinen, laajin (Graubünden) yli 7 000 neliökilometriä.[53] Sveitsin sisällä sijaitsee kaksi enklaavia: Saksalle kuuluva Büsingen ja Italialle kuuluva Campione d'Italia.[55]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sveitsin talous
Kuulennoilla käytetty Omega Speedmaster; Omega on merkittävä sveitsiläinen kellomerkki. Kellot ovat edelleen tunnettu vientituote.
Juna Brienzjärven rannalla. Rautateillä on merkittävä osa Sveitsin liikenteessä.

Sveitsi on yksi Euroopan vauraimmista maista. Euroopan talousyhteisön jäsenyys hylättiin kansanäänestyksessä joulukuussa 1992,[25] mutta Sveitsi on avannut kauppaansa bilateraalisilla sopimuksilla. Maailman talousfoorumi (WEF) on useasti arvioinut Sveitsin maailman kilpailukykyisimmäksi valtioksi, muun muassa syksyllä 2011. Arvio perustuu sekä julkisiin tunnuslukuihin että yritysjohtajien haastatteluihin.[56] WEF on myös nimennyt maan maailmantalouden vakaimmaksi valtioksi.

Sveitsin talous perustuu koulutettuun ja erikoistuneeseen työvoimaan. Suurin sektori on palvelusektori (vuonna 2003 noin 72 prosenttia). Teollisuuden tuotteista tunnetaan ulkomailla perinteisesti parhaiten kellot, linkkuveitset, suklaa, viinit ja juustot. Maataloudesta elantonsa hankkii vain noin viisi prosenttia väestöstä, vaikka yli puolet pinta-alasta on maatalouteen sopivaa. Sveitsi on pitkään ollut sijoittajien suosiossa tiukan pankkisalaisuuden ja valuuttansa vakauden ansiosta. Veronkierto ei monissa tapauksissa anna Sveitsissä oikeutta rikkoa pankkisalaisuutta, mikä on tuonut sveitsiläisiin pankkeihin myös rahanpesua ja varallisuuden piilottamista.[57] Vuonna 2004 sovittiin kuitenkin, että EU-kansalaisten varoja sveitsiläisissä pankeissa voidaan verottaa.[25]

Sveitsin merkittävimmät luonnonvarat ovat vesivoima, suola, puu ja maataloustuotteet. Sveitsin vuotuinen viennin arvo on noin 200 miljardia frangia. Merkittävimmät vientituotteet ovat lääkkeet ja vitamiinit, teollisuuden koneet ja laitteet, kellot, hienomekaniikka sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteet. Erityisesti lääketeollisuus on kasvattanut osuuttaan: sen osuus viennin arvosta nousi 10 vuodessa (vuosina 2000–2010) 17 prosentista 30 prosenttiin, ja vuonna 2010 sen arvo oli 61 miljardia frangia. Samana vuonna kelloteollisuuden viennin arvo oli 16 miljardia frangia.[58]

Energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin energian kulutus on yli 900 PJ vuodessa. Yli puolet energiasta on peräisin fossiilisista polttoaineista. Vuonna 2010 käytetystä energiasta 54 % tuotettiin öljyllä, 12,7 % maakaasulla ja 0,7 % kivihiilellä.[59]

Sähkö tuotetaan Sveitsissä suurimmaksi osaksi vesivoimalla (55 prosenttia) ja ydinvoimalla (40 prosenttia). Konventionaaliset fossiilisia poltto­aineita tai uusiutuvia energian­lähteitä käyttävät lämpövoimalat tuottavat noin 5 prosenttia kokonaistuotannosta.[60] Vuonna 2010 Sveitsi kulutti 66,8 miljardia kilowattituntia sähköä ja tuotti 66,3 miljardia kilowattituntia. Kotitaloudet, teollisuus ja palvelut kuluttavat kukin noin kolmanneksen sähköstä.[59] Vuonna 2003 sveitsiläiset hylkäsivät kaksi ydinvoiman vastaista lakiehdotusta: Moratorium Plus, joka olisi jatkanut uusien ydinvoimaloiden rakennuskieltoa,[61] ja Strom ohne Atom, joka olisi johtanut ydinvoimaloiden alasajoon.[62] Toukokuussa 2011, Fukushiman onnettomuuden jälkimainingeissa, Sveitsi ilmoitti ensimmäisenä Euroopan maana luopuvansa ydinvoimasta.[25]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsissä on Euroopan tihein,[36] yli 5 000 kilometrin pituinen[63] rautatieverkko, joka kuljettaa noin 450 miljoonaa matkustajaa vuosittain (vuonna 2009).[64] Vuonna 2007 sveitsiläiset matkustivat rautateitse keskimäärin 2 103 kilometrin matkan, mikä tekee heistä maailman innokkaimpia rautatiematkustajia (ennen japanilaisia).[65] Merkittävin rautatieliikennöijä on valtiollinen rautatieyhtiö SBB-CFF-FFS. Maassa on lisäksi useita kymmeniä kapearaiteisia rautateitä ja yksityisiä rautatieyhtiöitä.[66] Esimerkiksi Graubündenin kantonissa toimii Rhätische Bahn -rautatieyhtiö, jonka verkostoon kuuluu myös kaksi Unescon maailmanperintöluetteloon otettua rautatielinjaa.[67] AlpTransit-hankkeeseen liittyy useiden pitkien tunnelien rakentaminen Alppien läpi rautatieyhteyksien nopeuttamiseksi. Näistä pisin on Gotthardin pohjatunneli.[68]

Sveitsin maantieverkon pituus on yhteensä 71 464 kilometriä (vuonna 2011). Teistä 1 799 kilometriä on valtateitä (saks. Nationalstrassen), joista 1 415 kilometriä oli moottoritietä (saks. Autobahn).[69] Moottoriteiden käytöstä veloitetaan maksu: auton tuulilasiin kiinnitetään tarra (vignette), joka on voimassa kalenterivuosittain (14 kk joulukuun alusta tammikuun loppuun).[70]

Sveitsin merkittävin lentoliikenteen solmukohta on Zürichin kansainvälinen lentoasema.[71] Vuonna 2009 lentoasemaa käytti lähes 22 miljoonaa matkustajaa.[72] Merkittävin Sveitsissä toimiva lentoyhtiö on saksalaisen Lufthansan omistama Swiss, joka seurasi konkurssiin mennyttä kansallista Swissairia. Swissin keskuskenttiä (hubeja) ovat Zürichin lisäksi Geneven ja Baselin lentoasemat.[73]

Tiede ja teknologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsi on ollut jo kauan keskeinen kansainvälisen tutkimuksen maa. Se investoi 2,6 % bruttokansantuotteestaan tutkimukseen. Viime vuosina keskeisiä tutkimusaloja ovat olleet nanoteknologia, avaruustutkimus ja ilmastotutkimus. Monet Sveitsissä syntyneet ja asuneet tutkijat ovat saaneet Nobeleita. Vuoden 1975 jälkeen fysiikan Nobelin ovat saaneet 1987 Alexander Müller ja 1986 Heinrich Rohrer, kun taas kemian Nobelilla palkittiin vuonna 1991 Richard Ernst ja vuonna 2002 Kurt Wüthrich.[74]

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN toimii Geneven liepeillä Sveitsin ja Ranskan rajalla.[75]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielet ja etniset ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viralliset kielet Sveitsin eri alueilla.
  saksa
  ranska
  italia
Zürich on Sveitsin suurin kaupunki.
Glarusin reformoitu kirkko

Sveitsissä on yli 8,0 miljoonaa vakinaista asukasta[1], ja maa onkin suhteellisen tiheään asuttu. Sveitsi sijaitsee kolmen eurooppalaisen suurvallan kupeessa. Ne ovat kaikki vaikuttaneet maan kulttuuriin ja kielitilanteeseen.

Sveitsin perustuslain mukaan maassa on neljä kansalliskieltä (saks. Landessprache): saksa, ranska, italia ja retoromaani[76]. Liittovaltion viralliset kielet (saks. Amtssprache) ovat saksa, ranska ja italia, sillä täydennyksellä, että retoromaaninkielisellä on oikeus hoitaa virallisia asioitaan äidinkielellään. Kantonit määräävät viralliset kielensä itse.[77]

Saksaa (63,7 prosenttia väestöstä) puhutaan lähinnä maan pohjois-, itä- ja keskiosissa, ranskaa (20,4 prosenttia) lännessä, italiaa (6,5 prosenttia) etelässä ja retoromaania (0,5 prosenttia) kaakossa Graubündenin kantonissa.[78] Saksa on ainoa virallinen kieli 17 kantonissa, ranska neljässä kantonissa (Geneve, Jura, Neuchâtel, Vaud) ja italia yhdessä (Ticino). Sekä ranska että saksa ovat virallisia kieliä kolmessa kantonissa (Bern, Fribourg, Valais). Graubündenissä on kolme virallista kieltä: saksa, retoromaani ja italia.[79]

Retoromaania puhuu vain pieni vähemmistö, ja vuoteen 1996 saakka hallinnossa käytettiin vain saksaa, ranskaa ja italiaa. Kansallisella tasolla sillä ei ole juuri näkyvyyttä. Kielellä on viisi murretta, mutta virallisesti käytetään vain yhtä keinotekoisesti luotua kirjakieltä (Rumantsch Grischun).[80][81]

Sveitsissä puhuttu saksa kuuluu alemannimurteisiin ja sitä kutsutaan sveitsinsaksaksi (usein ”Mundart”). Se jakautuu edelleen useisiin pienempiin murteisiin, joiden puhujat kuitenkin yleensä ymmärtävät toisiaan. Tiedotusvälineissä ja kirjallisuudessa käytetty saksa, Schweizer Hochdeutsch, eroaa suuresti puhutusta kielestä ja sitä opetetaan kouluissa. Tämä saksan muoto eroaa lisäksi jonkin verran Saksassa käytetystä kirjakielestä.[82] Samoin maan ranskankielisessä osassa on aiemmin puhuttu lukuisia murteita (patois), joista suurin osa on kuitenkin jo kuollut. Nämä murteet eivät ole ranskan vaan arpitaanin (franco-provençal) murteita. Sveitsissä käytetty ranska ei juuri eroa standardista ranskasta.[81] Sveitsin kielitilanne on ollut keskustelunaiheena jo pitkään. Vaikka sveitsiläisillä on periaatteessa helppo pääsy muille kielialueille television ja radion kautta, muunkielisiä ohjelmia ei välttämättä juuri katsota, ja esimerkiksi kirjakaupoissa oman kielialueen ulkopuolella julkaistuja kirjoja ei ole yhtä hyvin saatavilla. Virallisissa tilaisuuksissa monet puhuvat omaa kieltään ja olettavat, että muut ymmärtävät sitä. Aina kielirajat eivät noudata maantieteellisiä rajoja; maan saksan- ja ranskankielisten alueiden välistä jakolinjaa kutsutaan vitsikkäästi nimellä ”Röstigraben” suositun ruokalajin mukaan. Jo vuonna 1850 satiirinen lehti Postheiri yhdisti kolme virallista kieltä uudeksi sveitsin kieleksi pilaillakseen parlamentin kustannuksella:[83][84]

»Ordre du giorno: esparnissi dans les ausgabi fédérali. Un rednero ergreift la parole. Viele membri andiano dans le vorzimmero pour rauchare un cigarro; les autres lesano les zeitungen.»

Ulkomaalaiset muodostavat noin 23 prosenttia Sveitsin vakinaisesta väestöstä (31.12.2012).[1] Osuus on suurin Geneven kantonissa (40 prosenttia) ja pienin Appenzell Innerrhodenissa (10 prosenttia).[1] Kaikista Sveitsin asukkaista, sekä vakinaisesti että tilapäisesti asuvista (7,9 miljoonaa vuonna 2010), ulkomaalaisten osuus oli runsas 23 prosenttia eli noin 1,8 miljoonaa.[85]. Suurin osa heistä on eurooppalaisia (85 prosenttia vuonna 2010) ja EU- tai EFTA-maista (63 prosenttia vuonna 2010).[85] Italialaiset (noin 290 000) ovat ulkomaalaisten suurin ryhmä, heidän jälkeensä tulevat saksalaiset (noin 280 000) ja portugalilaiset (noin 220 000 henkeä).[85] 2000-luvulla sveitsiläiset ja ulkomaiset instituutiot ovat ilmaisseet huolensa erityisesti Sveitsin politiikassa lisääntyneestä ksenofobiasta. Tästä huolimatta ulkomaalaisten suuri osuus Sveitsin väestöstä ja maahanmuuttajien suhteellisen ongelmaton sopeutuminen maan oloihin ovat osoituksia maan avoimuudesta.[86]

Kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin kaksi kolmasosaa–kolme neljäsosaa sveitsiläisistä asuu kaupunkialueilla.[87][88] Sveitsi on muuttunut maatalousvaltaisesta maasta kaupungistuneeksi maaksi 70 vuodessa. Vuoden 1935 jälkeen kaupunkimainen rakentaminen on vaatinut lähes yhtä paljon maa-alaa kuin edellisen 2 000 vuoden aikana. Kaupunkirakenteen hajoaminen vaikuttaa pohjoisen tasankoalueen lisäksi myös Juran alueella ja Alppien reunoilla.[89] Kuitenkin 2000-luvulla kaupunkien väestö on kasvanut nopeammin kuin maaseudulla.[88]

Sveitsissä on tiheä kaupunkien verkko, jossa suuret ydinkaupungit ja pienemmät kaupungit täydentävät toisiaan.[88] Tasankoalue Sveitsin Mittelland on hyvin tiheästi asutettu – väestötiheys on noin 450 henkeä neliökilometriä kohden – ja ihmisen kädenjälki on näkyvissä kaikkialla. Tämä maa-alue on käytetty tehokkaasti hyväksi.[90] Suurimpien metropolialueiden eli Zürichin, GenevenLausannen, Baselin ja Bernin painoarvo on kasvanut, ja niiden merkitys on kansainvälisesti suurempi kuin niiden asukasluvusta voisi päätellä.[88] Zürich ja Geneve ovat lisäksi menestyneet erittäin hyvin elämänlaatua mittaavissa tutkimuksissa.[91]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakaumusrakenne Sveitsissä[92]
1970 2000 2012
Katolilaiset 46.7 % 42.3 % 38.2 %
Reformoidut 48.8 % 33.9 % 26.9 %
Uskontokuntiin kuulumattomat 1.2 % 11.4 % 21.4 %
Muut kristityt 2.0 % 4.3 % 5.7 %
Muslimit 0.2 % 3.6 % 4.9 %
Juutalaiset 0.4 % 0.2 % 0.3 %
Muut 0.1 % 0.7 % 1.3 %
Ei vastanneet 0.4 % 3.6 % 1.3 %

Sveitsissä ei ole virallista valtionuskontoa, ja perustuslaki takaa uskonnonvapauden. Uskonnolliset asiat ovat kuitenkin kantonien vastuulla, ja suurin osa kantoneista (paitsi Geneven ja Neuchâtelin kantonit) tukee jotakin kristittyä kirkkokuntaa, katolista tai protestanttista. Näitä kirkkoja ja joissakin kantoneissa vanhakatolista kirkkoa ja juutalaisia seurakuntia tuetaan verovaroin.[93] Vuoden 2012 väestölaskennassa katolisia oli 38,2 prosenttia, reformoituja 26,9 prosenttia ja muita kristittyjä oli 5,7 prosenttia väestöstä. Muslimeja oli 4,9 prosenttia, juutalaisia 0,3 prosenttia ja muita uskontoja kannatti 1,3 prosenttia väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 21,4 prosenttia väestöstä. Viime vuosina kristittyjen osuus on ollut selvässä laskussa ja uskontokuntiin kuulumattomien osuus on ollut selvässä kasvussa.[92] Vuoden 2010 Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 44 prosenttia sveitsiläisistä uskoi Jumalaan, 39 prosenttia jonkinlaiseen henkeen tai elämänvoimaan, 11 prosenttia ei uskonut minkäänlaiseen yliluonnolliseen voimaan ja 6 prosenttia ei osannut vastata.[94]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsissä koulutukseen liittyvä päätöksenteko on kantonien tasolla, liittovaltiolla ei ole opetusministeriä, ja alueellisia eroja on paljon. Kouluvuoden ja koulu-uran pituus on kuitenkin päätetty liittovaltion tasolla.[95] Koulutus muodostuu neljästä asteesta: esikoulu, alakoulu, kaksivaiheinen yläkoulu, korkea-aste ja aikuisopiskelu. Ala- ja yläkoulu ovat pakollisia, ja esikoulu on useissa kantoneissa pakollinen. Yksityiskouluja on, mutta suurin osa lapsista käy julkista koulua.[96] Noin kuusitoistavuotiaina oppivelvollisuus päättyy, ja nuoret voivat valita ammatillisen tai korkeakouluun tähtäävän opetuksen väliltä. Tämä vaihe kestää 3–4 vuotta, ja 90 % ikäluokasta menee ainakin johonkin kouluun.[97] Perinteisesti alakoulussa luetaan äidinkielen lisäksi toista kotimaista kieltä. Vuonna 2000 Zurichin kantoni alkoi opettaa alakoululaisille englantia. Jotkut saksankieliset kantonit seurasivat mallia.[98]

Sveitsissä on kaksi liittovaltion ylläpitämää teknillistä yliopistoa, EPFL Lausannessa ja ETH Zürich. Yliopistoja on kymmenen, lisäksi on ammattikorkeakouluja ja opettajankoulutuslaitoksia sekä neljä muuta yliopistotason oppilaitosta.[99]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsiläinen alppitorvensoittaja.
Dadaismi sai alkunsa Sveitsistä.

Erityispiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin alueellinen kielellinen jakautuminen tekee vaikeaksi puhua yhtenäisestä sveitsiläisestä kulttuurista. Sveitsin kulttuurista traditiota leimaavat yhteydet italian-, ranskan- ja saksankielisiin naapurimaihin.[100] Myös monet ulkomaalaiset kirjailijat ja taiteilijat – kuten Voltaire, James Joyce ja Charlie Chaplin – ovat asuneet tai asettuneet maahan. Muuttoliike voimistui erityisesti kansallissosialismin ja fasismin aikakaudella pakolaiskirjailijoiden muuttaessa Sveitsiin; heistä kuuluisin Saksasta tullut on epäilemättä Thomas Mann.[101] Vastapainoksi moni sveitsiläinen taiteilija – kuten Le Corbusier, Paul Klee ja Jean-Luc Godard – on jättänyt maansa viedäkseen nimensä ulkomaille. Kuvataiteilijoista kuuluisimpia ovat Klee ja Alberto Giacometti.[102] Tunnetuimpiin sveitsiläissyntyisiin arkkitehteihin lukeutuvat vuorostaan Le Corbusierin lisäksi Mario Botta ja Herzog & de Meuron.[103]

Vuorilla on pitkään ollut merkittävä vaikutus sveitsiläiseen kulttuuriin. Jo keskiajalla ne toimivat esteinä, jotka sallivat pienten yhteisöjen vastustaa ulkopuolisia valloitusyrityksiä, mutta toisaalta ulkoisten uhkien ympäröimien yhteisöjen piti liittoutua toistensa kanssa suojellakseen itseään. Sveitsiläisiä onkin välillä syytetty ”käpertymisestä kerälle”; esimerkiksi sveitsiläinen kirjailija Charles-Ferdinand Ramuz (1878–1947) piti maansa asukkaita toisaalta ”hyväkäytöksisinä, varovaisina ja tunnollisina” mutta toisaalta ”pikkumaisina”.[104] Sveitsillä ja sveitsiläisillä on kuitenkin ollut merkittävä vaikutus eurooppalaiseen kulttuuriin, ja Euroopalle yhteiset kulttuuriaallot aina karolingisesta renessanssista ja romaanisesta arkkitehtuurista humanismiin ja reformaatioon ovat kukoistaneet maassa.[101] Laajaa kulttuurista merkitystä on ollut muun muassa Zürichissä vuonna 1916 syntyneellä dadaismilla.[105]

Alpeilla ja niihin liittyvällä symboliikalla on muutoinkin ollut suuri merkitys Sveitsin kulttuurille ja kansalliselle identiteetille;[104][106] nykyäänkin monilla vuoristoalueilla on vallalla talvisin eloisa hiihtokeskus- ja kesäisin vuorostaan patikointikulttuuri. Monilla alueilla on säilynyt perinteinen maanviljelys- ja paimenkulttuuri, ja kaupunkien ulkopuolella on lukemattomia pientiloja. Sveitsiläistä kansantaidetta pidetään yllä erilaisissa järjestöissä ympäri maata. Sen tärkeimpiä muotoja ovat musiikki, tanssi, runous, puukaiverrukset ja kirjonta. Perinteisen sveitsiläisen musiikin symboleiksi ovat nousseet alppitorvi ja jodlaus, yhdessä haitarin kanssa.[107][108]

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Sveitsistä 11 kohdetta: kahdeksan kulttuurikohdetta ja kolme luontokohdetta.[109]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Sveitsin valaliitto oli perustamisestaan vuonna 1291 aina 1700-luvun loppuun saakka lähes kokonaisuudessaan saksankielistä aluetta, varhaisin sveitsiläinen kirjallisuus oli saksankielistä. Toisaalta ranskan vaikutus kasvoi Bernissä ja muualla jo 1700-luvun aikana, kun kieltä alettiin pitää muodikkaana. Varsinaista yhtenäistä sveitsiläistä kirjallisuutta ei ole, sillä maa koostuu useista kielialueista.[110] Sveitsinsaksalaisen kirjallisuuden klassikoihin lukeutuvat Jeremias Gotthelf (1797–1854) ja Gottfried Keller (1819–1890). Myöhemmin 1900-luvulla vaikuttaneita kirjailijoita olivat Robert Walser (1878–1956), Max Frisch (1911–1991) ja Friedrich Dürrenmatt (1921–1990).[111]

Merkittäviä Sveitsissä vaikuttaneita ranskankielisiä kirjailijoita olivat 1700-luvulla ja 1800-luvun vaihteessa Jean-Jacques Rousseau (1712–1778) ja Germaine de Staël (1766–1817). Rousseau syntyi Genevessä, joka ei tosin tuolloin kuulunut Sveitsiin. 1900-luvulla kirjoittivat Charles Ferdinand Ramuz (1878–1947), jonka romaanit kuvaavat ankarissa mutta kauniissa olosuhteissa asuvien talonpoikien ja vuoristolaisten elämää, ja Blaise Cendrars (s. Frédéric Sauser, 1887–1961).[112] Kuuluisin sveitsiläinen kirjallinen luomus lienee kuitenkin Heidi, tarina isoisänsä kanssa Alpeilla elävästä orpotytöstä. Se oli yksi kaikkien aikojen suosituimmista lastenkirjoista ja sen kirjoittaja Johanna Spyri (1827–1901) laati myös muita samanaiheisia teoksia.[111]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sveitsiläinen keittiö
Fondue-ateria
Zermatt Matterhornvuoren juurella on suosittu talviurheilukohde.

Sveitsillä ei ole suurta synnynnäistä ruokaperinnettä. Sen sijaan sveitsiläiset ateriat lainaavat parhaimmistoa ranskalaisesta, italialaisesta ja saksalaisesta keittiöstä. Sveitsiläiset juustot kuten appenzeller, emmental, gruyère ja sbrinzjuusto ovat tunnettuja maailmalla. Emmental ja gruyère yhdessä valkoviinin kanssa tuottavat fonduen, joka tarjoillaan kulhossa ja syödään leipäkuutioiden kera. Tyypillinen sveitsiläinen juustoruoka on myös raclette, joka sulatetaan sille omistetussa pannussa ja syödään muun muassa kinkkusuikaleiden, suolakurkun, hillosipuleiden ja päärynöiden kera. Röstit – rapeat, rasvassa paistetut, paloitellut perunat – ovat sveitsinsaksalaisten kansallisruoka.[113] Tuore kala, erityisesti ahven ja kirjolohi, on myös suosittua. Maailmankuulua sveitsiläistä suklaata tarjoillaan usein jälkiruoissa ja kakuissa. Mysli on lähtöisin Sveitsistä.[114]

Sveitsissä tuotetaan myös runsaasti viiniä. Merkittävimpiä viinialueita ovat lounaiset Valais’n ja Vaudin kantonit. Viljellyin punaviinirypälelajike on Pinot Noir (paikallisesti saksaksi Blauburgunder). Valkoviineistä eniten viljellään Gutedel-lajiketta, jota Sveitsissä kutsutaan nimellä Chasselas ja paikallisesti Valais’ssa nimellä Fendant.[115] Vuonna 2004 tapahtuneen laillistamisen jälkeen maassa on jälleen alettu valmistaa myös neuchâtelilaiset juuret omaavaa absinttia. Juoma oli alun perin kielletty kansanäänestyksessä vuonna 1908.[116] Kielto oli kirjattu vuodesta 1910 lähtien jopa valtioliiton perustuslakiin.[117]

Tiedotusvälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin perustuslaki takaa lehdistön- ja ilmaisunvapauden. Maan uutistoimisto Schweizerische Depeschenagentur tuottaa kellon ympäri tietoja median käyttöön kolmella kielellä, saksaksi, ranskaksi ja italiaksi. Uutistoimiston tuottamaa sisältöä käyttävät lähes kaikki Sveitsin tiedotusvälineet ja useat ulkomaiset tiedotusvälineet.[118]

Historiallisesti Sveitsissä on ollut maan kokoon nähden suurin määrä sanomalehtiä maailmassa, ja lähes kaikissa tärkeimmissä kaupungeissa ilmestyy ainakin paikallislehti. Vaikutusvaltaisimmat sanomalehdet ovat saksankieliset Tages-Anzeiger ja Neue Zürcher Zeitung sekä ranskankielinen Le Temps. Kulttuurin monimuotoisuuden ja lukuisten alueellisten identiteettien ansiosta lehtiä on paljon, mutta monet niistä ovat pieniä. Maan kielitilanteen vuoksi Sveitsissä on saatavilla suuri määrä ulkomaisia sanomalehtiä.[119]

Sveitsin yleisradio SRG SSR on vastuussa televisio- ja radio-ohjelmien tuotannosta. Sen tehtävänä on tuottaa maan kaikilla kielillä laadukkaita ja monipuolisia ohjelmia, ja sillä on studioita kaikilla kielialueilla: radio-ohjelmia tuotetaan kymmenessä eri studiossa ja televisio-ohjelmia Genevessä, Zürichissä ja Luganossa. Laajan kaapeliverkon ansioista sveitsiläiset voivat katsoa useita ulkomaisia televisiokanavia, ja keskimääräisessä kodissa näkyykin yli 20 kanavaa.[119] Vuonna 2010 noin 75 prosenttia sveitsiläisistä käytti Internetiä.[120] Sveitsin latinankielinen virallinen nimi on Confoederatio Helvetica, josta johdettua lyhennettä CH käytetään esimerkiksi valtion maatunnuksena Internetissä.[121]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiihto, laskettelu, lumilautailu ja vuorikiipeily ovat Sveitsissä suosittuja, ja maan luonto sopiikin niiden harrastamiseen hyvin.[122] Talviurheilulajeihin kuuluu myös rattikelkkailu, joka aloitettiin St. Moritzissa 1800-luvun lopulla.[123] Ensimmäiset alppihiihdon maailmanmestaruuskilpailut pidettiin Sveitsin Mürrenissä vuonna 1931[124], ja St. Moritz vuorostaan toimi kahteen otteeseen talviolympialaisten pitopaikkana vuosina 1928 ja 1948.[125] Menestyneitä sveitsiläisiä alppihiihtäjiä ovat esimerkiksi Pirmin Zurbriggen (neljä maailmancupin voittoa 1984–1990) ja Didier Cuche (neljä syöksycupin voittoa 2007–2011.[126] Maastohiihtäjä Dario Cologna on myös menestynyt urheilija.[127]

Kaikkein suosituin urheilulaji on kuitenkin jalkapallo.[122] Maan pääsarjassa Super Leaguessa pelaa kymmenen joukkuetta, ja Sveitsin jalkapallomaajoukkue on pelannut yhdeksän kertaa maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnauksessa. Maaliskuussa 2012 se oli FIFA:n rankingissa sijala 18.[128] Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2008 pelattiin Sveitsissä ja Itävallassa[129]. Myös jääkiekko on suosittua; Sveitsin korkein liigataso on nimeltään National League A. Viimeksi maa toimi jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen isäntänä vuonna 2009[130]. Lentopallo lienee naisten keskuudessa suosituin joukkueurheilulaji – koripallo on vuorostaan suosittua erityisesti ranskankielisellä alueella, käsipallo saksankielisellä. Salibandyssä (Unihockey) naisten maajoukkue voitti maailmanmestaruuden 2005. Sveitsistä on tullut myös menestyneitä tennispelaajia, kuten Roger Federer ja Martina Hingis.[122]

Perinteisiin sveitsiläisiin urheilulajeihin kuuluu sveitsiläinen paini eli Schwingen. Sitä harrastetaan erityisesti maaseudulla. Vastaavanlainen perinteinen laji on Hornussen, jossa kiekko lyödään mailalla ilmaan.[122]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Ständige Wohnbevölkerung nach Staatsangehörigkeit, Geschlecht und Gemeinde. (Excel) 25.4.2013. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 28.4.2013. (saksaksi)
  2. a b c d e The World Factbook: Switzerland CIA. (englanniksi)
  3. Bilanz der ständigen Wohnbevölkerung (Total) nach Bezirken und Gemeinden. (Excel) Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 28.10.2012. (saksaksi)
  4. Perustuslaki, Art. 70 Sprachen
  5. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  6. a b c Produktionskonto nach Wirtschaftssektoren 1990-2011. (Excel) Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 10.5.2013. (saksaksi)
  7. Switzerland International Monetary Fund. Viitattu 8.3.2010.
  8. US is still by far the richest country, China fastest growing Digitaljournal.com. Viitattu 8.3.2010.
  9. Switzerland tops rankings in Global Competitiveness Report 2010-2011; Ireland slips to 29th rank behind Qatar, Saudi Arabia, United Arab Emirates and Malaysia Finfacts.ie. Viitattu 8.3.2010.
  10. 5. Lakes Geography of Switzerland. TRAMsoft GmbH. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  11. 3. Mountains (Sveitsin maantiede: Vuoret) Geography of Switzerland. TRAMsoft GmbH. Viitattu 12.03.2011. (englanniksi)
  12. Hydrologische Grundlagen und Daten, Informationssysteme und Methoden, Gewässernetz (pdf) Flüsse der Schweiz mit einer Gesamtlänge über 30 km. 16.11.2006. Bundesamt für Wasser und Geologie, Abt. Wasserwirtschaft; Bundesamt für Umwelt, Wald und Landschaft, Abt. Gewässerschutz. Viitattu 11.9.2011. (saksaksi)
  13. Switzerland BBC Weather Country Guides. BBC. Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  14. Three categories of parks Netzwerk Schweizer Pärke.
  15. Parks and park projects Netzwerk Schweizer Pärke.
  16. Prehistoric Times swissworld.org
  17. a b Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4109-4112, art. Sveitsi. Otava, 1974. ISBN 951-1-01524-4.
  18. a b c d Background Note: Switzerland US Department of State. (englanniksi)
  19. Die Habsburger, Herrscherliste Burgenseite. Viitattu 31.3.2012. (saksaksi)
  20. Der Datumsstreit: 1291 oder 1307? Die Alte Eidgenossenschaft 1291 - 1515 ; Schweizer Geschichte. Viitattu 31.3.2012. (saksaksi)
  21. Eidgenossenschaft Das Historische Lexikon. Viitattu 31.3.2012. (saksaksi)
  22. Philitp Schaff: The civil war between the Roman catholic and Reformed cantons History of the Christian church. 1910, 1998. Charles Scribner's Sons and The Electronic Bible Society. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  23. Andreas Fankhauser: Helvetische Republik (saksaksi)(ranskaksi)
  24. Constitutional Background Switzerland Index. Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  25. a b c d Timeline Switzerland BBC News
  26. Switzerland before World War I swissworld.org
  27. The economy after World War II swissworld.org
  28. Direct Democracy, for and against swissworld.org
  29. The people decide Swissinfo. 2007. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  30. Popular initiative www.ch.ch. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  31. Switzerland's Long Way to Women's Right to Vote History of Switzerland. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  32. a b Cantons www.ch.ch. Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  33. a b c d Politics Federal Department of Foreign Affairs. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  34. How direct democracy makes Switzerland a better place telegraph.co.uk. 2007. Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  35. Dessemontet, François & Ansay, Tuğrul: Introduction to Swiss law, s. 19. Kluwer Law International, 2004. ISBN 9789041122605. Teoksen verkkoversio.
  36. a b c Switzerland fco.gov.uk. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  37. Neutrality and isolationism swissworld.org. Federal Department of Foreign Affairs, General Secretariat, Presence Switzerland. Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  38. Rusanen, Markku: Mitä Missä Milloin 2004, s. 14. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2003. ISBN 951-1-18590-X.
  39. a b Role as mediator swissworld.org.
  40. Switzerland and international organisations swissworld.org. Viitattu 31.3.2012.
  41. About UNOG United Nations Office at Geneva (UNOG). Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  42. The Palais des Nations United Nations Office at Geneva (UNOG). Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  43. WHO - its people and offices World Health Organization. Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  44. About ITU ITU (International Telecommunication Union). Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  45. About the EBU EBU. Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  46. World Economic Forum Annual Meeting 2011 Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  47. Sports directory if-sportsguide.ch. Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  48. Swiss Air Force’s Air Component Command (ACC) Federal Administration. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  49. En Suisse, les armes de service pourront être conservées à la maison RFI. (ranskaksi)
  50. Swiss Army and the Swiss Elite Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  51. Soldiers can keep guns at home but not ammo Swissinfo.ch. 27.9.2007. Viitattu 27.11.2013. (englanniksi)
  52. Swiss gun culture comes under fire 2011. BBC News. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  53. a b Institutionelle Gliederungen der Schweiz: Die Gemeinden Statistik Schweitz. Viitattu 1.5.2013. (saksaksi)
  54. Die Bezirke Statistik Schweiz. Viitattu 1.5.2013. (saksaksi)
  55. Enclaves of the world enclaves.webs.com. Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  56. The Global Competitiveness Report 2011-2012 World Economic Forum.
  57. Crackdown on The Swiss Laundry 1989. Time.
  58. Eidgenössische Zollverwaltung: Aussenhandel Detaillierte Daten (Excel) Ausfuhr wichtiger Waren. 2011. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik. Viitattu 10.9.2011. (saksaksi)
  59. a b Gesamtenergiestatistik (pdf) (Schweizerische Gesamtenergiestatistik 2010) 1.8.2011. Bern: Bundesamt für Energie, BFE. Viitattu 25.7.2011. (saksaksi)
  60. Electricity supply Liittovaltion viranomaisten sivusto. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
  61. Vote No. 502 – Übersicht 18.5.2003. Viitattu 8.3.2011.
  62. Vote No. 501 – Übersicht 18.5.2003. Viitattu 8.3.2011.
  63. Wägli, Hans G.: Bahnprofil Schweiz. Le rail suisse en profil. CH+. Teoksen Schienennetz Schweiz, Réseau ferré suisse erillinen liite. Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9. (saksaksi), (ranskaksi)
  64. Der öffentliche Verkehr (inkl. Schienengüterverkehr) (Excel) (Öffentlicher Verkehr (inkl. Schienengüterverkehr), Zeitreihen 1990, 1995, 2000 - 2010) Juli 2011. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik, Mobilität und Verkehr. Viitattu 25.7.2011. (saksaksi)
  65. Schienenverkehr Bundesverwaltung - Bundesamt für Verkehr (BAV). Viitattu 1.4.2012. (saksaksi)
  66. Overview map narrow gauge railways Rail Info Switzerland. Viitattu 1.4.2012.
  67. Rhaetian Railway in the Albula / Bernina Landscapes Unesco. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  68. Swiss create world's longest tunnel BBc News. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  69. Verkehrsinfrastruktur und Fahrzeuge - Infrastruktur und Streckenlänge Statistik Schweiz. Viitattu 1.5.2013. (saksaksi)
  70. Roads and traffic in Switzerland www.ch.ch.. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  71. Year to date International Passenger Traffic November 2010 ACI. Viitattu 1.4.2012.
  72. Statistical Yearbook 2009 Zurich Airport. Viitattu 1.4.2012.
  73. SWISS facts & figures SWISS. Viitattu 1.4.2012.
  74. Science in Switzerland (myös tähän linkatut alasivut) swissworld.org. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  75. About CERN. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  76. Perustuslaki, Art. 4 Landessprachen
  77. Perustuslaki, Art. 70 Sprachen
  78. Languages and religions – Data, indicators Federal Admin. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  79. Sprachen in der Schweiz 2011. Swissworld.org. Viitattu 1.6.2013. (englanniksi), (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (espanjaksi), (japaniksi), (venäjäksi), (kiinaksi),
  80. Official Romansh still has some way to go swissinfo.ch. Viitattu 5.3.2011.
  81. a b Other dialects swissworld.org
  82. Swiss German swissworld.org
  83. Linguistic division swissworld.org
  84. Internal communication swissworld.org
  85. a b c Ständige und nichtständige Wohnbevölkerung nach Geschlecht und detaillierter Staatsangehörigkeit (Excel) Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 10.12.2011. (saksaksi)
  86. Definitive report on racism in Switzerland by UN expert
  87. Where people live swissworld.org.
  88. a b c d Städte und Agglomerationen unter der Lupe admin.ch.
  89. Swiss countryside succumbs to urban sprawl swissinfo.ch.
  90. Swiss plateau swissworld.org.
  91. Mercer's 2011 Quality of Living ranking highlights - Global Mercer. Viitattu 18.4.2012. (englanniksi)
  92. a b Wohnbevölkerung nach Religionszugehörigkeit, 1910-2012 (XLS) Swiss Federal Statistical Office. Viitattu 2014-04-22. German
  93. International Religious Freedom Report 2004 – Switzerland U.S. Department of State. Viitattu 31.3.2012. (englanniksi)
  94. Special Eurobarometer, biotechnology, page 204 (PDF) Fieldwork: Jan-Feb 2010.
  95. The Swiss education systemswissworld.org
  96. Compulsory schooling: overview swissworld.com
  97. Post-compulsory: overview swissworld.org
  98. Subjects swissworld.org
  99. University Switzerland SWITCH. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  100. What is Swissness? Swissworld.org. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  101. a b Switzerland Culture Travel Document System. Viitattu 18.4.2012. (englanniksi)
  102. Painting and sculpture Swissworld.org. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  103. Contemporary Swiss architects Swissworld.org. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  104. a b Mountains and hedgehogs Swissworld.org. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  105. What is Dadaism Artintipicture.com. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  106. Oliver Zimmer, London School of Economics and Political Science: In Search of Natural Identity: Alpine Landscape and the Reconstruction of the Swiss Nation (Abstrakti verkossa) Comparative Studies in Society and History. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  107. Folk music swissworld.org.
  108. Culture of Switzerland europe-cities.com. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  109. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 10.9.2011. (englanniksi)
  110. 1911 Encyclopædia Britannica/Switzerland/Literature
  111. a b German speaking authors swissworld.org
  112. French-speaking authors swissworld.org
  113. Swiss Cuisine Travalguide All About Switzerland
  114. Muesli - Swiss oats and fruit breakfast whats 4 Eats. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  115. Würzner, Michaël: Flächen und Sorten (Excel) (je-d-07.03.01.04.01) Statistisches Lexikon der Schweiz. 13.9.2010. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik BFS. Viitattu 3.12.2010. (saksaksi)
  116. A short history Absintherie
  117. Absinthe Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  118. Press and the media www.ch.ch. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  119. a b Switzerland Press, Media, TV, Radio, Newspapers pressreference. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  120. Switzerland: Internet Usage Stats and Telecom Reports Internet World Usage Stats. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  121. CH: Confoederatio Helvetica swissworld.org.
  122. a b c d Popular Sports in Switzerland All About Switzerland. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  123. A brief history of bobsleigh fibt.com.
  124. FIS World Ski Championships FIS. Viitattu 1.4.2012.
  125. Olympic Games olympic.org. Viitattu 1.4.2012.
  126. Miesten maailmancup MTV3. Viitattu 1.4.2012.
  127. Dario Cologna - hiihtotähti norjalaisten varjoista Yle Urheilu. Viitattu 2.1.2013.
  128. Associations: Switzerland FIFA. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  129. Jalkapallon EM 2008 YLE
  130. IIHF World Championships 2009 official website IIHF. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]