Sveitsi

Schweizerische Eidgenossenschaft (saks.) Confédération suisse (ransk.) Confederazione Svizzera (ital.) Confederaziun svizra (retor.) Confoederatio Helvetica (latina)
lippu vaakuna
Valtiomuoto	valtioliitto
Liittoneuvosto	Micheline Calmy-Rey (Presidentti) Eveline Widmer-Schlumpf (Varapresidentti) Doris Leuthard Ueli Maurer Didier Burkhalter Simonetta Sommaruga Johann Schneider-Ammann
Pääkaupunki	Bern (123 841 as.) 46°57′N, 7°27′E
Muita kaupunkeja	Zürich (371 633 as.), Geneve (187 295 as.), Basel (167 458 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	41 277 km² (sijalla 135) 3,7 %
Väkiluku (2010)  – väestötiheys  – väestönkasvu	7 864 012 (sijalla 92) 191 / km² 1,0 % (2010)
Viralliset kielet	saksa, ranska, italia, retoromaani
Valuutta	Sveitsin frangi (CHF)
BKT (2009)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 19 500 260 miljoonaa USD 44 717 USD
HDI (2010)	0,874 (sijalla 13)
Elinkeinorakenne	maatalous 1,5 %, palvelut 64,5 %, teollisuus 34 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+1 UTC+2
Itsenäisyys Ewiger Bund: tunnustettu: valtioliitto:	1. elokuuta 1291 24. lokakuuta 1648 1848
Lyhenne Maatunnus	CH ajoneuvot: CH lentokoneet: HB
Kansainvälinen suuntanumero	+41
Motto	(epävirallinen) Unus pro omnibus, omnes pro uno (Yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta)
Kansallislaulu	Sveitsin psalmi eli Schweizerpsalm

Sveitsi (saks. Schweiz, ransk. Suisse, ital. Svizzera, retorom. Svizra), virallisesti Sveitsin valaliitto (lat. Confoederatio Helvetica, lyhenne CH) on valtio Keski-Euroopassa. Sveitsi on valtiomuodoltaan valtioliitto, joka koostuu 26 kantonista. Sen naapurimaat ovat pohjoisessa Saksa, etelässä Italia, idässä Itävalta ja Liechtenstein sekä lännessä Ranska. Sveitsin pääkaupunki on Bern.

Sveitsi on sisämaavaltio, joka jakautuu maantieteellisesti kolmeen alueeseen: Alppeihin, Sveitsin keskimaahan ja Juravuoristoon. Sveitsin pinta-ala on 41 285 neliökilometriä, ja vaikka Alpit vievät valtaosan maan pinta-alasta, väestö on pääosin keskittynyt pohjoisen tasangolle, jossa suurimmat kaupungit sijaitsevat. Niihin kuuluu kaksi maailmankaupunkia, Zürich ja Geneve. Sveitsissä on noin 7,9 miljoonaa asukasta.

Sveitsin valaliitolla on pitkä historia puolueettomana valtiona. Se ei ole osallistunut sotiin vuoden 1815 jälkeen ja liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin vasta vuonna 2002. Sveitsissä sijaitsee paljon kansainvälisiä järjestöjä, kuten YK:n toiseksi suurin tukikohta, Punainen Risti, Maailman kauppajärjestö, Kansainvälinen työjärjestö ja urheilujärjestöjä, kuten FIFA ja Kansainvälinen olympiakomitea. Euroopan tasolla maa oli yksi Euroopan vapaakauppajärjestön perustajista ja kuuluu Schengen-alueeseen, vaikka se ei olekaan liittynyt Euroopan unioniin.

Sveitsi on yksi maailman vauraimmista valtiosta. Nimellinen bruttokansantuote henkeä kohden oli Sveitsissä 69 838 dollaria vuonna 2010. Keskimääräinen vauraus henkeä kohden on Sveitsissä maailman suurin (372 692 dollaria vuonna 2010). Maailman talousfoorumi valitsi Sveitsin samana vuonna maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi.

Sveitsi jakautuu kolmeen kieli- ja kulttuurialueeseen: saksankieliseen, ranskankieliseen ja italiankieliseen. Näiden lisäksi muutamassa alppilaaksossa puhutaan retoromaanin kieltä. Siten sveitsiläiset eivät muodosta etnisesti tai kielellisesti yhtenäistä kansakuntaa. Yhteinen identiteetti perustuukin jaettuun historiaan, jaettuihin arvoihin ja Alppeihin liittyvään symboliikkaan.

Historia

Pääartikkeli: Sveitsin historia

Vuonna 1291 kolme metsäseutua, Uri, Schwyz ja Unterwalden solmivat valaliiton ja yhdistivät voimansa taistelussa Habsburg-sukua vastaan. Valaliiton perustamispäivänä pidetään perinteisesti 1. elokuuta 1291, jota vietetään Sveitsin kansallispäivänä. Morgartenin taistelussa 1315 ja Sempachissa 1375 liittolaiset löivät Habsburgien joukot.

Liitto sinällään oli yksi lukuisista tuonaikaista kaupunkien ja muiden alueiden muodostamista liitoista, eikä sen tavoitteena ollut itsenäisyys, vaan turvata alueen asema epävakaana aikana Saksan kuninkaan Rudolf I Habsburgilaisen kuoltua. Ajatus yhtenäisestä Sveitsistä alkoi syntyä huomattavasti myöhemmin. Laajempaan tietoisuuteen legenda levisi vasta Friedrich Schillerin näytelmän "Wilhelm Tell" (1804) myötä.

1300-luvulla liitto alkoi laajentua, kun Luzern liittyi siihen 1322. Zürich seurasi vuonna 1351, Zug vuonna 1352 ja Bern vuonna 1353. Glarus otettiin mukaan vähäisemmin oikeuksin vuonna 1352. Kyse oli siis kaupunkien ja laaksojen muodostamasta liitosta. Kyse ei ollut yhtenäisestä liitosta, vaan joukosta erillisiä liittosopimuksia yksittäisten osallisten välillä.

Zugin kaupunki vuonna 1548.

Myöhäiskeskiajalla liittolaiset joutuivat uusiin konflikteihin Habsburgien kanssa: itävaltalaiset voitettiin Sempachin taistelussa 1386. Lisäksi valaliiton sisällä käytiin Vanha Zürichinsota 1449–1450 ja 1474–1478 valaliittolaiset osallistuivat burgundilaissotiin. Svaabilais­sodan (1499) myötä valaliittolaiset ('Yläsaksan liitto') saavuttivat Baselin rauhassa käytännössä itsenäisen aseman keisarikunnasta.

Reformaation aikana liitto rakoili osan kantoneista liityttyä Ulrich Zwinglin ja Jean Calvinin johtamaan reformaatioon toisten pysyttyä katolilaisina. Uskonriita johti sisällissotaan, ja vuoden 1531 rauhassa päädyttiin kompromissiin: Zürich, Bern, Basel, Schaffhausen ja osia Graubündenistä reformoitiin; Luzern, Zug, Solothurn ja Freiburg pysyivät katolisina.

Kolmikymmenvuotisen sodan päättäneen Westfalenin rauhan yhteydessä 1648 muut eurooppalaiset valtiot tunnustivat Sveitsin itsenäisyyden keisarikunnasta ja sen suvereniteetin. Ranskan vallankumouksen sotien yhteydessä Sveitsi jäi Ranskan ja Itävallan armeijoiden väliin ja joutui valloitetuksi. Siitä tehtiin Helvetian tasavalta 1798. Tämä Ranskan vasallivaltio lakkautettiin muodollisesti 1803. Wienin kongressi (1815) palautti Napoleonin häviön jälkeen maan itsenäisyyden. Tällöin Valaisin, Neuchâtelin ja Geneven kantonit liittyivät Sveitsiin antaen sille maan nykyiset rajat. Wienin kongressissa myös Euroopan suurvallat tunnustivat maan puolueettomuuden.

Vuonna 1847 sisällissota puhkesi jälleen katolisten ja protestanttisten kantonien välillä (Sonderbundskrieg). Se kesti kuitenkin vain kuukauden ja kuolonuhrien määrä jäi alle sataan. Sveitsi välttyi mullistuksilta "Euroopan hulluna vuonna" 1848, mutta sääti kuitenkin perustuslain, joka otti käyttöön kansan­äänestykset tärkeimmistä laeista ja siirsi puolustuksen, kaupan ja lakiasiat valtioliitolle, jättäen muut asiat kantonien omaan päätäntävaltaan. Vuonna 1874 perustuslaki uudistettiin täysin, minkä jälkeen se pysyi pienin muutoksin voimassa vuoteen 1999 saakka.

Sveitsi on tunnettu puolueettomuudestaan, eikä se osallistunut kumpaankaan maailmansotaan. Vasta vuonna 2002 maa päätti liittyä YK:hon kansanäänestyksen jälkeen, mikä ei ollut ensimmäinen äänestys samasta asiasta.

Politiikka

Bundeshaus Bernissä, jossa parlamentti kokoontuu.

Sveitsi on kuuluisa poliittisesta ja sotilaallisesta puolueettomuudesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Se on useiden kansainvälisten järjestöjen kotimaa. Näitä ovat muun muassa Maailman kauppajärjestö, Punainen Risti, Kansainvälinen työjärjestö ja Kansainvälinen olympiakomitea. Vaikka Sveitsi ei olekaan Euroopan unionin jäsen, moni Euroopan yhteistyöelimistä on perustettu siellä (Euroopan vapaakauppajärjestö, Schengen-sopimus).

Sveitsin viralliset kielet ovat saksa, ranska, italia ja retoromaani. Sveitsin latinankielinen virallinen nimi on Confoederatio Helvetica, josta johdettua lyhennettä CH käytetään esimerkiksi valtion maatunnuksena Internetissä.

Sveitsin hallintojärjestelmä on ainutlaatuinen maailmassa. Sveitsillä ei ole varsinaista valtionpäämiestä, vaan toimeenpanovaltaa edustaa seitsenjäseninen liittoneuvosto, jonka puheenjohtaja valitaan jäsenistä yksivuotiselle kaudelle. Kaksikamarinen parlamentti hallitsee yhdessä kansanäänestyksissä äänestävien sveitsiläisten kanssa. Liitto­kokouksella ja kansalliskokouksella on oikeus lainsäädäntöön, mutta suuri osa laeista käy läpi hyväksymisprosessin referendumissa, kansan­äänestyksessä. Liittokokouksen 46 jäsentä – kaksi jokaisesta kantonista ja yksi entisistä puolikantoneista – valitaan suoralla vaalilla ja kansalliskokouksen 200 jäsentä suhteellisella vaalilla. Toimikausi on molemmissa kamareissa neljä vuotta. Kansa voi kumota minkä tahansa liittoparlamentin säätämän lain keräämällä tarvittavan määrän allekirjoituksia referendumin järjestämiseksi^selvennä, ja kansalaisaloitteiden kautta tehdään myös lisäyksiä perustuslakiin. Tämä tekee Sveitsistä puolittain suoran demokratian.

Sveitsin naiset saivat äänioikeuden valtioliiton vaaleissa vuonna 1971, viimeisten valtioiden joukossa Euroopassa. Samalla Sveitsistä tuli kuitenkin maailmanlaajuisesti ensimmäinen valtio, jonka miehet ovat äänestäneet naisille äänioikeuden. Vielä vuoden 1959 kansanäänestyksessä aiheesta äänioikeus tyrmättiin 67 % äänestäneistä vastustaessa lainmuutosta. Kantonitasolla naisten äänioikeus ulottui koko Sveitsin kattavaksi vasta vuonna 1990, jolloin Appenzell Innerrhodenin naiset saivat äänioikeuden valtioliiton tuomioistuimen tulkittua paikallisen lainsäädännön perustuslain vastaiseksi.

Suora demokratia

Landsgemeinde on vanha suoran demokratian muoto. Sitä harjoitetaan vielä kahdessa kantonissa.

Sveitsin kansalaiset elävät kolmen toimivallan eli kunnan, kantonin ja valaliiton lainsäädännön vaikutuksessa. Jo valaliiton perustuslaissa vuonna 1848 määriteltiin suoran demokratian järjestelmä (jota kutsutaan joskus vain puolittain suoraksi tai edustukselliseksi suoraksi demokratiaksi, koska sitä täydentävät tavallisemmat parlamentaarisen demokratian instituutiot). Suoran demokratian välineet (kansalaisoikeudet, Volksrechte, droits civiques) ovat valaliiton tasolla oikeus tehdä perustuslakialoite ja oikeus kansanäänestykseen (referendum). Molemmilla voidaan kumota parlamentin tekemiä päätöksiä.

Määräämällä lain valaliiton laajuiseen kansanäänestykseen ryhmä kansalaisia voi haastaa jo parlamentin hyväksymän lain, jos he saavat kerättyä lakia vastaan 50 000 allekirjoitusta 100 päivän aikana. Tällöin sovitaan maanlaajuinen äänestyspäivä, jolloin äänioikeutetut päättävät lain hyväksymisestä määräenemmistöllä. Äänestys voidaan aloittaa myös kahdeksan kantonin yhteisestä vaatimuksesta.

Samoin perustuslakialoite sallii kansalaisten äänestää valaliiton tasolla lisäyksestä perustuslakiin, jos he saavat kerättyä 18 kuukauden sisällä 100 000 äänioikeutetun allekirjoitukset lisäyksen puolesta. Parlamentti voi tehdä ehdotetulle lisäykselle vastaehdotuksen, jolloin äänestäjien täytyy vaalipäivänä merkitä äänestyslippuun, kumpaa ehdotusta he kannattavat, siltä varalta että molemmat hyväksytään. Perustuslain lisäykset täytyy hyväksyä kaksinkertaisella enemmistöllä (valaliiton laajuinen kansanäänestys ja enemmistö eri kantonien äänestystuloksista).

Ulkosuhteet ja kansainväliset instituutiot

Käänteisestä Sveitsin lipusta tuli Punaisen ristin symboli. Liikkeen perusti Henri Dunant Genevessä vuonna 1864.

Sveitsi on pitkään välttänyt joutumasta liittoihin, jotka voisivat vaatia suoria sotilaallisia, poliittisia tai taloudellisia toimia. Maa on ollut käytännössä puolueeton vuodesta 1515 lähtien. Muut eurooppalaiset suurvallat tunnustivat sen puolueettomuuden jo Napoleonin sotien jälkeen vuonna 1815. Sveitsistä tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vasta vuonna 2002 kansanäänestyksen jälkeen. Sveitsillä on diplomaattisuhteet lähes kaikkien valtioiden kanssa, ja historiallisesti maa onkin toiminut usein välittäjänä kansainvälisissä kiistoissa. Maa ei kuulu Euroopan unioniin; sveitsiläiset ovat hylänneet toistuvasti liittouman jäsenyyden kansanäänestyksissä.

Epätavallisen suuri määrä kansainvälisiä järjestöjä on perustanut tukikohtansa Sveitsiin, osittain maan puolueettomuuden vuoksi. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike on syntynyt Genevessä, ja vaikka Sveitsi on yksi Yhdistyneiden kansakuntien uusimmista jäsenvaltioista, Geneven Palais des Nations on järjestön toiseksi merkittävin toimipaikka New Yorkin päämajan jälkeen. Se toimi alun perin Kansainliiton päämajana. Euroopan-päämajan lisäksi Sveitsissä on monia muitakin YK:n järjestöjä, kuten Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU) – yhteensä Genevessä toimii noin 200 kansainvälistä järjestöä. Kaupungissa sijaitsevat Euroopan yleisradiounionin päämaja ja Maailman talousfoorumi, joka tunnetaan parhaiten vuosittaisesta Davosissa järjestettävästä konferenssista, jossa poliitikot ja talousjohtajat keskustelevat maailman ongelmista.

Eri puolella Sveitsiä toimii lisäksi useita urheilujärjestöjä. FIBA-koripalloliiton pääpaikka on Genevessä, UEFAn (Union of European Football Associations) päämaja Nyonissa, FIFAn (Fédération Internationale de Football Association) ja IIHF:n (International Ice Hockey Federation) päämajat Zürichissä, Union Cycliste Internationale sijaitsee Aiglessa, Kansainvälinen olympiakomitea toimii Lausannessa ja niin edelleen.

Sveitsiläinen yhteiskunta on puolueettomuutensa valossa nähty toisaalta ihailtavan harmonisena ja rauhallisena, toisaalta voimakkaan "impivaaralaisena".

Armeija

Sveitsin armeijalla on ainutlaatuinen käytäntö aseiden suhteen. Maan armeija perustuu järjestelmään, jossa reserviläiset säilyttävät henkilökohtaista asettaan kotona myös varusmiespalveluksen jälkeen kertausharjoitusten välisenä aikana.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että lähes jokaisella alle 42-vuotiaalla miehellä on kotonaan kivääri ja myös vähän ammuksia. Sveitsin armeijan mukaan reserviläisillä on kodeissaan 519 000 kivääriä ja pistoolia. Lisäksi entiset sotilaat omistavat yksityisesti vajaat 100 000 kivääriä.

Armeija kouluttaa reserviläisiään kahden vuoden välein noin kolmen viikon pituisissa kertausharjoituksissa. Harjoitusten välilläkin reserviläisillä on velvollisuus käydä harjoittamassa taitojaan ampumaradalla.

Aluejako

Pääartikkeli: Sveitsin kantonit

Sveitsin kantonit

Sveitsin valaliitto koostuu 26 kantonista:

*Näillä puolikantoneilla on liittokokouksessa vain yksi edustaja kahden sijaan.

Kantonien asema on määritelty Sveitsin perustuslaissa, ja ne ovat muiden valtioiden osiin verrattuna hyvin itsenäisiä. Kaikki kantonit ovat valaliiton perustuslain mukaan tasaveroisia. Jokaisella kantonilla on oma perustuslakinsa, oma parlamenttinsa, hallintonsa ja oikeusistuimensa. Yksittäiset kantonit eroavat toisistaan kuitenkin paljon esimerkiksi pinta-alan ja asukaslukuvun suhteen. Pienimmässä kantonissa (Appenzell Innerrhoden) on vain noin 15 000 asukasta, suurimmassa (Zürich) yli miljoona. Pinta-alaltaan pienin kantoni (Basel-Stadt) on vain 37 neliökilometrin suuruinen, laajin (Graubünden) yli 7 000 neliökilometriä. Kantonit jakautuvat yhteensä 2 596 kuntaan (1. tammikuuta 2010). Sveitsin sisällä sijaitsee kaksi enklaavia: Saksalle kuuluva Büsingen ja Italialle kuuluva Campione d'Italia.

Maantiede

Pääartikkeli: Sveitsin maantiede

Kevättä.

Aletschjäätikkö

Sveitsi satelliittikuvassa

Fyysinen maantiede

Sveitsin pinta-ala on 41 285 km². Maa voidaan jakaa maantieteellisesti kolmeen osaan; Jura-vuoristoon, Keskimaahan sekä Alppeihin.

Metsien ja niittyjen peittämät Jura-vuoret laskeutuvat luoteesta jyrkästi Keskimaalle, joka ulottuu noin 50 kilometriä leveänä vyöhykkeenä Geneve­järvestä Boden­järveen. Keskimaa on noin 400–900 m korkeaa, mutta siitä kohoaa muutamia korkeita huippuja. Järvistä ovat suurimpia muun muassa Genevejärvi, Bodenjärvi ja Neuchâtelinjärvi.

Sveitsin maisemaa hallitsevat Alpit, jotka kulkevan maan läpi. Sveitsi kattaa noin 20% Alpeista, jotka taas käsittävät noin 60 % maan pinta-alasta. Sveitsissä sijaitsee noin 100 vuorenhuippua, jotka ovat lähes tai yli 4 000 metriä korkeita merenpinnan tasoon nähden. Korkein kohta on Dufourspitze, 4 634 m, joka sijaitsee Lounais-Sveitsin Wallisin Alpeilla, Italian rajalla. Muutkin Sveitsin korkeimmat huiput sijaitsevat lähinnä Rhônen laakson eteläpuolisilla Wallisin Alpeilla. Näiden pohjoispuolella ovat Bernin Alpit, joiden huipuista osa niin ikään saavuttaa yli 4 000 metrin korkeuden.

Eri vuoristoalueiden korkeimpia kohtia Sveitsissä:

• Dufourspitze (4 634 m) – Valais'n Alpit
• Finsteraarhorn (4 274 m) – Bernin Alpit
• Piz Bernina (4 049 m) – Reetian Alpit
• Aiguille d'Argentière (3 901 m) – Grajiset Alpit
• Dammastock (3 630 m) – Urin Alpit
• Tödi (3 614 m) – Glarusin Alpit
• Monte Leone (3 553 m) – Lepontinen Alpit
• Dents du Midi (3 257 m) – Chablaisin Alpit
• Säntis (2 502 m) – Appenzellin Alpit

Monet Euroopan suuret joet saavat alkunsa Sveitsin Alpeilta. Rhônen alkujäätikkö on Valais'ssa. Reinin ja Tonavan sivujoen Innin alkujoet ovat Graubündenissä. Po-joen sivujoki Ticino laskee Maggiore-järven kautta etelään. Sveitsin alueella pisimmät joet ovat:

• Rein, 375,5 km
• Aare, 288,2 km
• Rhône, 266,3 km
• Reuss, 164,4 km
• Thur, 134,7 km
• Saane, 126,1 km
• Inn, 106,4 km
• Ticino, 91,1 km
• Doubs, 84,8 km
• Emme, 81,9 km.

Ilmasto ja kasvillisuus

Alppien eteläpuolisessa osassa vallitsee välimerenilmasto. Korkeuseroista johtuvat lämpötilojen ja sademäärien vaihtelut ovat suuria. Paikalliset laaksotuulet ovat voimakkaita. Alpeilta puhaltaa usein keväisin lämmin ja kuiva föhntuuli. Juravuorilla ja Keskimaassa kasvaa lehtimetsiä 600–800 m:n ja Alpeilla 1 400 m:n korkeudelle. Niiden yläpuolella on havumetsiä 1 500–2 400 m:n korkeudelle. Ylinnä on alppiniittyjä. Pysyvän lumen raja on noin 3 000 metrissä.

Talous

Sveitsi on yksi Euroopan vauraimmista maista. Euroopan talousyhteisön jäsenyys hylättiin kansanäänestyksessä joulukuussa 1992, mutta Sveitsi on avannut kauppaansa bilateraalisilla sopimuksilla.

Maailman talousfoorumi (WEF) on useasti arvioinut Sveitsin maailman kilpailukykyisimmäksi valtioksi, muun muassa syksyllä 2011. Arvio perustuu sekä julkisiin tunnuslukuihin että yritysjohtajien haastatteluihin. WEF on myös nimennyt maan maailmantalouden vakaimmaksi valtioksi.

Sveitsin talous perustuu koulutettuun ja erikoistuneeseen työvoimaan. Suurin sektori on palvelusektori (vuonna 2003 noin 72 %). Teollisuuden tuotteista tunnetaan ulkomailla perinteisesti parhaiten kellot, linkkuveitset, suklaa, viinit ja juustot. Maataloudesta elantonsa hankkii vain noin viisi prosenttia väestöstä, vaikka yli puolet pinta-alasta on maatalouteen sopivaa. Sveitsi on pitkään ollut sijoittajien suosiossa tiukan pankkisalaisuuden ja valuuttansa vakauden ansiosta. Veronkierto ei monissa tapauksissa anna Sveitsissä oikeutta rikkoa pankkisalaisuutta, mikä on tuonut sveitsiläisiin pankkeihin myös rahanpesua ja varallisuuden piilottamista. Vuonna 2004 sovittiin kuitenkin, että EU-kansalaisten varoja sveitsiläisissä pankeissa voidaan verottaa.

Sveitsin merkittävimmät luonnonvarat ovat vesivoima, suola, puu ja maataloustuotteet. Sveitsin vuotuinen viennin arvo on noin 200 mrd. CHF. Merkittävimmät vientituotteet ovat lääkkeet ja vitamiinit, teollisuuden koneet ja laitteet, kellot, hienomekaniikka sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteet. Erityisesti lääketeollisuus on kasvattanut osuuttaan: sen osuus viennin arvosta nousi 10 vuodessa (v. 2000-10) 17 %:sta 30 %:iin ja arvo oli vuonna 2010 61 mrd. CHF. Kelloteollisuuden viennin arvo oli vuonna 2010 16 mrd. CHF.

Energia

Sveitsin energian kulutus on yli 900 PJ vuodessa. Yli puolet energiasta on peräisin öljytuotteista. Vuonna 2010 energian kulutus energialähteittäin oli seuraava:

Energialähde	energiamäärä (PJ)	osuus (%)
öljy	494	54,2
sähkö	215	23,6
maakaasu	116	12,7
kivihiili	6	0,7
puu	38	4,2
kaukolämpö	17	1,9
teollisuusjäte	10	1,1
muut uusiutuvat	15	1,6
Yhteensä	912	100

Sähkö tuotetaan Sveitsissä suurimmaksi osaksi vesivoimalla (55 prosenttia) ja ydinvoimalla (40 prosenttia). Konventionaaliset fossiilisia poltto­aineita tai uusiutuvia energian­lähteitä käyttävät lämpövoimalat tuottavat noin 5 prosenttia kokonaistuotannosta. Vuonna 2010 Sveitsi kulutti 66,8 miljardia kilowattituntia sähköä ja tuotti 66,3 miljardia kilowattituntia. Kotitaloudet, teollisuus ja palvelut kuluttavat kukin noin kolmanneksen sähköstä. Vuonna 2003 sveitsiläiset hylkäsivät kaksi ydinvoiman vastaista lakiehdotusta: Moratorium Plus, joka olisi jatkanut uusien ydinvoimaloiden rakennuskieltoa, ja Strom ohne Atom, joka olisi johtanut ydinvoimaloiden alasajoon.

Liikenne

Rautatieliikenne

Pääartikkeli: Sveitsin rautatieliikenne

Sveitsissä on Euroopan tihein, yli 5 000 kilometrin pituinen rautatieverkko, joka kuljettaa noin 450 miljoonaa matkustajaa vuosittain (v. 2009). Vuonna 2007 sveitsiläiset matkustivat rautateitse keskimäärin 2 103 kilometrin matkan, mikä tekee heistä maailman innokkaimpia rautatiematkustajia (ennen japanilaisia). Merkittävin rautatieliikennöijä on valtollinen rautatieyhtiö SBB-CFF-FFS. Maassa on lisäksi useita kymmeniä kapearaiteisia rautateitä ja yksityisiä rautatieyhtiöitä. Esimerkiksi Graubündenin kantonissa toimii Rhätische Bahn -rautatieyhtiö, jonka verkostoon kuuluu myös kaksi Unescon maailmanperintöluetteloon otettua rautatielinjaa. AlpTransit-hankkeeseen liittyy useiden pitkien tunnelien rakentaminen Alppien läpi rautatieyhteyksien nopeuttamiseksi. Näistä pisin on Gotthardin pohjatunneli.

Maantie- ja lentoliikenne

Päällystettyjä teitä Sveitsissä on yhteensä 71 384 kilometriä. Niistä 1 793 kilometriä on moottoriteitä (vuonna 2009). Moottoriteiden käytöstä veloitetaan maksu: auton tuulilasiin kiinnitetään tarra (vignette), joka on voimassa kalenterivuosittain (14 kk joulukuun alusta tammikuun loppuun). 

Sveitsin merkittävin lentoliikenteen solmukohta on Zürichin kansainvälinen lentoasema. Vuonna 2009 lentoasemaa käytti lähes 22 miljoonaa matkustajaa. Merkittävin Sveitsissä toimiva lentoyhtiö on saksalaisen Lufthansan omistama Swiss, joka seurasi konkurssiin mennyttä kansallista Swissairia. Swissin keskuskenttiä (hubeja) ovat Zürichin lisäksi Geneven ja Baselin lentoasemat.

Väestö

Pääartikkeli: Sveitsin väestö

Sveitsin virallisten kielten maantieteellinen jakauma.

██ saksa

██ ranska

██ retoromaani

██ italia

Sveitsissä on yli 7,8 miljoonaa vakinaista asukasta, ja maa onkin suhteellisen tiheään asuttu. Sveitsi sijaitsee kolmen eurooppalaisen suurvallan kupeessa. Ne ovat kaikki vaikuttaneet maan kulttuuriin ja kielitilanteeseen. Sveitsissä on neljä kansalliskieltä: saksa (63,7 prosenttia väestöstä) maan pohjois-, itä- ja keskiosissa, ranska (20,4 prosenttia) lännessä, italia (6,5 prosenttia) etelässä ja retoromaani (0,5 prosenttia) kaakossa Graubündenin kantonissa. Retoromaania puhuu vain pieni vähemmistö, ja vuoteen 1996 saakka hallinnossa käytettiin vain saksaa, ranskaa ja italiaa. Kansallisella tasolla sillä ei ole juuri näkyvyyttä. Kielellä on viisi murretta, mutta virallisesti käytetään vain yhtä keinotekoisesti luotua kirjakieltä (Rumantsch Grischun). Vain saksa, ranska ja italia ovat perustuslain mukaan virallisia kieliä.

Sveitsissä puhuttu saksa kuuluu alemannimurteisiin ja sitä kutsutaan sveitsinsaksaksi (usein ”Mundart”). Se jakautuu edelleen useisiin pienempiin murteisiin, joiden puhujat kuitenkin yleensä ymmärtävät toisiaan. Tiedotusvälineissä ja kirjallisuudessa käytetty saksa, Schweizer Hochdeutsch, eroaa suuresti puhutusta kielestä ja sitä opetetaan kouluissa. Tämä saksan muoto eroaa lisäksi jonkin verran Saksassa käytetystä kirjakielestä. Samoin maan ranskankielisessä osassa on aiemmin puhuttu lukuisia murteita (patois), joista suurin osa on kuitenkin jo kuollut. Nämä murteet eivät ole ranskan vaan arpitaanin (franco-provençal) murteita. Sveitsissä käytetty ranska ei juuri eroa standardista ranskasta. Sveitsin kielitilanne on ollut keskustelunaiheena jo pitkään. Vaikka sveitsiläisillä on periaatteessa helppo pääsy muille kielialueille television ja radion kautta, muunkielisiä ohjelmia ei välttämättä juuri katsota, ja esimerkiksi kirjakaupoissa oman kielialueen ulkopuolella julkaistuja kirjoja ei ole yhtä hyvin saatavilla. Virallisissa tilaisuuksissa monet puhuvat omaa kieltään ja olettavat, että muut ymmärtävät sitä. Aina kielirajat eivät noudata maantieteellisiä rajoja; maan saksan- ja ranskankielisten alueiden välistä jakolinjaa kutsutaan vitsikkäästi nimellä ”Röstigraben” suositun ruokalajin mukaan. Jo vuonna 1850 satiirinen lehti Postheiri yhdisti kolme virallista kieltä uudeksi sveitsin kieleksi pilaillakseen parlamentin kustannuksella:

»Ordre du giorno: esparnissi dans les ausgabi fédérali. Un rednero ergreift la parole. Viele membri andiano dans le vorzimmero pour rauchare un cigarro; les autres lesano les zeitungen.»

Ulkomaalaiset muodostavat noin 22 prosenttia Sveitsin vakinaisesta väestöstä (vuonna 2009). Osuus on suurin Geneven kantonissa (39 %) ja pienin Urissa (9 %). Kaikista Sveitsin asukkaista, sekä vakinaisesti että tilapäisesti asuvista (7,9 milj. vuonna 2010), ulkomaalaisten osuus oli runsas 23 % eli noin 1,8 miljoonaa.. Suurin osa heistä on eurooppalaisia (85 % vuonna 2010) ja EU- tai EFTA-maista (63 % vuonna 2010). Italialaiset (noin 290 000) ovat ulkomaalaisten suurin ryhmä, heidän jälkeensä tulevat saksalaiset (noin 280 000) ja portugalilaiset (noin 220 000 henkeä). 2000-luvulla sveitsiläiset ja ulkomaiset instituutiot ovat ilmaisseet huolensa erityisesti Sveitsin politiikassa lisääntyneestä ksenofobiasta. Tästä huolimatta ulkomaalaisten suuri osuus Sveitsin väestöstä ja maahanmuuttajien suhteellisen ongelmaton sopeutuminen maan oloihin ovat osoituksia maan avoimuudesta.

Kaupungit

Noin kaksi kolmasosaa–kolme neljäsosaa sveitsiläisistä asuu kaupunkialueilla. Sveitsi on muuttunut maatalousvaltaisesta maasta kaupungistuneeksi maaksi 70 vuodessa. Vuoden 1935 jälkeen kaupunkimainen rakentaminen on vaatinut lähes yhtä paljon maa-alaa kuin edellisen 2 000 vuoden aikana. Kaupunkirakenteen hajoaminen vaikuttaa pohjoisen tasankoalueen lisäksi myös Juran alueella ja Alppien reunoilla. Kuitenkin 2000-luvulla kaupunkien väestö on kasvanut nopeammin kuin maaseudulla.

Sveitsissä on tiheä kaupunkien verkko, jossa suuret ydinkaupungit ja pienemmät kaupungit täydentävät toisiaan. Tasankoalue Mittelland on hyvin tiheästi asutettu – väestötiheys on noin 450 henkeä neliökilometriä kohden – ja ihmisen kädenjälki on näkyvissä kaikkialla. Tämä maa-alue on käytetty tehokkaasti hyväksi. Suurimpien metropolialueiden eli Zürichin, Geneven–Lausannen, Baselin ja Bernin painoarvo on kasvanut, ja niiden merkitys on kansainvälisesti suurempi kuin niiden asukasluvusta voisi päätellä. Zürich ja Geneve ovat lisäksi menestyneet erittäin hyvin elämänlaatua mittaavissa tutkimuksissa.

Uskonto

Sveitsissä ei ole virallista valtionuskontoa, ja perustuslaki takaa uskonnonvapauden. Uskonnolliset asiat ovat kuitenkin kantonien vastuulla, ja suurin osa kantoneista (paitsi Geneven ja Neuchâtelin kantonit) tukee jotakin kristittyä kirkkokuntaa, katolista tai protestanttista. Näitä kirkkoja ja joissakin kantoneissa vanhakatolista kirkkoa ja juutalaisia seurakuntia tuetaan verovaroin.

Kristinusko onkin Sveitsin valtauskonto: vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan 41,8 prosenttia väestöstä oli katolisia ja 35,3 prosenttia protestantteja. Maahanmuuton myötä kolmanneksi suurimmaksi uskonnoksi on noussut islam, jota noudattaa 4,26 prosenttia väestöstä; ortodokseja on vuorostaan 1,8 prosenttia. Pienempiin kristittyihin suuntauksiin lukeutuvat muun muassa uuspietismi (0,44 prosenttia), uusapostolinen kirkko (0,38 prosenttia), helluntailaisuus (0,28 prosenttia), jehovan todistajat (0,28 prosenttia) ja metodismi (0,12 prosenttia). Hindulaisia on 0,38 prosenttia, buddhalaisia 0,29 prosenttia ja juutalaisia 0,25 prosenttia. 11,11 prosenttia ei tunnusta mitään uskontoa, ja 4,33 prosenttia ei kertonut väestönlaskennassa mielipidettään. Vuoden 2005 Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 48 prosenttia sveitsiläisistä uskoi Jumalaan, 39 prosenttia jonkinlaiseen henkeen tai elämänvoimaan, 9 prosenttia ei uskonut minkäänlaiseen yliluonnolliseen voimaan ja 4 prosenttia ei osannut vastata.

Kulttuuri

Kansantanssiesitys Lausannessa.

Sveitsin alueellinen kielellinen jakautuminen tekee vaikeaksi puhua yhtenäisestä sveitsiläisestä kulttuurista. Sveitsin kulttuurista traditiota leimaavat yhteydet italian-, ranskan- ja saksankielisiin naapurimaihin. Myös monet ulkomaalaiset kirjailijat ja taiteilijat – kuten Voltaire, James Joyce ja Charlie Chaplin – ovat asuneet tai asettuneet maahan. Muuttoliike voimistui erityisesti kansallissosialismin ja fasismin aikakaudella pakolaiskirjailijoiden muuttaessa Sveitsiin; heistä kuuluisin Saksasta tullut on epäilemättä Thomas Mann. Vastapainoksi moni sveitsiläinen taiteilija – kuten Le Corbusier, Paul Klee ja Jean-Luc Godard – on jättänyt maansa viedäkseen nimensä ulkomaille. Kuvataiteilijoista kuuluisimpia ovat Klee ja Alberto Giacometti. Tunnetuimpiin sveitsiläissyntyisiin arkkitehteihin lukeutuvat vuorostaan Le Corbusierin lisäksi Mario Botta ja Herzog & de Meuron.

Vuorilla on pitkään ollut merkittävä vaikutus sveitsiläiseen kulttuuriin. Jo keskiajalla ne toimivat esteinä, jotka sallivat pienten yhteisöjen vastustaa ulkopuolisia valloitusyrityksiä, mutta toisaalta ulkoisten uhkien ympäröimien yhteisöjen piti liittoutua toistensa kanssa suojellakseen itseään. Sveitsiläisiä onkin välillä syytetty ”käpertymisestä kerälle”; esimerkiksi sveitsiläinen kirjailija Charles-Ferdinand Ramuz (1878–1947) piti maansa asukkaita toisaalta ”hyväkäytöksisinä, varovaisina ja tunnollisina” mutta toisaalta ”pikkumaisina”. Sveitsillä ja sveitsiläisillä on kuitenkin ollut merkittävä vaikutus eurooppalaiseen kulttuuriin, ja Euroopalle yhteiset kulttuuriaallot aina karolingisesta renessanssista ja romaanisesta arkkitehtuurista humanismiin ja reformaatioon ovat kukoistaneet maassa. Laajaa kulttuurista merkitystä on ollut muun muassa Zürichissä vuonna 1916 syntyneellä dadaismilla.

Alpeilla ja niihin liittyvällä symboliikalla on muutoinkin ollut tärkeä merkitys Sveitsin kulttuurille ja kansalliselle identiteetille; nykyäänkin monilla vuoristoalueilla on vallalla talvisin eloisa hiihtokeskus- ja kesäisin vuorostaan patikointikulttuuri. Monilla alueilla on säilynyt perinteinen maanviljelys- ja paimenkulttuuri, ja kaupunkien ulkopuolella on lukemattomia pientiloja. Sveitsiläistä kansantaidetta pidetään yllä erilaisissa järjestöissä ympäri maata. Sen tärkeimpiä muotoja ovat musiikki, tanssi, runous, puukaiverrukset ja kirjonta. Perinteisen sveitsiläisen musiikin symboleiksi ovat nousseet alppitorvi ja jodlaus, yhdessä haitarin kanssa.

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Sveitsistä 11 kohdetta.

• Albulan ja Berninan rautatiet (pieneltä osin Italiassa)
• Bellinzonan markkinakaupungin kolme linnaa, puolustusmuuri ja maavallit
• Bernin vanha kaupunki
• La Chaux-de-Fonds ja Le Locle, kellokaupungit
• Lavaux'n viinipenkereet Genevejärven rannalla
• St. Gallenin luostari
• St. Johannin benediktiiniluostari Val Müstairissa
• Sveitsin Alpit Jungfrau-Aletsch, jäätikkö- ja vuoristoalue
• Sveitsin tektoninen areena Sardona
• Monte San Giorgio, jossa on merkittäviä merieläinten fossiileita triaskaudelta
• Alppien esihistorialliset paalurakennukset (engl. Prehistoric Pile Dwellings around the Alps) yhteensä 111 paikkakunnalla Italiassa (19 kpl), Itävallassa (5), Ranskassa (11), Saksassa (18), Sloveniassa (2) ja Sveitsissä (56).

Kirjallisuus

Koska Sveitsin valaliitto oli perustamisestaan vuonna 1291 aina 1700-luvun loppuun saakka lähes kokonaisuudessaan saksankielistä aluetta, varhaisin sveitsiläinen kirjallisuus oli saksankielistä. Toisaalta ranskan vaikutus kasvoi Bernissä ja muualla jo 1700-luvun aikana, kun kieltä alettiin pitää muodikkaana. Varsinaista yhtenäistä sveitsiläistä kirjallisuutta ei ole, sillä maa koostuu useista kielialueista. Sveitsinsaksalaisen kirjallisuuden klassikoihin lukeutuvat Jeremias Gotthelf (1797–1854) ja Gottfried Keller (1819–1890). Myöhemmin 1900-luvulla vaikuttaneita kirjailijoita olivat Robert Walser (1878–1956), Max Frisch (1911–1991) ja Friedrich Dürrenmatt (1921–1990).

Merkittäviä Sveitsissä vaikuttaneita ranskankielisiä kirjailijoita olivat 1700-luvulla ja 1800-luvun vaihteessa Jean-Jacques Rousseau (1712–1778) ja Germaine de Staël (1766–1817). Rousseau syntyi Genevessä, joka ei tosin tuolloin kuulunut Sveitsiin. 1900-luvulla kirjoittivat Charles Ferdinand Ramuz (1878–1947), jonka romaanit kuvaavat ankarissa mutta kauniissa olosuhteissa asuvien talonpoikien ja vuoristolaisten elämää, ja Blaise Cendrars (s. Frédéric Sauser, 1887–1961). Kuuluisin sveitsiläinen kirjallinen luomus lienee kuitenkin Heidi, tarina isoisänsä kanssa Alpeilla elävästä orpotytöstä. Se oli yksi kaikkien aikojen suosituimmista lastenkirjoista ja sen kirjoittaja Johanna Spyri (1827–1901) laati myös muita samanaiheisia teoksia.

Ruokakulttuuri

Sveitsillä ei ole suurta synnynnäistä ruokaperinnettä. Sen sijaan sveitsiläiset ateriat lainaavat parhaimmistoa ranskalaisesta, italialaisesta ja saksalaisesta keittiöstä. Sveitsiläiset juustot kuten appenzeller, emmental, gruyère ja sbrinzjuusto ovat tunnettuja maailmalla. Emmental ja gruyère yhdessä valkoviinin kanssa tuottavat fonduen, joka tarjoillaan kulhossa ja syödään leipäkuutioiden kera. Tyypillinen sveitsiläinen juustoruoka on myös raclette, joka sulatetaan sille omistetussa pannussa ja syödään muun muassa kinkkusuikaleiden, suolakurkun, hillosipuleiden ja päärynöiden kera. Röstit – rapeat, rasvassa paistetut, paloitellut perunat – ovat sveitsinsaksalaisten kansallisruoka. Tuore kala, erityisesti ahven ja kirjolohi, on myös suosittua. Maailmankuulua sveitsiläistä suklaata tarjoillaan usein jälkiruoissa ja kakuissa. Maitosuklaa on keksitty Sveitsissä. Mysli on lähtöisin Sveitsistä.

Sveitsissä tuotetaan myös runsaasti viiniä. Merkittävimpiä viinialueita ovat lounaiset Valais'n ja Vaudin kantonit. Viljellyin punaviinirypälelajike on Pinot Noir (paikallisesti saksaksi Blauburgunder). Valkoviineistä eniten viljellään Gutedel-lajiketta, jota Sveitsissä kutsutaan nimellä Chasselas ja paikallisesti Valais'ssa nimellä Fendant. Vuonna 2004 tapahtuneen laillistamisen jälkeen maassa on jälleen alettu valmistaa myös neuchâtelilaiset juuret omaavaa absinttia. Juoma oli alun perin kielletty kansanäänestyksessä vuonna 1908. Kielto oli kirjattu vuodesta 1910 lähtien jopa valtioliiton perustuslakiin.

Tiedotusvälineet

Sveitsin perustuslaki takaa lehdistön- ja ilmaisunvapauden. Maan uutistoimisto Schweizerische Depeschenagentur tuottaa kellon ympäri tietoja median käyttöön kolmella kielellä, saksaksi, ranskaksi ja italiaksi. Uutistoimiston tuottamaa sisältöä käyttävät lähes kaikki Sveitsin tiedotusvälineet ja useat ulkomaiset tiedotusvälineet.

Historiallisesti Sveitsissä on ollut maan kokoon nähden suurin määrä sanomalehtiä maailmassa, ja lähes kaikissä tärkeämmissä kaupungeissa ilmestyy ainakin paikallislehti. Vaikutusvaltaisimmat sanomalehdet ovat saksankieliset Tages-Anzeiger ja Neue Zürcher Zeitung sekä ranskankielinen Le Temps. Kulttuurin monimuotoisuuden ja lukuisten alueellisten identiteettien ansiosta lehtiä on paljon, mutta monet niistä ovat pieniä. Maan kielitilanteen vuoksi Sveitsissä on saatavilla suuri määrä ulkomaisia sanomalehtiä.

Sveitsin yleisradio SRG SSR on vastuussa televisio- ja radio-ohjelmien tuotannosta. Sen tehtävänä on tuottaa maan kaikilla kielillä laadukkaita ja monipuolisia ohjelmia, ja sillä on studioita kaikilla kielialueilla: radio-ohjelmia tuotetaan kymmenessä eri studiossa ja televisio-ohjelmia Genevessä, Zürichissä ja Luganossa. Laajan kaapeliverkon ansioista sveitsiläiset voivat katsoa useita ulkomaisia televisiokanavia, ja keskimääräisessä kodissa näkyykin yli 20 kanavaa. Vuonna 2010 noin 75 prosenttia sveitsiläisistä käytti Internetiä.

Urheilu

Hiihto, laskettelu, lumilautailu ja vuorikiipeily ovat Sveitsissä suosittuja, ja maan luonto sopiikin niiden harrastamiseen hyvin. Talviurheilulajeihin kuuluu myös rattikelkkailu, joka aloitettiin St. Moritzissa 1800-luvun lopulla. Ensimmäiset alppihiihdon maailmanmestaruuskilpailut pidettiin Sveitsin Mürrenissä vuonna 1931,, ja St. Moritz vuorostaan toimi kahteen otteeseen talviolympialaisten pitopaikkana vuosina 1928 ja 1948. Menestyneitä sveitsiläisiä alppihiihtäjiä ovat esimerkiksi Pirmin Zurbriggen ja Didier Cuche.

Kaikkein suosituin urheilulaji on kuitenkin jalkapallo. Maan pääsarjassa Super Leaguessa pelaa kymmenen joukkuetta, ja Sveitsin jalkapallomaajoukkue tunnetaan lempinimellä Nati. Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2008 pelattiin Sveitsissä ja Itävallassa. Myös jääkiekko on suosittua; Sveitsin korkein liigataso on nimeltään National League A. Viimeksi maa toimi jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen isäntänä vuonna 2009. Lentopallo lienee naisten keskuudessa suosituin joukkueurheilulaji – koripallo on vuorostaan suosittua erityisesti ranskankielisellä alueella, käsipallo saksankielisellä. Salibandy (Unihockey) on suosittu laji (noin 30 000 lisenssipelaajaa). Maan korkein sarjataso on NLA, jossa pelaa kymmenen joukkuetta. Sveitsin miesten maajoukkue on saavuttanut MM-kisoissa neljä pronssia ja yhden hopean. Sveitsistä on tullut myös menestyneitä tennispelaajia, kuten Roger Federer ja Martina Hingis.

Perinteisiin sveitsiläisiin urheilulajeihin kuuluu sveitsiläinen paini eli Schwingen. Sitä harrastetaan erityisesti maaseudulla. Vastaavanlainen perinteinen laji on Hornussen, jossa kiekko lyödään mailalla ilmaan.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sveitsi Wikimedia Commonsissa
• Sveitsi Google Mapsissa
• Sveitsin Ystävät Suomessa ry. (SYS)
• Matkaopas aiheesta Switzerland Wikitravelissa (englanniksi)

Euroopan valtiot