Fossiilinen polttoaine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fossiiliset polttoaineet ovat Auringon fuusioreaktioiden varastoitunutta energiaa. Niiden kulutus on huomattavassa osassa ihmiskunnan energiataloudessa.

Fossiiliset polttoaineet ovat polttoaineita, jotka ovat syntyneet muinaisten eliöiden fossiloituessa. Tärkeimmät fossiiliset polttoaineet ovat öljy, kivihiili, maakaasu ja turve (EU, IPCC).[1] Fossiiliset polttoaineet ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, tai hyvin hitaasti uusiutuvia, kuten noin 10 000 vuoden ajanjaksolla uusiutuva turve. Fossiilisten polttoaineiden kemiallinen energia on alun perin maapallon alkuaikojen kasvillisuuden keräämää aurinkoenergiaa. Energiantuotanto fossiilisilla polttoaineilla perustuu raaka-aineen polttamiseen, jolloin vapautuu lämpöä.

Öljyn tarjonnan ennustetaan niukkenevan jo lähitulevaisuudessa, mutta maakaasua ja hiiltä riittää maaperässä jopa sadoiksi vuosiksi. Jos ilmaston lämpeneminen halutaan pitää aisoissa, fossiilisten polttoaineiden jäljellä olevat varannot pitäisi kuitenkin jättää lähes kokonaisuudessaan maan poveen.[2] Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan talouden vastakohta on biotalous.

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IPCC:n uusimman arviointiraportin (2007) määritelmä fossiiliselle polttoaineelle on ”Hiilipohjainen polttoaine fossiilisesta hiilivetykerrostumasta sisältäen hiilen, turpeen, öljyn ja maakaasun.” (Fossil fuels: Carbon-based fuels from fossil hydrocarbon deposits, including coal, peat, oil and natural gas.)[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fossiiliset polttoaineet ovat teollisuusmaiden merkittävin energianlähde. Alla oleva kaavio havainnollistaa fossiilisten polttoaineiden merkitystä suhteessa muihin energianlähteisiin eräissä teollisuusmaissa. Tanska ja Saksa ovat tyypillisempiä teollisuusmaita kuin Suomi ja Ruotsi siinä suhteessa, että Suomessa ja Ruotsissa ydinvoiman, vesivoiman ja biopolttoaineiden käyttö on tavallista merkittävämpiä. Kaaviossa fossiilisiin polttoaineisiin luetaan mukaan ajoneuvojen nestemäiset polttoaineet.

Energiantuotanto Suomi Ruotsi Tanska Saksa.png

Päästöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poltettaessa syntyy polttoaineesta riippuen erilaisia savukaasuja, joista yleisin on hiilidioksidi, joka on kasvihuonekaasu. Palaessa vapautuu myös rikkidioksidia, typen oksideja ja lukuisia pienhiukkasia. Rikin ja typen oksidit aiheuttavat vesissä ja maaperässä happamoitumista. Maakaasulla hiilidioksidipäästöt ovat noin kolmanneksen muita fossiilisia polttoaineita matalammat.

Hiilidioksidin poistaminen savukaasuista on mahdollista, joskaan ei hiilidioksidin loppusijoittamisen hankaluuden takia kovinkaan yleistä. Rikin ja typen oksidit pystytään poistamaan erilaisin puhdistusmenetelmin ja polttoprosessia hienosäätämällä. Sähkösuodattimilla voidaan savukaasuista poistaa lähes kaikki pienhiukkaset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b IPCC, 2007: Climate Change 2007: Mitigation. Contribution of Working Group III to the Fourth Assessment Report of the IntergovernmentalPanel on Climate Change B. Metz, O.R. Davidson, P.R. Bosch, R. Dave, L.A. Meyer (toim.), Cambridge University Press, Cambridge, Iso-Britannia ja New York, NY, USA., Annex I Glossary
  2. Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. Sivu 191.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]