Varavoima

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Varavoima on tavallisesti reservissä olevaa energiantuotantokapasiteettia, jota otetaan käyttöön, kun perusvoima ei riitä täyttämään kysyntää. Varavoimaa voidaan tarvita esimerkiksi silloin, kun suuri tuotantoyksikkö kuten ydinvoimala joutuu huoltoon tai kulutukseen tulee suuri piikki, vaikkapa tavanomaista kylmemmän sään vuoksi. Mikäli varavoimakaan ei riitä, ryhdytään säännöstelyyn.

Sähkön varavoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fingridin kahdella kaasuturbiinilla varustettu 300 MW:n varavoimalaitos Forssassa.

Tavallisimmat sähköntuotannon varavoiman muodot ovat kaasuturbiini-voima ja hiilivoima, josta Suomessa on esimerkkinä Inkoon hiilivoimalaitos. Vesivoimaa käytetään säätövoimana ja ydinvoima taas on tyypillistä perusvoimaa. Varavoimalla korvataan pois käytöstä olevaa perusvoimaa tai täydennetään sitä, koska säätövoimaa tarvitaan myös huippukulutuksen aikana.

Varavoimalta vaaditaan riittävän runsas ja verrattain nopea saatavuus. Pois lukien vesivoima varavoima on tavallisesti energiantuotantomuoto, jota on halpa rakentaa mutta kallis käyttää, koska sitä ei tarvita jatkuvasti. Tyypillinen esimerkki tästä on kaasuturbiinivoimalaitos ilman kombi-kytkentää.

Laajat sähkömarkkinat, joissa on eri alueilla erilainen tuontantorakenne tuovat joustavuutta alueellisiin energiavajeisiin, koska tällöin sähköä voidaan tuoda toisaalta. Ongelmia muodostuu kuitenkin silloin, jos sähköntarve kaikilla sähkömarkkinaan osallistuvilla alueilla lisääntyy samanaikaisesti. Tällöin sähkönhintaa määrittää se, miten nopeasti varavoimaa voidaan ottaa käyttöön perusvoiman jatkeeksi.

Nordpool[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaissa pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla Nordpoolissa sähkönhinta riippuu paljolti Norjan vuotuisista sademääristä. Mikäli Norjassa sataa vähän, ovat vesivoimaloiden vesivarastot vähissä eikä sähköenergian nettokäyttäjämailla, kuten Tanskalla, Ruotsilla ja Suomella ole Norjan tuontia varavoimamahdollisuutenaan sähkömarkkinan kautta.

Kaukolämmön varavoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukolämpöverkkoihin on tavallisesti sähköä ja kaukolämpöä tuottavan nk. pääkuormalaitoksen lisäksi kytketty useita pelkästään lämpöä tuottavia lämpökeskuksia, jotka ovat tarpeen mukaan otettavissa nopeasti käyttöön. Näitä huippu/varalämpökeskuksia ovat usein vanhat öljylämpökeskukset. Maakaasulämpökeskuksia rakennetaan varavoimaksi siellä missä maakaasua on saatavilla, sillä maakasulämpökeskus on verrattain halpa rakentaa. Myös biolämpökeskuksia saatetaan rakentaa varavoimaksi. Myös lämpöakkuja voidaan käyttää kaukolämmön säädössä. Yleensä kaukolämmöstä ei ole pulaa ja ylimäärän kaukolämpöä tuottavien voimalaitosten hukkalämpö ohjataan vesistöihin.