Kaukolämpö

Kaukolämpöputkia Tübingenissa, Saksassa

Kaukolämpö on lämmitystekniikka, jossa voimalaitoksessa lämmitetään vettä tai höyryä, johdetaan se kiinteistön lämmönjakokeskukseen ja sen jälkeen taas voimalaitokseen takaisin. Lämmönjakokeskuksen lämmönsiirtimissä osa kaukolämpöveden lämpöenergiasta siirretään kiinteistön lämmitysverkoston veteen. Harvoin käytetyssä ratkaisussa kaukolämpövesi johdetaan kiinteistön lämpöpattereihin suoraan, tällöin kaukolämpöverkoston lämpötilat ovat tavallista alhaisemmat.

Kaukolämpö on erityisesti taajamien lämmitysmuoto. Kaukolämmön toimitusvarmuus on erinomainen ja sen tuottama energia on tasalaatuista. Lämmönsiirtotekniikka on kehittynyt viimeisten vuosikymmenien aikana ja näin kaukolämpöenergiasta saadaan enemmän lämmitystehoa kuin aikaisemmin.

Kaukolämpöverkko

Pääartikkeli: Kaukolämpöverkko

Yhteistuotanto

Pääartikkeli: Sähkön ja lämmön yhteistuotanto

Kaukolämpövoimala Zürichissä

Yhteistuotannolla tarkoitetaan sähkön ja kaukolämmön tuotantoa samassa laitoksessa. Tällöin sähköntuotannossa olevan laitoksen ylimääräinen lauhdelämpö käytetään kaukolämpöverkossa. Maailmalla tällainen yhteiskäyttö on harvinaista, mutta Suomessa peräti 80 % kaukolämmöstä tuotetaan yhteistuotannossa.

Yhteistuotannolla voimalan hyötysuhde saadaan korkeaksi ja säästetään paljon energiaa. Yhteistuotanto on yleisesti tunnustettu keino ilmaston suojelemiseksi ja on arvioitu, että sen edistäminen on EU:n suurin yksittäinen keino vähentää kasvihuonepäästöjä.

Kaukolämpö eri maissa

Kaukolämpöjärjestelmiä on asennettu lähes kaikkialle missä tarvitaan lämmitysenergiaa asumiseen. Euroopassa noin 10 prosenttia lämmöntuotantotarpeesta toteutetaan kaukolämmöllä, Pohjois-Amerikassa noin neljä prosenttia. Kaukolämmön suurin tuottajamaa on Venäjä, joka tuottaa vuosittain arviolta 1700 000—2400 000 GWh kaukolämpöä. Aasiassa kaukolämpöä on asennettu muun muassa Kiinaan, Japaniin, Koreaan ja Mongoliaan.

Kaukolämpö Suomessa

Suomessa kaukolämmön markkinaosuus rakennusten lämmityksessä on noin 50 %, suurin osa kerrostaloista lämmitetään kaukolämmöllä. Viime vuosikymmeninä kaukolämpöverkostoja on laajennettu myös pientaloalueille, ja kaukolämmön markkinaosuus pientalojen lämmitysmuotona on kasvanut.

Suomen ensimmäinen nykyisenkaltaiseen perusratkaisuun eli vesikiertoon perustuva kaukolämpölaitos otettiin käyttöön Espoon Tapiolassa vuonna 1953 ja sen ensimmäinen asiakas liitettiin lämpöverkkoon vielä samana vuonna. Myös Helsingissä päästiin käynnistämään kaukolämmön jakelua samoihin aikoihin, kun verkkoon kytkettiin ensimmäinen asiakas vuonna 1953. Tekniikaltaan Helsingin ensimmäinen kaukolämpövoimala tosin poikkesi nykyisestä vesikiertoisesta perusratkaisusta siten, että lämpö toimitettiin asiakkaalle höyrynä. Helsingissä ensimmäinen vesikaukolämpöä saava asiakas liitettiin verkkoon vuonna 1957.

Helsinki sai hyötysähkön ja kaukolämmön tuotantonsa ansiosta YK:n ympäristöpalkinnon vuonna 1990.^lähde? Kaukolämpöverkkojen polttoainevalinnat herättävät kuitenkin keskustelua ja esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto on vaatinut Helsingin Energiaa siirtymään kokonaan uusiutuviin kaukolämmön tuotannossaan ja syyttänyt sitä viherpesusta liittyen kaukolämmön markkinointiin.

Suomessa on myös olemassa kaukolämpöverkkoja, joissa energia tuotetaan 100% uusiutuvilla energianlähteillä. Kyyjärven kaukolämpöverkko oli ensimmäinen kokonainen verkko, jolle myönnettiin Ekoenergia-ympäristömerkki. Lappeenrannan Energian Kaukaan voimalaitos on Suomen suurin 100% uusiutuvilla polttoaineilla toimiva voimalaitos.

Kaukolämpötuotannon arviointia

Kaukolämmön eräänä vaihtoehtona olisi, että jokaisessa talossa olisi oma lämmityslaitos. Kaukolämmön on väitetty olevan ympäristönsuojelun kannalta parempi, koska yhden suuren voimalaitoksen päästöt ovat pienemmät kuin satojen talokohtaisten lämmityslaitosten yhteenlasketut päästöt. Yhteistuotantovoimaloissa tuotettu kaukolämpö on myös tehokkaampaa, koska yhteistuotannossa samassa voimalassa voidaan tuottaa myös sähköä. Lisäksi polttoainevalikoimaa voidaan joissakin laitoksissa vaihtaa sen mukaan mikä polttoaine kulloinkin on edullisinta. Pelkässä sähköntuotannossa suuri osa tuotetusta energiasta menetetään lauhdeveteen.

Laitteistojen valmistajia

Kaukolämpölaitteita valmistavat Suomessa muun muassa HögforsGST, Gebwell ja Kaukora. Lisäksi esimerkiksi Alfa Laval ja Danfoss LPM maahantuo lämmönjakokeskuksia.

Kaukojäähdytys

Uusin tapa hyödyntää entistä paremmin primäärienergiaa on kaukojäähdytys. Tässä käytetään hyödyksi lämpö, joka menisi muuten hukkaan jäteveden mukana (lämpöpumpulla) tai muuna ylijäämäenergiana esimerkiksi ydinvoimalaitoksista (absorptiojäähdytyksellä) tai sitten voidaan käyttää luonnon omia kylmävarastoja (vapaajäähdytys talvella merestä).

Aiheesta muualla

• Kaukolämpö Energiateollisuus ry:n verkkosivuilla
• Kaukojäähdytys Energiateollisuus ry:n verkkosivulla
• WWF

Energiantuotanto

Käsitteitä:	Energiansäästö - Hajautettu tuotanto - Kaukolämpö - Lämmöntuotanto - Sähköntuotanto - Säätövoima - Varavoima - Lämpöenergian varastointi - Energian varastointi
Uusiutumaton energia:	Fossiilinen: Hiilivoima - Maakaasuvoima -Maaöljy Muut: Turvevoima - Ydinvoima
Uusiutuva energia:	Aurinkoenergia - Biomassa - Geoterminen - Tuulivoima - Vesivoima

Rakentaminen ja kestävä kehitys

Yhdyskuntasuunnittelu:	ympäristövaikutusten arviointi - ekokylä - yhteisökylä
Suunnitteluperiaatteet::	ekorakentaminen - aurinkoarkkitehtuuri - matalaenergiatalo - passiivitalo - nollaenergiatalo - plusenergiatalo
Lämmitys:	aurinkolämmitys - kaukolämpö - lämpöpumppu - maalämpö - puupelletti - takka
Talotekniikka:	ilmanvaihtokone - aurinkokenno - energiansäästölamppu
Rakennustekniikka:	rakennuksen vaippa - lämmöneriste - ilmansulku - ikkuna
Perinnerakentaminen:	hirsirakentaminen - olkipaalirakentaminen - savirakentaminen - turpasmökki - terva - keittomaali
Organisaatiot:	ympäristöhallinto - Ympäristöministeriö - Ympäristökeskus - Motiva