Kestävä kehitys

Wikipedia

Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyisen yhteiskunnan tarpeet tekemättä myönnytyksiä tulevien sukupolvien kustannuksella. Yksi tärkeimmistä huomioon otettavista tekijöistä on luonnonvarojen riittävyys.

[muokkaa] Kestävän kehityksen määrittely

Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.

Erään määritelmän mukaan kestävällä kehityksellä pyritään taloudelliseen kasvuun säilyttäen ympäristön laatu hyvänä tuleville sukupolville.^[1] Vaikka tässä määritelmässä talouskasvu saa suurimman painoarvon, siinä kuitenkin ilmenevät kestävän kehityksen ajatukselle ominaiset ylisukupolvinen tarkastelu ja ihmiselämän ekologisten reunaehtojen huomioon ottaminen.

Kestävää kehitystä käsiteltiin ensimmäisen kerran Yhdistyneiden kansakuntien Brundtlandin komissiossa 1987. Gro Harlem Brundtland totesi vuonna 1987: ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.”^[2]

Rio de Janeirossa järjestettiin vuonna 1992 YK:n ympäristö ja kehityskonferenssi (UNCED), jonka tavoitteena oli sopia kestävästä kehityksestä siten, että taloudellinen ja sosiaalinen kehitys sovitetaan luonnonvarojen määräämiin puitteisiin niin, että luonto ja inhimillisen elämän edellytykset säilyvät myös tuleville sukupolville.^[3]

Aavikoituminen on uhka sekä ekologiselle, sosiaaliselle että taloudelliselle kehitykselle. Punainen osoittaa suurinta aavikoitumisen uhkaa, oranssi korkeaa ja keltainen kohtalaista uhkaa.

Kestävään kehitykseen kuuluvat ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Näistä ekologista kestävää kehitystä on tutkittu eniten ja usein kestävä kehitys rinnastetaan siihen. Kestävää kehitystä edistettäessä on löydettävä nimenomaan malleja, joissa kaikki kolme näkökulmaa voivat yhdistyä. Esimerkiksi taloudellinen kehitys on toteutettava ekologisesti kestävästi ja ympäristönsuojelussa on löydettävä keinoja, jotka ovat sekä taloudellisesti että sosiaalisesti kestäviä.

[muokkaa] Ekologinen kestävyys

Ekologisen kestävyyden edellytyksenä on ihmisen toiminnan ohjaaminen luonnon kestokyvyn puitteissa siten, etteivät luonnon monimuotoisuus tai ekosysteemien toimivuus vaarannu. Tämä merkitsee huomion kiinnittämistä uusiutumattomien luonnonvarojen säästöön, ympäristöä vähemmän kuormittaviin tuotanto- ja kulutustottumuksiin siirtymistä ja sitä kautta päästöjen selvää vähentämistä.^lähde?

[muokkaa] Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys

Kestävän kehityksen sosiaalinen kestävyys tarkoittaa maailmanlaajuista yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnan jäsenten kesken. Paikallisella tasolla se käsittää kaikkien terveydestä ja työturvallisuudesta huolehtimisen.^[4]

Kulttuurinen kestävyys vastaavasti mahdollistaa kulttuurien säilymisen ja kehittymisen sukupolvelta toiselle sekä ihmisten vapaan henkisen toiminnan ja eettisen kasvun.^[5]

[muokkaa] Taloudellinen kestävyys

Taloudellisen kestävän kehityksen pohjana on tasainen taloudellinen kasvu, joka ei perustu velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Se on edellytys ekologiselle ja sosiaaliselle kestävälle kehitykselle sekä yhteiskunnan toiminnoille. Toisaalta talouden kasvun ja ekologisesti kestävän kehityksen välillä voidaan nähdä ristiriita. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen käynnistyminen voidaan nähdä merkkinä siitä, ettei maailmantalous ole ollut enää vähään aikaan kestävällä pohjalla, eikä talouden kasvu ole enää luonnonvarojen ehtymisen johdosta mahdollista jos ekologinen kestävyys halutaan säilyttää.^[6]

[muokkaa] Käsitteen käyttökelpoisuus

Kestävän kehityksen käsitteestä vallitsee suuria erimielisyyksiä, ja jotkut ovat ehdottaneet jopa koko käsitteestä luopumista, koska sen sisällöstä on tullut niin epäselvä. Kyynisimmän määritelmän mukaan kestävä kehitys ”synnyttää keskustelua”. Toisaalta tätä piirrettä voidaan pitää myös käsitteen vahvuutena, koska sen kautta voidaan saada samaan tulevaisuudennäkymiä koskevaan keskusteluun mukaan ihmisiä mielipiteiden äärilaidoilta.

Kestävän kehityksen tunnusmerkkienn määrittely on osoittautunut vaikeaksi. Kiistaa on esimerkiksi siitä, mikä on erilaisten sosiaalisten indikaattoreiden suhteellinen painoarvo. Pitkän tähtäimen mittareiden painotuserot voivat johtaa täysin erilaiseen käsitykseen kehityksen kestävyydestä. Esimerkiksi metsä, joka tarjoaa kestävän jatkuvuuden puutavaran tuotolle, ei välttämättä tue alkuperäisiä lintukantoja. Mineraaliesiintymä, joka lopulta ehtyy, ei myöskään välttämättä tue enemmän tai vähemmän vakaita ja kestäviä yhteisöjä.^[7]

Suomen ympäristöministeriö kannattaa kestävälle kehitykselle OECD-maiden piirissä hyväksyttyjä arviointiperusteita, joiden mukaan Suomi on maailman paras maa kestävässä kehityksessä. Kansainvälisesti tunnettu ympäristönsuojeluun keskittyvä The Ecologist -lehti julkaisi puolestaan oman kestävän kehityksen indeksinsä, jossa Suomi oli sijalla 52 ja parhaiten oli sijoittunut Keski-Afrikan tasavalta.^[8] Suomen asemaa kestävän kehityksen mallimaana voidaan kyseenalaistaa kysymällä olisiko luonnolle hyväksi, jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon kuin suomalaiset.

Kestävän kehityksen ajatusta arvostellaan usein erityisesti siitä, että se sisältää ihanteen taloudellisesta kasvusta, ja mahdollistaa taloudellisten arvojen ylivallan tulevaisuuden kehitystä hahmoteltaessa. Osasyynä voidaan pitää sitä, että taloudellista kehitystä on huomattavasti helpompi mitata kuin sosiaalista tai ekologista. Arvostelun kohteena voidaan pitää myös kestävän kehityksen ajatuksen ihmiskeskeistä lähtökohtaa: se ei tunnusta eläinten tai muun luonnon itseisarvoista oikeutta olemassaoloon.

[muokkaa] Luonnon köyhtyminen

Luonnon köyhtyminen tarkoittaa paikallisen ekosysteemin tai koko biosfäärin köyhtymistä ihmisen toiminnan seurauksena. Luonto köyhtyy kun luonnonvaroja (polttopuuta, tilaa, puhdasta vettä, ilmaa) käytetään nopeammin kuin ne uusiutuvat. Voidaan kirjoittaa (epä)yhtälöitä

• Uudistuvien luonnonvarojen kulutus > Luonnon uusiutuminen: Ympäristö köyhtyy
• Uudistuvien luonnonvarojen kulutus = Luonnon uusiutuminen: Tasapaino / kestävä kehitys.
• Uudistuvien luonnonvarojen kulutus < Luonnon uusiutuminen: Uudistuminen / myös kestävä kehitys.

Permakulttuuri on kestävän kehityksen periaatteita noudattava liittyvä yhdyskuntasuunnitteluliike, joka alkoi maatalouden parista mutta laajeni muuhunkin suunnitteluun.

[muokkaa] Kestävä kehitys Suomessa

Hallitus perusti Suomen kestävän kehityksen toimikunnan vuonna 1993. Toimikunnan tehtävänä on edistää kestävää kehitystä ja toimia neuvoa antavana elimenä YK:ta ja sen kestävän kehityksen toimikuntaa, CSD:tä, koskevissa asioissa. Toimikunta kokoontuu neljä kertaa vuodessa. Alussa toimikunnan puheenjohtajana toimi pääministeri, kevään 2007 eduskuntavaaleista alkaen työministeri Tarja Cronberg. Tällä hetkellä kokoonpanoon kuuluu myös neljä muuta ministeriä. Toimikunnan 37 muun jäsenen joukossa on työ- ja elinkeinoelämän, erilaisten kansalaisjärjestöjen, poliittisen elämän, ministeriöiden ja kunnalliselämän edustajia. Toimikunnan työtä tukee sihteeristö, joka koostuu ympäristöministeriössä työskentelevistä virkamiehistä.^[9] Laajaa edustusta yhteiskunnan eri alueilta voidaan pitää toimikunnan työn merkittävimpänä tukijalkana, mutta myös haasteena.

Kestävän kehityksen toimikunta hyväksyi vuonna 2006 uuden kansallisen kestävän kehityksen strategian, jossa on pyritty hahmottelemaan Suomen tulevaisuutta ja sen hallintaa suhteessa kestävän kehityksen eri osa-alueisiin pitkällä aikaperspektiivillä.

[muokkaa] Ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen koulutusohjelmat Suomessa

Kestävän kehityksen koulutusohjelmasta valmistuu ympäristösuunnittelijoita (AMK). Opintojen laajuus on 240 opintopistettä ja kesto noin neljä vuotta.

Opiskelija perehtyy luonnonvarojen kestävään käyttöön, maaseudun ja rakennettujen ympäristöjen kehittämiseen, ympäristöseurantaan ja yritysten ympäristöasioihin.

Ympäristösuunnittelijat sijoittuvat yrityksiin, julkisen sektorin organisaatioihin esimerkiksi ympäristöasiantuntijaksi, -sihteeriksi tai -neuvojaksi. Myös projektit ja järjestö-, neuvonta- ja koulutuspalvelut tarjoavat työpaikkoja.^[10] Kestävän kehityksen koulutusohjelma siirtyi syksyllä 2008 Laurea-ammattikorkeakoulusta Hämeen ammattikorkeakouluun.

• Laurea-ammattikorkeakoulu, kestävän kehityksen koulutusohjelma, Hyvinkää
• Hämeen ammattikorkeakoulu, kestävän kehityksen koulutusohjelma, Forssa
• Turun ammattikorkeakoulu, kestävän kehityksen koulutusohjelma, Turku
• Yrkeshögskolan Sydväst, hållbar utveckling, Ekenäs

[muokkaa] Katso myös

Kestävän kehityksen teemasivu

Teemasivu energia

Ympäristönsuojelun teemasivu

• Kasvun rajat (kirja)
• Luonnonkapitalismi
• Vihreä talous
• Kestävä kehitys alueittain ja maittain

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Aulio, Kai: Kasvun rajoilla? Väestönkasvun, ravinnontuotannon ja luonnonvarojen käytön tehokkuus ja tulevaisuuden näkymät. Ihminen ja ympäristö 2. Turku: Ympäristöliike, 1990. ISBN 952-90-1691-3.

• Pietarinen, Juhani ym.: Ympäristönsuojelu ja yhteiskunta. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A 59. - 2. uudistettu painos (3. painos 2001). Turku: Turun yliopisto, 1997. ISBN 951-29-1025-X.

• Rissa, Kari: Ekotehokkuus: Enemmän vähemmästä. Julkaisija: Ympäristöministeriö. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37-3577-X.

• Wilkki, Minna (toim.): Kestävä kehitys: Lähivuosien toimenpiteitä Suomessa ja Suomen kansainvälisessä yhteistyössä. Julkaisija: Suomen kestävän kehityksen toimikunta. 2. korjattu painos 1995. Helsinki: Ympäristöministeriö, 1995. ISBN 951-47-5090-X.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• ymparisto.fi → Kestävä kehitys
• Porin kaupungin ympäristötoimisto
• kunnat.net → Kestävä kehitys
• Turun ammattikorkeakoulu; Koulutustarjonta; Yhteishaussa 2007; Luonnonvara- ja ympäristöala
• Yrkeshögskolan Sydväst - Hållbar utveckling
• Laurea-ammattikorkeakoulu: Kestävän kehityksen koulutusohjelma
• HAMK
• Kansallinen kestävän kehityksen strategia