Ilma-vesilämpöpumppu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ilma-vesilämpöpumppu (lyhenne IVLP) siirtää lämpöenergiaa ulkoilmasta veteen. Lämmitetty vesi voidaan johtaa talon vesikiertoiseen keskuslämmitykseen ja sillä voidaan lämmittää myös käyttövettä. Ilma-vesilämpöpumppu voi toimia talon päälämmönlähteenä, mutta se tarvitsee Suomen ilmastossa tuekseen varajärjestelmän.

Motivan arvion mukaan perinteisestä kotitalouden lämmöntuotannosta voidaan säästää 40 - 66 % energiaa lämpöpumppua hyödyntämällä.[1]

Toimintaperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilma-vesilämpöpumppu toimii samalla periaatteella kuin ilmalämpöpumppu, mutta lämpö siirretään ilman sijasta veteen. Ilma-vesilämpöpumpun säästöpotentiaali on suurempi kuin ilmalämpöpumpun, koska myös talon käyttövesi pystytään lämmittämään ilma-vesilämpöpumpulla. Ilma-vesilämpöpumppua on kuitenkin hankalampaa soveltaa käytettäväksi talon jäähdytykseen kuin ilmalämpöpumppua.

Kylmäaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmäaine kiertää ulkoyksikön höyrystimen läpi ja kerää lämpöä. Käytetty kylmäaine vaikuttaa lämpöpumpun ominaisuuksiin. Markkinoilla olevissa pumpuissa käytetään pääasiassa joko R410A- tai R744-kylmäainetta (ts. hiilidioksidi). On olemassa myös muita vaihtoehtoja.

"R744 järjestelmät toimivat hieman alemmalla lämmityksen hyötysuhteella, mutta niiden suurempi teho kovilla pakkasilla vähentää vähemmän tehokkaan varajärjestelmän tarvetta. (suom.)" [2] Varajärjestelmäksi sopivat esimerkiksi sähkövastukset, joilla tuotetaan lisälämpö silloin, kun ilma-vesilämpöpumpun teho ei riitä.

Kylmäaineet tarvitsevat paineen putkistoon toimiakseen. R744-tekniikan hiilidioksipohjaiset (CO²) ilma-vesilämpöpumput vaativat korkeahkon paineen. R410A-tekniikalla riittää matalampi paine.[3]

Kummatkin kylmäaineet ovat otsonineutraaleja. Ne eivät siis tuhoa otsonikerrosta päästessään ilmakehään - ominaisuus, joka on tyypillinen monelle käytössä olleille, nyt jo kielletyille kylmäaineille. [3]

R410A on kuitenkin 1720 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. [3] Tämä tarkoittaa, että yksi kilo R410A-kylmäainetta ilmakehässä vastaa elinkaarensa aikana 1720 kiloa hiilidioksidia. Pienkäyttöön tarkoitettu ilma-vesilämpöpumppu sisältää noin 1 - 3 kiloa kylmäainetta. Kylmäaineen vuotaminen voi johtua joko valmistus-, asennus-, käyttö- tai kierrätysvirheestä.

Markkinat ja myynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen lämpöpumppuyhdistys ilmoitti vuoden 2011 ilma-vesilämpöpumppujen myynniksi maassa 992 kpl, eli karkeasti 2% ilmalämpöpumppujen saman vuoden myyntimäärästä.[4]. Kaikki ilma-vesilämpöpumppuja maahantuovat yritykset eivät välttämättä ole Suomen lämpöpumppuyhdistyksen jäseniä.

Ilma-vesilämpöpumpuista on ainakin seuraavanlaisia sovellutuksia:

  • Kylmäaine kiertää vain ulkoyksikössä, jonne vesi johdetaan lämmitettäväksi
  • Kylmäaine kiertää erilliseen ulkoyksikköön, jonne myös vesi johdetaan putkella lämmitettäväksi
  • Kylmäaine johdetaan suoraan varaajaan, jossa se luovuttaa lämmön veteen kuumakaasukierukan avulla

Ilma-vesilämpöpumppujen hinta vaihtelee noin 1500 euron ja 15000 euron välillä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Motiva Oy: Lämpöpumput (HTML) 24.8.2008.
  2. Richter, M. R. & Song, S. M & Yin, J. M & Kim, M. H. & Bullard, C. W. & Hrnjak, P. S: Experimental results of transcritical CO2 heat pump for residential application (HTML) (Johdanto) Energy. Volume 28, Issue 10, August 2003. University of Illinois at Urbana-Champaign, Air Conditioning and Refrigeration Center (ACRC), 1206 W. Green Street, Urbana, IL 61801, USA: Energy. Englanti
  3. a b c Jani Kianta: Kylmäainetilanne 2008 (PDF) (Artikkelista löytyy kylmäaineiden ominaisuudet) 25.5.2008. Suomen kylmäyhdistys ry. Suomi
  4. http://www.sulpu.fi/images/stories/sulpu_myydyt_lmppumput_2011fin-1.pdf SULPU 2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]