Työ

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ihmisten tekemää työtä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Nainen korjaamassa riisinversoja Kambodžassa.
Posliiniverstaan koristelija työssään Kiinassa.

Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjänteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen (ansiotyö) tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen (kotityö). Muunlaista työtä kutsutaan vapaaehtoistyöksi. On ollut tapana puhua ruumillisesta ja henkisestä työstä, mutta tämä jako on harhaanjohtava, koska kaikessa ihmisen työssä ovat olennaisina edellytyksinä älykkyys sekä kokemuksen opettamat seikat ja siihen liittyvä harjaantuneisuus. [1]

Työn psykologia ja sosiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työssä vaikuttavat moninaiset psyykkiset tekijät, joista vain osa on tietoisia. Työn rasittavuuteen vaikuttavat ruumiillinen ja henkinen ponnistus, kyllästyminen (varsinkin samanlaisina toistuvissa suorituksissa), liiallinen pitkäjänteisyys (esim. tavoitteen ollessa ehkä vasta vuosien päässä) sekä vieraantuminen (varsinkin työn välittömän tuloksen eli työsuorituksen ollessa liian kaukana työn motiiveista, esim. ansaitun palkan avulla hankittavista esineistä tai palveluksista). Parhaiten henkilö viihtyy työssä, jonka antama tulos ei jää suhteettoman paljon alle vaatimusten ja joka ei ole liian helppoa eikä liian vaikeaa sekä toisaalta tyydyttää sekä yksilön psyykkisiä toimintavirikkeita että sosiaalisen ympäristön asettamia vaatimuksia. Työn saattaminen yksilöä joka suhteessa tyydyttäväksi on vaikeata nykyaikaisessa yhteiskunnassa, jossa koneellistuminen ja työnjako ovat pitkälle kehittyneitä.[1] Daniel Pink on tutkinut uuden sukupolven motivaatioon vaikuttavia tekijöitä ja nostaa esille kolme merkittävää asiaa: Työn täytyy olla merkityksellistä (purpose), Työssä pitää voida kehittyä (mastery) ja työntekijän pitää saada päättää siitä miten työ tehdään (autonomy). [2]

Palkkatyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lewis Hine, Voimalan mekaanikko työskentelemässä höyrypumpulla, 1920.

Palkkatyö on työn muoto, jossa työntekijä tekee työtä työnantajalle ja saa siitä rahallisen korvauksen eli palkkaa. Palkkatyön ehtoja säätelevät Suomessa lait (mm. työaikalaki), yleissitovat työehtosopimukset ja työsopimukset.

Historiallisesti palkkatyötä ei aiemmin ole ollut nykyisessä mittakaavassa vaan se muuttui tavallisimmaksi työn muodoksi vasta teollisen kapitalismin myötä. Kapitalismia arvostelevan marxilaisen taloustieteen mukaan palkka ei ole korvaus työstä, vaan palkkatyöntekijä myy työvoimansa (voimanlähteensä) työnantajan käyttöön ja työnantaja myy tavarassa palkkatyöntekijän energiaa: työnantaja vuokraa työntekijän työvoiman käyttöönsä vain, jos työntekijän tuoma tuotto on suurempi kuin hänestä aiheutuvat kulut.

Yrittäjyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrittäjyys on työn muoto, jossa yrittäjä työllistää itsensä ja mahdollisesti myös muita. Yrittäjä voi työskennellä omistamansa yrityksen kautta tai ilman yritystä maatalouden tai elinkeinon harjoittajana.

Kotityö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotityötä on kaikki suoraan oman kotitalouden jäsenten hyödyksi tehtävä työ, kuten esimerkiksi ruoan hankinta ja valmistus, tiskaaminen, siivoaminen sekä irtaimiston ja asunnon kunnostustyöt. Suomalainen tekee kotitöitä keskimäärin 23,5 tuntia viikossa, mikä on lähellä OECD-maiden keskiarvoa[3].

Vapaaehtois- eli talkootyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoistyön tekijä ei saa työstä palkkaa, mutta työn teettäjä saattaa esimerkiksi tarjota ruoan vapaaehtoiselle. Suomalainen versio on talkoot, jolla pyöritetään esimerkiksi monia kesä- ja kulttuuritapahtumia.

Talkootyötä voidaan tehdä myös vastavuoroisuusperiaatteella. Tyypillisiä talkootöitä ovat olleet perinteisesti maaseudulla esimerkiksi rakennustalkoot, heinätalkoot ja perunannostotalkoot.

Talkootyön teettäjän ei tarvitse maksaa sosiaali- eikä eläkemaksuja, mutta talkoolaisille voi ottaa vakuutuksen mahdollisten tapaturmien varalta.

Pakkotyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakkotyötä on käytetty sortotoimenpiteenä ja rangaistuksena vankiloissa ja kriisitilanteissa, kuten sodissa. Saksassa toisen maailmansodan aikana ase- ja puolustusteollisuudessa käytettiin pakkotyötä, johon otettiin sotavankeja, juutalaisia ja muita vähemmistökansallisuuksia yhteensä lähes 12 miljoonaa ihmistä[4]. Yhdysvalloissa internoitiin japanilaisia Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen, ja monet joutuivat työskentelemään ylläpitonsa hyväksi. Suomessa sotavankeja käytettiin maatiloilla ja sahoilla työvoimana, kun miespuolinen kantaväestö oli rintamalla [5]. Ranska lähetti väkivalta- ja omaisuusrikoksista tuomittuja kansalaisiaan merentakaisille alueilleen Guayanaan pakkotyöhön, joka saattoi olla karkotuksena elinikäinen[6]. Australian liittovaltion eurooppalaisperäinen väestö on pääosin pakkotyöhön 1700–1800-luvuilla lähetettyjen rikollisten jälkeläisiä.[7][8]

Keisarillisella Venäjällä pakkotyölaitosta kutsuttiin nimellä katorga. Neuvostoliitossa ihmisiä koottiin työleireille erityisesti Josif Stalinin aikana. Pakkotyövoimalla toteutettiin suuria investointihankkeita, kuten rakennettiin rautateitä ja voimalaitoksia. Järjestelmä oli osa kommunistisen puolueen organisoimaa valtioterrorismia, jossa vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään sopeutumattomia henkilöitä kriminalisoitiin. Pakkotyö oli myös osa Neuvostoliiton harjoittamaa valtiokapitalismia, jossa työstä aiheutuva kustannus pyrittiin laskemaan mahdollisimman alas ja sitä kautta saavutta mahdollisimman suuri hyöty kansantaloudelle. Tyypillisenä esimerkkinä voidaan mainita Vienanmeren–Itämeren kanava.[9]

Palkkatyön muotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakinainen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakinainen työ tarkoittaa sitä, että työsuhteen loppumisesta ei olla erikseen sovittu, eli töitä on toistaiseksi.

Määräaikainen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Määräaikainen työ on kyseessä silloin, kun työsopimuksessa lukee työn tarkka alkamis- ja loppumisaika. Määräaikaisuutta voidaan jatkaa, mutta työn "ketjuttamiselle" tällä tavalla on asetettu omat rajansa.

Kokopäivätyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokopäivätyössä työntekijän työaika kestää koko työpäivän, Suomessa yleensä enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.

Osa-aikatyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa-aikatyö on kokopäivätyön "pilkottu" versio, jossa yleensä päivittäinen tai viikoittainen työaika on lyhyempi kuin kokopäivätyössä; työtä on esimerkiksi 4 tuntia päivässä tai kolmena päivänä viikossa. Esimerkiksi myyjät tekevät tätä työtä usein.

Kesätyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On opiskelijoiden ja koululaisten tärkein työssäkäyntimuoto. Joskus tyypillisesti 2–4 kuukautta kestävä kesätyö on harjoittelua ammattiin valmistauduttaessa.

Etätyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etätyössä työntekijä ei tee työtä työpaikalla, vaan esimerkiksi kotona tai työnantajan järjestämässä työhuoneessa tyypillisesti tietokoneyhteyden varassa. Etätyötä saatetaan tehdä osa-aikaisesti, vaikkapa yhtenä päivänä viikossa, ja olla muulloin työpaikalla.

Hajautettu työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisen etätyön lisäksi työtä tehdään 2000-luvulla työmatkoilla ja liikennevälineissä. Vuonna 2009 arvioitiin jo joka toisen suomalaisen tekevän työtä muuallakin kuin varsinaisella työpaikallaan. Ja kehittyneet tietoliikenne yhteydet mahdollistavat varsinkin asiantuntijatyön tekemisen paikasta riippumatta.[10]

Freelance-työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freelance-työntekijällä on monta työnantajaa. Vapaata työtä tekevät esimerkiksi monet toimittajat, tulkit ja näyttelijät. "Free" työskentelee usein itse hankkimassaan ja kalustamassaan työhuoneessa.

Pimeä työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pimeä työ on laitonta ja siinä työntekijä tekee työn verovapaasti, työnantaja ja työntekijä eivät tee työsopimusta. Työntekijä ei saa työstä eläkettä ja palkan saa suoraan käteen.

Lapsityö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsityö on myös usein laitonta. Siinä alaikäinen on työntekijänä. Lapsille ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa kuin aikuiselle, minkä takia lapsityövoimaa käytetään esimerkiksi rutiiniluonteisissa kokoonpanotehtävissä ja muissa vähäistä perehdyttämistä ja koulutusta vaativissa tehtävissä.

Huonoimmissa tapauksissa lapset joutuvat lapsisotilaiksi tai -prostituoiduiksi. Heitä käytetään myös huumekaupan palveluksessa kuljetus- tai vartiointitehtävissä.

Kehittyneissä maissa lapsityö on tarkkaan säädeltyä esimerkiksi työaikojen ja tehtävien luonteen osalta.

Lapsityön kielteisimpiä seurauksia on koulunkäynnin estyminen tai häiriintyminen. Kehitysmaissa lapsityö toisaalta saattaa "korvata" puuttuvaa mahdollisuutta kouluttautumiseen.

Esteettinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esteettisyys työssä liittyy yleensä huonosti palkattuihin, osa-aikaisiin töihin lähinnä naisvaltaisilla palvelualoilla. Esimerkkejä ovat ravintolat, kampaamot sekä vaatteita ja kosmetiikkaa myyvät yritykset. Esteettisen työn teettäjät näkevät alaisensa osana palvelutuotettaan. Työntekijöiden tulee osata näyttää hyviltä.[11]

Vaikka "pukupakko" koskee tyypillisesti enää johtavassa asemassa olevia, esteettinen kontrolli ajaa yksilöllisen tyylin luomiseen ja itsensä brändäämiseen. Asiantuntijoidenkin on esteettisen työkulttuurin vallitessa pystyttävä erottautumaan muista persoonallisella ulkonäöllä ja omalla tyylillään.[11]

Yritykset myös rakentavat imagoaan avainhenkilöidensä ja näiden persoonallisen tyylin kautta.[11]

Vuokratyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vuokratyö

Työvoiman vuokraaminen erottuu perinteisestä työnantaja-työntekijä-mallista sillä, että työntekijän ja varsinaisen työnantajan välillä on kolmas osapuoli, jonka kanssa työnantaja ja -tekijä ovat neuvotelleet.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Facta tietosanakirja, s. 1. Porvoo: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06134-4.
  2. Pink, Daniel: Dan Pink on the surprising science of motivation TED.com. Heinäkuu 2009. Viitattu 22.6.2012. (englanniksi)
  3. Aleksi Moisio: Suomessa tehdään lyhyttä päivää. Helsingin Sanomat 26.4.2011, B6.
  4. Forced labour Under the Third Reich, osa 1 Viitattu 21.11.2010
  5. Kenraalikoppi ja sikalaryssät, Jyväskylän yliopisto, Juha Kujansuu 05-1999 Viitattu 21.11.2010
  6. [http://www.trussel.com/maig/Maigret-in-France/bagn1.htm Le bagne: The French penal colony in Guyana ] Viitattu 21.11.2010
  7. Daily Mail: Australians to learn of their convict ancestry as details of people sent down under 200 years ago are released Viitattu 21.11.2010
  8. Wellsphere: 1 in 5 Aussies have convict ancestors (24.1.2010) Viitattu 21.11.2010
  9. Kremlin kellot, muistelmia vuosilta 1933–39. Arvo Tuominen 1956. Tammi. Stalinin kanavalla karjalassa s.38.
  10. Marjo Mikola: Hajautettu työ vaatii uudenlaista johtamista. Resurssi, 2009, nro -, s. 5.
  11. a b c Parviainen, Jaana: Ulkonäkö ja yksilöllinen tyyli ovat työelämässä yhä tärkeämpiä. Helsingin Sanomat, 26.8.2007, s. C7.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wikisource-logo.svg Lähdeaineistoa aiheesta Kirjallisuutta työstä Wikiaineistossa
  • Hakala, Juha T.: Pakattu aika: Kiireen imusta hallittuun hidasteluun. Helsinki: Gummerus, 2010. ISBN 978-951-20-8350-3.
  • Juuti, Pauli: Saako työssä viihtyä? Tositarinoita työelämästä. Helsinki: Minerva, 2012. ISBN 978-952-4926-08-9.
  • Kinnunen, Merja & Autto, Janne (toim.): Tänään töissä: Sosiologisia näkökulmia työhön. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2009. ISBN 978-952-484-319-5.
  • Laaksonen, Pekka & Junnila, Laura & Nirkko, Juha (toim.): Suomalaisen työn historiaa: Leivän tähden. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-717-854-9.
  • Parikka, Raimo (toim.): Suomalaisen työn historiaa: Korvesta konttoriin. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-717-964-2.
  • Torppa, Tiina: Yksin työskentelevän opas. Helsinki: Talentum, 2013. ISBN 978-952-14-1964-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]