Työ

Nainen korjaamassa riisinversoja Kambodžassa.

Posliiniverstaan koristelija työssään Kiinassa.

Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää toimintaa, joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen (ansiotyö) tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen (kotityö). Muunlaista työtä kutsutaan vapaaehtoistyöksi.

Palkkatyö

Lewis Hine, Voimalan mekaanikko työskentelemässä höyrypumpulla, 1920.

Palkkatyö on työn muoto, jossa työntekijä tekee työtä työnantajalle ja saa siitä rahallisen korvauksen eli palkkaa. Palkkatyön ehtoja säätelevät Suomessa lait (mm. työaikalaki), yleissitovat työehtosopimukset ja työsopimukset.

Historiallisesti palkkatyötä ei aiemmin ole ollut nykyisessä mittakaavassa vaan se muuttui tavallisimmaksi työn muodoksi vasta teollisen kapitalismin myötä. Kapitalismia arvostelevan marxilaisen taloustieteen mukaan palkka ei ole korvaus työstä, vaan palkkatyöntekijä myy työvoimansa (voimanlähteensä) työnantajan käyttöön ja työnantaja myy tavarassa palkkatyöntekijän energiaa: työnantaja vuokraa työntekijän työvoiman käyttöönsä vain, jos hän voi myydä energiaa isommasta arvosta kuin on työvoiman vuokra.

Kotityö

Kotityötä on kaikki suoraan oman kotitalouden jäsenten hyödyksi tehtävä työ, kuten esimerkiksi ruoan hankinta ja valmistus, tiskaaminen, siivoaminen sekä irtaimiston ja asunnon kunnostustyöt. Suomalainen tekee kotitöitä keskimäärin 23,5 tuntia viikossa, mikä on lähellä OECD-maiden keskiarvoa.

Vapaaehtois- eli talkootyö

Vapaaehtoistyön tekijä ei saa työstä palkkaa, mutta työn teettäjä saattaa esimerkiksi tarjota ruoan vapaaehtoiselle. Suomalainen versio on talkoot, jolla pyöritetään esimerkiksi monia kesä- ja kulttuuritapahtumia.

Talkootyötä voidaan tehdä myös vastavuoroisuusperiaatteella. Tyypillisiä talkootöitä ovat olleet perinteisesti maaseudulla esimerkiksi rakennustalkoot, heinätalkoot ja perunannostotalkoot.

Talkootyön teettäjän ei tarvitse maksaa sosiaali- eikä eläkemaksuja, mutta talkoolaisille voi ottaa vakuutuksen mahdollisten tapaturmien varalta.

Pakkotyö

Pakkotyötä on käytetty sortotoimenpiteenä ja rangaistuksena vankiloissa ja kriisitilanteissa, kuten sodissa. Saksassa toisen maailmansodan aikana ase- ja puolustusteollisuudessa käytettiin pakkotyötä, johon otettiin sotavankeja, juutalaisia ja muita vähemmistökansallisuuksia yhteensä lähes 12 miljoonaa ihmistä. Yhdysvalloissa internoitiin japanilaisia Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen, ja monet joutuivat työskentelemään ylläpitonsa hyväksi. Suomessa sotavankeja käytettiin maatiloilla ja sahoilla työvoimana, kun miespuolinen kantaväestö oli rintamalla . Ranska lähetti väkivalta- ja omaisuusrikoksista tuomittuja kansalaisiaan merentakaisille alueilleen Guayanaan pakkotyöhön, joka saattoi olla karkotuksena elinikäinen. Australian liittovaltion eurooppalaisperäinen väestö on pääosin pakkotyöhön 1700–1800-luvuilla lähetettyjen rikollisten jälkeläisiä.

Keisarillisella Venäjällä pakkotyölaitosta kutsuttiin nimellä katorga. Neuvostoliitossa ihmisiä koottiin työleireille erityisesti Josif Stalinin aikana. Pakkotyövoimalla toteutettiin suuria investointihankkeita, kuten rakennettiin rautateitä ja voimalaitoksia. Järjestelmä oli osa kommunistisen puolueen organisoimaa valtioterrorismia, jossa vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään sopeutumattomia henkilöitä kriminalisoitiin. Pakkotyö oli myös osa Neuvostoliiton harjoittamaa valtiokapitalismia, jossa työstä aiheutuva kustannus pyrittiin laskemaan mahdollisimman alas ja sitä kautta saavutta mahdollisimman suuri hyöty kansantaloudelle. Tyypillisenä esimerkkinä voidaan mainita Vienanmeren–Itämeren kanava.

Palkkatyön muotoja

Vakinainen työ

Vakinainen työ tarkoittaa sitä, että työsuhteen loppumisesta ei olla erikseen sovittu, eli töitä on toistaiseksi.

Määräaikainen työ

Määräaikainen työ on kyseessä silloin, kun työsopimuksessa lukee työn tarkka alkamis- ja loppumisaika. Määräaikaisuutta voidaan jatkaa, mutta työn "ketjuttamiselle" tällä tavalla on asetettu omat rajansa.

Kokopäivätyö

Kokopäivätyössä työntekijän työaika kestää koko työpäivän, Suomessa yleensä enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.

Osa-aikatyö

Osa-aikatyö on kokopäivätyön "pilkottu" versio, jossa yleensä päivittäinen tai viikoittainen työaika on lyhyempi kuin kokopäivätyössä; työtä on esimerkiksi 4 tuntia päivässä tai kolmena päivänä viikossa. Esimerkiksi myyjät tekevät tätä työtä usein.

Kesätyö

On opiskelijoiden ja koululaisten tärkein työssäkäyntimuoto. Joskus tyypillisesti 2–4 kuukautta kestävä kesätyö on harjoittelua ammattiin valmistauduttaessa.

Etätyö

Etätyössä työntekijä ei tee työtä työpaikalla, vaan esimerkiksi kotona tai työnantajan järjestämässä työhuoneessa tyypillisesti tietokoneyhteyden varassa. Etätyötä saatetaan tehdä osa-aikaisesti, vaikkapa yhtenä päivänä viikossa, ja olla muulloin työpaikalla.

Hajautettu työ

Perinteisen etätyön lisäksi työtä tehdään 2000-luvulla työmatkoilla ja liikennevälineissä. Vuonna 2009 arvioitiin jo joka toisen suomalaisen tekevän työtä muuallakin kuin varsinaisella työpaikallaan. Ja kehittyneet tietoliikenne yhteydet mahdollistavat varsinkin asiantuntijatyön tekemisen paikasta riippumatta.

Freelance-työ

Freelance-työntekijällä on monta työnantajaa. Vapaata työtä tekevät esimerkiksi monet toimittajat, tulkit ja näyttelijät. "Free" työskentelee usein itse hankkimassaan ja kalustamassaan työhuoneessa.

Pimeä työ

Pimeä työ on laitonta ja siinä työntekijä tekee työn verovapaasti, työnantaja ja työntekijä eivät tee työsopimusta. Työntekijä ei saa työstä eläkettä ja palkan saa suoraan käteen.

Lapsityö

Lapsityö on myös usein laitonta. Siinä alaikäinen on työntekijänä. Lapsille ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa kuin aikuiselle, minkä takia lapsityövoimaa käytetään esimerkiksi rutiiniluonteisissa kokoonpanotehtävissä ja muissa vähäistä perehdyttämistä ja koulutusta vaativissa tehtävissä.

Huonoimmissa tapauksissa lapset joutuvat lapsisotilaiksi tai -prostituoiduiksi. Heitä käytetään myös huumekaupan palveluksessa kuljetus- tai vartiointitehtävissä.

Kehittyneissä maissa lapsityö on tarkkaan säädeltyä esimerkiksi työaikojen ja tehtävien luonteen osalta.

Lapsityön kielteisimpiä seurauksia on koulunkäynnin estyminen tai häiriintyminen. Kehitysmaissa lapsityö toisaalta saattaa "korvata" puuttuvaa mahdollisuutta kouluttautumiseen.

Emotionaalinen työ

Arlie Hochschild lanseerasi 1983 emotionaalisen työn käsitteen (emotional labour). Sen rinnalla on viimeistään 2000-luvulla alettu puhua esteettisestä työstä.

Esteettinen työ

Esteettisyys työssä liittyy yleensä huonosti palkattuihin, osa-aikaisiin töihin lähinnä naisvaltaisilla palvelualoilla. Esimerkkejä ovat ravintolat, kampaamot sekä vaatteita ja kosmetiikkaa myyvät yritykset. Esteettisen työn teettäjät näkevät alaisensa osana palvelutuotettaan. Työntekijöiden tulee osata näyttää hyviltä.

Vaikka "pukupakko" koskee tyypillisesti enää johtavassa asemassa olevia, esteettinen kontrolli ajaa yksilöllisen tyylin luomiseen ja itsensä brändäämiseen. Asiantuntijoidenkin on esteettisen työkulttuurin vallitessa pystyttävä erottautumaan muista persoonallisella ulkonäöllä ja omalla tyylillään.

Yritykset myös rakentavat imagoaan avainhenkilöidensä ja näiden persoonallisen tyylin kautta.

Vuokratyö

Pääartikkeli: Vuokratyö

Työvoiman vuokraaminen erottuu perinteisestä työnantaja-työntekijä-mallista sillä, että työntekijän ja varsinaisen työnantajan välillä on kolmas osapuoli, jonka kanssa työnantaja ja -tekijä ovat neuvotelleet.

Katso myös

• Ammatti
• McJob
• Professio
• Työehtosopimus
• Työelämän laatu
• Työllistäminen
• Työmarkkinat
• Työnjako
• Työntekijöiden sitouttaminen
• Työsopimus
• Työn taloustiede
• Vapaa-aika

Kirjallisuutta

• Lähdeaineistoa aiheesta Kirjallisuutta työstä Wikiaineistossa
• Kinnunen, Merja & Autto, Janne (toim.): Tänään töissä: Sosiologisia näkökulmia työhön. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2009. ISBN 978-952-484-319-5.
• Laaksonen, Pekka & Junnila, Laura & Nirkko, Juha (toim.): Suomalaisen työn historiaa. Leivän tähden. Kansanelämän kuvauksia 42. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-717-854-9.
• Parikka, Raimo (toim.): Suomalaisen työn historiaa. Korvesta konttoriin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 730. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-717-964-2.
• Hakala, Juha T.: Pakattu aika – Kiireen imusta hallittuun hidasteluun. Helsinki: Gummerus, 2010. ISBN 978-951-20-8350-3.
• Jungner, Mikael: Toimistokuukkeli – Miksi työssä pitää olla elämyksiä ja tarkoitus. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2011. ISBN 978-952-5874-83-9.
• Kinnunen, Krista: Miesten kanssa duunissa – Naisten kertomuksia työelämän syrjinnästä. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2011. ISBN 978-952-5874-84-6.
• Juuti, Pauli: Saako työssä viihtyä? – Tositarinoita työelämästä. Helsinki: Minerva, 2012. ISBN 978-952-4926-08-9.

Aiheesta muualla

• Vinkkejä työnhakijalle (20.2.2010)
• Helsingin kaupunginkirjaston aihepaketti Uusi työ – tulevan aavistelua (2008).
• Jussi Vähämäki: Uusi työ – vain muutos on pysyvää (1.11.2007)
• Onko työssä mitään mieltä?
• Palkka jää toiseksi
• Hyvä työnantaja -kyselypalvelu Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa
• Tällainen on työsi 10 vuoden päästä (Taloussanomat, 2010)