Työ

Wikipedia

Työ on moniulotteinen käsite, jolla tavallisimmin tarkoitetaan ihmisen toimintaa, joka tähtää elannon hankkimiseen vallitsevassa taloudellisessa ja sosiaalisessa ympäristössä. Tässä merkityksessä työ sisältää myös ne toimet, joita ihminen tekee vapaa-ajan ulkopuolella oman työkykynsä ylläpitämiseksi (esimerkiksi kotityöt). Suppeammassa merkityksessä työ tarkoittaa vain palkkatyötä.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa työtä tehdään lähes aina jollekulle ja omaisuuden kartuttamiseksi. Nykyisin työ koetaan usein myös itsensä toteuttamisen välineeksi. Aikaisemmissa yhteiskunnissa työtä tehtiin useammin itsenäisesti, omien välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi ja työ nähtiin useammin välttämättömänä pahana.^lähde?

Työ voikin työnteon lisäksi tarkoittaa myös työn tuloksia, joita ihmiset voivat vaihtaa keskenään vaihtotaloudessa. Tämä edellyttää työnjakoa.

Markkinavoimat ohjaavat ihmisiä tekemään sitä työtä, millä on eniten kysyntää. Tämä työ ei aina ole sitä työtä, mitä ihmiset mieluiten tekisivät. Työn heikko kysyntä suhteessa tarjontaan on työttömyyttä. Työn suuri kysyntä verrattuna tarjontaan on työvoimapulaa. Työkyvyn heikkous suhteessa työn kustannuksiin aiheuttaa työttömyyttä. Jotkin valtion toimet ja sääntely kuten vähimmäispalkka, työsopimuslaki, työehtosopimusten yleissitovuus, koulutusinvestoinnit ja verotus vaikuttavat työn kysyntään, tarjontaan ja hintaan ja työkykyyn ja siten työllisyyteen. Työllisyyteen vaikuttavat myös monet valtiosta riippumattomat tekijät, kuten taloudellinen suhdanne.

Sisällysluettelo 1 Palkkatyö 2 Työtyyppejä 2.1 Vakinainen työ 2.2 Määräaikainen työ 2.3 Kokopäivätyö 2.4 Osa-aikatyö 2.5 Kesätyö 2.6 Etätyö 2.7 Hajautettu työ 2.8 Freelance-työ 2.9 Pimeä työ 2.10 Lapsityö 2.11 Kotityö 2.12 Vapaaehtoistyö 2.13 Emotionaalinen työ 2.14 Esteettinen työ 3 Katso myös 4 Lähteet 4.1 Viitteet 5 Aiheesta muualla 6 Kirjallisuutta 6.1 Suomeksi 6.2 Englanniksi

[muokkaa] Palkkatyö

Palkkatyö on työn muoto, jossa työntekijä tekee työtä työnantajalle ja saa siitä rahallisen korvauksen eli palkkaa. Palkkatyön ehtoja säätelevät Suomessa lait (mm. työaikalaki), yleissitovat työehtosopimukset ja työsopimukset.

Historiallisesti palkkatyötä ei aiemmin ole ollut nykyisessä mittakaavassa vaan se muuttui tavallisimmaksi työn muodoksi vasta teollisen kapitalismin myötä.

[muokkaa] Työtyyppejä

[muokkaa] Vakinainen työ

Vakinainen työ tarkoittaa sitä, että työsuhteen loppumisesta ei olla erikseen sovittu, eli töitä on toistaiseksi.

[muokkaa] Määräaikainen työ

Määräaikainen työ on kyseessä silloin, kun työsopimuksessa lukee työn tarkka alkamis- ja loppumisaika. Määräaikaisuuta voidaan jatkaa, mutta työn "ketjuttamiselle" tällä tavalla on asetettu omat rajansa.

[muokkaa] Kokopäivätyö

Kokopäivätyössä työntekijän työaika kestää koko työpäivän, Suomessa yleensä enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.

[muokkaa] Osa-aikatyö

Osa-aikatyö on kokopäivätyön "pilkottu" versio, jossa yleensä päivittäinen tai viikoittainen työaika on lyhyempi kuin kokopäivätyössä; työtä on esimerkiksi 4 tuntia päivässä tai kolmena päivänä viikossa. Esimerkiksi myyjät tekevät tätä työtä usein.

[muokkaa] Kesätyö

On opiskelijoiden ja koululaisten tärkein työssäkäyntimuoto. Joskus tyypillisesti 2–4 kuukautta kestävä kesätyö on harjoittelua ammattiin valmistauduttaessa.

[muokkaa] Etätyö

Etätyössä työntekijä ei tee työtä työpaikalla, vaan esimerkiksi kotona tai työantajan järjestämässä työhuoneessa tyypillisesti tietokoneyhteyden varassa.

[muokkaa] Hajautettu työ

Perinteisen etätyön lisäksi työtä tehdään 2000-luvulla työmatkoilla ja liikennevälineissä. Matkapuhelimet, internet, kannettava tietokone ja sähköposti mahdollistavat työn tekemisen paikasta riippumatta. Etenkin asiantuntijatyö kulkee tekijänsä mukaan melkeinpä minne tahansa. 2009 arvioitiin jo joka toisen suomalaisen tekevän työtä muuallakin kuin varsinaisella työpaikallaan.^[1]

[muokkaa] Freelance-työ

Freelancerina toimivalla työntekijällä on monta työnantajaa. Vapaata työtä tekevät esimerkiksi monet toimittajat, tulkit ja näyttelijät. "Free" työskentelee usein itse hankkimassaan työhuoneessa.

[muokkaa] Pimeä työ

Pimeä työ on laitonta ja siinä työntekijä tekee työn verovapaasti, työnantaja ja työntekijä eivät tee työsopimusta. Työntekijä ei saa työstä eläkettä ja palkan saa suoraan käteen.

[muokkaa] Lapsityö

Lapsityö on myös usein laitonta. Siinä alaikäinen on työntekijänä. Lapsille ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa kuin aikuiselle, minkä takia lapsityövoimaa käytetään esimerkiksi rutiiniluonteisissa kokoonpanotehtävissä ja muissa vähäistä perehdyttämistä ja koulutusta vaativissa tehtävissä.

Huonoimmissa tapauksissa lapset joutuvat lapsisotilaiksi tai -prostituoiduiksi. Heitä käytetään myös huumekaupan palveluksessa kuljetus- tai vartiointitehtävissä.

Kehittyneissä maissa lapsityö on tarkkaan säädeltyä esimerkiksi työaikojen ja tehtävien luonteen osalta.

Lapsityön kielteisimpiä seurauksia on koulunkäynnin estyminen tai häiriintyminen. Kehitysmaissa lapsityö toisaalta saattaa "korvata" puuttuvaa mahdollisuutta kouluttautumiseen.

[muokkaa] Kotityö

Kotityötä on kotona tehtävä työ, esimerkiksi lasten, vammaisten tai vanhusten hoito.

[muokkaa] Vapaaehtoistyö

Vapaaehtoistyö työntekijä ei saa työstä palkkaa, mutta työn teettäjä saattaa esimerkiksi tarjota ruoan vapaaehtoiselle. Suomalainen versio on talkoot, jota pyöritetään esimerkiksi monia kesä- ja kulttuuritapahtumia.

[muokkaa] Emotionaalinen työ

Arlie Hochschild lanseerasi 1983 emotionaalisen työn käsitteen (emotional labour). Sen rinnalla on viimeistään 2000-luvulla alettu puhua esteettisestä työstä. ^[2]

[muokkaa] Esteettinen työ

Esteettisyys työssä liittyy yleensä huonosti palkattuihin, osa-aikaisiin töihin lähinnä naisvaltaisilla palvelualoilla. Esimerkkejä ovat ravintolat, kampaamot sekä vaatteita ja kosmetiikkaa myyvät yritykset. Esteettisen työn teettäjät näkevät alaisensa osana palvelutuotettaan. Työntekijöiden tulee osata näyttää hyviltä.^[2]

Vaikka "pukupakko" koskee tyypillisesti enää johtavassa asemassa olevia, esteettinen kontrolli ajaa yksilöllisen tyylin luomiseen ja itsensä brändäämiseen. Asiantuntijoidenkin on esteettisen työkulttuurin vallitessa pystyttävä erottautumaan muista persoonallisella ulkonäöllä ja omalla tyylillään.^[2]

Yritykset myös rakentavat imagoaan avainhenkilöidensä ja näiden persoonallisen tyylin kautta.^[2]

[muokkaa] Katso myös

• Ammatti
• McJob
• Professio
• Työehtosopimus
• Työllistäminen
• Työnjako
• Työntekijöiden sitouttaminen
• Työsopimus
• Vapaa-aika

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Helsingin kaupunginkirjaston aihepaketti Uusi työ – tulevan aavistelua (2008)
• Jussi Vähämäki: Uusi työ – vain muutos on pysyvää (1.11.2007)
• Onko työssä mitään mieltä?
• Palkka jää toiseksi
• Hyvä työnantaja -kyselypalvelu Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa

[muokkaa] Kirjallisuutta

[muokkaa] Suomeksi

• Tuula Heiskanen, Minna Leinonen, Anu Järvensivu, Simo Aho (toim.): Kohti uutta työelämää? Tutkimuksen näköala työelämän kehitykseen. Tampere University Press 2008
• Raija Julkunen: Uuden työn paradoksit: keskusteluja 2000-luvun työprosesseista. Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-218-3.
• Jussi Vähämäki: Prekariaatista perustuloon. Like, 2008. ISBN 978-952-01-0119-0.
• General intellect: Vasemmisto etsii työtä. Like, 2008. ISBN 978-952-01-0117-6.
• Antti Kasvio & Johanna Tjäder (koonneet): Työ murroksessa: artikkelikokoelma. Työterveyslaitos, 2008
• Timo Räikkönen: Työn tulevaisuus yhteiskunnallisessa muutoksessa: kirjallisuuskatsaus. Työterveyslaitos, 2007
• Nevanlinna, Tuomas & Relander, Jukka: Työn sanat. Teos, 2006. ISBN 951-851-073-3 (sid.).
• Uuden työn sanakirja. Tutkijaliitto, 2006
• Antti Aro: Onko työssä tolkkua. Edita, 2006
• Jakke Holvas & Jussi Vähämäki: Odotustila: pamfletti uudesta työstä. Teos, 2006
• Franco "Bifo" Berardi: Tietotyö ja prekaari mielentila. Tutkijaliitto, 2006
• Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Yliopistopaino, 2005
• Juha Siltala: Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyperkilpailuun. Otava, 2004 ja uud. laitos 2007
• Juhani Seppänen: Hullu työtä tekee. Otava, 2004
• Pertti Ahonen: Elämän työ epävarmuuksien maailmassa. Tampere University Press, 2003
• Jussi Vähämäki: Kuhnurien kerho. Vanhan työn paheista uuden hyveiksi. Tutkijaliitto, 2003
• Barbara Ehrenreich: Nälkäpalkalla. WSOY, 2003
• Eero Riikonen & Mikko Makkonen & Ilpo Vilkkumaa: Hullun työn tauti. Lukemisto tulevan työhyvinvointikeskustelun pohjaksi. Vastapaino, 2002
• Richard Sennett: Työn uusi järjestys. Miten uusi kapitalismi kuluttaa ihmisen luonnetta. Vastapaino, 2002
• Jeremy Rifkin: Työn loppu. WSOY, 1997
• Matti Kortteinen: Kunnian kenttä. Suomalainen palkkatyö kulttuurisena muotona. Hanki ja jää, 1992
• André Gorz: Eläköön työttömyys! Kirjoituksia työstä, ekologiasta, vapaudesta. Kansan sivistystyön liitto, 1982
• Paul Lafargue: Oikeus laiskuuteen. Kansan sivistystyön liitto, 1981 [1907]; Le Droit à la paresse, 1883

[muokkaa] Englanniksi

• Watson, Tony J.: Sociology, Work and Industry, 4. painos. Routledge, 1980. ISBN 0-415-32165-4.