Aavikoituminen

Ympäristöongelmat

Aiheeseen liittyvää

Ekotoksikologia
Kulkeutuminen

Eliöt, maaperä ja vesistöt

Aavikoituminen
Biodiversiteetin köyhtyminen
Eroosio
Happamoituminen
Juomavesivarojen riittävyys
Maaperän pilaantuminen
Rehevöityminen
Vesien saastuminen

Ilma ja ilmasto

Ilman saastuminen
Ilmaston lämpeneminen
Otsonikato

Yhteiskunta

Liikakulutus
Väestönkasvu

Aavikoituminen eli "aavikkopaholainen" tarkoittaa kuivilla alueilla tapahtumaa maan laadun heikentymistä, sillä ei kuitenkaan tarkoiteta varsinaisesti aavikoiden leviämistä. Aavikoituminen voi johtua ilmaston luonnollisesta kuivumisesta, mutta monissa tapauksissa ihminen on aiheuttanut aavikoitumista tuhoamalla aavikon laidoilla hiekkaa sitovan pintakasvillisuuden, esimerkiksi viljelemällä ja laiduntamalla. Väestönkasvu edistää ihmisen maaperää tuhoavaa toimintaa.

Aavikoitumiseen on syynä monesti ihmisen toiminnan ja kuivuuskausien yhteisvaikutus. Aavikoituminen onkin yksi vakavimmista ympäristöongelmista.

Aavikoitumisen syyt

Jopa 40 % maapallon pinta-alasta on kuivaa aluetta. Kuivilla, eroosioherkillä alueilla elää noin miljardi ihmistä, joista useimpien toimeentulo on riippuvainen paikallisista luonnonvaroista. Köyhien alueiden asukkaiden tietämättömyys aavikoitumisesta johtaa kestämättömään maankäyttöön. Tämä johtaa aavikoitumiseen, joka johtaa vielä pahempaan köyhyyteen. Maailman suurin aavikko on Pohjois-Afrikassa sijaitseva Saharan autiomaa.

Aavikoitumisen syynä on yleensä ihmisen luonnollisesta toiminnasta luontoon kohdistuva rasitus yhdistyneenä luonnonkatastrofeihin kuten äkilliseen kuivuuteen. Nykyaikana perinteiset menetelmät luonnon hyödyntämiseen ovat vaihtuneet ympäristöä rasittavampiin, ja jatkuva väestönkasvu lisää ihmisen toimintaa aiheuttaen ympäristöön kasvavan paineen. Viljelymenetelmien muutoksen arvellaan aiheuttaneen 90 % aavikoitumista edistävästä ympäristörasituksesta.

Viljely tuhoaa maaperää usein siten, että pelloksi raivaaminen tuhoaa metsän ja muun maaperää sitovan kasvillisuuden. Kuivuuden sattuessa pellon vilja kuolee, sen maa pölyyntyy ja alkaa kulkea tuulen mukana ehkä tuhoten muuta kasvillisuutta. Ns. kaskiviljely, jossa poltetaan suuria metsiä pelloksi muutamaksi vuodeksi, on tuhoisaa. Kaskiviljelyä harrastetaan, koska puiden tuhkassa on monia viljan kasvua edistäviä ravinteita. Muutenkin metsä kaadetaan polttopuiksi. Ihmisen pitämä karja syö tai tallaa aavikkoa sitovia kasveja. Väestönkasvu edistää aavikoitumista, koska se lisää ihmisen luontoa rasittavaa toimintaa. Viljely aiheuttaa maan suolaantumista, näin on käynyt esimerkiksi Etelä-Irakissa. Kasvillisuuden ja runsaan veden aiheuttama haihdutus nostaa suolat pintaan. Suola tuhoaa normaalin suolaa sietämättömän kasvillisuuden. Väitetään, että vuosittain aavikoituu noin Irlannin kokoinen ala hedelmällistä maata.

Araljärven kutistuessa laiva on jäänyt keskelle aavikkoa.

Aavikoitumisen estäminen

Aavikoitumista voi estää kasvillisuutta istuttamalla, kaskiviljelystä luopumalla, suosimalla sitkeitä eläimiä laidunnuksessa, viljelemällä kuivuutta sietäviä kasvilajeja ja vuoroviljelyllä. Luonnollisesti eteneviä aavikoita ei kuitenkaan voi pysäyttää. Aavikoitumista voidaan kuitenkin hidastaa suojelemalla olemassa olevaa kasvillisuutta. Aavikoiden reuna-alueiden kulumista voidaan ehkäistä karjaa vähentämällä ja kuivuutta kestäviä puita ja viljalajeja istuttamalla.

Aavikoitumista voidaan torjua metsittämällä, käyttämällä vuoroviljelyä ja luopumalla kaskeamisesta. Terassiviljely vuoristorinteillä vähentää eroosiota. Nautojen korvaaminen lampailla on järkevää, sillä lampaat rasittavat kasvillisuutta vähemmän.

Laidunnuksen rajoittaminen

Karjaa voi olla liikaa alueen kantokykyyn nähden, jolloin nälkäinen karja syö kasvien juuretkin. Tulisi suosia sitkeitä eläimiä, kuten lampaita, sillä ne sietävät kuivuutta ja elävät vähällä ravinnolla ja näin ollen kuluttavat ympäristöään vähemmän.

Uudet vesilähteet

Hyvä keino estää aavikoitumista on uusien vesilähteiden perustaminen ja oikeanlaisten kosteutta sitovien kasvien istuttaminen. Ongelmana voi kuitenkin olla liiallinen kastelu, joka hukuttaa kasvit ja huuhtelee ravinteet pois maaperästä. Maan suolaantumista pitää välttää, sillä suolaantuminen pilaa pohjavesivarastoja. Keinotekoinen sade voi olla tulevaisuudessa hyvä vaihtoehto kuivan maaperän kostuttamiselle, mutta tekniikka ei ole vielä kovinkaan hyvin hallussa. On vaikeaa istuttaa jotain keinotekoista kastelusovellusta luontoon niin, että sen vaikutukset olisivat pysyviä.

Kasvillisuuden istuttaminen ja viljelymenetelmät

Viljelemällä kuivuutta sietäviä ja vähän kastelua tarvitsevia kasvilajeja kuten durraa ja hirssiä pystytään vähentämään veden käyttöä ja estämään suolaantumista ja peltojen tuhoutumista kuivuudessa. Myös viljelyteknologian puute aiheuttaa aavikoitumista. Onkin olemassa erilaisille maastoille sopivia viljelymenetelmiä kuten kuiville alueille kehitetty strip- ja dry farming –viljelytekniikka sekä erilaisia vuoroviljelymenetelmiä, kuten lomittais- ja moniviljely. Maastonmukainen kyntö on myös tärkeää aavikoitumisen ehkäisemisessä.Saharan reunamaat ovat kansainvälisellä rahoituksella alkaneet istuttaa puita aavikoitumista vastaan.

Kaskiviljelystä luopuminen ja uudelleen metsittäminen

Kaskeamalla metsiä saadaan käyttöön ravinteikasta viljelymaata. Kun maaperä viljelyn seurauksena köyhtyy, se hylätään ja etsitään uusi alue kaskettavaksi. Metsän palautuminen saattaa kestää vuosikymmeniä, joten kaskiviljelystä tulisi luopua. Tällä aikaa maaperää sitovasta kasvillisuudesta on puutetta ja aavikoituminen on mahdollista. Vedenjakaja-alueita ja vuoristometsiä tulisi suojella ja hakatut alueet tulisi metsittää uudelleen.

Kansainvälinen yhteistyö

Vuonna 1996 astui voimaan UNCCD (United Nations Convention to Combat Desertification) eli YK:n aavikoitumissopimus. Sen on allekirjoittanut lähes 200 maata ja sitä toteutetaan kaikkialla, missä aavikoituminen uhkaa. Ongelmat ovat Afrikassa suurimmat, joten sinne kohdistuu suurin tuki ja toiminta.

Aavikoituminen maailmanlaajuisesti

Tunnetuin esimerkki aavikoitumisesta on Saharan laajeneminen Sahelin alueella. Sahel sijaitsee Saharan ja savannin välissä. Yhdysvalloissa laaja kuivuus 1930-luvulla muutti peltoja dyynikentiksi ennen kuin tilanne saatiin hallintaan. Aavikoituminen uhkaa eniten Aasiassa. Noin 2% aavikoitumisesta tapahtuu Euroopassa, esimerkiksi Bulgariassa, Romaniassa, Etelä-Espanjassa sekä Turkissa.^lähde?

Aavikoituminen Kiinassa

Kiinassa on aavikoita noin 2,6 miljoonaa neliökilometriä, ja 0,69 miljoonaa neliökilometriä aavikoitumiselle altista aluetta. Aavikoituminen kiihtyi ilmaston lämmetessä 1980-luvulla leviten nykyään ruohoaroille ja pelloille 2500-3000 neliökilometriä vuodessa. Aavikoituminen haittaa 400 miljoonan ihmisen elämää ja aiheuttaa suuria taloudellisia tappioita nimenomaan Pohjois- ja Länsi-Kiinassa. Mm. pöly edistää keuhkotauteja. Aavikoitumisen syinä ovat täällä kuivuus, ilmaston lämpeneminen, metsien hakkaaminen, laiduntaminen ja peltojen luominen ruohoaroille. Peltojen kuivuus johtuu osin vesivarojen tuhlailevasta ja suunnittelemattomasta käytöstä. Monilla liikalaidunnetuilla alueilla nälkäinen karja syö myös maaperää sitovien kasvien juuret. Hiekkamyrskyt lisääntyvät aavikoituvilla alueilla edistäen aavikoitumista.

Katso myös

• Aavikko
• Sahel
• Eroosio
• Aavikoituminen Afrikassa