Metsäkato

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruskeat alueet kuvaavat metsäkatoa
Metsää kaadettuna Frankfurtin lentoaseman laajenuksen tieltä Saksassa.

Metsäkato tarkoittaa metsän muuttumista puuttomaksi alueeksi. Yleensä se tarkoittaa, ettei metsien häviämistä korvata metsän uudelleenistutuksella tai että, metsän häviämisellä on muutoin pysyviä tai merkittäviä vaikutuksia ekologiaan. Tunnetuista eläinlajeista elää 70 % trooppisissa metsissä, joten metsäkadon vuoksi tuhansia metsien eliölajeja uhkaa sukupuutto.


Metsäkadon eteneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trooppiset sademetsät ovat vähentyneet 200 vuodessa puolella. 2000-luvulla metsäkato uhkaa pienentää muun muassa Amazonin ja Indonesian ja Malesian sademetsiä. FAOn mukaan trooppiset metsät pienenivät viime vuosikymmenen aikana 95 miljoonaa hehtaaria, mikä on kolme kertaa Suomen pinta-ala. Eniten metsiä hävisi Brasiliassa, Kolumbiassa ja Indonesiassa. Tunnetuista eläinlajeista elää 70 % trooppisissa metsissä. Puut ovat vain yksi paikallisten asukkaiden metsän hyödyke.[1]

MMT Pekka Kaupin mukaan maapallon metsäala pienenee 10 miljoonaa hehtaaria vuodessa, mikö on noin puolet Suomen metsäpinta-alasta. Yhden hehtaarin raivaamien puuttomaksi vapauttaa 320 tonnia hiilidioksidia, mikä vastaa 2 000 tankillista bensiiniä.[2]selvennä

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa metsiä oli hävitetty jo keskiajalla. 1910-luvulla metsiä raivattiin maailmassa 96 000 km2/vuosi. 1930-luvulla metsäpaloissa paloi 158 000 2/vuosi. Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa metsäala väheni 25 % vuosina 1880-1950. Samana aikana Thaimaassa riisipellot kolminkertaistuivat ja kumiplantaasit laajenivat yli 500 000 ha:iin verrattuna vuoden 1913 1600 ha:iin. Brasiliassa kahviplantaasien ala 17-kertaistui vuosina 1920-31, samalla kun hävitettiin Atlantin rannikkometsää. Brittien suunnitelma oli tuoda raaka-aineita ja myydä jalostettuja tuotteita. Plantaasitalous laajeni etenkin tropiikissa. Alkuperäistä metsää hävitettiin ja ekosysteemejä korvattiin monokulttuureilla, kuten kahvi- ja teeplantaaseilla. Eroosiosta tuli yleinen ongelma.[3]selvennä

Alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Worldwatchin C. Flavin ja R. Engelmanin mukaan sademetsiä katoaa vuosittain 13 milj. ha, mikä aiheuttaa 6,5 mrd. tn hiilidioksidipäästöt.[4]

YK:n mukaan metsän peittivät 30 % maapallosta vuonna 2005. Metsät sitovat 283 Gt hiiltä kasveihin, 38 Gt kuolleeseen puuhun ja 317 Gt maahan ja roskiin. Yhteensä hiiltä on 638 Gt (2005). Vuosina 1990-2005 metsäkato oli 13 miljoonaa ha vuodessa. Metsäkato vastasi noin 20 %:sta kasvihuonepäästöjä 1990-luvulla.[5]

60- ja 70-luvuilla Filippiinit nousi 4:n suurimman puunviejämaan joukkoon hakkaamalla 90 % metsistään. 1980-luvulla Indonesian, Brasilian ja Malesian osuus metsien häviämisestä oli 53 % yhteensä maailmassa.[6]

1980-luvulla sademetsät peittivät 60 % pinta-alasta Keski-Amerikassa, mutta vuonna 2003: Guatemala 36 %, Honduras 26 %, Nigarugua 38 % ja El Salvador 5 %. Costa Rica oli ainoa, jolla oli suojeluohjelma vuonna 2003. Oxfam Internationalin mukaan sademetsät olivat vaarassa vuonna 2003. Alueella tuhoutui 44 hehtaaria metsää joka tunti eli 400 000 ha vuodessa. Suurin syy oli köyhyys ja polttopuun tarve. Lisäksi tuhoja aiheuttivat suuret metsäyhtiöt ja jalopuun salakuljettajat.[7]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäpalot. Kaupunkien ja asutuksen leviäminen metsiin. Metsiä muutetaan laidunmaiksi ja pelloiksi. Syinä voi olla köyhyys, maanomistusrakenteet tai maanvuokraus ulkomaille.lähde?

YK:n ja FAO:n mukaan vuosina 1990-2010 teollisuusmaissa käytetään 12-kertainen määrä raakapuuta henkeä kohti kehitysmaihin verrattuna (vuoden 2010 ennuste 1073 m3/1000 as.[6]

Vallan jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indonesian hallitus otti metsät omistukseensa vuonna 1967. Paikallisyhteisöillä ei ollut oikeuksia valvoa luonnonvaroja eikä hallituksella kykyjä valvoa maan laajoja alueita. Metsien hallinnassa voi olla tulonjaon suhteen eturistiriitoja. Hallitus voi olla riippuvainen metsien hakkuutuloista. Alkuperäiskansojen hallitsimien maiden pitkäaikaisia vuokrasopimuksia kansainvälisille suuryrityksille voi kyseenalaistaa. Brittiläisessä Kolumbiassa (Kanada) valtio omistaa 94 % maasta sisältäen alkuperäiskansojen maat. Heikko lainsäädäntö tai lakien toimeenpanon laiminlyönti saattaa edistää metsävarojen hävittämistä. Brasilian ympäristöministeriö ei saanut 1990-luvulla toimeenpanovaltaa metsävarojen valvontaan. Myös esimerkiksi Brittiläinen Kolumbia, Kambodža ja Venäjä ovat menestyneet huonosti lakien valvonnassa.[6]

Vaikutus ekologiaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan kosteustasapaino muuttuu. Tulvariski kasvaa. Maan eroosio kasvaa. Kasvi- ja eläinkannat vähenevät ja vaihtuvat. Joidenkin lajien sukupuutto on mahdollinen.

Vuoden 1998 tulvatuhojen jälkeen Kiinan hallitus ryhtyi toteuttamaan Jangtsen yläjuoksun hakkuukieltoja ja aloitti uudelleen metsityksen. Valuma-alueen metsästä oli menetetty 85 %. Kiinan hallitus myönsi, että metsät ovat vettä varastoidessaan kolme kertaa arvokkaampia kuin puutavaraksi hakattuina.[6]

Kansainvälinen valuuttarahasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IMF takasi Indonesian taloutta vuonna 1998. Se vaati lopettamaan vaneriteollisuuden kartellin. IMF rohkaisi palmuöljyviljelmien laajentamiseen, mikä johti laajoihin tuhoisiin tulipaloihin.[6]

Ilmastonmuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäkato aiheuttaa 1/5-osan kasvihuonekaasupäästöistä. Metsäkadon torjunta ja alkuperäiskansojen oikeudet sisältyvät ilmastoneuvotteluihin.[8]

Konfliktit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UNEPin mukaan metsäkato liittyy konflikteihin.selvennä Metsäkato on vaikuttanut esimerkiksi paimenyhteisöön Sudanissa.[4]

Tim Flanneryn mukaan Sahelin ongelma on kiistattomasti osoitettu ja ilmiselvä: ilmastokatastrofi. Sahelin ilmastosiirtymä on ajanut ihmiset epätoivoon. Paimentolaiset etsivät laidunmaata maanviljelysmailta ja riitaantuvat. Vuonna 2006 YK ruokki jo 1,3 miljoonaa ihmistä (yhteensä 6 milj.) ja ongelma jatkuu. Tim Flanneryn mukaan Sahelin ilmastosiirtmä on niin mittava ilmiö, että se voi vaikuttaa koko planeetan ilmastoon.[9]

Ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäkatoa vähentävään suojeluun sisältyvät: Metsiensuojeluohjelmat, rahastot ja kansainväliset sopimukset. Ilmastonmuutossopimukset voisivat rohkaista uudelleenmetsittämistä hiilen sitomiseksi. Kansainvälisin sopimuksin voitaisiin kieltää alkuperämaassa laittomasti kaadetun puun maahantuonti.[6]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäkatoa ja tarvittavaa puumateriaalin määrää voi vähentää myös kehityksellä: Puun käytön tehostaminen ja kierrätys, rakennusmenetelmien kehitys, paperin valmistuksen kehitys, jätepuun minimointi, vaihtoehtoiset materiaalit ja materiaaleja ja energiankulutusta säästävät toimintatavat.kenen mukaan?

FAO:n mukaan (1995) puun tuotanto vaatii vähemmän energiaa ja tuottaa vähemmän päästöjä kuin esimerkiksi betoni- tai muovimateriaali rakentamisessa.[6]

Jätepaperin kierrätys kominkertaistui vuosina 1970-1995. 1990-luvulla 36 % kaikesta paperista valmistettiin kierrätyskuidusta. [6]

Teollisuusmaiden tulisi pyrkiä omavaraisiksi puumateriaalien suhteen.kenen mukaan?

Taloudellinen hinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan komission mukaan metsäkato maksaa vuosittain vähintään 2 000 mrd $. Sternin raportin mukaan 15 mrd. $/vuosi investointi puolittaisi metsäkadon vuonna 2015.[10]

Laittomat hakkuut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laittomat hakkuut ovat merkittävä syy metsäkatoon. Laittomasti hakatun puun myyntikielto tulee voimaan EU:ssa vuoden 2012 lopulla. Noin 20 % EU:n tuontipuusta oli laittomista hakkuista vuonna 2009. Suomessa Metsäteollisuus ry vastusti myyntikieltoa vuonna 2010.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Esko Kuusisto ja Jukka Käyhkö, Globaalimuutos, Suomen Akatemian Figare-ohjelma Otava 2004, s.99, 105
  2. Metsät mukaan uuteen Kioton sopimukseen, Talouselämä 26.8.2005 s. 63, 65, 67, 69
  3. J. Donald Hughes, Maailman ympäristöhistoria, Vastapaino 2008, An Environmental History of the World: Humankind's Changing Role in the Community of Life. Routledge, 2001, s. 221-223, 197-198
  4. a b Maailman tila 2009, Worldwatch instituutti, Gaudeamus 2009, s. 29
  5. Fact sheet: Reducing emissions from deforestation in developing countries: approaches to stimulate action United Nations Framework Convention on Climate Change
  6. a b c d e f g h Maailman tila 1999, Metsätuotteet muutoksessa s.76, 83, s.90-91: IMF, Kiina, valta
  7. Metsä katoaa Keski-Amerikassa, Adrian Soto, Suomen Kuvalehti 34, 2003, s.48
  8. Metsäkadon torjunnasta sopu ilmastoneuvotteluissa, HS 11.12.2008 B1
  9. Tim Flannery, Ilmastonmuuttajat, Otava 2006 (The Weather Makers, The History and Future of Climate Change 2005) s. 116, 121, 122, 126
  10. Tackling the climate crisis will help resolve the financial crisis Greenpeace 29.11.2008
  11. E kieltää laittoman puumyynnin, HS 8.7.2010 A2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]