Kaakkois-Aasia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaakkois-Aasian sijainti
Aasian alueet YK:n luokittelun mukaan:
██ Keski-Aasia
██ Etu-Aasia
██ Etelä-Aasia
██ Itä-Aasia
██ Kaakkois-Aasia

Kaakkois-Aasia on osa Aasiaa. Siihen luetaan valtion, jotka ovat Kiinan eteläpuolella, Intian itäpuolella sekä Australian pohjoispuolella.[1] Alue on mannerlaattojen rajakohdassa, jossa on paljon maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa.

Kaakkois-Aasiassa on kaksi maantieteellistä aluetta: Indokiinan ja Malakan niemimaat käsittävä mannerosa ja Malaijien saaristo. Mantereella olevat valtiot ovat Kambodža, Laos, Malesia, Myanmar, Thaimaa ja Vietnam. Malaijien saaristossa ovat valtiot Brunei, Filippiinit, Itä-Timor, Indonesia ja Singapore. Saaristoalueeseen luetaan myös Malesian Borneolla oleva Itä-Malesia.

Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö on ASEAN (Association of Southeast Asian Nations).

Väestö on pääosin austronesialaisia kansoja. Pääuskonnot ovat buddhalaisuus (mantereella) ja islam (saaristossa). Kolmas suuri uskonto on kristinusko (Filippiineillä).

Kaakkois-Aasian vanha suomenkielinen nimitys on Taka-Intia, joka epämääräisesti käsitti kaikki alueet, jotka olivat Euroopasta katsottuna Intian takana.[2]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Maantieteellinen ja poliittinen jako

[muokkaa] Poliittinen jako

Kaakkois-Aasian määritelmät vaihtelevat, mutta useimpien määritelmien mukaan siihen kuuluvat alla luetellut valtiot ja alueet. Itä-Timoria lukuun ottamatta ne ovat myös kaikki ASEANin jäsenvaltioita. Joulusaari ja Kookossaaret luetaan myös kuuluvaksi Kaakkois-Aasiaan, vaikka ne kuuluvatkin Australialle. Joidenkin Etelä-Kiinan meren omistus on kiistanalainen. Papua-Uusi-Guinea on ASEANin tarkkailijajäsen.

[muokkaa] Valtiot

Valtio Pinta-ala (km2)[3] Väkiluku (2009)[4] Väestötiheys (/km2) Pääkaupunki valtiomuoto viralliset kielet valuutta BKT USD (2009)[5] BKT per asukas (2009)
Brunein lippu Brunei 5 765 400 000 70 Bandar Seri Begawan absoluuttinen islamilainen sulttaanikunta malaiji Brunein dollari 14 700 000 000 $36 700
Filippiinit 299 764 91 983 000 307 Manila tasavalta filipino, englanti Filippiinien peso 158 700 000 000 $1 750
Indonesia 1 904 569 240 271 522 126 Jakarta tasavalta indonesia Indonesian rupia 514 900 000 000 $2 200
Itä-Timor 14 874 1 134 000 76 Dili tasavalta tetum, portugali Yhdysvaltain dollari 599 000 000 $500
Kambodža 181 035 14 805 000 82 Phnom Penh perustuslaillinen monarkia khmer Kambodžan riel 10 900 000 000 $800
Laos 236 800 6 320 000 27 Vientiane kansantasavalta lao Laosin kip 5 721 000 000 $900
Malesian lippu Malesia 329 847 28 318 000 83 Kuala Lumpur perustuslaillinen monarkia malaiji Malesian ringgit 191 400 000 000 $14 900
Myanmarin lippu Myanmar 676 578 50 020 000 74 Naypyidaw liittotasavalta (sotilasjuntta) burma kyat 26 820 000 000 $500
Singaporen lippu Singapore 710,2 4 987 600 7 023 Singapore tasavalta englanti, mandariinikiina, malaiji, tamili Singaporen dollari 177 100 000 000 $35 500
Thaimaan lippu Thaimaa 513 120 67 764 000 132 Bangkok perustuslaillinen monarkia thai Thaimaan baht 263 500 000 000 $3 900
Vietnamin lippu Vietnam 331 210 88 069 000 265 Hanoi kansantasavalta vietnam Vietnamin đồng 97 120 000 000 $1 100

[muokkaa] Alueet

Kaakkois-Aasiaan luetaan usein kuuluvaksi myös kaksi territoriota Intian valtameressä.

Territorio pääkaupunki Pinta-ala(km2) Väkiluku Väestötiheys(/km2) emämaa
Joulusaari Flying Fish Cove 135[6] 1,402[6] 10.4 Australian lippu Australia
Kookossaaret West Island 14[7] 596[7] 42.6 Australian lippu Australia

[muokkaa] Maantieteellinen jako

Kaakkois-Aasia voidaan jakaa maantieteellisesti kahteen osaan: mantereenpuoleiseen Kaakkois-Aasiaan (Indokiinan ja Malakan niemimaat) ja Malaijien saaristoon.

Mantereenpuoleiseen Kaakkois-Aasiaan kuuluvat:

Malaijien saaristoon kuuluvat:

Intialle kuuluvat Andamaanit ja Nikobaarit luetaan myös maantieteellisesti Kaakkois-Aasiaan. Bangladesh ja Intian seitsemän itäisintä osavaltiota ovat kulttuurillisesti osa Kaakkois-Aasiaa ja joskus niiden lasketaan kuuluvan sekä Etelä-Aasiaan että Kaakkois-Aasiaan. Maantieteellisesti Intian seitsemän itäisintä osavaltiota kuuluvat Kaakkois-Aasiaan. Etelä-Kiinan alueista Hainan, Yunnan, Guizhou ja Guangxi lasketaan usein kuuluvaksi sekä Itä-Aasiaan että Kaakkois-Aasiaan. Papua-Uusi-Guinea on myös usein mukana kuten myös Palau, Guam ja Pohjois-Mariaanit, jotka kaikki ovat entisiä Espanjan siirtomaita.

Indonesian itäosien ja Itä-Timorin, jotka ovat Wallacen linjan itäpuolella, katsotaan taas maantieteellisesti kuuluvan Oseaniaan.

[muokkaa] Historia

Kaakkois-Aasian valtiollinen kehitys alkoi ajanlaskun alkuvuosikymmeninä, jolloin koko alueella syntyi hindulais-buddhalaisia kuningaskuntia. Hindulaisuuden ja buddhalaisuuden myötä Kaakkois-Aasia sai vahvoja vaikutteita Intian kulttuurista. Tämä lienee myös vaikuttanut vanhentuneen Taka-Intia nimityksen syntyyn. Kaakkois-Aasian mantereenpuoleisessa osassa hindulais-buddhalaiset kuningaskunnat jatkoivat kukoistustaan nykyaikaan asti, kun taas Malaijien saaristo ja Malakan niemimaa alkoivat islamilaistua 1200-luvulta alkaen. Islamin leviämisen myötä vanhojen kuningaskuntien tilalle alkoi syntyä islamilaisia sulttaanikuntia. Mantreella Vietnamin kehitys oli poikkeavaa, sillä siihen vaikutti intialaisen kulttuurin lisäksi vahvasti Kiina kulttuuri.[8]

Kaakkois-Aasian siirtomaakauden voidaan katsoa alkavan 1511, jolloin portugalilaiset ottivat haltuunsa Malakan sulttaanikunnan. Sitä seuranneiden vuosisatojen aikana koko Kaakkois-Aasia – Thaimaata lukuun ottamatta – joutui siirtomaavallan alle. Thaimaa säilyi itsenäisenä mutta maksoi siitä alueluovutuksilla sekä länsimaalaisille myönnetyillä kauppa- ja tullivapauksilla.[8]

Nationalismi syntyi Kaakkois-Aasiassa 1800-luvun lopulla ja jatkoi kukoistustaan 1930-luvulle asti. Nationalismi ei kuitenkaan johtanut valtioiden itsenäistymiseen paitsi Filippiineillä. Filippiinit julistautui ensimmäisenä Kaakkois-Aasian siirtomaista itsenäiseksi 1898, mutta ajautui heti sotaan Yhdysvaltojen kanssa ja ensimmäinen itsenäisyysvaihe päättyi jo 1901.[8]

Nationalismin kehittymisen keskeytti toinen maailmansota, jonka myötä koko Kaakkois-Aasia joutui Japanin vaikutusvallan alle. Japanin hävittyä sodan 1945 vanhat siirtomaavallat palasivat takaisin Kaakkois-Aasiaan. Entiset siirtomaat eivät tästä erikoisemmin pitäneet, sillä siirtomaiden tähtäimessä oli nyt itsenäisyys. Siirtomaavallat olivat kuitenkin harvoin valmiita luopumaan alueistaan, mikä johti lukuisin yhteenottoihin ja sotiin (muun muassa Indokiinan sota). Monet siirtomaavaltojen luomat valtiolliset kokonaisuudet eivät myöskään vastanneet kansojen asumisaluetta, mikä puolestaan johti monissa valtioissa sisällissotiin.[8]

Kaakkois-Aasian valtiot ovat toisen maailmansodan jälkeen käyneet samankaltaiset kehitysvaiheet. Siirtomaavaltojen paluuta seurasi itsenäistyminen ja valtion nousu. Valtion nousua seurasi jonkinasteinen hajoamisvaihe noin 1960-luvulla. Hajoamisvaiheeseen liittyi tavallisesti rotumellakoita, sotilasvallankaappauksia ja Vietnamissa sota. Hajoamisvaihetta seurasi uuden yhteiskuntajärjestyksen luominen 1970- ja 1980-luvuilla. Uusi yhteiskuntajärjestys vaihteli demokratiasta (esimerkiksi Thaimaa 1973-1976) täydelliseen tyranniaan (Kambodžan punaiset khmerit 1975-1979). Monissa Kaakkois-Aasian maissa yhteiskuntajärjestys alkoikin rapautua 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä.[8] Alueen valtioiden demokraattinen kehitys on ollut horjuvaa jopa vakaaksi katsotuissa maissa (esimerkiksi Thaimaan mielenosoitukset 2010). Sotilasdiktatuureja eivät ole edes pahimmatkaan luonnonvoimat pystyneet horjuttamaan (esimerkiksi trooppinen sykloni Nargis Myanmarissa 2008).

[muokkaa] Esihistoria

Pääartikkeli: Kaakkois-Aasian kivikausi

[muokkaa] Hindulais-buddhalaiset kuningaskunnat

Kaakkois-Aasian ensimmäiset merkittävät korkeakulttuurit syntyivät ajanlaskun alussa. Vanhin tunnettu kuningaskunta on Funanin kuningaskunta, joka perustettiin ensimmäisellä vuosisadalla jaa. ja jonka valtakausi kesti 600-luvulle asti. Laajimmillaan se hallitsi nykyistä Etelä-Vietnamia ja osia Laosista, Myanmarista, Kambodzasta, Thaimaasta ja Malesiasta Malakan niemimaalla. Funan alkoi intialaistua 300-luvulla ja sen kukoistuskautena pidetään 400-lukua. 500-luvulta alkaen valtakunta alkoi hajota sisäisiin ristiriitoihin ja sisällissotiin. 600-luvulla Funan ajautui Chenlan vasallivaltioksi. [9][10]

Chenlan kuningaskunta oli alun perin ollut Funanin vasallivaltio mutta itsenäistyi 500-luvulla. Chenla valloitti Funanin 600-luvulla ja sitä myöten Funanin intialainen kulttuuri vaikutti myös Chenlaan. Chenlan valtakautta ei kestänyt kauan, sillä jo 600-luvun lopulla valtakunta jakaantui ensin kahtia ja 700-luvulla lukuisiin pieniin kuningaskuntiin. Laajimmillaan Chenlan alue käsitti nykyisen Kambodžan ja Thaimaan kaakkoisosat.[11] [12]

Jayavarman II perusti 802 khmerien valtakunnan Chenlan kuningaskunnan raunioille. Khmerien valtakunnasta tuli aikansa suurin ja yhtenäisin valtakunta Kaakkois-Aasiassa. 800-luvun lopulla se oli jo suurempi kuin nykyinen Kambodža. Yasovarman I (hallitsi 889 – noin 910) perusti uuden pääkaupungin Yasodharapuran, joka oli ensimmäinen Angkorissa sijainnut kaupunki. Hän rakennutti sinne myös ensimmäiset temppelit. 1000-luvun alussa Suryavarman I laajensi khmerien hallitsemaa aluetta Keski-Thaimaan puolelle.[13]

1100-luvulla hallinnut Suryavarman II (hallitsi 1113–1145) oli yksi khmerien valtakunnan merkittävimmistä hallitsijoista. Hänen aikanaan valtakunta laajeni länteen Thaimaassa lähelle nykyisen Myanmarin rajaa ja etelässä syvälle Malakan niemimaalle. Vietnamin suunnalla hänen onnistui vallata alueita Champan kuningaskunnasta. Suryavarman II rakennutti Angkoriin Angkor Watin temppelin omaksi hautamonumentikseen. Hänen kuolemaansa seurasi levottomuuksien aika, jolloin Champan onnistui valloittaa Angkor joksikin aikaa.[13]

Jayavarman VII (hallitsi 1181–1219) oli viimeinen merkittävä khmerien kuningas. Hänen aikanaan khmerien onnistui voittaa Champa ja valloittamaan osia Champan alueista. 1200-luvulta valtakunta alkoi kuitenkin heiketä. 1200-luvulla vihollisina olivat Sukhothain kuningaskunta ja mongolit. 1300-luvulla pääviholliseksi nousi Ayutthayan kuningaskunta, joka viimein 1431 tuhosi Angkorin.[13]

Funanin ja Chenlan naapurikuningaskuntana nykyisen Etelä-Vietnamin alueella oli Champan kuningaskunta. Ensimmäiset maininnat siitä löytyvät vuodelta 192 jaa. Se eli voimakkainta kukoistuskauttaan 500-luvulta 700-luvulta. Se oli kuitenkin koko olemassaolonsa aikana puolustuskannalla: ensin tulivat kiinalaiset, sitten khmerit, mongolit ja lopulta vietnamilaiset. Champa joutui siirtämään pääkaupunkiaan kolme kertaa ennen kuin vietnamilaiset lopulta valloittivat viimeisen pääkaupungin 1472. Champan eteläiset alueet säilyivät kuitenkin champojen hallussa aina vuoteen 1832 asti, jolloin Vietnam valloitti viimeisetkin rippeet Champan alueista.[14]

[muokkaa] Väestö

Väestön jakautuminen Kaakkois-Aasiassa ja Malaijien saaristossa

Kaakkois-Aasian pinta-ala on noin 4 000 000 km2 ja siellä asui 2004 yli 593 miljoonaa ihmistä. Yli 20 % heistä asuu Jaavan saarella. Indonesia onkin alueen väestörikkain valtio ja maailman 4. väestörikkain valtio. Kaakkois-Aasiassa asuu myös noin 30 miljoonaa kiinalaista.

[muokkaa] Uskonto

Kaakkois-Aasian pääuskontoja ovat mantereenpuoleisessa osassa buddhalaisuus (sekä mahajana että theravada ja saaristossa islam. Kolmantena tulee kristinusko pääasiassa Filippiineillä, jonka väestöstä 95 % on kristittyjä. Kaakkois-Aasian alkuperäisenä uskontona voidaan pitää henkiolentojen palvontaa, jota esiintyi koko alueella. Sitä esiintyy yhä edelleen kaikkialla muiden uskontojen rinnalla.[15]

Ensimmäinen Kaakkois-Aasiaan saapunut vieras uskonto oli hindulaisuus ajanlaskun ensimmäisillä vuosisadoilla. Se levisi Intiasta koko alueelle, mutta nykyään se on virallisena uskontona vain Balilla. Hindulaisuus sekoittui osittain paikallisiin uskomuksiin ja siitä tuli myös vallankäytön väline tuon aikaisissa kuningaskunnissa, joissa kuningas edusti jotain hindujumalaa – ja tavallisesti jotain toista kuin edeltäjänsä, mikä merkitsi uusien temppelien rakentamisesta jokaisen uuden kuninkaan tullessa valtaan. Toisaalta uskonto vaikutti myös vallanvaihdoksiin, sillä epäonninen kuningas ei ollut jumalten suosiossa ja siksi hänet piti vaihtaa.[15]

Buddhalaisuus saapui Kaakkois-Aasiaan sekä Intiasta (theravada-buddhalaisuus) että Kiinasta (mahajana-buddhalaisuus). Mahajana on edelleen vallitsevana uskontona Vietnamissa, kun taas muissa Kaakkois-Aasian mantereen maissa theravada on vallitseva buddhalaisuuden muoto. Hindulaisuuden tavoin buddhalaisuus sekoittui myös valtapolitiikkaan, sillä varsinkin mahajana antoi mahdollisuuden pitää kuningasta tulevana bodhisattvana. Buddhalaisuuden kumpikin suuntaus myös sekoittuivat keskenään, esimerkiksi Thaimaan theravadalaista kuningasta pidetään tulevana bodhisattvana. Theravada-buddhalaisen luostarilaitoksen ansioksi luetaan myös korkea lukutaitoisuusprosentti theravada-maissa.[15]

Islam alkoi saapua Kaakkois-Aasiaan jo 1200-luvulla todennäköisesti intialaisten kauppamiesten mukana. Islamin varsinainen leviäminen Malaijien saaristossa ja Malakan niemimaalla alkoi kuitenkin vasta 1400-luvulla. Islamilaisuuteen sekoittui alueella animistisia uskomuksia, hindulaisuutta ja buddhalaisuutta. Indonesia on nykyään maailman väkirikkain islamilainen valtio (noin 200 miljoona islamilaista).[15]

Kristinusko saapui Kaakkois-Aasiaan 1500-luvulla, kun espanjalaiset valloittivat Filippiinit. Filippiinit onkin jäänyt kristinuskon vahvimmaksi alueeksi Kaakkois-Aasiassa: 95 % väestöstä eli noin 88 miljoonaa on kristittyjä. Myös Itä-Timorin väestö on pääosin kristittyjä. Muissa maissa kristinuskon vaikutus on lähetystyöstä huolimatta jäänyt marginaaliseksi.[15]

Brunein lippu Brunei islam (67 %), buddhalaisuus (13 %), kristinusko (10 %), muut (etniset uskonnot jne,) (10 %)
Filippiinit roomalaiskatolisuus (80 %), islam (5 %), evankelikalismi (2,8 %), Iglesia ni Cristo (2,2 %), Philippine Independent Church (2 %), muut kristityt (3 %), muut (Filippiinien mytologia, buddhalaisuus, juutalaisuus, tunnustuksettomat jne,) (5 %)
Indonesia islam (86,1 %), protestanttisuus (5,7 %), roomalaiskatolisuus (3 %), hindulaisuus (1,8 %), muut mm, buddhalaisuus tai tuntematon (3,4 %)
Itä-Timor roomalaiskatolisuus (90 %), islam (5 %), protestanttisuus (3 %), muut (buddhalaisuus, hindulaisuus jne,) (2 %)
Joulusaari buddhalaisuus (36 %), islam (25 %), kristinusko (18 %), taoismi (15 %), muut (6 %)
Kambodža theravada-buddhalaisuus (95 %), islam, kristinusko, animismi muut (5 %)
Kookossaaret sunnalaisuus (80 %), muut (20 %)
Laos theravada-buddhalaisuus (65 %), animismi (32,9 %), kristinusko (1,3 %), muut (0,8 %)
Malesian lippu Malesia islam (60,4 %), mahajana-buddhalaisuus (19,2 %), kristinusko (9,1 %), hindulaisuus (6,1 %), animismi (5,2 %)
Myanmarin lippu Myanmar theravada-buddhalaisuus (89 %), islam (4 %), kristinusko (4 %), animismi (1 %), muut (2 %)
Singaporen lippu Singapore buddhalaisuus (42,5 %), islam (15 %), taoismi (8 %), roomalaiskatolisuus (4,5 %), hindulaisuus (4 %), tunnustuksettomat (15 %), kristinusko (10 %), muut (1 %)
Thaimaan lippu Thaimaa theravada-buddhalaisuus (94,6 %), islam (4,6 %), muut (1 %)
Vietnamin lippu Vietnam mahajana-buddhalaisuus (81 %), roomalaiskatolisuus (5 %), theravada-buddhalaisuus (2 %), Cao Dai (1 %), protestanttisuus (1 %), muut (animismi, Hoa Hao, islam, tunnustuksettomat jne. 10 %)

[muokkaa] Lähteet

  • Heikkilä-Horn, Marja-Leena: Kaakkois-Aasia eilen ja tänään. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-084-1.

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Heikkilä-Horn 1991, 13
  2. ↑ Heikkilä-Horn 1991, 14
  3. ↑ Country Comparison :: Area CIA World Factbook. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  4. ↑ Table A.1. Total Population by Sex in 2009 and Sex Ratio by Country In 2009 (Medium Variant) Population Division of the Department of Economic and Social Affairs of the United Nations Secretariat. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Country Comparison :: GDP CIA World Factbook. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b Christmas Islands CIA World Factbook. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  7. ↑ a b Cocs (Keeling) Islands CIA World Factbook. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e Heikkilä-Horn 1990
  9. ↑ Early Indianized Kingdom of Funan US Library of Congress. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  10. ↑ Heikkilä-Horn 1991, 27-28
  11. ↑ Heikkilä-Horn 1990, 30-31
  12. ↑ Chenla (Pre-Angkor Area) 550 AD - 8th Century www.cambodia-travel.com. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  13. ↑ a b c Heikkilä-Horn 1990, 37-41
  14. ↑ Overview of History of Kingdom of Champa Viettouch.com.
  15. ↑ a b c d e Heikkilä-Horn 1990, 20-25
Maapallo
Afrikka Afrikka Eteläinen Afrikka • Itä-Afrikka • Keskinen Afrikka • Länsi-Afrikka • Pohjois-Afrikka
Amerikan manner Amerikka Etelä-Amerikka • Keski-Amerikka • Latinalainen Amerikka • Pohjois-Amerikka • Väli-Amerikka
Aasia Aasia Etelä-Aasia • Etu-Aasia • Itä-Aasia • Kaakkois-Aasia • Keski-Aasia • Pohjois-Aasia
Eurooppa Eurooppa Etelä-Eurooppa • Itä-Eurooppa • Keski-Eurooppa • Länsi-Eurooppa • Pohjois-Eurooppa
Oseania Oseania Australaasia • Melanesia • Mikronesia • Polynesia
Napa-alueet Napa-alueet Arktinen alue • Etelämanner
Valtameret Valtameret Atlantin valtameri • Eteläinen jäämeri • Intian valtameri • Pohjoinen jäämeri • Tyynimeri
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaakkois-Aasia&oldid=11178386
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä