Indokiina
| Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Taka-Intia kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
Indokiina eli Indokiinan niemimaa on maantieteellinen alue Kaakkois-Aasiassa. Tarkkaa määritelmää alueella ei ole, mutta historiallisesti se pohjautuu Ranskan Indokiinan alueeseen, joka kattoi nykyisen Vietnamin, Laosin ja Kambodžan. Laajemmassa määritelmässä mukaan luetaan myös Thaimaa ja Myanmar. Laajimmassa määritelmässä mukana ovat Malakan niemimaalla olevat Malesian alueet ja Singapore. Laajin määritelmä kattaa Kaakkois-Aasian kaikki mantereella sijaitsevat alueet.
Alueen on katsottu olevan sekoitus intialaista ja kiinalaista kulttuuria, mistä se on saanut nimensä.[1]
Sisällysluettelo |
Poliittinen jako [muokkaa]
Indokiinan kaikki maat ovat ASEANin jäseniä.
Valtiot [muokkaa]
| Valtio | Pinta-ala (km2)[2] | Väkiluku (2009)[3] | Väestötiheys (/km2) | Pääkaupunki | valtiomuoto | viralliset kielet | valuutta | BKT USD (2009)[4] | BKT per asukas (2009) |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 181 035 | 14 805 000 | 82 | Phnom Penh | perustuslaillinen monarkia | khmer | Kambodžan riel | 10 900 000 000 | $800 | |
| 236 800 | 6 320 000 | 27 | Vientiane | kansantasavalta | lao | Laosin kip | 5 721 000 000 | $900 | |
| 329 847 | 28 318 000 | 83 | Kuala Lumpur | perustuslaillinen monarkia | malaiji | Malesian ringgit | 191 400 000 000 | $14 900 | |
| 676 578 | 50 020 000 | 74 | Naypyidaw | liittotasavalta (sotilasjuntta) | burma | kyat | 26 820 000 000 | $500 | |
| 710,2 | 4 987 600 | 7 023 | Singapore | tasavalta | englanti, mandariinikiina, malaiji, tamili | Singaporen dollari | 177 100 000 000 | $35 500 | |
| 513 120 | 67 764 000 | 132 | Bangkok | perustuslaillinen monarkia | thai | Thaimaan baht | 263 500 000 000 | $3 900 | |
| 331 210 | 88 069 000 | 265 | Hanoi | kansantasavalta | vietnam | Vietnamin đồng | 97 120 000 000 | $1 100 |
Historia [muokkaa]
| Tämä artikkeli tai sen osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. |
Maantiede [muokkaa]
Valtaosa Indokiinasta on metsäistä ylänköä tai vuoristoa. Indokiinassa kasvaa suuria sademetsiä, joita on kuitenkin pitkää hävitetty laajoilla hakkuilla. Hakkuut uhkaavat alueen eläimistön ja kasviston korkeaa biodiversiteettiä.[5]
Indokiinan joet ovat elinehto miljoonille ihmisille. Mekongin ja Punaisenjoen suistot ovat hedelmällisiä ja laajalti viljeltyjä alueita. Kambodžassa sijaitseva Tonle Sapin järvi kutistuu olemattomiin kuivalla kaudella ja sadekauden aikana se tapaa kasvaa Kaakkois-Aasian suurimmaksi makean veden altaaksi.[6]
Indokiinaksi ei aina lasketut Thaimaa, Malesia ja Myanmar poikkeavat hieman Ranskan entisistä siirtomaista. Thaimaassa metsäisten ylänköjen ja soisten rannikoiden lisäksi löytyy myös savannia. Maan keskiosassa olevat tasangot ovat tärkeitä viljelysmaita.Bengalinlahden rannalla oleva alanko, etenkin Iravadijoen sen suisto on Myanmarin asutuimpia sillä maan pohjoisosa on huonokulkuista vuoristoa.[7]
Malakan niemimaan sisäosaa hallitsevat poimuvuoret, joiden juurella on kapea tasainen rannikkovyöhyke ennen merta. Rantavyöhyke on matalaa ja soista alankoa, jota halkoo lukuisat joet.[8]
Indokiinassa vallitsee kostea trooppinen ilmasto, joka suosii alueelle omaperäistä orientaalista eliökuntaa.
Väestö [muokkaa]
| Tämä artikkeli tai sen osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. |
Talous [muokkaa]
| Tämä artikkeli tai sen osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. |
Aiheesta muualla [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Martin et al., s. 155
- ↑ Country Comparison :: Area CIA World Factbook. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Table A.1. Total Population by Sex in 2009 and Sex Ratio by Country In 2009 (Medium Variant) Population Division of the Department of Economic and Social Affairs of the United Nations Secretariat. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Country Comparison :: GDP CIA World Factbook. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Martin et al., s. 144
- ↑ Martin et al., s.153-154
- ↑ Martin et al., s. 156-157
- ↑ Martin et al., s. 152