Vietnam

Vietnamin sosialistinen tasavalta eli Vietnam (Việt Nam), on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kambodža, Kiina ja Laos. Valtion pinta-ala on noin 330 000 neliökilometriä, joten se on lähes Suomen kokoinen. Asukkaita on yli 86 miljoonaa eli Vietnam on maailman 13. suurin maa väestöltään.

Vietnam oli vuodesta 111 eaa. tuhannen vuoden ajan osa kiinalaisia valtioita kunnes vietnamilainen dynastia nousi valtaan 939. Vuoden 1471 jälkeen se valloitti Champa-kuningaskunnan nykyisessä Keski-Vietnamissa ja vietnamilainen asutus levisi etelään aina Mekongin suistoon asti. Vuonna 1858 Ranska aloitti siirtomaavalloitukset Etelä-Vietnamista ja 1885 Annan, Tonkin, ja Cochin-Kiina liitettiin osaksi Ranskan Indokiinaa. Toisen maailmansodan ja Japanin miehityksen aikana maassa syntyi antikolonialistisia liikkeitä kuten Viet Minh, ja sodan jälkeen 2. syyskuuta 1945 vietnamilaiset kommunistit Ho Chi Minhin johdolla julistivat maan itsenäiseksi. Ranska ei halunnut luopua siirtomaastaan ja kävi sotaa aina vuoteen 1954, jolloin se kärsi nöyryyttävän tappion Dien Bien Phussa.

Genevessä sovittiin siirtomaavallan lopettamisesta ja maa jaettiin Pohjois-Vietnamin kommunistisen hallinnon ja etelän Bao Dain keisarinvallan välillä. Etelä-Vietnam julistautui 1955 Vietnamin tasavallaksi Ngo Dinh Diemin noustessa valtaan. Etelä-Vietnamissa nousi Vietkongin johtama kapina, jota pohjoinen avusti. Etelä pyysi Yhdysvaltain sotilasapua sen kukistamiseksi. Etelä-Vietnamissa vallan kaappasivat 1963 kenraalit. Yhdysvallat lisäsi tukeaan sille ja aloitti myös Pohjois-Vietnamin pommitukset. Yhdysvallat vetäytyi sodasta 1973 ja vuonna 1975 Pohjois-Vietnamin joukot miehittivät Etelä-Vietnamin ja maan yhdistyi. Vietnam kävi myös lyhyen sodan Kambodžaa ja Kiinaa vastaan.

Vuonna 1986 Vietnam aloitti Kiinan tyyliset talousuudistukset nimellä Đổi Mới. Vietnam on saanut huomiota nopeasta talouskasvusta ja köyhyyden vähenemisestä uudistusten jälkeen.^[1]^[2] Vietnam pääsi Maailman kauppajärjestön jäseneksi vuonna 2007.

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Vietnamin historia

Kalastusmaja Binh Quoin kylässä.

Vietnam tulee sanasta Việt Nam, Nam Việt käännettynä toisin päin. Nam Việt on muinaisen kuningaskunnan nimi, joka hallitsi suurta osaa nykyistä pohjoista Vietnamia ja eteläistä Kiinaa.

Kiinan Han-dynastia valloitti Pohjois-Vietnamin Punaisen joen suiston 111 eaa. ja tuhannen vuoden ajan Vietnam oli osa kiinalaisia valtioita. Tänä aikana Vietnamiin lainautui kiinan kirjoitusjärjestelmä ja vietnamin kieleen lukematon määrä sanoja kiinan kielestä. Kiinalaiset kulttuurista lainautui myös konfutselaisuus sekä Kiinan poliittinen järjestelmä.^[3]

Ensimmäinen vietnamilainen dynastia nousi valtaan vuonna 939. Vuoden 1471 jälkeen se valloitti Champa-kuningaskunnan nykyisessä Keski-Vietnamissa ja vietnamilainen asutus levisi etelään aika Mekongin suistoon, jonka asukkaat olivat chameja ja khmerejä. Len dynastian heiketessä voimakkaat Trinh- ja Nguyen-suvut kävivät sisällissotia 1600- ja 1700-luvuilla. Tay Sonista lähtenyt talonpoikaiskapina yhdisti maan uudelleen 1700-luvun lopussa. Nguyenin suvun keisari Gia Long nousi valtaa 1802 ja aloitti Nguyen-dynastian.^[3]

[muokkaa] Ranskan siirtomaaksi

Vuonna 1858 Ranskan aloitti siirtomaavalloitukset Etelä-Vietnamista, ja vuodesta 1885 lähtien koko Vietnam kuului yhdessä Kamputsean ja Laosin kanssa Ranskan Indokiinaa. Ranskan valtakaudella Vietnam jakautui kolmeen hallinnolliseen alueeseen, jotka olivat Tonkin, Annam ja Kotśin-Kiina. Maan vietnamilainen kuningassuku sai edelleen jäädä valtaistuimelleen ranskalaisten suojeluksessa.^[3] Tänä aikana maahan levisivät ranskan kieli ja katolilaisuus. 1900-luvun alussa nousivat myös koulutettujen vietnamilaisten intellektuellien nationalistiset, anti-kolonialistiset ja sosialistiset ajatukset.

Japani miehitti Ranskan Indokiinan toisen maailmansodan aikana. Sodan aikana syntyi vastustusta japanilaisten alaista Vichyn Ranskan siirtomaahallintoa vastaan. Japani julisti aivan sodan lopulla perustamansa Vietnamin imperiumin pääministeri Trần Trọng Kimin johdolla itsenäiseksi saadakseen vietnamilaisten tuen. Liittoutuneet pitivät kuitenkin Japanin kanssa yhteistyötä tehneitä rikollisina. Vietnamilaiset kommunistit Hồ Chí Minhin johdolla perustivat antikolonialistisia liikkeitä kuten Viet Minhin, ja sodan jälkeen 2. syyskuuta 1945 Hồ Chí Minh julisti maan itsenäiseksi.^[3]

Sodan jälkeen Ranska ei halunnut luopua siirtomaastaan, vaan kävi kahdeksanvuotisen sissisodan Viet Minhia vastaan antikommunististen liittolaistensa kanssa aina vuoteen 1954, jolloin Ranskan joukot kärsivät nöyryyttävän tappion Dien Bien Phussa.

Toukokuussa 1954 Genevessä solmittiin rauha Vietnamin demokraattisen tasavallan ja Ranskan välillä siirtomaavallan lopettamisesta. Maa jaettiin kahtia 17. leveyspiiriä myöten Pohjois-Vietnamin kommunistisen hallinnon ja etelän välillä, jossa Bảo Đạin keisarinvalta jatkui. Maassa piti järjestää vaalit heinäkuussa 1956, mutta etelässä vallan kaapannut Ngo Dinh Diem kieltäytyi ja julisti 26. lokakuuta 1955 Etelä-Vietnamin itsenäiseksi tasavallaksi.^[3]

Pohjois-Vietnamissa alettiin 1954 maauudistus ja sosialisointiohjelma. Noin 450 000 pohjoisen asukasta, enimmäkseen katolilaisia pakeni pohjoisesta etelään ja paljon pienempi määrä siirtyi etelästä pohjoiseen.^[3]

[muokkaa] Vietnamin sota

Pääartikkeli: Vietnamin sota

Etelä-Vietnamin presidentti Ngo Dinh Diem aloitti 1956 kampanjan poliittisia vastustajiaan vastaan, ja 1957 sissiliike Vietkong nousi kapinaan etelässä. Pohjoisesta alkoi virrata aseita ja miehiä sille.^[4] Joulukuussa 1961 Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy lähetti Ngo Dinh Diemin pyynnöstä Etelä-Vietnamiin sotilasneuvonantajia Etelä-Vietnamin armeijan ARVN:n tueksi. Vuonna 1963 etelässä tapahtui kenraalien vallankaappaus, joka syöksi Ngo Dinh Diemin vallasta, minkä jälkeen Yhdysvallat lisäsi tukeaan Etelä-Vietnamille.^[3]

Vuonna 1964 tapahtui ns. Tonkininlahden välikohtaus, jonka varjolla Yhdysvallat aloitti ennalta suunnitellut Pohjois-Vietnamin pommitukset.^[4] Maaliskuussa 1965 presidentti Johnson lähetti ensimmäiset Yhdysvaltain maajoukot maahan.^[3] Sota ja pommitukset levisivät myös naapurimaiden alueille.

Merkittävä käännekohta sodassa oli tammikuun 1968 Tet-offensiivi, joka vahingoitti sekä Yhdysvaltain että Etelä-Vietnamin taistelutahtoa ja aiheutti vakavia tappioita Vietkongille. My Laissa tapettiin yli 500 siviiliä. Yhdysvalloissa nousi sodanvastainen liike. Tammikuussa 1969 Pariisissa aloitettiin rauhanneuvottelujen ensimmäinen kierros. Enimmillään amerikkalaisia taisteli Vietnamissa kerralla 534 000 miestä samana vuonna.^[3] Rauhansopimus solmittiin Pariisissa 27. tammikuuta 1973. Etelä-Vietnam jaettiin hallituksen ja Vietkongin hallitsemaksi tilkkutäkiksi ja Yhdysvallat veti joukkonsa maasta.^[3]

Alkuvuodesta 1975 Pohjois-Vietnamin vakinaiset joukot aloittivat hyökkäyksen ja valtasivat Etelä-Vietnamin. Saigon vallattiin 30. huhtikuuta ja se sai nimen Hồ Chí Minhin kaupunki vuonna 1969 kuolleen Hồ Chí Minhin mukaan. Maa yhdistyi virallisesti heinäkuussa 1976.

Sodassa kuoli noin kaksi miljoonaa ja neljä miljoonaa vammautui. Puolet asunnoista ja 70 % teollisuudesta tuhoutui. Maahan jäi valtava määrä räjähtämättömiä maamiinoja ja pommeja, ja laajoja alueita saastui Yhdysvaltain käyttämästä Agent Orange -kasvimyrkystä.^[5]^[4]

Maan yhdistymisen jälkeen sosialistinen järjestelmä kollektivisointeineen ulotettiin koko maahan, ja entisen vallan tukijat lähetettiin uudelleenkoulutusleireille, jossa he viettivät kuukausista vuosiin.^[3] Suurin osa Etelä-Vietnamin musiikista, taiteesta, ja kirjallisuudesta kiellettiin. Julkaisut myötäilivät sosialistista realismia.^[6]

[muokkaa] Sodan jälkeen

Vuonna 1978 Vietnam valtasi Kambodžan, jossa valtaa pitivät Yhdysvaltain valtaan nostamat ja Kiinan tukemat Punaiset khmerit, ja asetti valtaan tukijansa Heng Samrinin. Kiina epäili Vietnamin tiukkaa liittolaisuutta Neuvostoliiton kanssa ja epäili sen pyrkivän ylivaltaan koko niemimaalla ja kosti käymällä helmi–maaliskuussa 1979 pienen, mutta verisen rajasodan Vietnamin kanssa. Sota nosti kiinalaisvastaisia mielialoja ja Vietnamin kiinalaisvähemmistö pakeni Vietnamista veneillä läheisiin maihin. Myöhemmin heitä seurasi myös muita kansallisuuksia Vietnamin taantuvan talouden ja sisäisten tukahdutustoimien vuoksi.^[3]

Merimatkasta selvinneet venepakolaiset muodostivat suuria pakolaisleirejä ympäröivissä maissa, mikä sai aikaan kansainvälisen kriisin. Heitä tuli myös Suomeen pieni joukko, nykyiset suomenvietnamilaiset.

Neuvostoliiton Mihail Gorbatšovin uudistustoimien vuoksi Vietnam sai entistä vähemmän apua ja joutui uudistamaan talouttaan. Kommunistijohtaja Nguyễn Văn Linh aloitti vuonna 1986 Đổi Mới-uudistukset. Uudistuksella sallittiin maataloustuotteiden kauppa ja yritysten omistaminen, osa kolhooseista purettiin ja säännöstelyjä vähennettiin ja ulkomaalaisia yhteisyrityksiä alettiin rohkaista. Vietnamin talous elpyikin nopeasti maatalous- ja teollisuustuotantojen kasvaessa merkittävästi.

Uudistukset synnyttivät myös työttömyyttä ja inflaatiota, joka johti 1989–1990 uusien venepakolaisten aaltoon lähinnä Hongkongiin^[5]. Nykyisinkin Vietnam on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista

Vuonna 1991 Do Muoi korvasi Nguyen Linh puoluejohtajana. Talousuudistuksia jatkettiin, mutta kommunistipuolueen yksinvalta säilyi. Vuoden 1992 uusi perustuslaki takasi talousvapauksia ja omistusoikeuden.

Joukkojen vetäminen Kambodžasta 1989 ja rauhansopimus 1991 normalisoivat suhteet myös Kiinaan. Myös Etelä-Koreaan solmittiin jälleen suhteet 1992 ja Yhdysvallat lakkautti kauppasaartonsa 1994. Vietnamista tuli ASEANin jäsen 1995.^[5]^[4] Le Kha Phieu valittiin puoluejohtajaksi, Tran Duc Luong presidentiksi ja Phan Van Khai pääministeriksi 1997. Vuonna 2001 puoluejohtajaksi tuli Nong Duc Manh

[muokkaa] Politiikka ja hallinto

Vietnam on sosialistinen yksipuoluevaltio. Vietnamin kommunistinen puolue (Đảng Cộng sản Việt Nam) muodostaa eräiden muiden kansanliikkeiden: Vietkongin, Vietnamin ammattiyhdistysten, Hồ Chí Minhin nuorisoliiton ja muutamien uskonnollisten ryhmien kanssa Vietnamin isänmaanrintaman (Mặt Trận Tổ Quốc Việt Nam), jolla on perustuslaissa määritelty johtava asema. Puolueen johdossa on pääsihteeri ja 15-jäseninen politbyroo. Puolue kokoontuu puoluekokouksiin joka viides vuosi ja valitsee silloin 150-jäsenisen keskuskomitean, joka valitsee myös politbyroon.^[7] Vietnamin tärkeimmät virat ovat Kommunistisen puolueen pääsihteeri, Vietnamin presidentti ja Vietnamin pääministeri.

Vuoden 2001 perustuslaissa puolueen asemaa vähennettiin ja se alistettiin perustuslaille ja laeille. Perustuslain mukaan Kansalliskokous on korkein valtioelin. Se on 496-jäseninen yksikamarinen parlamentti, joka valitaan viisivuotiskausiksi. Kansalliskokous nimittää presidentin, pääministerin, hallituksen, korkeimman kansanoikeuden prokuraattorit sekä valvontaelimen.^[7]

Vietnamissa on monen ehdokkaan vaalit, mutta virallisen ehdokkuuden saamiseksi on saatava isänmaan rintaman tuki. Noin 75 % kansalliskokouksen jäsenistä on puolueen jäseniä.^[7]

Vietnam jakautuu hallinnollisesti 59 provinssiin (tỉnh) ja viiteen erilliseen kaupunkialueeseen (thành phố).

Provinsseja hallitsee kansanneuvosto, joka puolestaan valitsee provinssin kansankomitean, joka on provinssihallinnon toimeenpaneva elin. Provinssien hallinnot toimivat keskushallinnon alaisuudessa.

[muokkaa] Maantiede ja luonto

Korkeuskartta.

Vietnamin pinta-ala 331 688 km² on suurempi kuin Italian ja pienempi kuin Saksan. Tasaiset alueet muodostavat 20 % ja vuoristoiset alueet 40 %.

Tärkeimmät joet ovat Punainen joki ja Mekong. Punainen joki lähtee Kiinan Yunnanista. Se tulvii säännöllisesti ja alueella on vuosisatojen aikana rakennettu tulvakontrollia. Mekong lähtee Tiibetistä ja kulkee myös Laosin ja Kambodžan kautta. Mekong tulvii ympäröiville pelloille joka vuosi, mutta ei yleensä pahemmin.

Ilmasto vaihtelee huomattavasti paikasta paikkaan. Pohjoisessa lämpötilat vaihtelevat 5–37, etelässä 21–28 celsiusasteen välillä. Vuodessa sataa alueesta riippuen 20–300 cm. Noin 90 % sateista tulee kesän aikana. Monsuunin tuomat sateet vaihtelevat.

Kuuluisiin eläinlajeihin kuuluu mm. saola ja suuri muntjac.

Halongin lahti ja Phong Nha-Ke Bangin kansallispuisto kuuluvat Maailmanperintöluetteloon.

[muokkaa] Talous

Suurin osa vietnamilaisista asuu maaseudulla, vaikka uudet työpaikat kaupungeissa ovat kasvaneet nopeasti.

Maan yhdistyttyä useat kommunistiset talouskokeilut ja Neuvostoliiton tukien väheneminen johtivat maassa lähes nälänhätään 1980-luvulla.^[1]^[2]

Vuonna 1986 aloitettiin Đổi Mới-talousuudistukset, jotka muistuttivat Kiinan markkinaystävällisiä uudistuksia.^[1] Vuonna 2000 perustettiin Ho Chi Minh Cityn pörssi.^[8]

Vuosina 1993-2007 köyhien määrä laski lähes kaksi kolmasosaa, ja Vietnamin elintason nousua onkin pidetty maailman nopeimpiin kuuluvina. Vuosina 2001 - 2006 talous kasvoi keskimäärin 7,8 % vuodessa.^[1] Vuoden 2000 jälkeen myös inflaatio on kasvanut melko nopeasti, ollen 12,7 % vuonna 2007.^[9]

Ho Chi Minhin kaupunki on maan kehittynein alue.

Vuonna 2006 maatalous muodosti enää 20 % bruttokansantuotteesta, mutta se käyttää edelleen 60 % työvoimasta. Vuonna 2004 teollisuus muodosti 40,1 % bruttokansantuotteesta, mutta työllisti vain 12,9 %. Palveluiden osuus oli 38,2 % bruttokansantuotteesta. Valmistus, informaatioteknologia ja korkea-teknologia ovat suuria ja nopeasti kasvavia teollisuuden aloja. Esimerkiksi vuonna 2006 Intel sijoitti miljardin dollarin mikropiirikeskuksen Vietnamiin, jonka sanotaan olevan suurin maailmassa.^[10]

Vietnam on pyrkinyt saavuttamaan keskituloisten maiden tason ja siirtymään pois alhaisen tulotason maiden joukosta vuoteen 2010 mennessä. Jotta tavoite saavutettaisiin, Vietnamin täytyy kaksinkertaistaa bruttokansantuotteensa viidessä vuodessa. Pidemmällä aikavälillä Vietnam pyrkii teollisuusvaltioksi vuoteen 2020 mennessä.^[9]

Vietnam on yksi Aasian avoimimmista maista vapaakaupalle. Vienti ja tuonti ovat yhteensä 160 % kansantuotteesta, yli kaksi kertaa Kiinan osuus ja yli neljä kertaa Intian osuus. Vuonna 2006 vienti kasvoi ennätyksellisen paljon ja sen arvo oli 39,6 miljardia USD. Vauhdittajia olivat raakaöljy, puunjalostustuotteet, jalkineteollisuus, sähköala, äyriäiset, riisi, kumi ja kahvi. Vietnam on maailman toiseksi suurin riisin viejä Thaimaan jälkeen. Myös palveluiden vienti on ollut nousussa. Suurinta nousua on ollut matkailuviennissä. Vuonna 2006 tuonti oli 44,41 miljardia USD. Ulkomaisia investointeja tehtiin 10,2 miljardin USD edestä, mikä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin edeltävänä vuonna.^lähde? Investointien kasvuun on vaikuttanut WTO-jäsenyys, poliittinen vakaus ja voimakas talouskasvu. Suurin ulkomainen sijoittaja on Etelä-Korea. Sen jälkeen tulevat Yhdysvallat, Japani, Hongkong, Taiwan ja Singapore. ^[11]

Korruptionvastaisesta taistelusta huolimatta korruptio oli vuonna 2005 yhä yleistä. Tuolloin Vietnamin arvioitiin olevan Kiinaa jäljessä omistusoikeuksissa, markkinoiden sääntelyssä sekä työ- ja finanssimarkkinauudistuksissa.^[8]

Vietnamin taloutta vaivasivat vuonna 2005 epätehokkaat valtion omistamat pankit. Tuolloin Vietnamin talous käytti enimmäkseen käteistä, ja maassa oli vain 300-400 pankkiautomaattia, joita käytti 0.4% vietnamilaisista. Ulkomaalaisten pankkien toiminta oli hyvin rajoitettua. Syyskuussa 2005 tehtiin päätös aloittaa kaikkien viiden valtion omistaman pankin osittainen yksityistäminen sekä muita uudistuksia.^[8]

Ranskalaiset rakensivat tiejärjestelmän ja sitä on parannettu sen jälkeen. Polkupyörät, skootterit ja moottoripyörät ovat tärkeimmät liikkumisvälineet. Vietnamissa on seitsemän kehittynyttä satamaa. Vietnamissa on 17 siviililentokenttää ja kansainväliset lentokentät Ho Chi Minh Cityssä, Hanoissa ja Danangissa.

[muokkaa] Suomen kehitysyhteistyö

Suomi aloitti kehitysyhteistyön Vietnamin kanssa 1974 Pariisin rauhansopimuksen jälkeen. Suomen osaksi tuli merenkulku, jota alettiin kehittää telakkahankkeella. Pharungin korjaustelakka avattiin maaliskuussa 1984. Minh Ducin kaupungissa Thuy Nguyenin piirissä Hai Phongissa. Telakalla on korjattu vuoteen 2008 mennessä tuhat laivaa ja rakennettu kymmenisen.^[12] Suomen kehitysyhteistyö on ollut pitkälti hankemuotoista, koska vietnamilaiset ovat suhtautuneet epäillen budjettitukeen ja sektoriohjelmiin ja pitäneet niitä maan sisäisiin asioihin ja politiikkaan puuttumisena. Myöhemmin Suomi on keskittänyt apunsa vesihuoltoon ja metsäalalle sekä maaseudun kehittämishankkeisiin.^[13]

[muokkaa] Väestö

Vietnamin asukasluvun kasvu vuosina 1961-2003

Vietnamin väestöstä 87 % on etnisesti vietnamilaisia. Suurin vähemmistö ovat kiinalaiset, joita on n. 3 % väestöstä, erityisesti maan eteläosissa. Toiseksi suurin vähemmistöjen ryhmä ovat keskisellä ylänköalueilla asuvat vuoristokansat, jotka jakautuvat n. 30 eri ryhmään ja käsittävät malaijilais-polynesialaisia sekä mon-khmer-kieliä puhuvia kansoja. Sen lisäksi maassa asuu n. 600 000 khmeriä (kambodžalaista) ja 80 000 cham-kansaan kuuluvaa.

Uskonnon harjoittaminen on Etelä-Vietnamin valtauksen jälkeen ollut rajoitettua. Kommunistit lähettivät buddhalaiset munkit ja kristilliset papit pakkotöihin maaseudulle. Nykyään uskonnot ovat elpymässä, Kommunistinen puolue sallii 8 uskontoa, ja muutamalle muulle ollaan myöntämässä lupia. Uskonnollisesti 52 % asukkaista on buddhalaisia, 10 % katolisia ja muutama prosentti kuuluu Cao Dai -uskonnon kannattajiin. Tämän lisäksi maassa on myös protestantteja, muslimeja, taolaisia, animisteja ja hinduja. Noin 30 %:n väestöstä arvioidaan olevan uskontokuntiin kuulumattomia.

Lähes kaikki lapset käyvät peruskoulun ja suurin osa jatkaa lukioon. Sukupuolten jakauma on tasainen kouluissa, yliopistoissa ja työelämässä. Puhtaan veden saatavuus on kasvanut 90-luvun puolivälin 26 prosentista 70 prosenttiin. Puolet maan pinta-alasta on metsää, ja suojelualueiksi on merkitty noin kymmenesosa maan pinta-alasta. Äiti- ja lapsikuolleisuus on vähentynyt. Lapsikuolleisuus on puolittunut 15 vuodessa, ja lähes kaikki lapset rokotetaan tuhkarokkoa vastaan. Jopa 90 % naisista hyödyntää neuvolapalveluja ja yhä useampi synnytys tapahtuu koulutetun kätilön avustuksella. Hiv-tartuntojen määrä lisääntyy 15 prosentin vuosivauhtia. Malaria ja tuberkuloosi on sen sijaan saatu kuriin. Malariatapauksia on vain neljäsosa 90-luvun puolivälin tartuntojen määrästä.^[14] Maan budjetista 5-7 prosenttia oli ulkomaista apua. Vietnam on yksi Suomen kahdeksasta kehitysyhteistyön pääkumppanimaasta. Yhteistyön pääkohteita ovat metsät, maaseudun kehittäminen sekä kaupunkien vesihuolto ja sanitaatio.^[15]

[muokkaa] Kulttuuri

Aikaisemmin kiellettyä Lên đồngia on saanut harrastaa vuodesta 1987 asti.^lähde?

Vietnamilaisille ovat tärkeitä kiinalaiset, kristilliset ja sosialistiset vaikutteet. Vietnamilaisten tärkein juhlapäivä on Tết (Vietnamilaisten kuunkiertoon perustuva uusi vuosi) on tammi- tai helmikuussa. Buddhan syntymäpäivää vietetään täydenkuun aikana neljännessä kuussa. Juhlapäivät ovat hyvin tärkeitä. Niitä korostetaan kulkueilla ja näyttävillä koristeluilla.

Pohjois-Vietnamin miehitettyä Etelä-Vietnamin monet perinteet kiellettiin, vaikka kulttuurinen kontrolli olikin vähäisempää kuin Kiinan kulttuurivallankumouksessa. Uskontoihin ja vähemmistöihin kohdistettiin kulttuurisia voimatoimia. Suurin osa Etelä-Vietnamin musiikista, taiteesta ja kirjallisuudesta kiellettiin.

Vietnamilaisten perinteinen juhla-asu on nimeltään "Áo Dài" (lausutaan '[ɑɔ zɑi]'), jota pidetään yleisesti häissä, Uuden Vuoden juhlissa ja juhlatilaisuuksissa. Aikoinaan sitä käyttivät sekä miehet että naiset, mutta nykyään enimmäkseen vain naiset. Áo tứ thân on vanha yleinen vietnamilainen naisten vaate. Khăn đống on pään ympärille sidottu päähine ja Nón lá lieriön muotoinen hattu.

Vietnamilainen ruoka vaihtelee etelä-, keski- ja pohjoisosissa.

Kommunistinen puolue omistaa tiedotusvälineet ja sensuroi Internetiä. Sosialismin kritisointi on kiellettyä, ja kieltojen rikkojia vangitaan ja kidutetaan.^[16]

Vietnamilaisen kansanmusiikin muotoja ovat dân ca, quan họ, hát chầu văn, ca trù, hò ja hát xẩm. Talousuudistusten myötä myös popmusiikki sallitaan, ja Vietnamissa on monia moderneja artisteja.

Vovinam, Vo Binh Dinh ja Quan Khi Dao ovat vietnamilaisia taistelulajeja.

Phở Bò-lihanuudelikeittoa.^[17]

Vietnamilaiset nimet noudattavat muotoa: Sukunimi - Välinimi - Etunimi, esimerkiksi Nguyễn Văn Anh. Puhuttelumuoto poikkeaa myös totutusta. Edellä mainittua henkilöä kutsutaan etunimellä ("Anh") eikä sukunimellä ("Nguyễn"). Henkilöstä keskusteltaessa häneen viitataan useimmiten koko nimeltä "Nguyễn Văn Anh". Lapset saavat sukunimen isältään. Nguyen on vietnamilaisten yleisin sukunimi, joka on hieman yli 50 prosentilla vietnamilaisista.