Epävirallinen talous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Talousjärjestelmät
Suuntaukset ja teoriat

Kapitalistinen talousjärjestelmä
Kommunistinen talousjärjestelmä
Sosialistinen talousjärjestelmä
Korporativistinen talousjärjestelmä
Laissez-faire · Merkantilismi
Distributismi

Sektorit ja järjestelmät

Suljettu talous · Kaksoistalous
Lahjatalous · Epävirallinen talous
Markkinatalous · Sekatalous
Avoin talous · Osallisuustalous
Suunnitelmatalous · Omavaraistalous
Harmaa talous · Virtuaalitalous
Sosialistinen markkinatalous
Vihreä talous

 n  k  m 

Epävirallinen talous (engl. informal economy) koostuu taloudellisesta toiminnasta, joka tapahtuu valtiojohtoisen talouden ulkopuolella. Sen muodostavat suorat epäviralliset vaihtokaupat, katukauppa, pienyhteisöjen keskenäinen vapaaehtoistyö sekä harmaa talous. Suurin osa maapallon väestöstä elää ja tekee töitä epävirallisessa taloudessa.

Termejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termi epävirallinen talous liitetään tavallisesti kehitysmaihin, joissa on 60 % työvoimasta. Kuitenkin kaikissa talouksissa osa toiminnasta on epävirallista. Teollisuusmaissa laitonta tai laillisuuden rajalla toimivaa epävirallista taloutta kutsutaan harmaaksi taloudeksi. Aiemmin puhuttiin epävirallisesta sektorista, mutta uudemmat tutkimukset käyttävät termiä epävirallinen talous.

Perhettä ja yksiköiden sosiaalisia suhteita sosiaalis-taloudellisena toimijana kutsutaan joskus neljänneksi sektoriksi. Tietyissä maanosissa, kansoissa ja yhteisöissä perheiden sosiaalinen merkitys korostuu ja yhdistää suvun yhteisöksi. Myös heimokulttuureissa, ja esimerkiksi Afrikan väkirikkaissa ja köyhissä kansoissa yhteisön jäsenten vastavuoroinen auttaminen on yleistä.

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot epävirallisen talouden osuudesta ovat epäluotettavia, mutta suuntaa antavia lukuja voidaan esittää. Esimerkiksi maatalouden ulkopuolella toimivasta työvoimasta 48 % Pohjois-Afrikassa, 51 % Latinalaisessa Amerikassa, 65 % Aasiassa ja 72 % Saharan eteläpuolisessa Afrikassa työskentelee epävirallisessa taloudessa. Jos maataloustyö lasketaan mukaan monissa maissa, kuten Intiassa ja useissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa, osuus nousee yli 90 %. Arviot kehittyneille maille ovat noin 15 %.

Epävirallisesta työstä noin 70 % on itsenäistä yrittäjyyttä kehitysmaissa. Kehittyneissä maissa palkkatyö on yleisintä. Naiset muodostavat suurimman osan työntekijöistä.

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perulainen kehitystaloustieteilijä Hernando de Soto huomauttaa, että epävirallisuudesta ja laillisen järjestyksen puuttumisesta hyötyy etenkin yhteiskunnan eliitti, jolla on varaa suojella itseään ja omaisuuttaan. Sen sijaan kehitysmaissa yleinen pienyrittäjyys taas kärsii omistussuhteiden epäselvyydestä, koska se hankaloittaa lainan saamista ja yrityksen kehittämistä.

Ruotsalaisen markkinataloutta ajavan Timbro-instituutin tutkija Johan Norberg on esittänyt kirjassaan Globaalin kapitalismin puolustus, että vapaakaupan avulla kehitysmaihinkin alkaisi vaurastumisen myötä kasvamaan keskiluokkaa, joka kykenisi vaatimaan oikeusvaltiota ja kansalaisoikeuksia. Hän esittää, että kehitys talouden virallistumiseen on useimmissa maissa alkanut vasta kaupan esteiden purkamisen sekä rajojen avaamisen jälkeen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Norberg, Johan: Globaalin kapitalismin puolustus. (Till världskapitalismens försvar, 2001.). Helsingissä: Ajatus, 2004. ISBN 951-20-6732-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]