Maatalouden kollektivisointi

Maatalouden kollektivisointi on Neuvostoliiton historiassa ja joissakin muissa sosialistisissa maissa toteutettu maatilojen ottaminen yhteiskunnan haltuun. Neuvostoliitossa luotiin kolhoosit ja sovhoosit. Kollektivisointia vastustaneita vainottiin, pakkosiirrettiin ja teloitettiin.

Tausta

Leninin kuoltua tammikuussa 1924 valtaan nousi troikka: Josif Stalin, Kamenev ja Grigori Zinovjev. Puolueessa käytiin valtataistelu vasemmiston Lev Trotskin, oikeiston Nikolai Buharinin ja keskustan Josif Stalinin välillä. Trotskin vasemmisto-opposition kanta tähtäsi jatkuvan vallankumouksen periaatteen mukaisesti keskeytymättömään vallankumousten sarjaan muissa maissa. Stalin oli valmiimpi etenemään Buharinin "Sosialismia yhdessä maassa" -periaatteen mukaan.

Tämä sisälsi käytännössä maan modernisoinnin, jonka pääkohdat olivat raskas teollistamisohjelma sekä sen rahoittamiseksi maatalouden kollektivisointi. Leninin NEP-ohjelman kautta lisää vaurastunut talonpoikaisluokka, kulakit, vastusti kollektivisointia ja sai kokea valtion vastatoimet: pakkosiirrot Aasiaan, pakkolunastukset, teloitukset. Tätä raakaa modernisointia kutsutaan stalinismiksi. Talouselämässä markkinavoimat korvattiin keskusjohtoisella kansantalouden viisivuotissuunnittelulla. Stalin kehitti myös sotilaallista voimaa. Jo 1930-luvulla Neuvostoliitosta tuli yksi maailman sotilaallisesti voimakkaimmista maista vaikka esimerkiksi Saksa ja nk. länsimaat pitivät sitä jättiläisenä savijaloilla vielä 1941.

Stalin voimisti Neuvostoliiton totalitarismia vahvistamalla valtiollista poliisia (GPU, OGPU ja NKVD). Stalin toteutti 1930-luvulla laajoja puhdistuksia, joissa lähes koko entinen johtajisto syrjäytettiin ja teloitettiin. Jopa kymmeniä miljoonia ihmisiä lähetettiin vankileireille (GULAG), likvidoitiin tai yksinkertaisesti vain katosi. Tästä huolimatta Neuvostoliitto kehittyi sotaa edeltävinä vuosina voimakkaaksi teollisuusmahdiksi.

Katso myös

• Ukrainan nälänhätä
• Luettelo nälänhädistä