Maaorjuus

Wikipedia

Slaavilaisia maaorjia.

Maaorjuudella tarkoitetaan myöhäisantiikissa, keskiajalla ja uuden ajan alussa vallinnutta yhteiskunnallisen järjestäytymisen tapaa, missä maata viljelevä väestö ei ollut itsenäisiä, maata perinnöllisesti hallitsevia talonpoikia. Sen sijaan he viljelivät maanherran omistamaa maata alustalaisina ilman muutto-oikeutta.

Alustalaisten ja herran (joka saattoi olla myös juridinen henkilö, kuten luostari tai kaupunkiyhteisö) väliset suhteet vaihtelivat sekä alueellisesti että ajallisesti voimakkaasti alisteisesta vuokrasuhteesta aina ns. ruumiinherruuteen saakka. Maanomistajalla saattoi olla lain siunaama täysi tai osittainen tuomiovalta maaorjiinsa. Huonoimmillaan maaorjilla ei ollut käytännössä mahdollisuutta minkäänlaiseen puolueettomaan oikeudenkäyttöön suhteessa maanomistajaan.

Vastineeksi maan hallussapidosta alustalaiset suorittivat erilaisia maksuja herralle, jolla saattoi olla esimerkiksi yksinoikeus alueen myllyn käyttöön. Alustalaisen tuli myös suorittaa työpalvelusta herran tilalla.

[muokkaa] Maaorjuuden virallisia päättymisajankohtia eri maissa

Maaorjuuden virallinen päättyminen ei aina tarkoita sen todellista päättymistä eikä varsinkaan talonpoikien olojen parantumista. Esimerkiksi Baltiassa talonpoikien aseman on sanottu huonontuneen maaorjuuden virallisen lakkautuksen jälkeen.