Kongressi-Puola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Królestwo Polskie (puol.)
Королевство Польское tai Царство Польское (ven.)
Korolevstvo Polskoje
Tsarstvo Polskoje
18151867 (1915)
Merchant ensign of Vistula ships of Congress Poland.svg  
lippu vaakuna
Karte kongresspolen.png
Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Osa reaaliunioni Venäjän kanssa
Puolan tsaari Aleksanteri I (1815–,)
Nikolai I (1825–1855)
Aleksanteri II (1855–1881)
Aleksanteri III ( 1881–1894)
Nikolai II (1894–1915)
Pääkaupunki Varsova
Uskonnot roomalaiskatolisuus,Idän katolinen kirkko,luterilaisuus
reformoitu kirkko,ortdoksinen kirkko
Pinta-ala 128 500 km²
Väkiluku
 –väestötiheys
3 300 000
25,7 / km²
Historia
 –perustettu
 –hajosi

9. kesäkuuta,1815
1915
Virallinen kieli puolan kieli, venäjän kieli
Valuutta Puolan zloty
Puolan rupla
Edeltäjä(t) Varsovan herttuakunta
Seuraaja(t) Puolan kuningaskunta
Kansallislaulu Pieśń narodowa za pomyślność króla

Kongressi-Puola (puol. Królestwo Kongresowe), virallisesti Puolan kuningaskunta (puol. Królestwo Polskie, ven. царство Польское, tsarstvo Polskoje), oli Wienin kongressissa 1815 Napoleonin sotien päätteeksi perustettu Venäjän keisarin alainen autonominen valtiomuodostelma vuosina 1814–1915. Tämä kuningaskunta on Puolan kaikkiaan kolmesta itsenäisestä ja yhdestä epäitsenäisestä historiallisesta kuningaskunnasta toinen.

Puolan kuningaskunnalla oli vuoden 1831 kapinaan saakka Suomen suuriruhtinaskuntaa vahvempi autonomia, koska maalla oli säännöllisesti kokoontuvat valtiopäivät sekä oma armeija.

Puolan toisen Venäjän vastaisen kapinan jälkeen 1867 tuli Puolan kuningaskunnasta perustuslaillisesti Venäjän keisarikuntaan kuuluva maakunta. Näin ollen sen korkein hallintoviranomainen ei ollut enää venäläinen varakuningas, vaan Venäjän keisari suoraan personaaliunionissa aina vuoteen 1867, ja sen jälkeen se oli erikoishallinnon maakunta. Puolan sulauttamisesta elimelliseksi osaksi Venäjän keisarikuntaa 1905 alkaen seurasi, että puolalaisilla oli myös valtiopäiväedustus Venäjän valtakunnanduumassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongressi-Puola perustettiin Wienin kongressissa Napoleonin puolella sotineen Varsovan herttuakunnan pohjalle. Se oli alueellisesti hieman Varsovan herttuakuntaa pienempi ja sen hallitsijana oli Venäjän keisari.

Valtiolla oli Suomen suuriruhtinaskuntaa laajempi autonomia, koska sillä oli muun muassa itsenäinen sotalaitos, joka käytti 1/3–2/5 valtionmenoista. Se oli palkka-armeija, jolla oli 30 000 sotilasta. Armeijan lippuna oli Puolan lippu, univormut puolalaiset sekä komentokielenä puola.

Puolan kuningaskunta ajautui ristiriitoihin Venäjän kanssa 1820, kun Puolan valtiopäivälaitos sejm kieltäytyi hyväksymästä hallitsijan, Venäjän keisari Aleksanteri I:n esittämiä lakeja. Aleksanteri I vastasi tähän lykkäämällä sejmin koolle kutsumista vuoteen 1825.

Puolalaisten Venäjän vastainen oppositio ryhmittyi vapaamuurariliikkeeseen, jonka Aleksanteri I kielsi 1821 koko Venäjän keisarikunnassa ja siihen kuuluvilla alueilla. Tämän jälkeen majuri Walerian Łukasiński perusti Kansallisen vapaamuurariliikkeen (Wolnomularstwo Narodowe), jonka tarkoituksena oli itsenäistää Puolan kuningaskunta Venäjän keisarikunnasta täysin. Liike paljastui ja Lukasinski vangittiin. Wolnomularstwo Narodowen työtä jatkoi uusi oppositioliike, eversti Seweryn Krzyżanowskin johtama isänmaallinen seura (Towarzystwo Patriotyczne). Tämänkin seuran jäsenet vangittiin. Koska Puolan oppositio oli ollut yhteydessä dekabristeihin, Aleksanteri I:n veli Nikolai I suhtautui myös Puolaan epäluuloisesti.

Vuonna 1827 määräsi Nikolai I Towarzystwo Patriotycznen jäsenet vangittaviksi, mihin sejm ei suostunut. Nikolai I julisti puolalaisen tuomioistuimen päätöksen mitättömäksi ja karkotti vangitut salaliittolaiset kahleissa kuljetettaviksi Siperiaan.

Vuonna 1829 uusi, kolmas salaseura suunnitteli Nikolai I:n Puolassa Puolan kuninkaaksi tapahtuvien kruunajaisten yhteyteen hänen murhaamistaan.

Puolalaisten upseereiden suunnitellessa attentaatteja ja itsenäisyystaistelua Venäjää vastaan, Suomessa oltiin lojaaleja. Suomalainen kapteeni Johan Munck oli valvonut viiden dekabristijohtajan teloituksen Pietari-Paavalin linnoituksessa.

Vuoden 1830 Ranskasta ja Yhdistyneistä Alankomaista alkunsa saaneet liikehdinnät johtivat Ranskassa Bourbon-sukuisen kuninkaan Kaarle X pakenemiseen ulkomaille ja Orléansin herttuan Ludvig Filipin valitsemiseen Ranskan kuninkaaksi. Belgiassa radikalisoituminen johti kapinaan Hollannin kuningashuonetta vastaan ja Belgian itsenäistymiseen. Saman vuoden marraskuussa myös Puolassa alkoi aseellinen kansannousu.

Venäjä pelkäsi radikalismia, koska se horjutti Wienin kongressin 1815 aikaansaamaa haurasta tasapainoa ja valmistautui vanhan vallan palauttamisen tukemiseen asevoimin Wienin kongressin laillisuusperiaatteen mukaisesti. Puolalaiset upseerit pelkäsivät joutuvansa taistelemaan vuoden 18071813 liittolaisiaan ranskalaisia vastaan Venäjän puolesta ja nousivat kapinaan. Venäläset karkotettiin maasta, keisari Nikolai I julistettiin kruununsa menettäneeksi ja Puolan diktaattoriksi nimitettiin kenraali J. Chłopicki. Venäläinen kenraali Paskevitš kuitenkin valloitti Varsovan uudestaan syyskuussa 1831, minkä jälkeen Puolan kuningaskunnan valtiosääntö kumottiin.[1]

Myöhemmin kesari Aleksanteri II lupasi myöntää puolalaisille laajan autonomian ja oikeuden perustaa kansallisia oppi­laitoksia. Maassa oli kuitenkin jatkuvasti rauhatonta, ja tammikuussa 1863 alkoi uusi kansan­nousu. Kun käskynhaltijaksi lokakuussa 1863 tuli kreivi F. von Berg, kapina kukistettiin lopullisesti. Tämän jälkeen Venäjän hallitus vapautti puolalaiset talon­pojat maa­orjuudesta mutta lakkautti samalla Puolan autonomian kokonaan. Puolaa sanottiin tästä lähtien viralliseti Veikselin aluepiiriksi, ja sitä ryhdyttiin venäläistämään. Puolan kielen käyttö koulujen opetus­kielenäkin kiellettiin, joskin vuodesta 1905 lähtien se sallittiin jälleen yksityisissä kouluissa.[1]

Kuvernementit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1893 Kongressi-Puola oli jaettu hallinnollisesti seuraaviin kuvernementteihin:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo–Qv): ”Puola”, {{{Nimike}}}, s. 3294. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]