Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma oli 1906-1917 toiminut kansanedustuslaitos, joka muodostettiin lokakuun julistuksen hengessä toimimaan Nikolai II:n hallinnon myönnytyksenä Venäjän keisarikunnassa esiintyneisiin kansanvaltaistamisvaatimuksiin, jotka kärjistyivät Venäjän-Japanin sodan tappion aiheuttamassa ilmapiirissä.

Verinen sunnuntai ja vuoden 1905 muut levottomuudet olivat aiheuttaneet kaaosta ympäri Venäjän keisarikunnan ja vallassa pysyäkseen tsaari Nikolai II:n oli annettava pääministeri Sergei Witten luonnostelema lokakuun manifesti, joka antoi oikeuden sananvapauteen ja millä duuman valtuuksia laajennettiin. Tätä aikaisemmin oli duuman perustamisesta mainittu elokuussa 1905 hallitsijan manifestilla, mikä ei ollut riittänyt patoamaan tyytymättömyyttä Venäjän-Japanin sodan tappioon ja muihin Venäjän pääasiassa autoritäärisestä pysähtyneisyydestä johtuneisiin vastoinkäymisiin.

Periaatteessa perustuslaillinen monarkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytännössä tämä merkitsi periaatteessa siirtymistä itsevallasta perustuslailliseen monarkiaan. Vaikka muutos jäikin vain periaatteelliseksi, levottomuuksia 1905 on kutsuttu niin neuvostoaikana kuin myös sen jälkeisellä Venäjällä vuoden 1905 vallankumoukseksi siksi, että se teki Venäjän keisarikunnasta periaatteessa perustuslaillisen monarkian, jossa hallitsijan valtaa rajoitti perustuslaki ja valtiopäivät.

Ei yleistä eikä yhtäläistä äänioikeutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1905 julkaistiin vaalilaki. Sen mukaan äänestäjät jaettiin maanomistajiin, kaupunkilaisiin, talonpoikiin ja työläisiin. Viimeksi mainituista äänioikeus oli niillä, joiden työnantajan yrityksessä oli vähintään 50 työntekijää. Erona yleiseen äänioikeuteen tällä säännöksellä äänioikeuden ulkopuolelle jäi 2 000 000 työläismiestä. Äänioikeutta ei myöskään ollut naisilla, alle 25-vuotiailla, asepalveluksessa olevilla eikä suurella joukolla kansallisia vähemmistöjä. Äänioikeus ei ollut yleinen, mutta ei myöskään äänestäjäryhmissä yhtäläinen. Maanomistajan valitsemiseen tarvittiin 2000, kaupunkilaisen 4000, talonpojan 30 000 ja työläisen 90 000 ääntä äänestäjäluokkansa sisällä. Valtioduuman edustajamäärä vaihteli 480:stä 520:een.

Parlamentaristisen periaatteen kieltäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikolai II halusi kuitenkin säilyttää itsevaltaisen hallintotavan rajoittamalla duumalle julistettuja oikeuksia. Juuri ennen duuman perustamista toukokuussa 1906 hän laati lait, jotka olivat Lokakuun manifestin vastaisia. Laeissa määrättiin, että duuma ei voi valita tsaarin ministereitä ja nämä eivät ole vastuussa duumalle. Huhtikuussa 1906 säädettiin perustuslait, mitä duuma ei voinut muuttaa kuin hallitsijan itsensä aloitteesta. Hallitsijan veto-oikeus oli rajoittamaton ja koko toimeenpanovalta kuului hänen alaisuuteensa.

Hallitsija nimitti ministerit, säilytti oikeuden julistaa sota ja solmia rauha, hänellä oli oikeus rajoittamatta julkistaa jollekin alueelle poikkeus- tai sotatila. Perustuslakien 87. pykälän mukaan duuman istuntokausien välillä hallitsija saattoi antaa omissa nimissään lakeja. Kolmatta duumaa lukuun ottamatta duuma työskenteli vain muutamia kuukausia. Näin ollen todellinen valta säilyi tsaarilla eikä siirtynyt duumalle. Tsaarilla oli myös oikeus hajottaa duuma milloin tahansa ja julistaa uudet vaalit. Näin tehtiin kolme kertaa.

Edustajanpaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma ehdittiin valita neljä kertaa ennen gregoriaanisen kalenterin mukaan maaliskuussa 1917 tapahtunutta helmikuun vallankumousta ja ennen gregoriaanisen kalenterin mukaan marraskuun alussa 1917 tapahtunutta lokakuun vallankumousta.

Näiden välisenä aikana Venäjän keisarikunta oli edelleen monarkia, mutta hallitsijan valta kuului duumalle. Elokuussa 1917 monet ministerit jättivät Venäjän väliaikaisen hallituksen, jolloin Kerenskistä tuli käytännössä diktaattori parlamentaarisen tuen puuttuessa.

Ensimmäisen maailmansodan kestäessä oli tarkoitus 1918 pitää vaalit ja kutsua koolle Venäjän perustuslakia säätävä kansalliskokous, jonka bolševikit ensimmäisen istunnon jälkeen hajottivat.

Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuman ensimmäinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kauden valtakunnanduuma istui 72 päivää alkaen 27. huhtikuuta (10. toukokuuta gregoriaanista kalenteria) 1906 Taurian palatsissa Nikolai II:n luokse tehdyn talvipalatsiin suuntautuneen tervehdyskäynnin jälkeen. Puhemiehenä toimi perustuslaillisiin demokraatteihin kuuluva S. A. Muromtsev.

Edustajat valittiin erikseen neljästä ryhmästä: maanomistajista, kaupunkilaisväestöstä, talonpojista ja työläisistä. Kaikkiaan valittiin 448 edustajaa. Venäjän sosialidemokraattinen työväenpuolue, kansalliset sosialidemokraattiset puolueet, sosialistivallankumouksellisten puolue ja Yleisvenäläinen talonpoikien liitto julistivat boikotoivansa vaaleja.

Valituista edustajista valittiin 153 perustuslaillista demokraattia, kadettia, eri kansallisista ryhmittymistä 63, lokakuulaisista 13, trudovikeista 97, sitoutumattomista 105 ja muista 7.

puolue edustajapaikat
huhtikuu-
kesäkuu
1906
helmikuu-
kesäkuu
1907
1907-12 1912-4,1915-7
Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue[1] - 65 14 14
Sosialistivallankumouksellinen puolue - 34 - -
Perustuslaillisdemokraattinen puolue 179 92 52 57
Lokakuun 17:nnen liitto[2] 17 32 120 99
Keskustapuolue - - - 33
trudovikit 94 101 14 10
progressistit - - 39 47
ei-venäläiset kansallisryhmät 121 - 26 21
nationalistit - - 76 88
äärioikeisto 15 63 53 64
yhteensä 426 387 394 433
Taurian palatsissa vuosina 1906-17 toimineen duuman istuntosali

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bolsevikit muodostivat oman puolueen 1912.
  2. Lokakuun 17:nnen liitto yhdistyi Perustuslaillisdemokraattiseen puolueeseen 1915.