Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taurian palatsissa vuosina 1906–1917 toimineen duuman istuntosali

Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma oli vuosina 19061917 toiminut Venäjän ensimmäinen nykyaikainen kansanedustuslaitos. Se perustettiin vuoden 1905 vallankumouksen seurauksena ja se oli tsaari Nikolai II:n hallinnon myönnytys Venäjän keisarikunnassa esiintyneisiin vaatimuksiin kansanvaltaisemmasta hallinnosta.

Valtakunnanduuma muodosti keisarikunnan aikana parlamentin alahuoneen. Ylähuoneena toimi Venäjän valtakunnanneuvosto, jonka jäsenistä puolet olivat tsaarin nimittämiä ja puolet erilaisten korporaatioiden keskuudestaan valitsemia. Lakien oli tultava hyväksytyiksi molemmissa kamareissa.

Vuosina 1906 ja 1907 valitut ensimmäinen ja toinen duuma olivat koostumukseltaan melko radikaaleja. Keisari Nikolai II hajotti duuman useasti sen alkuaikoina ja alkuperäisiä vaalilakeja muutettiin pian siten, että duumaan saatiin enemmistö keisarinvaltaa tukeneille konservatiivisille puolueille ja ryhmille. Valtakunnanduuman vaalit ehdittiin järjestää neljä kertaa ennen maaliskuussa 1917 tapahtunutta helmikuun vallankumousta, joka päätti keisarikunnan.

Duuman perustamisen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän-Japanin sodan tappio oli kärjistänyt poliittista ilmapiiriä Venäjällä. Verisunnuntai ja vuoden 1905 muut levottomuudet olivat aiheuttaneet kaaosta ympäri Venäjää ja vallassa pysyäkseen tsaari Nikolai II:n oli annettava elokuussa 1905 manifesti, jossa ilmoitettiin duuman perustamisesta. Kun se ei riittänyt patoamaan tyytymättömyyttä, tsaari joutui saman vuoden lokakuussa antamaan pääministeri Sergei Witten luonnosteleman lokakuun manifestin, jossa luvattiin sananvapaus ja duumalle laajemmat valtaoikeudet kuin elokuun manifestissa. Tämä merkitsi siirtymistä itsevallasta perustuslailliseen monarkiaan. Vaikka muutos jäikin suurelta osin vain periaatteelliseksi, vuoden 1905 tapahtumia on tämän vuoksi myöhemmin kutsuttu vallankumoukseksi.

Vaalilaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1905 julkaistiin vaalilaki. Sen mukaan äänestäjät jaettiin maanomistajiin, kaupunkilaisiin, talonpoikiin ja työläisiin. Viimeksi mainituista äänioikeus oli niillä, joiden työnantajan yrityksessä oli vähintään 50 työntekijää. Erona yleiseen äänioikeuteen tällä säännöksellä äänioikeuden ulkopuolelle jäi 2 000 000 työläismiestä. Äänioikeutta ei myöskään ollut naisilla, alle 25-vuotiailla, asepalveluksessa olevilla eikä suurella joukolla kansallisia vähemmistöjä. Äänioikeus ei ollut yleinen, mutta ei myöskään äänestäjäryhmissä yhtäläinen. Maanomistajan valitsemiseen tarvittiin 2000, kaupunkilaisen 4000, talonpojan 30 000 ja työläisen 90 000 ääntä äänestäjäluokkansa sisällä. Valtioduuman edustajamäärä vaihteli 480:stä 520:een.

Duuman perustuslaillinen asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikolai II halusi edelleen säilyttää itsevaltaisen hallintotavan rajoittamalla duumalle julistettuja oikeuksia. Juuri ennen duuman perustamista toukokuussa 1906 hän laati niin sanotut peruslait, jotka olivat lokakuun manifestin vastaisia. Niissä määrättiin, että duuma ei voinut valita tsaarin ministereitä ja nämä eivät ole vastuussa duumalle. Huhtikuussa 1906 säädettiin perustuslait, joita duuma ei voinut muuttaa kuin hallitsijan itsensä aloitteesta. Hallitsijan veto-oikeus oli rajoittamaton ja koko toimeenpanovalta kuului hänen alaisuuteensa.

Hallitsija nimitti ministerit, säilytti oikeuden julistaa sota ja solmia rauha, hänellä oli oikeus rajoittamatta julkistaa jollekin alueelle poikkeus- tai sotatila. Perustuslakien 87. pykälän mukaan duuman istuntokausien välillä hallitsija saattoi antaa omissa nimissään lakeja. Kolmatta duumaa lukuun ottamatta duuma työskenteli vain muutamia kuukausia. Näin ollen todellinen valta säilyi tsaarilla eikä siirtynyt duumalle. Tsaarilla oli myös oikeus hajottaa duuma milloin tahansa ja julistaa uudet vaalit. Näin tehtiin kolme kertaa.

Ensimmäinen duuma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kauden valtakunnanduuma istui 72 päivää 10. toukokuuta (J: 27. huhtikuuta) 1906 alkaen. Se kokoontui Taurian palatsissa tehtyään ensin tervehdyskäynnin tsaarin luokse Talvipalatsiin. Ensimmäisenä puhemiehenä toimi perustuslaillisiin demokraatteihin kuuluva S. A. Muromtsev.

Edustajat valittiin erikseen neljästä ryhmästä: maanomistajista, kaupunkilaisväestöstä, talonpojista ja työläisistä. Kaikkiaan valittiin 448 edustajaa. Venäjän sosialidemokraattinen työväenpuolue, kansalliset sosialidemokraattiset puolueet, sosialistivallankumouksellisten puolue ja Yleisvenäläinen talonpoikien liitto julistivat boikotoivansa vaaleja.

Valituista edustajista valittiin 153 perustuslaillista demokraattia, kadettia, eri kansallisista ryhmittymistä 63, lokakuulaisista 13, trudovikeista 97, sitoutumattomista 105 ja muista 7.

puolue edustajapaikat
huhtikuu–
kesäkuu
1906
helmikuu–
kesäkuu
1907
1907–1912 1912–1914, 1915–1917
Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue[1] - 65 14 14
Sosialistivallankumouksellinen puolue - 34 - -
Perustuslaillisdemokraattinen puolue 179 92 52 57
Lokakuun 17:nnen liitto[2] 17 32 120 99
Keskustapuolue - - - 33
trudovikit 94 101 14 10
progressistit - - 39 47
ei-venäläiset kansallisryhmät 121 - 26 21
nationalistit - - 76 88
äärioikeisto 15 63 53 64
yhteensä 426 387 394 433

Valtakunnanduuman loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duuma asetti vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen yhteydessä niin sanotun väliaikaisen komitean, joka vuorostaan nimitti väliaikaisen hallituksen. Helmikuun ja lokakuun vallankumouksen välisenä aikana Venäjä oli nimellisesti edelleen monarkia, mutta hallitsijan valta kuului duumalle. Venäjän tulevasta valtiomuodosta oli tarkoitus päättää perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa. Elokuussa 1917 monet ministerit jättivät väliaikaisen hallituksen, jolloin Aleksandr Kerenskistä tuli käytännössä diktaattori parlamentaarisen tuen puuttuessa. Perustuslakia säätävä kansalliskokous valittiin vuoden 1917 lopussa ja se kokoontui tammikuussa 1918, mutta bolševikit hajottivat sen ensimmäisen istunnon jälkeen.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bolsevikit muodostivat oman puolueen 1912.
  2. Lokakuun 17:nnen liitto yhdistyi Perustuslaillisdemokraattiseen puolueeseen 1915.