Verisunnuntai (1905)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mielenosoittajat marssivat kohti Talvipalatsia.
Tsaarin sotilaat ampuvat rauhanomaisia mielenosoittajia Talvipalatsin edustalla.

Verisunnuntai oli Pietarissa 22. tammikuuta 1905 (Venäjällä käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan 9. tammikuuta) tapahtunut välikohtaus, jossa keisari Nikolai II:n henkivartiokaarti ampui aseettomia mielenosoittajia.[1]

Japanin sota oli ollut tappiollinen ja kallis venäläisille ja kansa nousi vastustamaan sitä. Ympäri Venäjää lakkoiltiin ja kapitalismin juurtuminen Venäjälle synnytti ammattiyhdistysliikkeitä. Poliittinen kuohunta kaipasi uudistuksia ja demokratiaa, mutta keisari ei tahtonut luopua valta-asemastaan.[1]

Pietarin työläiset marssivat pappi Georgi Gaponin johdolla viemään anomusta Talvipalatsiin keisari Nikolai II:lle lakiasäätävän kokouksen koollekutsumiseksi. Anomuksessa esitettiin muun muassa progressiivisen tuloveron ja työsuojelulain säädännön aikaan saamista ja Venäjän–Japanin sodan lopettamista.[1]

Marssijoita oli kaiken kaikkiaan 140 000, mutta keisari ei ottanut heitä vastaan. Heitä vastassa oli sotilaita, jotka avasivat tulen siviilejä vastaan.[1] Eri lähteiden mukaan kuoliaaksi ammuttiin oli 200–1000 mielenosoittajaa.[2]

Paikalla tapahtumaa todistamassa oli muiden muassa suomalainen viisivuotias Aleksanteri Ahola-Valo. Tuleva taiteilija ja kirjailija näki leikkitovereidensa putoavan ammuttuina puista. On sanottu, että tapahtuman todistaminen muutti paljon hänen persoonallisuuttaan ja luonnettaan. Hän päätti tehdä kaikkensa, että aikuisten väkivaltainen hulluus loppuisi.lähde?

Verisunnuntain seuraus oli keisarin suosion ja luottamuksen väheneminen. Mellakoiden ja lakkojen aalto levisi koko valtakuntaan. Tämän vuoksi hallituksen oli toteutettava vähäisiä parannuksia kansalaisvapauksiin.[2] Liikehdintä johti lopulta vuoden 1905 vallankumoukseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Reijo Katajaranta: Sata vuotta Pietarin verisunnuntaista (Web Archive) EU:n vastainen kansanrintama. Viitattu 10.03.2014. (suomeksi)
  2. a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1042. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]