Viipuri

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Вы́борг
(Viipuri)
vaakuna lippu
Sijainti 60°42′N 28°45′E
Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Perustamisvuosi 1293
Väkiluku 78 800
Pinta-ala 102 km²
Väestötiheys  ? as./km²
Korkeus 13
Sivusto www.city.vbg.ru

Viipuri (ruots. Viborg, ven. Вы́борг, Vyborg) on kaupunki Venäjällä Karjalan kannaksella Suomenlahden pohjoisrannikolla Viipurinlahden perukassa. Viipurissa on 78 800 (2004) asukasta ja se on Leningradin alueen Viipurin piirin hallinnollinen keskus. Vuoteen 1944 Viipuri oli osa Suomea, mutta tuli vuodesta 1944 yhdessä muiden Suomen Neuvostoliitolle luovuttamien alueiden kanssa osaksi Neuvostoliittoa ja tämän hajottua vuonna 1991 osaksi Venäjää.

Kaupungin keskusta sijaitsee saarilla ja niemillä Viipurinlahden äärimmäisen perukan Suomenvedenpohjan ja sen eteläpuolisen Viipurinlahden osan, Viipurista Uuraaseen ulottuvan Suomenvedenselän välissä.[1][2]

Kaupungissa on vanhoja suomalaisia rakennuksia, joista osa on huonokuntoisia ja rapistuneita kuten Alvar Aallon suunnittelema kirjasto. Kaupungin sodanjälkeiseen luonteeseen on vaikuttanut sen sijainti rajan lähellä – asukkaina on enimmäkseen rajavirkailijoita ja teollisuuden palveluksessa työskenteleviä. Teollisuuslaitoksia Viipurissa toimiikin yli 20.

Turistikohteena Viipuri on suosittu suomalaisten keskuudessa ja Suomesta sinne pääsee junalla, linja-autolla tai Saimaan kanavaa pitkin. Viipurissa on vuoden 2005 aikana avattu sushi-ravintola ja hypermarket Karusel. Myös pitkään työn alla ollut ns. Lallukan talon kunnostus on saatu loppusuoralle. Katuverkostoa on myös uusittu.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Viipurin kaupunki1

Luovutettu Neuvostoliitolle
vaakuna sijainti
Perustettu 12932
Lakkautettu (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) 1948
Lääni, Maakunta Viipurin lääni, Etelä-Karjala3
Pinta-ala oli
- Josta maa-alue		 km²
km²
Väkiluku oli
- Väestötiheys		 74 403 (1939)[3]
as/km²
1Tämä taulukko käsittelee Suomen entistä kaupunkia.
2 Viipurin linnan perustamisvuosi
3 Ei vielä tuolloin virallinen maakunta, vaan historiallisen Karjalan maakunnan osa

Viipuri sijaitsee Viipurinlahden perukassa paikalla, jossa vielä historiallisella ajalla on ollut Vuoksen Suomenvedenpohjaan laskeneen, maankohoamisen myötä 1600–1800-luvuilla vähitellen kuivuneen läntisen laskuhaaran suu, ja sen paikka on samalla yhdessä Käkisalmen kanssa ollut Suomenlahdelta Laatokkaaan vielä historiallisella ajalla johtaneen vesireitin toinen päätepiste.[4][5][6] Vielä 1600-luvun lopulla kaupungin sanotaan sijainneen Vuoksen virran varrella.[7]

Viipurin linnan perusti Torkkeli Knuutinpoika vuonna 1293 Ruotsin valtakunnan alueita itään laajentaneen kolmannen ristiretken aikana. Viipurin linnassa tehdyissä kaivauksissa on kuitenkin tullut esille merkkejä linnaa edeltävästä hirsirakennuksesta. Löytönä on ristiretkiajan esineitä, joiden perusteella varustusta voidaan pitää karjalaisena.

Pähkinäsaaren rauhassa 1323 linnasta ympäristöineen tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Vähitellen linnan yhteyteen kasvoi yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Viipuri oli Itä- ja Kaakkois-Suomen keskus ja merkittävä kauppakaupunki. Suuren Pohjan sodan jälkeen vuonna solmitussa 1721 Uudenkaupungin rauhassa Venäjän keisarikunta sai Viipurin Ruotsilta. Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Vuonna 1812 Viipurin asukkaista 44% oli suomenkielisiä, 14% ruotsinkielisiä ja 12% saksalaisia ja loput 30% venäjänkielisiä. Siviilielämässä saksalaisilla oli määräävin asema.[8]

Vuonna 1839 perustettiin Viipurin hovioikeus Suomen kolmanneksi hovioikeudeksi.

Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten alueella, sitten valkoiset valloittivat sen 29. huhtikuuta 1918. Ennen talvisotaa Viipuri oli Suomen toiseksi suurin kaupunki (asukasluku vuonna 1939 80 000) ja Helsingin ohella kansainvälisin - kaupungissa asui ainakin ruotsalaisia, saksalaisia, venäläisiä romaaneja, tataareja ja juutalaisialähde?. Tällöin myös rakennettiin Viipurin kirjasto. Se oli myös asukasluvultaan Suomen suurimman läänin, Viipurin läänin, pääkaupunki.

Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin. Vaikka Puna-armeija ei saanut sitä vallattua, niin Moskovan rauhansopimuksessa se kuitenkin jäi muun luovutetun Karjalan alueen kanssa Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhotun kaupungin huomattavan nopeassa ajassa jälleen asuinkelpoiseksi. Suomi menetti kaupungin jälleen 20. kesäkuuta 1944. Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan.

Viipuri oli ennen menetystä hyvin merkittävä kulttuurikaupunki Suomessa. Vielä nykyisinkin vaalii muutama kuoro näitä viipurilaisia perinteitä. Tunnetuin näistä on ehkä mieskuoro Viipurin Lauluveikot. Kuoro konsertoi edelleenkin hyvin aktiivisesti niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Se perustettiin Viipurissa vuonna 1897 ja sotien jälkeen Helsinkiin muuttaneet entiset kuoron jäsenet jatkoivat toimintaa uudessa kotikaupungissa. Kuoron ohjelmassa korostuu omalta osaltaan Viipuri ja Karjala muunmuassa kappaleissa Muistatko Monrepos´n (Eric Lindström) ja Karjala (Olli Nykänen).

[muokkaa] Nähtävyyksiä

Viipurin keskeisin nähtävyys on 1200-luvun lopulta peräisin oleva Viipurin linna. Kaupunkia on myös ainoana suomalaisena kaupunkina ympäröinyt kaupunginmuuri, joka purettiin 1800-luvulla. Muurista on jäänteenä Keskiajan lopulta peräisin oleva ns. Raatitorni ja hiukan myöhempää perua oleva Pyöreä torni eli Pässinlinna, joka on ollut ravintolakäytössä jo vuodesta 1923. Torkkeli Knuutinpojan torilla sijaitseva Viipurin raatihuone on nykyään asumiskäytössä. Viipurin 700-vuotisjuhliin vuonna 1993 entisöitiin Torkkeli Knuutinpojan patsas, joka sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen kaupunginmuseon eteen. Torilla sijaitsee myös vanha päävartiorakennus sekä Weckrothin kauppiassuvun vuonna 1989 tulipalossa pahoin vaurioitunut ja siitä saakka autiona ollut asuintalo. Talon ostaneen rakennusyrityksen on määrä entistää rakennus vuoteen 2008 mennessä.

Viipurissa on säilynyt yli 200 suomalaista julkista ja asuinrakennusta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä on Monrepos'n puisto, jota on 2000-luvulla hieman kunnostettu suomalaisten aloitteesta. Suomalaisen sotien jälkeen syntyneen sukupolven mieleen Monrepos'n puisto on jäänyt Aili Runteen sanoittamasta, Erik Lindströmin säveltämästä ja laulajatar Annikki Tähden tulkitsemasta ikivihreästä iskelmästä Muistatko Monrepos'n. Nykyisin Muistatko Monrepos´n sekä monet muut Viipurista kertovat kappaleet kuuluvat sotiemme jälkeen Helsingissä toimintaansa jatkaneen 1897 Viipurissa perustetun Viipurin lauluveikkojen ohjelmistoon kiinteänä osana.

Viipurin taidemuseota kunnostetaan Eremitaašin sivutoimipisteeksi.

Viipurin pääkatu on Leninin valtakatu, entiseltä nimeltään Torkkelinkatu.

[muokkaa] Tunnettuja viipurilaisia

[muokkaa] Kuvia

Kuvia Viipurista

Näkymä Siikaniemestä kaupunkiin n. 1709

Viipurin tuomiokirkko ennen sotia

Viipurissa on paljon suomalaisaikaisia rakennuksia

Viipurin vanha asemakaava

Näkymä Viipurin linnan tornista kaupunkiin

Viipurin linna

[muokkaa] Lehdistö

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Kysy mitä vain - Viipuri Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 29.3.2009.
  2. ↑ Paaskoski, Jyrki: Viipuriin ja maailmalle. Saimaan kanavan historia, s. 41-42. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17933-0.
  3. ↑ Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93
  4. ↑ Saarnisto, Matti: Karjalan geologia – Karjalan luonnonmaiseman synty, s. 64-78. Teoksessa: Viipurin läänin historia I, Karjalan synty. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2003. ISBN 952-5200-37-X.
  5. ↑ Parland H.: Viipurin ja sen ympäristön vesiväylien muutokset geologian ja historian valossa, s. 91-100. Suomen museo. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys, 1995. ISBN 951-9057-18-8.
  6. ↑ Seppovaara, Ossi: Vuoksi. Luonto ja ihminen vesistön muovaajina, s. 13-18. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1984. ISBN 951-717-370-9.
  7. ↑ Seppovaara 1984: 15.
  8. ↑ Viipuri. Luovutettukarjala.fi

viipurinlauluveikot.fi Viipurin lauluveikkojen kotisivu.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viipuri.

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Neuvonen, Petri: Viipuri - Rakennusperinnön seitsemän vuosisataa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki 2008.
  • Neuvonen, Petri, Tuula Pöyhiä ja Tapani Mustonen: ”Viipuri – opas kaupunkiin” (1999).
  • Neuvonen, Petri: ”Viipurin historiallinen keskusta – Rakennusperinnön nykytila”, (1994).
Leningradin alueen vaakuna
Viipurin piiri
Leningradin alueen sijainti

Hallinnollinen keskus: Viipuri
Kunnat: Antrea | Enso | Jääski | Johannes | Kivennapa | Koivisto | Kyyrölä | Makslahti | Raivola | Suurpero | Tienhaara | Uuras | Uusikirkko | Viipuri

Leningradin alueen vaakuna
Leningradin alueen kaupungit

Hallinnollinen keskus: Pietari (erillinen hallintoalue)
Antrea (Kamennogorsk) | Boksitogorsk | Enso (Svetogorsk) | Hatsina (Gattšina) | Iivananlinna (Ivangorod) | Jaama (Kingisepp) | Kiriši | Koivisto (Primorsk) | Kommunar | Korotka (Kirovsk) | Koskenala (Podporožje) | Käkisalmi (Priozersk) | Ylä-Laukaa (Luga) | Lotinapelto (Lodeinoje Pole) | Lomkka (Nikolskoje) | Lupana (Ljuban) | Olhava (Volhov) | Pella (Otradnoje) | Pikaljovo | Pähkinälinna (Schlüsselburg) | Seuloskoi (Vsevoložsk) | Sierattala (Sertolovo) | Sjasstroi | Slantsy | Sosnovyi Bor | Tihvinä (Tihvin) | Tusina (Tosno) | Uuras (Vysotsk) | Uusi-Laatokka (Novaja Ladoga) | Viipuri (Vyborg) | Volossova (Volosovo)

Suomen toisessa maailmansodassa luovuttamat alueet
Kokonaan luovutetut kaupungit Käkisalmi – Sortavala – Viipuri
Kokonaan luovutetut kauppalat Koivisto – Lahdenpohja
Kokonaan luovutetut kunnat Antrea – Harlu – Heinjoki – Hiitola – Impilahti – Jaakkima – Johannes – Kanneljärvi – Kaukola – Kirvu – Kivennapa – Koiviston mlk – Kuolemajärvi – Kurkijoki – Käkisalmen mlk – Lavansaari – Lumivaara – Metsäpirtti – Muolaa – Petsamo – Pyhäjärvi Vpl – Rautu – Ruskeala – Räisälä – Sakkola – Salmi – Seiskari – Soanlahti – Sortavalan mlk – Suistamo – Suojärvi – Suursaari – Terijoki – Tytärsaari – Uusikirkko – Valkjärvi – Viipurin mlk – Vuoksela – Vuoksenranta – Äyräpää
Osittain luovutetut kunnat Ilomantsi – Inari – Jääski¹ – Kitee – Korpiselkä² – Kuusamo – Lappee – Nuijamaa – Parikkala – Pälkjärvi² – Säkkijärvi² – Rautjärvi – Ruokolahti – Saari – Salla – Simpele – Tohmajärvi – Uukuniemi – Vahviala² – Vehkalahti – Virolahti – Värtsilä – Ylämaa
Muita huomattavia paikkakuntia Elisenvaara – Enso – Ihantala – Ilmee – Kolosjoki – Kyyrölä – Liinahamari – Pitkäranta – Pölläkkälä – Uuras – Valamo
1.  Suomen puolelle jäänyt osa liitettiin naapurikuntiin 1948.
2.  Suomen puolelle jääneet osat liitettiin naapurikuntiin 1946.
Kokonaan luovutetut kunnat lakkautettiin vuonna 1948.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Viipuri
Henkilökohtaiset työkalut