Viipuri

Viipuri (Viborg (ruotsiksi)) Вы́борг, Vyborg (venäjäksi) Wiborg (saksaksi)
Lippu	Vaakuna
Viipuri
Koordinaatit: 60°42′N, 28°45′E
Valtio	Venäjän federaatio
Alue	Leningradin alue
Perustettu	1293
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	102 km²
Korkeus	13 m
Väkiluku (2011)	80 126
– Tiheys	706 as./km²
Aikavyöhyke	UTC+4
www.city.vbg.ru

Viipuri (ruots. Viborg, ven. Выборг, Vyborg) on kaupunki Suomenlahden pohjoisrannikolla Viipurinlahden perukassa Karjalankannaksen länsipäässä Luoteis-Venäjällä, ennen Ruotsissa ja Suomessa. Viipurissa on noin 78 800 (2004) asukasta ja se on Leningradin alueen Viipurin piirin hallinnollinen keskus. Vuodesta 1917 vuoteen 1944 asti Viipuri oli osa itsenäistä Suomea. Neuvostoliitto valtasi sen 1944 päättyneessä sodassa yhdessä eräiden muiden Suomelle kuuluneiden alueiden kanssa ja liitti itseensä.

Kaupungin keskusta sijaitsee saarilla ja niemillä Viipurinlahden äärimmäisen perukan Suomenvedenpohjan ja sen eteläpuolisen Viipurinlahden osan, Viipurista Uuraaseen ulottuvan Suomenvedenselän välissä.

Historia

Viipurin kaupunki1 Luovutettu Neuvostoliitolle
vaakuna sijainti
Perustettu	12932
Lakkautettu (luovutettu Neuvostoliitolle 1944)	1948
Lääni, Maakunta	Viipurin lääni, Etelä-Karjala3
Pinta-ala oli - Josta maa-alue	km² 100 km²
Väkiluku oli - Väestötiheys	74 403 (1939) 744,0 as/km²
1Tämä taulukko käsittelee Suomen entistä kaupunkia. 2 Viipurin linnan perustamisvuosi 3 Ei vielä tuolloin virallinen maakunta, vaan historiallisen Karjalan maakunnan osa

Viipuri sijaitsee Viipurinlahden perukassa eli Suomenvedenpohjassa paikalla, jossa vielä uudella ajalla oli Vuoksen läntisen laskuhaaran suu. Suomenvedenpohja oli samalla Suomenlahdelta Laatokkaan vielä historiallisella ajalla johtaneen vesireitin läntinen päätepiste itäisen päätepisteen sijaitessa Vuoksen suulla Käkisalmessa. Läntinen laskuhaara kuitenkin kuivui maankohoamisen myötä vähitellen 1600–1800-luvuilla. Vielä 1600-luvun lopulla kaupungin sanotaan sijainneen Vuoksen virran varrella.

10 ruplan muistoraha sarjasta Venäjän vanhat kaupungit (Venäjän pankki, 2009)

Viipurin linna perustettiin vuonna 1293 Ruotsin valtakunnan alueita itään laajentaneen kolmannen ristiretken yhteydessä. Ristiretken johtajana ja linnan perustajana on perinteisesti pidetty Ruotsin marski Torkkeli Knuutinpoikaa, mutta tämä käsitys on nykytutkimuksessa kyseenalaistettu. Viipurin linnassa tehdyissä kaivauksissa on kuitenkin tullut esille merkkejä linnaa edeltävistä hirsirakennuksista. Löytönä on ristiretkiajan esineitä, joiden perusteella varustusta pidetään karjalaisena.

Pähkinäsaaren rauhassa 1323 linnasta ympäristöineen tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Vähitellen linnan yhteyteen kasvoi yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Viipuri oli Itä- ja Kaakkois-Suomen keskus ja merkittävä kauppakaupunki. Suuren Pohjan sodan jälkeen vuonna solmitussa 1721 Uudenkaupungin rauhassa Venäjän keisarikunta sai Viipurin Ruotsilta. Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Siviilielämässä saksalaisilla oli määräävin asema.

Vuonna 1839 perustettiin Viipurin hovioikeus Suomen kolmanneksi hovioikeudeksi.

Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten alueella, valkoiset valloittivat sen 29. huhtikuuta 1918. Ennen talvisotaa Viipuri oli Suomen toiseksi suurin kaupunki (asukasluku vuonna 1939 oli noin 80 000) ja Helsingin ohella kansainvälisin - kaupungissa asui suomalaisten lisäksi ainakin ruotsalaisia, saksalaisia, venäläisiä, norjalaisia, mustalaisia, tataareja ja juutalaisia^lähde?. Tällöin rakennettiin muun muassa Viipurin kirjasto. Viipuri oli asukasluvultaan Suomen suurimman läänin, Viipurin läänin, pääkaupunki.

Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin. Vaikka Puna-armeija ei saanut sitä vallattua, niin Moskovan rauhansopimuksessa se kuitenkin jäi muun luovutetun Karjalan alueen kanssa Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhotun kaupungin huomattavan nopeasti jälleen asuinkelpoiseksi. Suomi menetti kaupungin jälleen 20. kesäkuuta 1944. Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan.

Viipuri oli ennen menetystä hyvin merkittävä kulttuurikaupunki Suomessa. Vielä nykyisinkin muutama kuoro vaalii näitä viipurilaisia perinteitä. Tunnetuin näistä lienee mieskuoro Viipurin Lauluveikot. Kuoro konsertoi edelleenkin hyvin aktiivisesti niin Suomessa kuin muuallakin. Se perustettiin Viipurissa vuonna 1897 ja sotien jälkeen Helsinkiin muuttaneet entiset kuoron jäsenet jatkoivat toimintaa uudessa kotikaupungissa. Kuoron ohjelmassa korostuu omalta osaltaan Viipuri ja Karjala muun muassa kappaleissa Muistatko Monrepos'n (Erik Lindström) ja Karjala (Olli Nykänen).

Kaupungissa on vanhoja suomalaisia rakennuksia, joista osa on huonokuntoisia ja rapistuneita kuten Alvar Aallon suunnittelema kirjasto, jota tosin on nyttemmin resturoitu suomalaisin varoin. Kaupungin sodanjälkeiseen luonteeseen on vaikuttanut sen sijainti rajan lähellä – asukkaina on enimmäkseen rajavirkailijoita ja teollisuuden palveluksessa työskenteleviä. Teollisuuslaitoksia Viipurissa toimiikin yli 20.

Turistikohteena Viipuri on suosittu suomalaisten keskuudessa ja Suomesta sinne pääsee junalla, linja-autolla tai Saimaan kanavaa pitkin.

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev nimesi 25. maaliskuuta 2010 Viipurin "sotilaskunnian kaupungiksi". Venäjällä kaupunki voi saada tällaisen arvonimen, mikäli kaupungissa tai sen lähistöllä on ollut kovia taisteluita ja joissa venäläisen näkemyksen mukaan isänmaan puolustajat ovat osoittaneet urheutta, sitkeyttä ja yleistä sankaruutta.

Nähtävyyksiä

Viipurin keskeisin nähtävyys on 1200-luvun lopulta peräisin oleva Viipurin linna. Kaupunkia on myös ainoana suomalaisena kaupunkina ympäröinyt kaupunginmuuri, joka purettiin 1800-luvulla. Muurista on jäänteenä keskiajan lopulta peräisin oleva niin sanottu Raatitorni ja hiukan myöhempää perua oleva Pyöreä torni eli Pässinlinna, joka on ollut ravintolakäytössä vuodesta 1923. Torkkeli Knuutinpojan torilla sijaitseva Viipurin raatihuone on nykyään asumiskäytössä. Viipurin 700-vuotisjuhliin vuonna 1993 entisöitiin Torkkeli Knuutinpojan patsas, joka sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen kaupunginmuseon eteen. Torilla sijaitsee myös vanha päävartiorakennus sekä Weckrothin kauppiassuvun vuonna 1989 tulipalossa pahoin vaurioitunut ja 2000-luvulla korjattu talo.

Viipurissa on säilynyt yli 200 suomalaista julkista ja asuinrakennusta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä on Monrepos'n puisto, jota on 2000-luvulla hieman kunnostettu suomalaisten aloitteesta. Suomalaisen toisen maailmansodan jälkeen syntyneen sukupolven mieleen Monrepos'n puisto on jäänyt Aili Runteen sanoittamasta, Erik Lindströmin säveltämästä ja laulajatar Annikki Tähden tulkitsemasta ikivihreästä iskelmästä Muistatko Monrepos'n.

Viipurin taidemuseota kunnostetaan Eremitaašin sivutoimipisteeksi.

Viipurin pääkatu on Leninin valtakatu, entiseltä nimeltään Torkkelinkatu.

Ystävyyskaupungit

• Lappeenranta (Suomi)
• Nyköping (Ruotsi)
• Bodø (Norja)

Tunnettuja viipurilaisia ennen luovutusta

Heikki Aarva, laulaja ja toimittaja (s. 1936) Mikael Agricola, uskonpuhdistaja (n. 1510—1557) Ossi Ahlapuro, laulaja ja näyttelijä (s. 1939) Martti Ahtisaari, presidentti (s. 1937) Maria Andersson, vanhimmaksi elänyt suomalainen (1828−1946) Inkeri Anttila, juristi ja oikeusministeri (s. 1916) Kersti Bergroth, kirjailija (1886–1975) Mikko von Deringer, kuoronjohtaja ja kapellimestari (1904−1981) Gösta Diehl, taidemaalari (1899–1964) Gay Ehrnrooth, suomalainen teollisuusjohtaja, vuorineuvos (1925−2006) Richard Faltin, säveltäjä ja musiikkipedagogi (1835−1918) Kaj Franck, muotoilija (1911–1989) Heimo Haitto, viulisti (1925−1999) Ami Hauhio, taiteilija (1912–1955) Elna Hellman, näyttelijä (1896–1981) Heikki von Hertzen, Väestöliiton toiminnanjohtaja (1917−1985) Laila Hirvisaari (ent. Hietamies), kirjailija (1938–) Tankmar Horn, teollisuusjohtaja ja ministeri (s. 1924) Gustav Hägglund, kenraali (s. 1938) Woldemar Hägglund, jääkärikenraaliluutnantti (1893-1963) Max Jakobson, diplomaatti (s. 1923) Jaakko Juteini, kirjailija (1781−1855) Armas Järnefelt, säveltäjä (1869−1958) Eero Järnefelt, taidemaalari (1863–1937) Aino Kallas (s. Krohn), kirjailija (1878–1956) Väinö Kamppuri, taidemaalari (1892−1972) Elina Karjalainen, kirjailija (1927–2006) Seija Karpiomaa, iskelmälaulaja (1932−2002) Johannes Koikkalainen, poliitikko (1915−1998) Gustaf Komppa, kemisti (1867−1949) Yrjö Kostermaa, näyttelijä, oopperaohjaaja (1921−1997) Julius Krohn, kansanrunoudentutkija ja runoilija (1835–1888) Unto Kupiainen, runoilija ja kirjallisuudentutkija (1909–1961) Maunu Kurkvaara, elokuvaohjaaja (s. 1926) Juhani Kumpulainen, näyttelijä (1925–1991) Iris Kähäri, kirjailija (1914–1995) Allan Lagerström, jääpalloilija/kiekkoilija/urheilujohtaja (1910-1998) Juho Lallukka, kansanedustaja, mesenaatti (1852–1913) Arvo Lehesmaa, näyttelijä (1901−1973) Naum Levin, viulisti (1907−1978) Erkki Liikanen, muusikko (1943–) Edwin Linkomies, pääministeri (1894–1963) Jussi Linnamo, ministeri (1924–2004) Ludwig Heinrich von Nicolai, Venäjän tiedeakatemian presidentti (1737—1820) Arvo Manner, Viipurin läänin maaherra (1887–1962) Kaarle VIII, kuningas (1408—1470) Otto-Iivari Meurman, arkkitehti (1890–1994) Egon Meuronen, taidemaalari, kuvataiteilija

Veijo Meri, kirjailija (s. 1928) Ernst Mielck, säveltäjä (1877–1899) Uuno Montonen, näyttelijä (1891–1973) Solmu Mäkelä, taikuri (s. 1922) Kari Neilimo, professori (s. 1944) Masa Niemi, näyttelijä (1914–1960) Algoth Niska, salakuljettaja (1888−1954) Auvo Nuotio, muusikko (1917–1985) Outi Nyytäjä, kirjailija, elokuva- ja teatterivaikuttaja (1935−) Arvo Närvänen, Susien jääpalloilija (1905-1982) Pertti Nättilä, tv-toimittaja (1934) Henry Parland, kirjailija (1908–1930) Oscar Parland, kirjailija (1912–1997) Ralf Parland, kirjailija (1914–1995) Jussi Pelli, Susien jääpalloilija (1895-1963) Knut Posse, soturi (n. 1440–1500) Jorma Pulkkinen, juontaja (s. 1939) Armas J. Pulla, kirjailija (1904–1981) Unto Pusa, taidemaalari (1913−1973) Aleksanteri Rahkonen, runoilija (1841−1877) Georg Edvard Ramsay, kenraali (1834–1918) Lauri Kristian Relander, Suomen tasavallan presidentti, Viipurin läänin maaherra (1883−1942) Paavo Rintala, kirjailija (1930−1999) Ossi Runne, muusikko, kapellimestari (1927–) Gerda Ryti (s. Serlachius), presidentti Risto Rytin puoliso (1886−1984) Terho Sakki, kuvanveistäjä (1930−1997) Jaakko Salo, kapellimestari, säveltäjä (1930–2002) Sakari Salo, jääpalloilija ja tennispelaaja (1919-2011) Ritva Santavuori, juristi (s. 1932) Georg Schnéevoigt, kapellimestari (1872−1947) Hilkka Silvekoski, taiteilija, taidegraafikko (1913-1972) Lassi Sinkkonen, kirjailija (1937−1976) Boris Sirpo (Sirob), musiikkipedagogi (1893−1967) Grigori Spiridov, amiraali (1713—1790) Fabian Steinheil, kenraalikuvernööri (1762−1831) Sten Suvio, nyrkkeilijä, olympiavoittaja (1911–1988) Erkki Tanttu, sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja, taidegraafikko (1907−1985) Einari Teräsvirta, arkkitehti, olympiavoittaja (1914–1995) Oiva Toikka, muotoilija ja keraamikko (s. 1931) Reino Tolvanen, näyttelijä (1920−1974) Torkkeli Knuutinpoika (Torgils Knutsson), valtaneuvos ja marski (k. 1306) Aukusti Tuhka, taidegraafikko, professori (1895-1973) Arno Tuurna, lakimies, Viipurin kaupunginjohtaja (1894–1976) Lauri Törni, majuri (1919–1965) Uno Ullberg, arkkitehti (1879-1944) Jorma Valkama, pituushyppääjä (1928–1962) Sam Vanni, taidemaalari (1908–1992)

Kuvia

• Kuvia Viipurista
• 

  Näkymä Siikaniemestä kaupunkiin n. 1709

• 

  Viipurin tuomiokirkko ennen sotia

• 

  Viipurissa on paljon suomalaisaikaisia rakennuksia

• 

  Viipurin vanha asemakaava

• 

  Näkymä Viipurin linnan tornista kaupunkiin

• 

  Viipurin linna

• 

  Viipurin vankila

Viipurin keskusta linnan tornista kuvattuna

Lehdistö

• Saksankieliset:
  • Wiburgs Mancherlay 1821
  • Wiburgs Wochenblatt 1823-1832 , jatkaja Sanan Saattaja Wiipurista
• Ruotsinkieliset:
  • Wiborgs Annonce Blad 1837-1849
  • Wiborgs Tidning 1854-1855
  • Wiborg 1855-1861
  • Wiborgs Tidning 1864-1881
  • Östra Finland 1875-1899, jatkaja Wiborgs Nyheter
  • Wiborgsbladet 1882-1901
  • Wiborgs Nyheter 1899-1939
• Suomenkieliset:
  • Sanan Saattaja Wiipurista 1833-1841
  • Kanawa 1845-1847
  • Sanan-Lennätin 1855-1858
  • Ilmarinen 1866-1872
  • Ilmarinen 1874-1888
  • Wiipurin Uutiset 1887-1888
  • Wiipurin Sanomat 1884-1901, jatkaja Wiipurin Sanomat. Supistus
  • Wiipurin Sanomat. Supistus 1901-1909, jatkaja Viipurin Sanomat
  • Viipurin Sanomat 1910-1918, jatkaja Karjala
  • Karjala 1904 alkaen (on ilmestynyt Lappeenrannassa vuodesta 1956)

Lähteet

• Seppovaara, Ossi: Vuoksi. Luonto ja ihminen vesistön muovaajina. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1984. ISBN 951-717-370-9.

Kirjallisuutta

• Neuvonen, Petri: Viipuri: Rakennusperinnön seitsemän vuosisataa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1156. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-951-746-973-9.
• Neuvonen, Petri, Tuula Pöyhiä ja Tapani Mustonen: ”Viipuri – opas kaupunkiin” (1999).
• Neuvonen, Petri: ”Viipurin historiallinen keskusta – Rakennusperinnön nykytila”, (1994).

Aiheesta muualla

• YLEn Elävä arkisto: Venäläinen Viipuri
• Viipuri 2000
• Viipuri-keskuksen sivut
• Wiipuri-Yhdistys ry:n sivut
• www.viipur.com - sisältää kuvia
• Luovutetun Karjalan linkit
• VirtuaaliViipuri
• Kuvia Alvar Aallon kirjastosta, sekä piirustukset (sivu espanjaksi)
• Viipurin Lauluveikot Ry:n kotisivu.
• Temaattinen kirjallisuusluettelo Suomen autonomian ja itsenäisyyden ajan Viipurin lääniä käsittelevistä teoksista, toimittanut FM Olli-Matti Sopanen, Joensuun yliopisto, historian laitos, 2004 (pdf)
• YLE Elävä arkisto: Eeli Aallon elokuva Wiipurini

Viipurin piiri

Hallinnollinen keskus: Viipuri
Kunnat: Antrea (Kamennogorsk) | Enso (Svetogorsk) | Johannes (Sovetski) | Kivennapa (Pervomaiskoje) | Koivisto (Primorsk) | Kyyrölä (Krasnoselskoje) | Kähäri (Gontšarovo) Makslahti (Glebytševo) | Raivola (Roštšino) | Tienhaara (Seleznjovo) | Uuras (Vysotsk) | Uusikirkko (Poljany) | Viipuri (Vyborg)

Leningradin alueen kaupungit

Hallinnollinen keskus: Pietari (erillinen hallintoalue)
Antrea (Kamennogorsk) | Boksitogorsk | Enso (Svetogorsk) | Hatsina (Gattšina) | Iivananlinna (Ivangorod) | Jaama (Kingisepp) | Kiriši | Koivisto (Primorsk) | Kommunar | Korotka (Kirovsk) | Koskenala (Podporožje) | Käkisalmi (Priozersk) | Ylä-Laukaa (Luga) | Lotinapelto (Lodeinoje Pole) | Lomkka (Nikolskoje) | Lupana (Ljuban) | Olhava (Volhov) | Pella (Otradnoje) | Pikaljovo | Pähkinälinna (Schlüsselburg) | Seuloskoi (Vsevoložsk) | Sierattala (Sertolovo) | Sjasstroi | Slantsy | Sosnovyi Bor | Tihvinä (Tihvin) | Tusina (Tosno) | Uuras (Vysotsk) | Uusi-Laatokka (Novaja Ladoga) | Viipuri (Vyborg) | Volossova (Volosovo)

Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet

Suomen keskiaikaiset kaupungit

Turku - Viipuri - Ulvila - Porvoo - Rauma - Naantali