Viipuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viipuri
(Вы́борг, Vyborg)
Viborg, Wiborg/Wiburg
Viipurin linna kesäkuussa 2012.
Viipurin linna kesäkuussa 2012.
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Viipurin kaupunkikunnan alue Viipurin piirin kartalla.
Viipurin kaupunkikunnan alue Viipurin piirin kartalla.

Viipuri

Koordinaatit: 60°42′33″N, 28°44′39″EKoordinaatit: 60°42′33″N, 28°44′39″E

Valtio Venäjän lippu Venäjän federaatio
Alue Leningradin alue
Piiri Viipurin piiri
Viipurin linna perustettu 1293[1]
Kaupunkioikeudet 1403[2]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 160,847selvennä km²
Korkeus 3 m
Väkiluku (2010)  ([3]) 79 962
 – Tiheys 498,2 as./km²
Aikavyöhyke UTC+4
Postinumerot 188800 (kaupunki)–188992 (Viipurin piiri)[4]
Suuntanumero(t) +7 81378[5]
Tämä tietolaatikko käsittelee nykyistä Viipuria osana Venäjää. Entistä Suomen kuntaa käsittelevä tietolaatikko on jäljempänä artikkelissa.

Viipuri (ven. Выборг, Vyborg, ruots. Viborg, saks. Wiborg/Wiburg) on kaupunki Luoteis-Venäjällä Suomenlahden pohjoisrannikolla Viipurinlahden perukassa Karjalankannaksen länsipäässä. Viipurissa oli Venäjän vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 79 962 asukasta (14.10.2010). Kaupunki on samalla Leningradin alueen 204 408 asukkaan Viipurin piirin hallinnollinen keskus.[3]

Aiemmin Viipuri on kuulunut keskiajasta alkaen Ruotsille, sen jälkeen, vuodesta 1710 Venäjälle, vuodesta 1812 Suomen suuriruhtinaskunnalle ja vuodesta 1917 lähtien itsenäiselle Suomelle. Suomi menetti Viipurin Neuvostoliitolle ensimmäisen kerran talvisodan jälkeen vuonna 1940. Jatkosodassa Neuvostoliitto valtasi kaupungin vuonna 1944 ja liitti sen itseensä yhdessä muiden pakkoluovutettujen alueiden kanssa.

Kaupungin keskusta sijaitsee saarilla ja niemillä Viipurinlahden äärimmäisen perukan Suomenvedenpohjan ja sen eteläpuolisen Viipurinlahden osan, Viipurista Uuraaseen ulottuvan Suomenvedenselän välissä.[6][7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipuri sijaitsee Viipurinlahden perukassa eli Suomenvedenpohjassa paikalla, jossa vielä uudella ajalla oli Vuoksen läntisen laskuhaaran suu. Suomenvedenpohja oli samalla Suomenlahdelta Laatokkaan vielä historiallisella ajalla johtaneen vesireitin läntinen päätepiste itäisen päätepisteen sijaitessa Vuoksen suulla Käkisalmessa. Läntinen laskuhaara kuitenkin kuivui maankohoamisen myötä vähitellen 1600–1800-luvuilla.[8][9][10] Vielä 1600-luvun lopulla kaupungin sanotaan sijainneen Vuoksen virran varrella.[11]

Ruotsin osana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologisten kaivausten mukaan Viipurissa oli karjalainen kauppapaikka jo 900-luvulla. Viipurin varhaiseen olemassaoloon viittaa myös se, että ruotsalaisessa riimukivessä noin vuodelta 1100 sanotaan henkilön kuolinpaikaksi Uiburk.[12] Viipurin seudulla oli 1100- ja 1200-luvulla Novgorodin valtapiiriin kuuluva kylä ja kauppapaikka.[1]

Viipurin linna perustettiin vuonna 1293[1] Ruotsin valtakunnan alueita itään laajentaneen kolmannen ristiretken yhteydessä. Ristiretken johtajana ja linnan perustajana on perinteisesti pidetty Ruotsin marski Torkkeli Knuutinpoikaa, mutta tämä käsitys on nykytutkimuksessa kyseenalaistettu. Ruotsalaisissa lähteissä Viipurin linna mainitaan ensi kerran vuonna 1295 (kuningas Birgerin kirjeessä), mutta novgorodilaisten kronikassa kerrotaan, että ruotsalaiset perustivat linnan Karjalaan vuonna 6801 (länsimaisen ajanlaskun mukaan vuonna 1293). Viipurin linnassa tehdyissä kaivauksissa on kuitenkin tullut esille merkkejä linnaa edeltäneistä hirsirakennuksista. Löytönä on ristiretkiajan esineitä, joiden perusteella varustusta pidetään karjalaisena.[12]

Pähkinäsaaren rauhassa 1323 linnasta ympäristöineen tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Kuningas Eerik Pommerilainen myönsi Viipurille kaupunkioikeudet vuonna 1403.[2] Vähitellen linnan yhteyteen kasvoi yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Viipuri oli sittemmin Itä- ja Kaakkois-Suomen keskus ja merkittävä kauppakaupunki.[12]

Asukkaat asiakirjojen valossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran Viipurin kaupunki mainitaan kirjallisissa lähteissä 1336 ja Viipurin raati 1393. Dominikaanit perustivat luostarin Viipuriin 1398, ja fransiskaanikonventti perustettiin 1400-luvun alussa. Ensimmäinen nimeltä tunnettu Viipurin porvari oli saksalainen Ewert von Balven Tallinnasta (1393), samoin saksalainen oli ensimmäinen tunnettu raatimies Magnus Schröder (1410). Kaukokauppa oli suureksi osaksi itämeren saksalaisista hansakaupungeista kuten Lyypekistä ja Tallinnasta saapuneiden hansakauppiaiden hallinnassa. Vienti suuntautui enimmäkseen Tallinnaan, missä tavarat myytiin läntiseen Eurooppaan. Karjalaiset olivat kylläkin enemmistönä tavallisten kaupunkilaisten joukossa.[12]

Kaukana pääkaupungista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Viipuri oli kaukana Tukholmasta, Viipurin linnalääniä hallittiin kuin itsenäistä valtakuntaa. Hämeen ja Turun linnalääneillä oli Viipuria kiinteämpi yhteys Tukholmaan ja vähemmän itsemääräämisoikeutta. Linnan ympärille kehittynyt kaupunki oli linnanherran suojeluksessa ja Viipuri oli ainoa Suomen kaupunki, jonka ympärillä oli kaupunginmuuri.[12]

Venäjän keisarikunta ja Suomen suuriruhtinaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuren Pohjan sodan aikana Pietari Suuren venäläisjoukot valtasivat kaupungin vuonna 1710, ja sen jälkeen vuonna solmitussa 1721 Uudenkaupungin rauhassa Venäjän keisarikunta sai Viipurin Ruotsilta.[13].

Venäjään liittyminen hyödytti suuresti Karjalan taloutta, kun kauppa suuntautui kasvavaan Pietarin kaupunkiin. Rahtitalonpojat ansaitsivat rahaa kuljettamalla rahtia hevoskärryllä tai reellä. Pääkaupunkiin saatettiin myös muuttaa työn perässä. Omalta asuinpaikalta käsin saattoi myydä maataloustuotteita tai harjoittaa sivuelinkeinoja. Näin pääsi miltei jokainen karjalainen rahatalouden piiriin. Toisaalta maatalous taantui, kun venäläinen halpa vilja valtasi markkinoita.[14]

Jo 1700-luvulla Venäjään liitetty Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Talouselämässä ja kaupungin hallinnossa elämässä saksalaisilla oli määräävin asema[15] ja kaupungissa asui paljon saksalaisia kauppiasukuja.

Vuonna 1839 perustettiin Viipurin hovioikeus[16] Suomen kolmanneksi hovioikeudeksi.

Topelius kuvasi liikkuvuuteen tottunutta karjalaista kansaa:

»Matkustaminen ja kaupanteko ovat hänelle mieluisia, ja hän kulkee pitkiä matkoja omassa maassaan ja vie tavaroitaan Venäjälle asti - - Pietariin. Siellä on karjalaisten alinomainen markkinapaikka. Siellä hän ansaitsee pienillä kivilläkin, ja yhtä helposti kuin raha on tullut, se taas meneekin.»
( Topelius, Maamme-kirja. (Engman, Suomi Venäjällä. Teoksessa Suomen kulttuurihistoria 2, s. 99))

Suomen tasavallan aika ja sotavuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten alueella; valkoiset valloittivat sen 29. huhtikuuta 1918. Maailmansotien välisenä aikana rakennettiin muun muassa Viipurin kirjasto.

Ennen talvisotaa Viipuri oli tilastointitavasta riippuen joko Suomen neljänneksi suurin kaupunki Helsingin, Tampereen ja Turun jälkeen (kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan asukasluku 31.12.1939 oli 74 403) tai Suomen toiseksi suurin kaupunki (1.1.1940 henkikirjoitettu väestö 72 778).[17] Viipuri oli asukasluvultaan Suomen suurimman läänin, Viipurin läänin, pääkaupunki. Viipurin on myös sanottu olleen Suomen kansainvälisin kaupunki. Suomalaisten lisäksi Viipurissa asui venäjän-, ruotsin- ja saksankielisiä asukkaita.[16]

Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin. Vaikka Puna-armeija ei saanut sitä vallattua, niin Moskovan rauhassa se jäi muun luovutetun Karjalan osana Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhoutuneen kaupungin nopeasti asuinkelpoiseksi. Suomi menetti kaupungin uudelleen 20. kesäkuuta 1944.[18]

Viipurin kaupunginosat 1930[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipuri
Viborg, Вы́борг/Vyborg, Wiborg/Wiburg
Lakkautettu kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
Viipuri vaakuna.gif Viipuri location map.PNG

vaakuna

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Perustettu Viipurin linna perustettu 1293,[1] kaupunkioikeudet 1403[2]
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 111,50 km²  [19]
(12.3.1940)
– maa 100,00 km²
– sisävesi 11,50 km²
Väkiluku 74 403  [17]
(31.12.1939)
väestötiheys 744,0 as/km²

Vuoden 1930 väestönlaskennassa Viipurin kaupungin rajojen sisällä olevia kaupunginosia olivat:[20]

Väestönlaskennassa olivat mukana myös eräät Viipurin kaupungin rajojen ulkopuolella sijaitsevat alueet. Niistä Viipurin maalaiskunnassa sijaitsivat:[20]

Edellä mainittujen lisäksi Viipurin tietojen yhteydessä on mainittu myös Uuras, joka oli jakautuneena Viipurin maalaiskunnan, Vahvialan ja Johanneksen kuntien kesken.[20]

Kaupungin alueliitokset 1920- ja 1930-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin kaupunkiin tehtiin vuosien mittaan useita alueliitoksia. Esimerkiksi vuoden 1930 väestönlaskennan jälkeen tehdyissä aluejärjestelyissä vuonna 1932 Viipurin maalaiskunnasta siirrettiin Viipurin kaupunkiin 858 henkeä, ja vuoden 1933 alueliitoksessa 11 271 henkeä. Uuras liitettiin osaksi Viipurin kaupunkia vuonna 1936. Seuraavassa on lueteltu Viipuriin tehtyjä alueliitoksia.

Vuonna 1924

Papulan, Huusniemen, Karjalan, Tiiliruukin, Kangasrannan, Kolikkoinmäen ja Talikkalan esikaupungit liitettiin Viipurin maalaiskunnasta Viipurin kaupunkiin.

Vuonna 1928

Kelkkalan, Liimatan ja Maaskolan esikaupungit liitettiin maalaiskunnasta kaupunkiin.

Vuonna 1932

Ravansaari, Kuurinsaari, Mentsinsaari, Suonionsaaren kylä ja osia Karppilan kylästä liitettiin maalaiskunnasta kaupunkiin.[21]

Vuonna 1936

Uuraan satama-alue liitettiin Johanneksen kunnasta Viipurin kaupunkiin.

Vuonna 1938

Osia Ykspään, Kärjen ja Karppilan kylistä liitettiin kaupungista takaisin maalaiskuntaan. Nämä alueet oli liitetty kaupunkiin vuosina 1932 ja 1933.[22] Toisaalta samana vuonna osia Suurperon ja Hämäläisen kylistä liitettiin maalaiskunnasta kaupunkiin.[22]

Lehdistö Suomen aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wiborgs Nyheter 30.11.1939

Seuraavassa on lueteltu Viipurissa ilmestyneitä sanomalehtiä ennen kaupungin luovuttamista Neuvostoliitolle.

Suomenkieliset:

Ruotsinkieliset:

Saksankieliset:

Viipuri Neuvostoliiton ja Venäjän osana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[23][1] Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan.

Kaupungissa on vanhoja suomalaisia rakennuksia, joista osa on huonokuntoisia ja rapistuneita kuten Alvar Aallon suunnittelema kirjasto, jota tosin on nyttemmin resturoitu. Kaupungin sodanjälkeiseen luonteeseen on vaikuttanut rajan läheisyys. Asukkaina on paljon rajavirkailijoita ja teollisuustyöntekijöitä. Teollisuuslaitoksia Viipurissa toimii yli 20.lähde?

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev nimesi 25. maaliskuuta 2010 Viipurin "sotilaskunnian kaupungiksi". Venäjällä kaupunki voi saada tällaisen arvonimen, mikäli kaupungissa tai sen lähistöllä on ollut kovia taisteluita ja joissa venäläisen näkemyksen mukaan isänmaan puolustajat ovat osoittaneet urheutta, sitkeyttä ja yleistä sankaruutta.[24]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asukasluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Viipurin väestönkehitys tuhansissa asukkaissa vuodesta 1815 vuoteen 1939,[25][26] ja sen jälkeen edelleen nykyaikaan saakka. Pystysuorat mustat viivat kuvaavat ajankohtia, jolloin kaupungin väestö evakuoitiin kokonaan vuosina 1939–1940, 1941 ja 1944.lähde?selvennä

Väestö ennen toista maailmansotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa taulukossa on esitetty Viipurin väkiluku eräinä vuosina. Vuosien 1930 ja 1939 luvut ovat ajankohdan 31.12. mukaiset ja perustusvat kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin merkittyyn väestöön. Vuosien 1850 ja 1860 sekä 1900 ja 1910 välillä Viipurin väkiluku laski, ja muina aikaväleinä se oli nousussa. Väkiluvun kasvuun vaikuttivat myös kaupunkiin Viipurin maalaiskunnasta tehdyt alueliitokset.

Vuosi 1815[25] 1840[25] 1850[25] 1860[25] 1870[25] 1880[25] 1890[25] 1900[25] 1910[25] 1920[25] 1930[26] 1939[26]
Väkiluku &&&&&&&&&&&02746.&&&&002 746 &&&&&&&&&&&04737.&&&&004 737 &&&&&&&&&&&08618.&&&&008 618 &&&&&&&&&&&05421.&&&&005 421 &&&&&&&&&&010619.&&&&0010 619 &&&&&&&&&&014055.&&&&0014 055 &&&&&&&&&&020763.&&&&0020 763 &&&&&&&&&&032312.&&&&0032 312 &&&&&&&&&&027508.&&&&0027 508 &&&&&&&&&&030071.&&&&0030 071 &&&&&&&&&&055750.&&&&0055 750 &&&&&&&&&&074403.&&&&0074 403

Vuoden 1870 väestönlaskennan perusteella Viipurissa oli 13 466 asukasta (1.3.1870). Asukkaista suomenkielisiä oli 6 845 henkeä, ruotsinkielisiä 2 261, venäjänkielisiä 3 257, saksankielisiä 610 ja puolankielisiä 234.[27] Suomenkielisten osuus väestöstä oli siis 50,8 %, ruotsinkielisten 16,8 %, venäjänkielisten 24,2 %, saksankielisten 4,5 % ja puolankielisten 1,7 %.

Vuoden 1930 väestönlaskennassa Viipurin kaupungin hallinnollisella alueella oli 52 253 asukasta. Viipurin rajojen ulkopuolella sijainneissa, mutta väestönlaskennassa mukana olleissa osissa Viipurin maalaiskuntaa ja Uuraassa oli yhteensä 19 986 asukasta, joten koko väestönlaskenta-alueen väkiluku oli 72 239 henkeä.[20] Koko väestönlaskenta-alueen väestöstä suomenkielisiä oli 67 609, ruotsinkielisiä 2 103, venäjänkielisiä 1 807 ja saksankielisiä 439 asukasta.[28] Tämän perusteella suomenkielisiä oli 93,6 %, ruotsinkielisiä 2,9 %, venäjänkielisiä 2,5 % ja saksankielisiä 0,6 % väestönlaskenta-alueen asukkaista.

Väestö toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä toisen maailmansodan jälkeisessä Neuvostoliiton väestönlaskennassa vuonna 1959 Viipurin asukasluku oli pienempi kuin ennen sotia. Sotia edeltänyt väkiluku ylittyi vuoden 1979 väestönlaskentaan mennessä. Enimmillään Viipurissa oli asukkaita lähes 81 000 henkeä viimeisessä Neuvostoliiton ajan väestönlaskennassa. Vuoteen 2002 tultaessa kaupungin asukasluku oli hieman vähentynyt ja vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan se oli taas noussut ollen lähes 80 000 henkeä.

Vuosi 1959[29] 1970[30] 1979[31] 1989[32] 2002[33] 2010[3]
Väkiluku &&&&&&&&&&051088.&&&&0051 088 &&&&&&&&&&065188.&&&&0065 188 &&&&&&&&&&075573.&&&&0075 573 &&&&&&&&&&080924.&&&&0080 924 &&&&&&&&&&079224.&&&&0079 224 &&&&&&&&&&079962.&&&&0079 962

Nyky-Viipurin naapurit ja kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin kaupunkikunnan naapureita ovat nykyään: etelässä Johanneksen kaupunkikunta, lännessä Tienhaaran maalaiskunta, pohjoisessa Antrean kaupunkikunta ja idässä Gontšarovon maalaiskunta.

Sisäisesti Viipurin kaupunki on 15. lokakuuta 2008 lähtien ollut jaettuna kymmeneen kaupunginosaan (ven. микрорайон, mikroraion), jotka ovat:

  • Kalininski (Калининский)
  • Kirovskije Datši (Кировские Дачи)
  • Kirovski (Кировский)
  • Petrovski (Петровский)
  • Peterburgski (Петербургский)
  • Promyšlennyi (Промышленный)
  • Saimenski (Сайменский)
  • Skandinavski (Скандинавский)
  • Haritonovski (Харитоновский)
  • Tsentralnyi (Центральный)

Talous ja liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipuri on teollisuuskaupunki. Se on myös eräs suomalaisten Venäjän lähialueiden turistikohteita.

Kaupunkiin pääsee junalla, henkilö- tai linja-autolla, reittitaksilla tai vesiteitä pitkin.[34][35] [36]

Viipurin rautatieasema on Lappeenrannan kautta Pietarin Suomen asemalle johtavan pääradan tärkein asema Venäjän puolella ennen Pietarin kaupunkia.[37]

Suomesta Viipuriin johtavat veneily- tai laivaväylät saapuvat Suomenlahden tai Saimaan kanavaa suunnalta. Viipurin satama on yksi Leningradin alueen kauppasatamia.

Kulttuuri ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin keskeisin nähtävyys on 1200-luvun lopulta peräisin oleva Viipurin linna. Kaupunkia on myös ainoana suomalaisena kaupunkina ympäröinyt kaupunginmuuri, joka purettiin 1800-luvulla. Muurista on jäänteenä keskiajan lopulta peräisin oleva niin sanottu Raatitorni ja hiukan myöhempää perua oleva Pyöreä torni eli Pässinlinna, joka on ollut ravintolakäytössä vuodesta 1923. Torkkeli Knuutinpojan torilla sijaitseva Viipurin raatihuone on nykyään asumiskäytössä. Viipurin 700-vuotisjuhliin vuonna 1993 entisöitiin Torkkeli Knuutinpojan patsas, joka sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen kaupunginmuseon eteen. Torilla sijaitsee myös vanha päävartiorakennus sekä Weckrothin kauppiassuvun vuonna 1989 tulipalossa pahoin vaurioitunut ja 2000-luvulla korjattu Weckrothin talo.lähde?

Monet Viipurin vanhan kaupungin rakennukset ovat nykyään huonokuntoisia.[38] Kaupungissa on säilynyt yli 200 suomalaista julkista ja asuinrakennusta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä on Monrepos'n puisto, jota on 2000-luvulla hieman kunnostettu suomalaisten aloitteesta. Suomalaisen toisen maailmansodan jälkeen syntyneen sukupolven mieleen Monrepos'n puisto on jäänyt Aili Runteen sanoittamasta, Erik Lindströmin säveltämästä ja laulajatar Annikki Tähden tulkitsemasta ikivihreästä iskelmästä Muistatko Monrepos'n.lähde?

Viipurin taidemuseota kunnostetaan Eremitaašin sivutoimipisteeksi. Viipurin pääkatu on Leninin valtakatu (aiemmin Torkkelinkatu).lähde?

Suomalainen lauluperinne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipuri oli ennen sotia merkittävä suomalainen kulttuurikaupunki. Vielä nykyisin muutama kuoro vaalii viipurilaisia lauluperinteitä. Näitä ovat esimerkiksi Helsingin yliopiston Wiipurilaisen osakunnan kuoro ja mieskuoro Viipurin Lauluveikot. Jälkimmäinen perustettiin Viipurissa vuonna 1897. Sotien jälkeen Helsinkiin muuttaneet kuoron entiset jäsenet jatkoivat toimintaa; kuoro konsertoi yhä niin Suomessa kuin muuallakin. Ohjelmistossa Viipuria ja Karjalaa muistellaan esimerkiksi kappaleilla Muistatko Monrepos'n (Erik Lindström) ja Karjala (Olli Nykänen).lähde?

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurilla on nykyään kolme ystävyyskaupunkia:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuujo, Erkki ja Lakio, Matti: Viipurin pitäjän historia II. Helsinki: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, 1982.
  • Seppovaara, Ossi: Vuoksi. Luonto ja ihminen vesistön muovaajina. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1984. ISBN 951-717-370-9.
  • Viipurin väestölaskenta marraskuun 27 p. 1930: Taululiitteitä (PDF) Suomen virallinen tilasto 6: Väestötilastoa 71:3. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  • Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Vyborg (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2008) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 2013-05-10. (venäjäksi)
  2. a b c Lankinen, Juha: Viipurin kaupungin tiivistetty historia VirtuaaliViipuri. Viitattu 12.5.2013.
  3. a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-05-06. (venäjäksi)
  4. Leningradskaja oblast: Potštovnyje indeksy. Viitattu 2013-05-10. (venäjäksi)
  5. Leningradskaja oblast: Telefonnyje kody Viitattu 2013-05-10. (venäjäksi)
  6. Kysy mitä vain - Viipuri Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 29.3.2009.
  7. Paaskoski, Jyrki: Viipuriin ja maailmalle. Saimaan kanavan historia, s. 41-42. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17933-0.
  8. Saarnisto, Matti: Karjalan geologia – Karjalan luonnonmaiseman synty, s. 64-78. Teoksessa: Viipurin läänin historia I, Karjalan synty. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2003. ISBN 952-5200-37-X.
  9. Parland H.: Viipurin ja sen ympäristön vesiväylien muutokset geologian ja historian valossa, s. 91-100. Suomen museo. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys, 1995. ISBN 951-9057-18-8.
  10. Seppovaara 1984, s. 13-18
  11. Seppovaara 1984, s. 15.
  12. a b c d e Suomen kaupunkien keskiaikaa Katajala, Kimmo. Viitattu 31.7.2013.
  13. Karjala-tietokanta
  14. Engman, Max: Suomi Venäjällä, s. 98-101. Kolbe, Laura (päätoim.) : Suomen kulttuurihistoria: 2, Tunne ja tieto. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-1843-6.
  15. Viipuri. Luovutettukarjala.fi
  16. a b Andersin, Hans: Viipurin linnaan avattiin suomalaisten kokoama Suomen autonomian ajan Viipurista kertova näyttely Viipuri-keskus. Viitattu 2.5.2013.
  17. a b Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain. Kaupunkien väestökehitys 1815-1940 kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan sivulla 14; henkikirjoitetun väestön osalta sivulla 15. Nämä tiedot poikkeavat toisistaan jonkin verran.) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  18. Neuvostojoukkojen suurhyökkäys Internetix-opintomateriaali. Viitattu 1.8.2013.
  19. sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala
  20. a b c d Viipurin väestölaskenta 1930, sivut 2–3, sarake 13
  21. Lakio 1982, s. 255
  22. a b Lakio 1982, s. 259
  23. Vyborg (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) kaupunkiartikkelin verkkoversio) 1969—1978. dic.academic.ru. Viitattu 2013-05-10. (venäjäksi)
  24. Venäjän presidentti nimitti Viipurin "Sotilaskunnian kaupungiksi" Ulkomaat, Uutiset, Helsingin Sanomat
  25. a b c d e f g h i j k Suomen tilastollinen vuosikirja 1925 (PDF) (sivu 9, taulukko 11. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1924) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  26. a b c Suomen tilastollinen vuosikirja 1940, sivu 14, taulukko 13. Kaupunkien, kauppalain ja taajaväkisten yhdyskuntain väkiluku vuosina 1815–1940 (Kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin merkitty väestö)
  27. Wäenlasku maaliskuussa 1870 Helsingin, Turun, Wiipurin ja Oulun kaupungissa (PDF) (sivut XCVI (väkiluku) ja CVII (äidinkieli)) Suomenmaan virallinen tilasto 6: 3. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen toimisto. Viitattu 22.4.2013.
  28. Viipurin väestölaskenta 1930, sivut 24–25, sarake 40
  29. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-10. (venäjäksi)
  30. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-10. (venäjäksi)
  31. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-10. (venäjäksi)
  32. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-10. (venäjäksi)
  33. demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-10. (venäjäksi)
  34. Ленинградская область. Санкт-Петербург. Большой автодорожный и справочный Атлас. Масштас 1:160 000, 1:240 000, 1: 90 000. ООО "Дискус Медиа", Санкт-Петербург, 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  35. Glavnyi redaktor V.H. Peihvasser.: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006-2007. Rossija - Strany CNF - Pribaltika. 1:750 000 i 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Tribum, 220053, Minsk, Valko-Venäjä: . ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  36. Natsionalnyi Atlas Rossii v tšetyreh tomah. Tom 1. Obštšaja harakteristika territorii. DVD, OOO MediaHauz, Moskva, 2006.
  37. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva.. Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta. FGUP "Omskaja kartogrsfitšeskaja fabrika: , 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  38. Raunio, Marjut ja Schönberg, Kalle: Viipurin vanha kaupunki romahdusvaarassa Yle Uutiset. 6.5.2013. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 12.5.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elfvengren, Eero ja Tammi, Eeva: Viipuri 1944: miksi Viipuri menetettiin?. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33196-5.
  • Hakala-Rahko, Ilmo: Viipurissa, Viipurista, Viipuriin: Viipurin vaikutusalueen julkisen liikenteen historiaa Ruotsin vallan ajalta kesään 1944. Tampere: Suomen linja-autohistoriallinen seura, 2010. ISBN 978-952-99779-3-2.
  • Iltanen, Jussi: Viipurin karttakirja 1939. Vantaa: Genimap, 2006. ISBN 951-593-009-X.
  • Kallioniemi, Jouni: Viipuri suursodassa 1939-1944. Turku: Kirjaveteraanit, 1990. ISBN 951-96209-0-7.
  • Kallioniemi, Jouni ja Kuujo, Erkki: Viipurin seitsemän vuosisataa. Turku: Kirjaveteraanit, 1993. ISBN 9519620931.
  • Krohn, Aarni: Viipuri: kirjailijan, muistelijan ja historioitsijan kaupunki. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-082-0.
  • Lankinen, Juha ja Miettinen, Harri: Viipurissa 2.9.1939. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu, 2009. ISBN 978-952-5264-88-3 952-5264-88-2.
  • Mård, Anders ja Londen, Magnus: Takaisin Viipuriin. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3426-1.
  • Neuvonen, Petri: Viipurin historiallinen keskusta: rakennusperinnön nykytila. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1994. ISBN 951-8915-93-8.
  • Neuvonen, Petri: Viipuri: rakennusperinnön seitsemän vuosisataa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-951-746-973-9.
  • Neuvonen, Petri; Pöyhiä, Tuula ja Mustonen, Tapani: Viipuri: opas kaupunkiin. Helsinki: Rakennustieto, 1999. ISBN 951-682-485-4.
  • Partanen, E. ja Neuvonen, Petri: Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa: Eino Partasen valokuvia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. ISBN 978-952-222-203-9.
  • Raevuori, Antero: Hyvästi, Viipuri: Karjalan pääkaupungin kohtalonvuodet 1939, 1941 ja 1944. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-492-539-6.
  • Riimala, Erkki: Meren, kanavan ja laivojen Viipuri. Suomen laivahistoriallinen yhdistys, 1991. ISBN 952-90-3227-7.
  • Shikalov, Juri ja Hämynen, Tapio: Viipurin kadotetut vuodet 1940-1990. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-6885-8.
  • Simola, Marja: Sellaista oli Viipurissa. Joensuu: Ilias, 2011. ISBN 978-952-5679-62-5.
  • Tandefelt, Marika: Viborgs fyra språk under sju sekel. Espoo: Schildt, 2002. ISBN 951-50-1270-8. (ruotsiksi)
  • Tarkki, Uuno: Miksi menetimme Viipurin?: mitä todella tapahtui Viipurissa 20.6.1944?. Helsinki: Kirjayhtymä, 1990. ISBN 951-26-3421-X.
  • Vatanen, Arvo ja Andersin, Hans E.: Viipuri: haavoittunut kaunotar. Helsinki: Arvokirjat, 2011. ISBN 978-952-67052-2-4.
  • Vatanen, Arvo ja Jaskari, Eija: Postia Viipurista. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-110-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]