Kolmas ristiretki Suomeen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ristiretket
Ristiretket Pyhälle Maalle
Ensimmäinen ristiretki (10951099)
Toinen ristiretki (11471149)
Kolmas ristiretki (11871192)
Neljäs ristiretki (12021204)
Viides ristiretki (12171221)
Kuudes ristiretki (12281229)
Seitsemäs ristiretki (12481254)
Kahdeksas ristiretki (1270)
Yhdeksäs ristiretki (1271)
Pohjoiset ristiretket
Ristiretket vendejä vastaan (1100-luku)
Ristiretket Baltiaan (1200-luku)
Ristiretket Suomeen
Muut ristiretket
Albigenssiristiretki (12091229)
Lasten ristiretki (1212)

Kolmas ristiretki Suomeen vuonna 1293 suuntautui Karjalaan. Perinteisen käsityksen mukaan marski Torkkeli (Tyrgils) Knuutinpojan johdolla ruotsalaiset valtasivat alueen ja perustivat sitä suojatakseen Viipurin linnan. Sotaretken laajuudesta on vaikeaa sanoa mitään täsmällistä.

Karjalaiset ja hämäläiset olivat hyökkäilleet jatkuvasti toistensa alueille. Nyt hämäläiset saivat tukea Ruotsin kuninkaalta, ja karjalaisia auttoi Novgorodin ruhtinas. Karjalan kautta kulki tärkeä hansakauppiaiden kauppaväylä Novgorodin ja lännen välillä. Saksalaiset hansakauppiaat halusivat turvatakuut idän kauppareitille, sillä Karjalassa oli turvatonta, mutta kumpikaan hallitsija ei taannut turvallista kulkua.

Torkkeli Knuutinpojan patsas Viipurissa.

Ruotsalaiset halusivat valloittaa Karjalan, ja päästä verottamaan kaupankäyntiä. Perinteisen - Eerikin kronikkaan ja Novgorodin I kronikkaan perustuvan näkemyksen mukaan - vuonna 1293 kuninkaan sotavoimien komentaja, marski Tyrgils Knuutinpoika, varusti suuren laivaston ja sotajoukon, joka purjehti Karjalaan asti. Tällä kertaa ruotsalaiset voittivat Novgorodin ruhtinaan ja valloittivat Karjalankannaksen alueen. Valtauksen turvaksi alettiin rakentaa Viipurin linnaa.

Kysymys retken johtajasta on nykyään yleisimmän näkemyksen mukaan avoin. Koska Tyrgils Knuutinpoika todistettavasti oleskeli touko- ja heinäkuussa 1293 Ruotsissa, ei hän ainakaan pitkään saattanut oleskella itäisillä alueilla. [1] Lisäksi arkeologisissa tutkimuksissa on paljastunut, että linnan rakenteita edeltää aikaisempi, palanut kerrostuma. Ruotsalaiset olisivat siis valloittaneet olemassa olevan keskuksen, eivätkä niinkään perustaneet uutta. Varhaisin asutus on ajoitettu jo 1000-luvulle.

Viipurin linna

Karjalan ristiretken jälkeen kahakat Ruotsin ja Novgorodin välillä jatkuivat. Novgorodilaiset hyökkäsivät Turkuun vuonna 1318 ja polttivat sen maan tasalle. Jatkuvat hävitysretket ja toisistaan irralliset kahakat alkoivat kuitenkin käydä molempien voimille, ja vuonna 1323 solmittiin Pähkinäsaaressa rauhansopimus. Pähkinäsaaren rauhaan päättyi Suomen ristiretkikausi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mauno Jokipii, Karjalan ristiretki ja taistelu Nevan reitistä. Snellman-instituutti 2003, Kuopio.
  • Jukka Korpela, Viipurin linnaläänin synty. Karjalan kirjapaino OY, Lappeenranta 2004.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Korpela 2004, s. 69