Suomen aluemuutokset
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähteenä tulisi käyttää historiantutkimuksen kirjallisuutta, jota aiheesta kyllä on. Yksittäisiä verkkolähteitä voidaan kyllä käyttää, mutta ensisijaisesti lähinnä tuomaan lisäselvennystä tarvittaessa. |
Suomen aluemuutokset tarkoittavat muutoksia, jotka ovat koskettaneet Suomen aluetta. Ruotsin vallan ajasta puhuttaessa Suomen aluemuutokset ovat tosiasiassa Ruotsin valtakunnan itä- ja koillisrajojen muutoksia. Suomen suuriruhtinaskunnan aikaiset aluemuutokset liittyvät Venäjän keisarikunnan sisäisten rajojen muutoksiin.
Aluemuutoksissa ei huomioida vuokra-alueita (niin sanottuja väliaikaisia aluemuutoksia) eli Hankoa (1940–1944), Porkkalaa (1944–1956) eikä Saimaan kanavan Venäjän puoleista osaa (vuodesta 1963) kuten ei myöskään määräaikaisia rajankäyntejä.
Suomen alue osana Ruotsia (1323–1809)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
 |
 |
 |
 |
Pähkinäsaaren rauha 1323[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Pähkinäsaaren rauha
Ruotsin vallassa olleen Pohjanlahden itäpuolella ja Suomenlahden pohjoispuolella sijaitsevan alueen raja määriteltiin ensimmäisen kerran Pähkinäsaaren rauhassa Ruotsin ja Novgorodin välillä. Raja alkoi Suomenlahdella jakaen Retusaaren[1] ja kulki sitten Raja- eli Siestarjokea pitkin sekä Karjalankannaksen ja Savon halki päättyen perinteisen tulkinnan mukaan Pattijokea myöten Pohjanlahteen. Vaihtoehtoisen tulkinnan mukaan raja olisi kulkenut Pyhäjokea pitkin ja sopimuksen ”Petajoki” olisi tarkoittanut Petäjäsojaa, jolloin Pyhäjoen suu olisi jäänyt novgorodilaisten hallintaan. Toinen varteenotettava tulkinta on, että ”Pähkinäsaaren rauhan rajalinja kulkee lännempänä kuin aiemmin esitetyt rajavaihtoehdot. Tätä teoriaa tukee myös alueen nimistö, rajaluettelon päätejokien Pathajoki (Pahkalanjoki Himanka/Kalajoki) ja Petäjäjoki (Petäjäoja Sievissä) sekä Maanselän (Suomenselkä) ja meren väliltä löydetyt useat rajakivet.”
Kannatusta on saanut myös teoria, jonka mukaan yhtenäinen raja ulottui vain Karjalankannakselta eteläiseen Savoon. Tästä pohjoiseen oli tämän teorian mukaan luonnosteltu kaksi rajalinjaa, joista itäisempi olisi kulkenut Vienanmeren Kantalahteen. Vaihtoehtoisten rajalinjojen välinen harvaan asuttu alue olisi jäänyt valtakuntien yhteiseksi verotusalueeksi.
Riippumatta siitä, mikä teoria on oikea, keskiaikaisella rajalla tuskin oli vielä suurta merkitystä vuorovaikutusta, kaupankäyntiä, muuttoliikkeitä tai kulttuurivaihtoa haittaavana tekijänä.
Täyssinän rauha 1595[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Täyssinän rauha
Venäjän ja Ruotsin välinen raja määriteltiin Täyssinän rauhassa kulkevaksi pohjoisessa Varanginvuonoon. Ruotsin alueeseen liitettiin itäinen Savo ja pohjoinen Pohjanmaa sekä Kemin Lappi. Viimeksi mainittua hallittiin myöhemmin osana Västerbottenin lääniä.
Stolbovan rauha 1617[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Stolbovan rauha
Stolbovan rauhassa Venäjä luovutti Ruotsille Käkisalmen läänin. Tätä aluetta, samoin kuin Ruotsiin myös liitettyä Inkeriä, hallittiin ns. voittomaana, jonka asema oli hyvin erilainen kuin Ruotsin perinteisten alueiden. Läntinen Retusaari siirtyi hallinnollisesti Inkerin yhteyteen.[1]
Uudenkaupungin rauha 1721[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Uudenkaupungin rauha
Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle voittomaana hallitsemansa Käkisalmen läänin itä- ja eteläosan sekä perinteisestä alueestaan Suomenlahden ulkosaaret, läntisen Karjalankannaksen ja Viipurinlahden länsirannikon sekä Virolahden. Ruotsille jäänyt Käkisalmen läänin pohjoisosa liitettiin nyt kiinteästi valtakuntaan.
Turun rauha 1743[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Turun rauha
Turun rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle itäisimmän osan Uudestamaasta, pienen alueen Hämeestä, kaakkoisen Savon sekä Etelä-Karjalan. Raja kulki Kymijokea pitkin, Mäntyharjun reittiä ja Saimaata Savonlinnan länsi- ja itäpuolelta.
Suomen suuriruhtinaskunta osana Venäjää 1809–1917[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
 |
 |
 |
Haminan rauha 1809[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Haminan rauha
Haminan rauhassa Ruotsi luovutti suomalaiset lääninsä Venäjälle. Raja Venäjän ja Ruotsin välille vedettiin Tornion-, Muonion- ja Könkämäeno-jokia myöten Kilpisjärvelle sekä edelleen Kuohkimajokea Kuohkimajärvelle ja Koltajokea Kolta(pahta)järvelle saakka, joten Ruotsi luovutti myös Västerbottenin läänistä Tornionlaakson itäpuolen ja sekä koko Kemin Lapin ja Tornion Lapin itäosan. Luovutetuista alueista muodostettiin Suomen suuriruhtinaskunta.
Aluemuutos 1812[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanha Suomi liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812 Venäjän keisarikunnan sisäisenä aluejärjestelynä. Alueeseen kuuluivat Suomenlahden ulkosaaret, pohjoinen Karjalankannas, Viipurinlahden länsirannikko, Laatokan Karjala, Raja-Karjala sekä Turun rauhassa (1743) Ruotsin Venäjälle luovuttamat alueet. Lisäksi Suomen suuriruhtinaskuntaan yhdistettiin Siestarjoen kaupunki.[2]
Aluemuutos 1833[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen suuriruhtinaskunnan rajankäynnissä itäraja siirtyi idemmäksi Pohjanmaalla ja Lapissa.
Aluemuutos 1842[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen suuriruhtinaskunnasta siirrettiin Siestarjoen Kankaankylän kaupunginosa kuulumaan Pietarin kuvernementtiin.[2]
Aluemuutos 1864[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen suuriruhtinaskunnasta siirrettiin Siestarjoen kaupunki kuulumaan Pietarin kuvernementtiin.[2]
Itsenäinen Suomi vuodesta 1917[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
 |
 |
 |
Tarton rauha 1920[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Tarton rauha
Tarton rauhassa Suomeen liitettiin Venäjästä Petsamo korvauksena vuonna 1864 luovutetusta Siestarjoen asetehtaan alueesta.
Moskovan rauha 1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Moskovan rauha
Suomi luovutti Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa Suomenlahden ulkosaaret, pohjoisen Karjalankannaksen, Viipurinlahden länsirannikon, Laatokan Karjalan, Raja-Karjalan, Kuusamon ja Sallan itäosat sekä läntisen Kalastajasaarennon Petsamosta.
Moskovan välirauha 1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Moskovan välirauha
Suomi luovutti Neuvostoliitolle Petsamon Moskovan välirauhassa, joka vahvistettiin Pariisin rauhassa 1947.
Aluemyynti 1947[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi myi Neuvostoliitolle Jäniskosken–Niskakosken alueen Inarista[3][4].
Aluemuutoksia aiheuttaneet tapahtumat ja muutosten kestot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Tapahtuma | Vuosi | Kesto (vuosissa) |
|---|---|---|
| Pähkinäsaaren rauha | 1323 | 272 |
| Täyssinän rauha | 1595 | 22 |
| Stolbovan rauha | 1617 | 104 |
| Uudenkaupungin rauha | 1721 | 22 |
| Turun rauha | 1743 | 66 |
| Haminan rauha | 1809 | 3 |
| aluemuutos | 1812 | 21 |
| aluemuutos | 1833 | 9 |
| aluemuutos | 1842 | 22 |
| aluemuutos | 1864 | 56 |
| Tarton rauha | 1920 | 20 |
| Moskovan rauha | 1940 | 4 |
| Moskovan välirauha | 1944 | 3 |
| aluemyynti | 1947 | 77 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Первые упоминания (Arkistoitu – Internet Archive) Кронштадт (venäjäksi)
- ↑ a b c Сестрорецкий Разлив: История формирования ландшафтов – Река Сестра как устойчивый пограничный рубеж Окрестности Петербурга (venäjäksi)
- ↑ Finlex, Valtiosopimukset, 1947, 9/1947, Sopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton kesken Suomen Tasavaltaan kuuluvan Jäniskosken vesivoimalaitoksen ja Niskakosken säännöstelypadon alueen liittämisestä Neuvostoliiton alueeseen: 4 artikla
- ↑ Finlex, Valtiosopimukset, 1947, 9/1947: Asetus Jäniskosken ja Niskakosken alueen liittämisestä Neuvostoliiton alueeseen sekä Suomessa olevien, Neuvostoliitolle siirtyneiden entisten saksalaisten rahavarojen käytöstä tehtyjen sopimusten voimaansaattamisesta