Petsamo

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maantieteellistä aluetta. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Petsamo. Vihreä alue on se jonka Suomi luovutti Neuvostoliitolle talvisodan jälkeen. Punaisen Jäniskosken alueen Suomi luovutti vuonna 1947.

Petsamo (koltansaameksi Peäccam, pohjoissaameksi Beahcán, ven. Печенга, Petšenga) on Norjaan ja Suomeen rajoittuva alue Venäjällä Jäämeren rannalla, pinta-alaltaan 10 470 neliökilometriä. Alue oli osa Suomea vuosina 1920–1944, jolloin se muodosti Petsamon kunnan. Sen itäraja alkoi Korvatunturilta, päättyi Jäämeren rantaan Kalastajasaarennon niemimaalla ja kulki yli 200 kilometriä täysin suoraan, joskaan ei pituuspiirin suuntaisesti. Pohjois-Petsamossa on tundraa, etelämpänä havumetsiä ja rämeikköä. Alueella on 45 400 asukasta (2006).

Nykyisin alue muodostaa pääosan Petsamon piiristä, johon kuuluvat Petsamon, Kolosjoen (Nikel) ja Zapoljarnyin kaupunkikunnat sekä Uuden-Luostarin maalaiskunta.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Petsamo
Luovutettu Neuvostoliitolle

vaakuna
Lääni Lapin lääni
Maakunta Lapin historiallinen maakunta
Kihlakunta Petsamon kihlakunta
Perustettu 1920
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 10480.9 km2  [1]
(1938)
Väkiluku 5102  [2]
(1938)

1Petsamon läänin vaakuna. Kunnalla se tuli käyttöön epävirallisena vaakunana vasta kunnan lakkauttamisen jälkeen.

Petsamon alue oli osa Norjan ja Venäjän Faellesdistriket-yhteishallintoaluetta, joka jaettiin maiden kesken vuonna 1826 Petsamon jäädessä Venäjän puolelle. Suomen raja määriteltiin kulkemaan sisämaahan, Kolmisoaivista Muotkavaaraan. Norja kuului 1814-1905 unionisuhteeseen Ruotsin kanssa.

Vuonna 1864 Venäjän keisari myönsi Suomen suuriruhtinaskunnalle senaatin aloitteesta Petsamon alueen korvauksena Siestarjoella sijainneesta teollisuusalueesta, joka oli siirretty Suomen alueista Venäjälle. Petsamoa ei kuitenkaan liitetty suuriruhtinaskunnan alueisiin, vaan siitä tuli osa Suomea vasta Tarton rauhassa 1920.

Petsamo oli osa Suomea vuosina 1920–1944. Neuvostoliitto miehitti Petsamon talvisodassa, mutta Moskovan rauhassa vuonna 1940 Neuvostoliitolle luovutettiin vain Kalastajasaarennon länsiosa. Vuonna 1944 Jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhan ehtojen mukaisesti koko Petsamo luovutettiin Neuvostoliitolle. Lisäksi Petsamon länsipuolella sijaitseva Inarin kuntaan kuulunut Jäniskosken–Niskakosken alue myytiin Neuvostoliitolle vuonna 1947 Pariisin rauhansopimuksessa sovittujen saksalaisten varojen jäädyttämisen vastikkeeksi. Alueella sijaitsee Petsamon nikkelikaivoksile sähköä tuottava Jäniskosken voimalaitos.

Petsamon alueelta sodan seurauksena evakuoidut kolttasaamelaiset asutettiin sodan jälkeen suureksi osaksi Inarin kuntaan, Sevettijärven, Nellimin ja Näätämön kyliin.

[muokkaa] Kyliä vuonna 1939

Alaluostari, Höyhenjärvi, Jokikylä, Kaakkuri, Kervanto, Kolttaköngäs, Maattivuono, Näsykkä, Parkkina, Petsamo (Trifona), Pitkäjärvi, Pummanki, Salmijärvi, Suonikylä, Vaitolahti, Valasjärvi, Vuonokylä, Vuoremijoki

Petsamon alueella olivat myös Liinahamarin jäätön valtamerisatama ja Kolosjoen nikkelikaivosyhdyskunta.

[muokkaa] Väestö

[muokkaa] Asutus vuonna 1918

Petsamon alueen asutus oli keskittynyt pääasiassa Paatsjokivarteen, Petsamonvuonon tienoille ja Kalastajasaarentoon. Paatsjokivarressa oli vähäistä asutusta pitkin matkaa, kuten Höyhenjärvellä ja Pitkälläjärvellä, mutta suurimman asutuskeskuksen muodosti Salmijärven kylä, (noin 30 taloa eli savua) eri tahoille suuntautuvien kulkureittien risteyksenä. Siitä pohjoiseen oli vähäinen Töllevin kylä ja Paatsjoen alasuoksulla Kolttakönkään kohdalla, missä raja leikkaa noin 4 km²:n laajuisen alueen, oli Kolttakönkään kylä (Boris Gleb), jossa oli kirkko, yhteisvirkatalo ja lukuisia kolttasaamelaisten mökkejä.

Petsamonvuonon taholla oli Petsamonjoen varressa Yläluostarin kylä. Tästä johti 15 km:n pituinen hyvä maantie Alaluostarin kylään, jossa oli venäläisen sotaväen kasarmi ja luostari. Kilometrin verran pohjoiseen oli Näsykkä (20 taloa eli savua), josta johti yhdystie länteen. Jokisuun itäpuolella olivat Kaakkurin kylät ja Poikkijoki eli Lapinkylä (yhteensä noin 40 taloa eli savua). Näsykästä kolme kilometriä pohjoiseen oli vuonon keskuskylä Parkkina (30 taloa eli savua), ja siitä nelisen kilometriä pohjoiseen Trifonan kylä (15 taloa eli savua), sekä sen vastapäätä vuonon itärannalla Porovaara (10 taloa eli savua).Trifonan pohjoispuolella oli vielä Heikinpaikka ja Iivananmukka muutamine asukkaineen.

Vuoremijoen suulla vastapäätä Norjan Konug Oskar II Kul -kylää (nykyisin Lillesanden) oli Vuoremin kalastajakylä. Kalastajasaarennon kylät, Maattivuono, Pummanki, Kervanto ja Vaitolahti käsittivät yhteensä noin 30 taloa. Kolttasaamelaisten asutuspaikkoina olivat Költtakönkään lisäksi muutamia kyliä ("sit"), kuten Peätsam, Moskua (Moskova), ja Suonikylä (Suonjil).

[muokkaa] Vuoden 1921 väestötietoja

Suomalaisten paikallisten viranomaisten mukaan Petsamon alueella oli vuonna 1921 yhteensä 1 423 asukasta, joista oli suomalaisia 577, karjalaisia 387, saamelaisia 221, ja loput 238 henkeä venäläisiä, norjalaisia, ruotsalaisia ja komeja. Lisäksi siellä oli rekisteröimättömiä kolttasaamelaisia 475 henkeä eli yhteensä 1 898 henkeä.lähde?

[muokkaa] Vuoden 1926 väestötietoja

Vuonna 1926 Petsamon asukaskulu oli 2 039 (1 112 miestä ja 927 naista). Näistä oli luterilaisia 1 078 (suomalaisia 1 022 ja saamelaisia 56). Ortodokseja Petsamon väestöstä oli samana vuonna 961, joista kolttasaamelaisia 422, karjalaisia 311, venäläisiä 217 ja komeja 11.lähde?

[muokkaa] Elinkeinot

Petsamon siirryttyä Suomelle aloitettiin hallituksen toimesta geologiset tutkimukset, joiden yhteydessä alueelta löydettiin nikkeliä-kupariesiintymä vuonna 1921. Tutkimukset osoittivat malmion olevan Euroopan rikkaimman nikkeliesiintymän. Brittiläis-kanadalaisen yhtiön omistaman toimiluvan suojissa kaivostoiminta pääsi alkamaan vuonna 1935. Suomen hallitus toimitti kuitenkin 80 % tuotannosta Saksaan. Vuonna 1943 kaivos tuotti 73 prosenttia Saksan kuluttamasta nikkelistä.

[muokkaa] Liikenneyhteydet

Vuonna 1916 rakenteille laitettu Jäämerentie Sodankylästä Petsamoon valmistui 1931. Petsamon Yläluostarin lentokenttä valmistui juuri talvisodan kynnyksellä marraskuussa 1939. Aero Oy liikennöi säännöllistä lentoliikennettä reitillä Helsinki−Petsamo vuoden verran, 21.kesäkuuta 1940 - 21.kesäkuuta 1941.

Välirauhan aikana Petsamon Liinahamarin sataman kautta kulki Suomen koko ulkomaankauppa valtamerille, ainoastaan Itämeren alueen maihin suuuntautuva kauppa hoidettiin muiden satamien kautta. Liinahamarin reitin maantiekuljetuksia Jäämerentietä pitkin Rovaniemeltä oli hoitamassa tuhansia siirtotyöläisiä, joille perustettiin pikavauhtia yhdyskuntia Petsamon alueelle. Kuorma-autoja oli liikenteessä yli tuhat. Britannia katkaisi merikuljetukset jatkosodan sytyttyä. Sodan alkuvaiheessa brittikoneet pommittivat Liinahamarin satamaa.

[muokkaa] Petsamon rautatiesuunnitelmat

Petsamoon suunniteltiin jo Suomen hallinnon alkuvaiheessa rautatietä Rovaniemeltä. Kulkulaitoskomitea esitti vuonna 1920 antamassa mietinnössään Petsamon radan ottamista rakentamisohjelmaan.[3] Valtioneuvosto antoi seuraavana vuonna professori Jalmari Castrénin tehtäväksi laatia hankkeen taloutta ja kannattavuutta koskevan selvityksen.[3] Castrén luovutti tämän selvityksensä, Petsamon radan taloudelliset edellytykset, syksyllä 1923. Selvityksessä esitettiin radalle kolmea eri reittivaihtoehtoa.[3] Ensimmäinen rataehdotus kulki Torniosta Tornionjokilaaksoa Kolariin ja sieltä Kittilän ja Inarin Kyrön kautta Inarijärven eteläpuolelta Paatsjoenlaaksoon Salmijärvelle, josta tunturien yli Petsamoon. Toinen vaihtoehto kulki Rovaniemeltä Sodankylän kautta Inarin Kyröön ja siitä samaa reittiä Petsamoon kuin ensimmäinenkin ratalinjaus. Kolmas vaihtoehto kulki Rovaniemeltä Kemijärven, Pelkosenniemen ja Sodankylän kautta Inarin Kyröön, josta edelleen Petsamoon samaa reittiä kuin muutkin ratalinjausvaihtoehdot. Kannattavuuden osalta Castrénin komitea antoi negatiivisen lausunnon, jonka vuoksi ratahanketta ei alettu suunnitella sen pidemmälle.[3]

Uudelleen Petsamon radan rakentaminen nousi esille Petsamon nikkelimalmilöydösten hyödyntämisen yhteydessä. Varsinkin Pohjois-Suomen kansanedustajat olivat rata-asiassa aktiivisia ja tekivät vuonna 1939 useita aloitteita radan rakentamiseksi.[3]

[muokkaa] Tunnettuja petsamolaisia

[muokkaa] Lähdeviitteet

  1. ↑ http://www.toti.eu.com/nordic.municipalities/kunta.asp?id=377
  2. ↑ http://www.toti.eu.com/nordic.municipalities/kunta.asp?id=377
  3. ↑ 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 toim. Vahtola Jouko ja Onnela Samuli: Turjanmeren maa Petsamon historia 1920–1944, s. 238-239. Rovaniemi: Petsamo-Seura r.y, 1999. ISBN 952-91-0873-7.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

[muokkaa] Aiheesta muualla

Suomen toisessa maailmansodassa luovuttamat alueet
Kokonaan luovutetut kaupungit Käkisalmi – Sortavala – Viipuri
Kokonaan luovutetut kauppalat Koivisto – Lahdenpohja
Kokonaan luovutetut kunnat Antrea – Harlu – Heinjoki – Hiitola – Impilahti – Jaakkima – Johannes – Kanneljärvi – Kaukola – Kirvu – Kivennapa – Koiviston mlk – Kuolemajärvi – Kurkijoki – Käkisalmen mlk – Lavansaari – Lumivaara – Metsäpirtti – Muolaa – Petsamo – Pyhäjärvi Vpl – Rautu – Ruskeala – Räisälä – Sakkola – Salmi – Seiskari – Soanlahti – Sortavalan mlk – Suistamo – Suojärvi – Suursaari – Terijoki – Tytärsaari – Uusikirkko – Valkjärvi – Viipurin mlk – Vuoksela – Vuoksenranta – Äyräpää
Osittain luovutetut kunnat Ilomantsi – Inari – Jääski¹ – Kitee – Korpiselkä² – Kuusamo – Lappee – Nuijamaa – Parikkala – Pälkjärvi² – Säkkijärvi² – Rautjärvi – Ruokolahti – Saari – Salla – Simpele – Tohmajärvi – Uukuniemi – Vahviala² – Vehkalahti – Virolahti – Värtsilä – Ylämaa
Muita huomattavia paikkakuntia Elisenvaara – Enso – Ihantala – Ilmee – Kolosjoki – Kyyrölä – Liinahamari – Pitkäranta – Pölläkkälä – Uuras – Valamo
1.  Suomen puolelle jäänyt osa liitettiin naapurikuntiin 1948.
2.  Suomen puolelle jääneet osat liitettiin naapurikuntiin 1946.
Kokonaan luovutetut kunnat lakkautettiin vuonna 1948.
Lapin läänin kunnat
Enontekiö - Inari - Kemi - Kemijärvi - Keminmaa - Kittilä - Kolari - Muonio - Pelkosenniemi - Pello - Posio - Ranua - Rovaniemi - Salla - Savukoski - Simo - Sodankylä - Tervola - Tornio - Utsjoki - Ylitornio
Entiset kunnat
Alatornio - Karunki - Kemijärven mlk - Petsamo - Rovaniemen mlk
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Petsamo
Henkilökohtaiset työkalut