Pietarin kuvernementti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pietarin kuvernementti
Санкт-Петербу́ргская губе́рния
Петрогра́дская губе́рния
Vaakuna
Vaakuna
Pietarin kuvernementin kartta
Pietarin kuvernementin kartta
Perustettu 1717
Lakkautettu 1927
Hallinto
 – Hallinnollinen keskus Pietari
Pinta-ala  (39 203,3 neliövirstaa (1897)[1]) 44 615 km²
Väkiluku (1897)  ([1]) 2 112 033

Pietarin kuvernementti (myös lääni; ven. Санкт-Петербу́ргская губе́рния, Sankt-Peterburgskaja gubernija; vuodesta 1914 Петрогра́дская губе́рния, Petrogradskaja gubernija), vuodesta 1924 Leningradin kuvernementti (Ленингра́дская губе́рния, Leningradskaja gubernija), oli hallintoalue Venäjällä vuosina 1710–1927. Sen hallintokaupunkina toimi Pietari (Leningrad).

Pietari I perusti vuonna 1703 Inkerinmaan kuvernementin, joka vuonna 1710 nimettiin uudelleen Pietarin kuvernementiksi. Vuonna 1719 se jaettiin 11 provinssiksi, joista Pietarin provinssi käsitti Pietarin ja Pähkinälinnan kaupungit, Retusaaren sekä Jaaman ja Kaprion kihlakunnat. 1780-luvun alussa kuvernementti jaettiin Pietarin, Pähkinälinnan, Sofijan, Possatan, Kaarostan, Jaaman ja Narvan kihlakunniksi. Vuodesta 1848 lähtien se käsitti Pietarin, Pähkinälinnan, Saaren, Pietarhovin, Jaaman, Outovan, Lugan ja Uuden-Laatokan kihlakunnat.[2]

1800-luvun lopussa Pietarin kuvernementin pinta-ala oli 39 203 neliövirstaa[1] eli noin 44 615 neliökilometriä. Se rajoittui pohjoisessa Suomeen ja Aunuksen kuvernementtiin sekä idässä Novgorodin, etelässä Pihkovan ja lännessä Viron kuvernementteihin.

Asukkaita oli vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan 2,1 miljoonaa, joista 67,3 % asui kaupungeissa, etupäässä Pietarissa.[1] Maaseutuväestö käsitti venäläisten lisäksi inkerinsuomalaisia, inkeroisia, vatjalaisia, saksalaisia, virolaisia ja lättejä.[3] Pietarin kaupungin ulkopuolella ortodokseja oli 78,4 %, luterilaisia 17 %, katolisia 2,4 % ja vanhauskoisia 1,6 %.[2]

Tietosanakirja (1909-1922) kertoi puolestaan kuvernementin pinta-alaksi 53 768 neliökilometriä ja vuoden 1912 asukasluvuksi jo 2 949 000 henkeä. Väestöstä lukutaitoisia oli 55,1 % (Venäjällä keskimäärin 22,9 %). Maatalouden parissa työskenteli 25,3 % (vähemmän kuin missään muualla Venäjällä), teollisuudessa 24,3 %, kaupan ja liikenteen parissa 13,2 % väestöstä.[4]

Vuonna 1927 Leningradin, Murmanskin, Novgorodin, Pihkovan ja Tšerepovetsin kuvernementeista muodostettiin Leningradin alue.

Kihlakunnat 1897[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietarin kuvernementin kihlakunnat 1897[1]
Kihlakunta Pinta-ala (neliövirstaa)
(neliövirsta=1,138062 km2)
Asukasluku Hallintokeskus
Jaaman kihlakunta &&&&&&&&&&&03527.04000003 527,4 &&&&&&&&&&081972.&&&&0081 972 Jaama (ven. Ямбург, Jamburg, 4 584 as.)
Lugan kihlakunta &&&&&&&&&&&08956.02000008 956,2 &&&&&&&&&0133466.&&&&00133 466 Luga (5 617 as.)
Outovan kihlakunta &&&&&&&&&&&07741.03000007 741,3 &&&&&&&&&0145573.&&&&00145 573 Outova[5] eli Audova[5] (ven. Гдов, Gdov, 2 106 as.)
Pietarhovin kihlakunta &&&&&&&&&&&02409.08000002 409,8 &&&&&&&&&0140547.&&&&00140 547 Pietarhovi (11 316 as.)
Pietarin kihlakunta &&&&&&&&&&&01734.04000001 734,4 &&&&&&&&01317885.&&&&001 317 885 Pietari (1 264 920 as.)
Pähkinälinnan kihlakunta &&&&&&&&&&&03401.02000003 401,2 &&&&&&&&&&054904.&&&&0054 904 Pähkinälinna[5] (ven. Шлиссельбург, Šlisselburg, 5 284 as.)
Saaren kihlakunta &&&&&&&&&&&03781.08000003 781,8 &&&&&&&&&0149845.&&&&00149 845 Puškin (ven. Царское Село, Tsarskoje Selo, 22 480 as.)
Uuden-Laatokan kihlakunta &&&&&&&&&&&07651.01000007 651,1 &&&&&&&&&&087841.&&&&0087 841 Uusi-Laatokka[5] (ven. Новая Ладога, Novaja Ladoga, 3 927 as.)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e demoscope.ru: Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g. (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 25.3.2014. (venäjäksi)
  2. a b Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (Brockhaus–Jefron -tietosanakirjan (1890—1907) artikkeli verkkomuodossa) Viitattu 14.1.2011. (venäjäksi)
  3. demoscope.ru: Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g. - Raspredelenija po rodnomu jazyku, gubernijam i oblastam (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 25.3.2014. (venäjäksi)
  4. Pietarin kuvernementti, s. 569–570. Artikkeli Tietosanakirjassa. Helsinki: Tietosanakirja osakeyhtiö, 1909-1922. Projekt Runeberg: Tietosanakirja (viitattu 25.3.2014).
  5. a b c d Venäjän federaation paikannimiä. Oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. Teoksen näköispainos 2010 pdf-muodossa, ISBN 978-952-5446-51: http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk11/venajan_federaation_paikannimia.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]