Elisenvaara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elisenvaara
Элисенва́ара

Elisenvaara

Koordinaatit: 61°24′40″N, 29°46′0″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Lahdenpohjan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 367,4 km²
Väkiluku (2012) 1 500
Elisenvaaran rautatieasema ennen sotia. Asemarakennus tuhoutui talvisodassa.
Elisenvaaran kunta Lahdenpohjan piirin kartalla.

Elisenvaara (ven. Элисенва́ара) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Soskuanjoen varrella[1] 41 kilometriä Lahdenpohjasta lounaaseen. Taajamassa on 790 ja kunnassa 1 500 asukasta (vuonna 2012)[2].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisenvaaran kunnan pinta-ala on 367,4 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu koillisessa Lahdenpohjan piirin Miinalan, kaakossa Kurkijoen ja etelässä Hiitolan kuntiin sekä luoteessa Suomeen[4]. Pinta-alasta valtaosa on metsää[5].

Kunnan alueella virtaavat Hiitolanjoki (myös Kokkolanjoki, Asilanjoki), Änäjoki, Vääränkoskenjoki (alajuoksulla Kotavaaranjoki), Soskuanjoki (Latvalammenjoki), Putkijoki (Tiitonkanava) ja Vonkaoja. Järviä ovat osaksi kunnan alueella sijaitseva Simpelejärvi sekä Kostamojärvi. Hyötykaivannaisiin kuuluvat graniitti, gneissi, hiekka, sora ja turve. Kunnassa on kolme luonnonmuistomerkkiä.[6]

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu kymmenen asutusta: Akkaharju, Esterlo, Kaivomäki, Ketrovaara, Kostamojärvi, Lamminkylä, Sorjo, Syväoro, Taustamäki ja Välimäki. Elisenvaaran ohella suurimmat asutuskeskukset ovat yli 300 asukaan Esterlo, reilun 200 asukkaan Välimäki ja reilun sadan asukkaan Ketrovaara. Akkaharjulla, Kaivomäellä ja Sorjossa ei ole lainkaan vakituisia asukkaita.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurkijoen pogostassa sijainnut Elisenvaaran kylä mainitaan ensimmäisen kerran ruotsalaisessa maakirjassa vuonna 1590[1].

Ennen talvi- ja jatkosotaa Elisenvaara kuului Suomen Neuvostoliitolle luovuttamaan Kurkijoen kuntaan. Se oli tärkeä rautatieristeys ja kunnan toinen merkittävä asutuskeskus. Elisenvaaran kautta kulki Karjalan rata Viipurista Sortavalaan ja lisäksi sieltä erkanivat radat Lappeenrantaan ja Savonlinnaan. Nykyisin Elisenvaara–Simpele ja Elisenvaara–Parikkala -rataosuudet on purettu.

Elisenvaarassa aloitti vuonna 1928 toimintansa Elisenvaaran yhteiskoulu, joka sodan jälkeen siirtyi Karinaisten kunnan Kyrön kylään. Ennen sotia suunniteltiin Elisenvaaran muodostamista kauppalaksi.

Vuosina 1946–1992 Elisenvaaralla oli kaupunkimaisen taajaman status[1]. Nykyisen kunnan alue käsittää entisen Suomen Kurkijoen kunnan itäosan ja osia osittain luovutetusta Parikkalan kunnasta sekä pohjoisimmat alueet Simpeleen kunnan luovutetusta itäosasta.

Sota-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodassa 1939–1940 Elisenvaaraa pommitettiin 26. joulukuuta sekä 15. ja 20. helmikuuta. Pommituskertoja oli 39, joissa oli 280 konesuoritusta. Yhteensä 35 ihmistä kuoli. Carl-Fredrik Geustin kokoamien neuvostoliittolaisten lähteiden mukaan Elisenvaaraa olisi pommitettu myös 20. joulukuuta 1939.[8]

Jatkosodassa vuonna 1944 Elisenvaarassa tapahtui niin sanottu Elisenvaaran pommitus, jossa neuvostokoneet pommittivat Karjalankannakselta saapunutta evakkojunaa. Poikkeuksellisen tuhoisassa pommituksessa kuoli yli sata siviiliä sekä sotilaita ja lottia.

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisenvaarasta on maantieyhteydet Kurkijoelle, Tervajärvelle, Ketrovaaraan sekä Ihalasta Raivion kautta Suomen rajalle johtavalle maantielle. Linja-autoliikennettä ei ole. Syväoron eteläpuolella on huoltoasema.[9]

Kunnan läpi kulkee Hiitolan ja Jänisjärven välinen rautatie, jolla on Elisenvaaran asema sekä Akkaharjun, 192. ja 199. kilometrin pysäkit. Elisenvaaran ja Syväoron välinen rautatie on suljettu. Elisenvaaran asemalla on vaunuvarikko.[10]

Elisenvaaran rautatieasemalta liikennöivät Sortavalan ja Kaarlahden (Kuznetšnoje) välillä kulkevat paikallisjunat sekä lisäksi Elisenvaarasta Viipuriin ajettava paikallisjuna. Myös Laatokan länsipuolta, Pietari–Hiitola radan kautta liikennöitävä Pietarin ja Kostamuksen välillä kulkeva kaukojuna pysähtyy Elisenvaaran asemalla.

Syväorossa on maantieliikenteen raja-asema, joka toimii Syväoron tilapäisenä rajanylityspaikkana ja jonka vastaraja-asema Suomen puolella on Parikkalan raja-asema.

Kunnassa toimii puunjalostus- ja rakennustarviketeollisuutta sekä karjatila[11]. Syväorossa on tulliasema, Elisenvaaran kaakkoispuolella sotilasalue, Syväorossa ja Tyrjänjärven eteläpuolella rajavartiostot[12].

Keskustaajaman palveluihin kuuluu lastentarha, koulu, kerhotalo, kirjasto, lääkintäasema, posti, pankki, ruokala ja muutama kauppa. Joitakin palveluja on myös Esterlossa, Välimäellä ja Ketrovaarassa.[13]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisenvaaran keskustassa on toisessa maailmansodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden hautapaikka[14].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 296. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
  2. Generalnyi plan, s. 3–4.
  3. Generalnyi plan, s. 3.
  4. Generalnyi plan, s. 9.
  5. Generalnyi plan, s. 44.
  6. Generalnyi plan, s. 13–15.
  7. Generalnyi plan, s. 4.
  8. Evakkolapset ry: Ajankohtaista
  9. Generalnyi plan, s. 18–19.
  10. Generalnyi plan, s. 19–20.
  11. Generalnyi plan, s. 26-27.
  12. Generalnyi plan, s. 21.
  13. Generalnyi plan, s. 20–21.
  14. Generalnyi plan, s. 18.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]